lauantai 30. kesäkuuta 2012

Järki hoi, äly älä jätä

Ilmeisesti Kauppalehti ei todellakaan halua, että kaikenkarvaiset tavalliset tossujaan kuluttavat eläkeläiset lukisivat sen arvokkeellisia uutisia?

Kohdatessani lehden nettiversion yhteenvetosivulta, "suurella vaivalla" rakentamastani Google - uutispatterista mielenkiintoisen linkin, yrittäen siihen tutustua, saan vastaani mainoksen.

--------------

Haluatko lukea lisää uutisia?

Olet nyt lukenut kuukausittaiset 25 uutista, joihin sinulla on maksuton lukuoikeus Kauppalehden verkkopalvelun rekisteröityneenä käyttäjänä.
Tekemällä Kauppalehti Uutistilauksen voit lukea Kauppalehden verkkopalvelun uutisia rajoittamattomasti, sekä verkossa että mobiilisti.

Ja päälle vielä painonapin, Tee tilaus. 

--------------

Moiseen olen toki jo tottunut, joten tarjolla olevasta X kirjaimesta painaen kuvittelen pääseväni jatkoon. Ja pääsenkin, lehden valitsemaan ykkösuutiseen, joka minua ei todellakaan kiinnosta. 

Ja riemu jatkuu. Hakiessani sitten minulle linkkinä tarjottua uutista esille vyöryvien otsikoiden joukosta löydän vihdoin hakemani. Ja sama juttu toistuu. En siis koskaan pääse linkin tarjoamaan uutiseen tutustumaan.

Näin minulle on jo muutaman päivän tapahtunut, nyt viimeksi alla olevan linkin avulla.

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/talvisota+saa+muistomerkin+-+ahtisaari+suojelija/201206206839


Kaikkea se kaupallisuus teettää.

Suosittelen päätoimittajille, Hannu Leinoselle (vastaava) tai
Arno Ahosniemelle, että hankkisivat yhtiön kirjastoon - tai nykyisin ehkä nettiin lukuoikeuden - ja ainakin koko markkinointiosaston henkilöstölle kirjaan

Dale Carnegie
Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa

Pikainen tutustuminen kirjan sisältöön on mahdollista Wikipediasta.

Päätellen myös siitä, miten ajantasaisena ja julkaisun sääntöihin sitoutuen yhtiön blogisivustoa valvotaan, kehitetään ja ylläpidetään on syytä aloittaa perusteista. Tämä kirja antaa hyvän alun.

Ehkä tällä hidastetaan vauhtia, jolla seuraaviin yt-neuvotteluihin joudutaan?


PS.

Vaikka niitä luenkin, ihan niin arvokkeellisia nuo uutiset eivät kuitenkaan ole, ettenkö tulisi ilmankin niitä toimeen. On olemassa vaihtoehtoja.

15 kommenttia:

Linkku kirjoitti...

Ei kannata enää laittaa linkkiä kauppalehteen.

Hakki kirjoitti...

Ilmeisesti kirjoitustaitoni on kärsinyt?

En minä sinne linkkiä laittanut, he laittoivat, minä seurasin. Minulla on käytössä tuo Googlen oma etusivu. Siinäkö vika? Tuskin. On se ennen toiminut, ja minullakin ilmeisesti 25 kertaa?

Igor kirjoitti...

Hakki! Painetulla medialla on vain hukassa missä mennään. Mainokset ovat siirtyneet nettiin eikä sensurointikaan enää onnistu kuten ennen. Nyt yritetään keksiä uutta ansaintalogiikkaa jonka toivotaan antavan painetulle medialle takaisin entiset asemat ja ehkä tulolähteetkin.

Yhtälö ei ole mitenkään yksinkertainen, arvelisin.

Laatua varmaan ihmiset vielä lukisivat jopa maksullisena, mutta siihen ei tunnu painetun median osaaminen enää riittävän.

Hakki kirjoitti...

Igor

Näinhän se luonnollisesti on. Ja ilmeisesti ihan kaikkea on kokeiltava? Mutta potentiaalisten asiakkaiden suututtaminen, vaikka myönnän etten itse sellainen enää ole, on harvoin toimiva tervehdyttämisen resepti. Se on ihan yhtä toimivaa kuin pelkät säästöt ilman rahaa tuovaa kehityspanosta. Vähän niin kuin julkisella sektorilla nyt?

Alan kyllä vahvasti olla sitä mieltä, että laadusta(määriteltynä nyt miten ja kenen toimesta tahansa) maksamaan valmiita alkaa meillä, ihan kielialueen pienuudesta johtuen olla liian vähän, että vallan sylikoira sillä voisi elää. Yksittäiset laadun tuottajat mahdollisesti.

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. http://fi.wikiquote.org/wiki/Suomalaisia_sananlaskuja

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

samasta syystä minäkin olen lopettanut verkko -Kauppalehden lukemisen. Tällä tavalla lehti ohmaa tyhmyyttään hirttää itsensä löysässä köydessä. Internet tarjoaa todella mahdollisuuden valita, emme ole enää yhden tai kahden äänitorven varassa (torvisanan voi myös ymmärtää toisellakin tavalla.

tutkija Pohjanmaalta

PS. tähän yhteyteen sopii hyvin Brechtin runo (suluissa oma kommenttini)

He (lehdistö) sahasivat oksaa, jolla istuivat
ja huusivat toisilleen kokemuksistaan
muistellen sitä,
kuinka he voisivat sahata nopeammin.

Ryskyen ja suurella melulla he putosivat syvyyteen,
ja ne, jotka katsoivat toisilta oksilta pudistivat vain päätään
ja sahasivat edelleen.

Bertolt Brecht

Hakki kirjoitti...

Moi Pohjan Poika, joko olet kesä-Suomeen kerennyt?

Täytyy myöntää, että Brecht on minulle varsin tuntematon suuruus "Herr Puntila und sein Knecht Matti"a ja "Der gute Mensch von Sechzuan"ia ehkä lukuun ottamatta. Koska kumpikin kuuluivat koulussa luettuihin/luetettuihin, jäivät nekin kuitenkin yhtä etäisiksi kuin Seitsemän veljestä.

Mutta sitaattisi on sattuva. Jos kuvitella vielä lisää saisin uskoisin, että ne jotka toisilta oksilta katsoivat vain vauhtia lisää kiristivät?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

itse asiassa, tämä oman oksan sahaaminen koskee nyt lähes kaikkia ihmisen (ja ihmisen tuhoamia luonnon) järjestelmiä, jotka jokainen on tulossa (darvinistisen) sukkessionsa päähän. Miksi lehdistö olisi poikkeus tässä ajankohtaisessa prosessissa.

Aikaisemminkin olen jo maininnut, että olemme aitopaikalla ihmiskunnan koskaan suurimmassa performanssissa, mikäli vain haluamme nähdä asiat niinkuin ne oikeasti ovat. Tämän näytelmän haluaisin seurata loppuun saakka ja mutta uuden alkua en varmaan enää näe. Aika loppuu kesken.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

Pohjan Poika

Universumin mittakaavassa "ihmiskunnan koskaan suurin performanssi" taitaa olla se eeppinen hyttysen paska Saharassa? Ja senkin havaitseminen edellyttää vielä katsojalta halua havaita? Tullakseen havaituksi.

Kuka moista oikeasti haluaisi edes nähdä? Eikö helpompaa kaikille olisi vain sulkea silmänsä?

Sorry. Siinähän olemme mestareita jo aikojen alusta.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, jossain vaiheessa ihmiskunta kuitenkin lähes yhdellä suulla sanoo, "me emme tieneet, meitä ei varoitettu, ei kerrottu". Vähän samaan tapaan kun nämä saksalaiset toisen maailmansodan hävittyään saivat tietää juutalaisten joukkomurhasta.

Suurimmalle osalle ihmiskuntaa vasta tulevaisuuden historiankirjoitus kertoo kokonaisuuden. Ne jotka kertovat sen jo tänään, leimataan lähinnä hulluiksi, tärähtäneiksi tai vähintään pessimisteiksi. Heitäkin on, mutta heidän joukkonsa on kuitenkin niin pieni, että varsinainen signaali ei erotu turhan kohinan takaa. Mielummin kuunnellaan mukavia valheita ikävien tosiasioden sijaan.

