perjantai 15. kesäkuuta 2012

Poliittista nepotismia vai Nokian tapaa?

Suomen Kuvalehti valitsi viikon valopääksi Stephen Elopin. Parissa vuodessa Elopista on tullut ihan tavallinen kuolevainen? Tosin aika kovapalkkainen.

Minunkin piti tietysti valintaa kommentoida:

Hakki Hakki kirjoitti:

Kävelevä katastrofi, mutta ilmeisen ahkera ja tehokas. Siinä mielestäni Stephen Elop. Mies saa puhua vaikka tavalla, joka on silkkiä ja samettia kaikkien korvissa, mutta tulos puhuu puolestaan.

On selvää, ettei Elop ole syypää siihen tilaan, jossa hän otti Nokian vastaan. On mahdollista, ettei hän tiennyt täsmälleen kuinka syvällä yhtiö oli. Mutta homman vastaanottaessaan hän tiesi, että hänet palkattiin pelastamaan yhtiö(?). Näin jälkikäteen arvioiden näyttää kyllä siltä, että hänet palkattiin tuhoamaan yhtiö. Tai ainakin hän niin uskoi?

On yhtä lailla selvää, että toimitusjohtajan esimiehenä on toiminut Jorma Ollilan johtama hallitus. Ja vaikka tj:n ei varmaankaan kaikkea tekemäänsä ja sanomaansa tarvitse etukäteen hallituksellaan hyväksyttää voisi kuvitella, että hallitus edes antaisi reaaliaikaista ja konkreettista palautetta tj:n ilmiselvistä typeryyksistä? 

Auttamatta tulee mieleen Kehittyvien Maakuntien Suomen tavat toimia ja toiminnan tulos. Molemmat pääpukarit(?) linnaan, josta toinen sairaana poistettiinkin. Ja, viitaten nimimerkki Lukumiehen esille ottamaan ”poliittiseen nepotismiin” saattaisi osakkailla löytyä jopa syytä haastaa entinen hallitus ml. sen puheenjohtaja käräjille yhtiön varojen tarkoituksellisesta käyttämisestä oman edun ja imagon edistämiseen. 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/06/nokia-ja-mus tilaisen-hevonen.html


Lukumies kirjoitti:

SK:n olisi pitänyt selvittää mikä vaikutus ns. pappa betalar-ilmiöllä oli Nokian unohtumiseen maitolaiturille vuonna 2005.

Siihen saakka Jorma Ollilan johtama yhtiö oli leimallisesti ollut ahkerien ja yritteliäiden maalaispoikien aikaansaannos, Olli-Pekka Kallasvuo näytti joutuvan oman nousunsa hintana hyväksymään näteistä optioista kiinnostuneita poliittisten sukujen poikia ylimpään johtoon (Ihamuotila, Savander, Andersson, Aho, Ahtisaari).


Lähdeaineistona olisi voitu käyttää talouslehtien runsasta pohdintaa siitä millä hetkellä ‘synnynnäinen johtaja Niklas Savander’ syrjäyttäisi Kallasvuon. Myös Ollilan päätoimista politikointia EVA-forumien ja brändiryhmien puheenjohtajana olisi pitänyt tarkastella kriittisesti.





Tosiaan, mikä vaikutus ns. pappa betalar-ilmiöllä oli tähän viimeisimpään Nokia ilmiöön? Oliko Nokian tapa myös Maan Tapa? Osa siitä?

On se senerran mielenkiintoinen ajatusmalli, että se ainakin oman artikkelin ansaitsee. KMSn veijarit saivat linnaa. Pääsevätkö Nokian veijarit Linnaan?'



PS.

Väärinkäsitysten välttämiseksi; en omista, en ole koskaan omistanut, enkä tule omistamaan Nokian osakkeita. Ei tietääkseni kukaan lähipiiristänikään.

Ei kommentteja: