Ei Stephen Elopia tämän vuoksi kannata maasta karkottaa. Jorma Ollila seurasi katseella vierestä kun Nokiaa amatöörimäisesti lahtipenkkiin johdettiin ja myöhemmin Elop sitä alkoi lahdata. Nyt nähdään onko Risto Siilasmaassa miestä tarttumaan maamme suurimpaan teolliseen ongelmaan ja ratkaista se.
On selvä, että Nokian hallitus on nyt julkaistut leikkaukset hyväksynyt. Siksi ei ole todennäköistä, että Ristokaan uskaltaisi positiivista merkkiään Nokian eikä Suomen teolliseen historiaan jättää. Jopa tilanteen taustasta paljoakaan tietämätön voi tehdä johtopäätökset vähintään tarvittavista toimista. Siihen ei tarvita hallituksen jäsenyyttä.
Kun Pöyryllä on mennyt huonosti riittävän kauan lähtee yhtiön toimitusjohtaja. Se taisi olla eilen? Näin ulkopuolisen silmin ei yrityksellä voi paljoa huonommin mennä, kuin mitä Nokialla on mennyt. Ei ollut Olli-Pekka Kallasvuon aika ruusuilla tanssia, mutta kassassa oli rahaa ja edellytyksiä nousuun oli vielä silloin. Tämänpäiväisen jälkeen ei käytännössä enää ole. Mutta Stephen Elop jatkaa. Uskomatonta.
Suomea viedään kuin pässiä. Jyrki Katainen hoitaa yhteiskunnan "vastuullisuudellaan" ja Elop porauslautallaan.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/02/stepen-elop-and-licence-to-kill.html
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/02/paivaunia-uima-altaassa.html
Nokia ehti olla maamme suurin riskikeskittymä noin 10 vuotta. Nyt riskit konkretisoituvat. Syykin on selvä; meille suomalaisillekin niin kovin tuttu. Luokaton johto.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/02/kumpujen-yosta-kalevalanpaivan.html
Eikä siinä ole julkisen ja yksityisen sektorin eroa.
3 kommenttia:
Luin uudestaan tuon Kalevalanpäivän kirjoituksesi ja taputtelin karvattomia käsiäni, hyvä hyvä. Se oli osuva juttu jonka saatoin 100% allekirjoittaa.
Miksi "luokaton johto" on niin kovin tuttua juuri meille suomalaisille?
Anonyymi, kiitti kommentista.
Ihan hyvä kysymys. Ja kysymys, johon tietoisesti olen jättänyt ottamatta kantaa. Mutta yritetään. (Ellet vielä ole Kumpujen yöhön tutustunut, tutustu ihmeessä. Osa vastauksista, siis ensi linjan vastaukset löytyvät sieltä.)
Toisen maailmansodan jälkeistä, siis Paasikiven ajan jälkeisistä poliittisista johtajista en juurikaan löydä muita kuin luokattomia. Poikkeuksia saattavat olla joku Sakari Tuomioja, Juha Rihtniemi tai ideologisen janan toisesta päästä Aarne Saarinen, Rafael Paasio.
Sattuneista syistä heistä vain vasemmistolaiset pystyivät jättämään vahvan merkin harjoitettuun politiikkaan. Se mikä saattoi olla maalle hyväksi - silloin - on hyvää vauhtia vetämässä meitä suohon, nyt.
Mutta yleisemmällä tasolla....ehkä ihan hyviä argumentteja löytyy Metsäläisen artikkelista http://kaippa.blogit.kauppalehti.fi/blog/27588 , kommentteineen.
Pieni, pitkälti sisäsiittoinen ja nöyräksi opetettu kansa, jossa jokainen tuntee toisensa. Ja lisäksi vielä toisen kaverit ja esi-isät. Ja kantakirjan, joka on pakottavaa oikeutta.
Kansa, jonka yli on kävelty historiassa mennen tullen. Ja jos ei ole kävelty, on toivon vienyt halla, rutto tai omat "herrat". Kansa, jota vastikkeellisen työn puute on aina uhannut, tai sillä on uhattu tai muuten vain pantu väki pihalle.
Kansa, joka on tottunut pokkuroimaan kaikelle vieraalle ja vieraille. Joka ei vaadi ulkolaiselta hymyä ja kiitosta enempää mutta on valmis tekemään mitä tahansa, ne saadakseen.
Kai tässä on ainakin riittävä alku vastauksensa siihen, miksi luokaton johto on tuttua meille suomalaisille? Ei ehkä "juuri" suomalaisille, mutta kumminkin.
Lähetä kommentti