Tämä on näitten "kauppalehtien" sun muiden rooli, pitää tämä epämiellyttävä totuus piilossa? Ja sen varjossa tapahtuu tämä "viimeinen cusetus" jota tämä dollarin ja sen kausaalina oleva euron kriisi edustaa.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

Pohjan Poika

Samaa mieltä jokaiselta kohdin niin, ettei juuri lisättävää löydy. Mutta on yksi porukka joka valituksiinsa liittää vielä yhden; meillä ei ollut vaihtoehtoa.

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki

Olemme puhuneet usein vaihtoehdoista ja havainneet vaihtoehtojen loppuneen. Siitä tietovarastosta mikä meillä on käytössä ei ole enää valinnanvaraa, vaihtroehtoa, ja siksi olemme joutuneet, tai paremminkin, olemme tulleet polkumme päähän mielipiteiden maailmassa. Hakemalla siihen lisämielipiteitä olisi vanhan toistamista, ympyrän kiertämistä ja siitä olemme tulossa tietoisiksi.

Jos olet kokenut maanjäristyksen tiedät miltä tuntuu kun kaikki mihin olet sokeasti luottanut alkaakin pettämään. Kun kaiken perustus, niin fyysillinen kuin henkinenkin, joutuu kohtaamaan tilanteen josta et ole koskaan aikaisemmin ollut - henkilökohtaisesti tietoinen - niin tämä ”uusi tietoisuus”, halusimmepa sitä tai emme, ravistelee kaikki ”vaihtoehdot” liitoksistaan joihin olemme rakentaneet ja luottaneet ja joihin koko olemassaole, sellaisena kun sen tunnemme, perustuu.

Elämme muutoksen aikakautta, eikä sitä voida estää niillä tiedoilla ja taidoilla jotka omaamme, joten katsotaan m i t ä t a p a h t u u .....

Hakki kirjoitti...

Karl

Sanot "Olemme puhuneet usein vaihtoehdoista ja havainneet vaihtoehtojen loppuneen." Ei ihan näin. Olemme nimittäin puhuneet usein vaihtoehdoista ja havainneet, että joltakulta tai jossain asiayhteydessä vaihtoehdot ovat ilmeisesti loppuneet. Ja olemme todenneet, että poliitikot käyttävät "ainoan" tai "ainoan oikean" vaihtoehdon syndroomaa usein aivan liian helposti tyyliin "Meillä ei ollut vaihtoehtoja".

Olen kerran maanjäristyksen kokenut ja, usko tai älä Helsingissä. Toimistossa, jossa silloin töitä tein alkoivat seinäkkeet heilua ja taisi joku seinään kiinnitettykin tippua, ahterissa oli ikävä tunne. Vaikka se olikin vain 5,5 järistys Virossa 1970-luvun lopulla, muistan sen vieläkin. Uskoisin jo sen perusteella voivani allekirjoittaa tuon kuvaamasi tunteen.

Mutta luonnontieteet ovat muuta kuin humanistiset tieteet. Humanismissa uusien vaihtoehtojen määrä on vähintään ääretön, ehkä jopa loputon. Sillä, että nykyiset mallimme ehkä toimivat virheellisten tai käyttökelpoisuuden päähän tulleiden toimintamallien pohjalta, ei tällöin ole kaiken kehityksen loppu.

Luopuminen tutusta ja turvallisesta ei tapahdu välttämättä kivuttomasti eikä hetkessä mutta, kun kyseessä ovat pelkästään käsitekonstruktiot, uuden vaihtoehdon kehittäminen on täysin mahdollista. Aina. Tarvittaessa voit siirtyä tavoitteiden vs. vaihtoehtojen kausaaliketjussa ylös tai alaspäin.

Aina löytyy jostain joku "hullu" joka sellaisen uuden tavan ajatella, jopa toimivan mallin, voi Sinulle esitellä, jopa senkin jälkeen kun "Humanististen Tieteitten Akatemian" professorikollegio on valallaan vahvistanut, ettei muita vaihtoehtoja enää ole.

Muuten olemme kai jo varhain todenneet, että "Elämme muutoksen aikakautta, eikä sitä voida estää niillä tiedoilla ja taidoilla jotka omaamme, joten katsotaan m i t ä t a p a h t u u ....."

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki

Oletko havainnut kuinka vaihtoehtojen tulee olla ennestään tunnettuja tai ovat syntyneet jo tuntemastamme, joko derivatiivinä tai suoranaisena vastakohtana tuntemastamme, ennenkuin ne voivat olla ”vaihtoehtoja”? ”Ei ihan nain” (taisi tulla Monday virus kun en saa ’pilkutuksia’ tehtya. No, jatketaan ilman niita) Kylla niilla politikoilla selityksia riittaa, mutta kansa vaatii heidan selityksille vastinetta jota politiikoilla on vaikea antaa lupaustensa tayttamiseksi. On ilmeisen selvaa, etta eilisen lupaukset olisi pitanyt tayttaa eilen, tanaan niiden tayttaminen on jo myohaista. Elamme eilista melkein kaikissa toiminnoissamme, joten jonkin aivan uuden ajatussuunnan tuleminen ei ole mahdollista. Kuvittelemme vaihtoehdoista loytavamme jotakin uutta, mutta kuten kaikki politikoiminen, niin uskonnollisella kuin poliittisellakin tasoilla on osoittanut, mitaan uutta ei vain ole ilmestynyt. Eika voi ilmestya, siksi kunnes tekijat keksivat uusia ”rakennusmateriaaleja” ja uudet materiaalit voivat alkaa vain ”keksijoiden uusiutumisella”. Tiedan, etta pidat sellaista mahdottomana, mutta todellisuudessa sellaista tapahtuu jatkuvasti. Eika vain fyysillisesti, mutta myoskin henkisesti - tietamattamme.

”Nykyiset mallimme ehka toimivat virheellisten, tai kayttokelpoisuuden paahan tulleiden toimintamallien pohjalta, ei talloin ole kaiken kehityksen loppu” Ei varmaankaan ole loppu, mutta kyllakin luontaisen kehittymisen este. Kuten olet havainnut, tamanhetkinen ”mielentila”, kaikkialla maailmassa, on kiehumistilassa, eika sen korrektimiseen ole loydetty ratkaisua. Euroopan probleemiin on tullut pakon sanelemana ”yhteisymmarrysta”, mika, kuten hyvin tiedat, on kivuliasta, mutta tapahtumassa. Muuttuminen pakon alaisena on tuskallista vain silloin kun emme ole halukkaita nakemaan mita ja kuinka tekemamme, mita se sitten onkaan, on ristiriidassa vallitsevien olosuhteiden kanssa. ”Vaihtoehtojen kehittaminen on taysin mahdollista” ”Aina”, sanoo Hakki, mutta olethan sellaista itsekin esittanyt ja valitettavasti, ei kovinkaan onnistuneesti. En sano tata loukatakseni Sinua, vaan etta nainhan on laita kun vanhoilla konsteilla pyritaan rakentamaan jotakin vallan uutta.

Kylla niiden viisaiden professorien johtopaatos on osunut oikeaan, vaihtoehdot ovat tulleet matkansa paahan. Eika vaihtoehdoilla voida rakentaa mitaan uutta, vaan kuten sanoit itsekin kausaaliketjussa voidaan liikkua ”ylos alas” ja sivuillekin ihan rajoattomasti, eika sellaiseen liikehtimiseen voi sisaltya mitaan uutta.

Hakki kirjoitti...

Karl

Viittaat varmaan äänestyssuositukseeni "JOKU MUU" kun sanot "mutta olethan sellaista itsekin esittanyt ja valitettavasti, ei kovinkaan onnistuneesti"? Ensin keskeisin viestini; minua ei moinen loukkaa, miksi loukkaisi, faktaahan kerrot.

Mutta sitten itse asiaan. Kyseessä ei ollut "uusi" vaihtoehto, vaan nykyisten pelisääntöjen mahdollistama toimintatapa, jota ei vaihtoehdoksi edes mielletty. Se, että "myyntityöni" ei onnistunut osoittaa selvästi vain sen, että a) en ole kovin hyvä kansanvillitsijänäkään ja b) yhteiskunnallinen imagomarkkinointikaan ei minulta oikein luonnistu.

Sanot "Eika voi ilmestya, siksi kunnes tekijat keksivat uusia ”rakennusmateriaaleja” ja uudet materiaalit voivat alkaa vain ”keksijoiden uusiutumisella”. Olet tähän usein perusteluissasi viitannut, mutta konkretia, hyvä ystävä?

Mitä tarkoitat käytännössä ”keksijoiden uusiutumisella”? Entä mitä ovat ne "uudet ”rakennusmateriaalit” ja uudet materiaalit joita vielä uudistumattomat keksijät eivät pysty keksimään? Mitä teemme niille keksijöille ja kaikille muille, siis sille ihmiskunnan suurelle enemmistölle, jotka eivät suostu uudistumaan ja esimerkiksi äänestämään JOKU MUUTA?

Mikä se tosi uusi juttu oikein on? Uusi ihmisrotu kun ei ole kovinkaan realistinen vaihtoehto, ei pitkälläkään aikavälillä.

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki

Kaikki olemassaolo perustuu, aina geenieista lahtien, taustaan joka meilla jokaisella on - perintona. Tiede voi manipuloida sita mielin maarin kasvi- ja elainmaailmassa, ja olisi hullua uskoa etei tama samainen prosessi olisi menneillaan meidan ihmisten suhteen. Siita ei voi tiedemiehet edes kuiskutella, muutenhan koko ihmiskunta olisi takajaloillaan ja ajautusimme ”pimeisiin vuosisatoihin”. No, tuo olisi aaritapaus ja tuskin mahdollinen omassa aikakaudessamme.

Sanoit ”konkretiaa” asiasta joka ei ole myyntiartikkelia eika voi milloinkaan tulla sellaiseksi. Jos lahdetaan siita tosiasiasta, etta olemme ja voimme olla vain meihin iskostettujen mielipiteiden tulosta. Meille jokaiselle on tolkutettu varhaisesta lapsuudesta alkaen mita ajatella eika juuri mitaan siita - kuinka ajatella, tai mita ajatus ja ajattelu on. Vasta paljon myohemmin, if lucky, alamme kysella oppimamme todenperaisyytta ja sen tarkoitusta. Sen tarkoitus on rakentunut kilpailuun, kaikilla elintasoilla, ja kilpailu paremmuudesta ja enemmannaisyydesta on johtanut tilaan jossa elamme. Niin kauan kuin hyvaksymme kilpailevan elamantyylin, sisaisesti, ulkonaisen muuttuminen ei ole mahdollista. Se ei ole factojen kieltamista vaan factojen loytamista ilman kaunisteltuja adjektiiveja, vaaristeltyja pakkouskomusten haihatteluja joita puolustellaan abstructiivisilla mielipiteilla. Mielipiteet ovat rakennusaineita teknologian tasolla, ja silla tasolla ne ovat kaiken kehittelyn perusvaatimuksia. Mutta silloin kun niista, mielipiteista, rakennetaan ajatuksellisia, ilmassa roikkuvia pilvilinnoja, olemme hukassa. Olla hukassa,eksyksissa, vaatii pysahtymista. Mutta silloin kun pysahtymme, ajatustasolla, emme useinkaan voi jaada pysahdyksiin kovinkaan pitkaan, ennenkuin palaamme tuttuun vanhan puimiseen, lukemattomista syista. Itsetuntemus on ainoa jonka avulla voi nahda ”kauemmas”, mutta kuten itse sana edellyttaa, etta on lahdettava lahelta ja tuo ”lahella” ei ole erillinen katsojasta, siita ja sen olemuksesta on vaikeata tehda havaintoja ilman, etta puolustelisi tai toumitsisi nakemaansa. Dualismina sen tunnemme nimellisesti. Haluttuna, ei-haluttuna, hyvana/pahana, oikeana/vaarana - kaikkena sellaisena mita vaadimme tai hyljeksimme. Ajatteles mita tapahtuu jos ja kun asioita kasitellaan ilman moisia sanakuvauksia? Se ei ole helppo tehtava, mutta yllatyt loytamastasi ja sellaisia ”yllatyksia” elama on taynna - jos ja kun niita oppii ”katsomaan” ilman mielenpidikkeita, ajatuksen rakentamia ennakkoarviointia. Siina ei ole mitaan mystillista, vaan aivan painvastoin, niin reallista, etta sen tuntee ” luissaan ja munaskuissaan”.

Tarjota ”kongreettista” on mahdottomuus. Ja jos olisikin, niin sellainen konkreettisuus kuuluu uskomusten maailmaan jota meista kumpikaan ei edusta.