Pari päivää sitten ainoan valtakunnallisen pääkirjoitus käsitteli taas kerran kuntia, Kainuun mallin ongelmien kautta.
"Ongelmana on kaksinkertainen ja väkimäärään nähden raskas hallinto: kunnanvaltuutettuja on 242, maakuntavaltuutettuja 59 ja asukkaita 80 000. Helsingissä asukkaita on 590 000 ja valtuutettuja 85." Raskas ei tässä yhteydessä varmaankaan suoraan heijastu käytetyn rahan määrään. Ainakin minä olen siinä lapsenuskossa, että valtuutettujen eikä edes lautakuntien jäsenten palkkioilla yhtäkään kuntaa pelasteta.
Mutta voi hyvin ymmärtää, että kun yhteensä 301 luottamushenkilöä, ja lautakuntien jäsenet vielä siihen päälle, yhdessä hallinnoi 80.000 ihmisen yhteistyöaluetta, soppahan siitä syntyy. Viimeistään siinä vaiheessa kun kahta päällekkäistä organisaatiota ohjataan. Jos jossain, niin viimeistään silloin joukossa tyhmyys tiivistyy. Eikä helpotusta tuo ilmeisesti sekään, että reippaasti yli puolet edustaa yhtä ja samaa puoluetta, kepulaisia.
Maakunnallinen paikallinen itsehallinto, joka korvaa kokonaisuudessaan ja kaikilta osiltaan nykyisen kunnallisen itsehallinnon on ainoa järjellinen tie, kun harkitaan tehokkainta tapaa turvata kansalaisten palveluiden saatavuus ja laatu. Erilaisten yhdistelmien rakenteleminen on itsensä pettämistä. Kun ajat muuttuvat ja uudet päätöksentekijät saavat päähänsä haluta oman Eskon-puumerkkinsä kunnan historiikkiin, myös yhdistelmät muuttuvat. Ja samalla käynnistyy taas valtavia kustannuksia ja pähkäilyjä aiheuttava muutos, jonka kuluista 90+% menee muutoskitkan poistamiseen. Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulokset jäävät kerta kerralta entistäkin heikommiksi. Ja verovaroja tuhraantuu joka kerta. Turhaan.
Nykyistä kuntien kuristuslinjaa ei pidä jatkaa. Kuntien talouden raunioittaminen vain siksi, että niiden rahanpuutteessa on pakko yhdistyä, ei ole edes taloudellisesti järkevää. Liian monia, liian arvokkaita inhimillisiä arvoja tapetaan sen myötä. Säästöjen, tehostamisen tervehdyttämisen jatkuva kierre vain leikkaa, tuhoaa ja tappaa. Siinä työssä ei kansalaisten sydän ole mukana.
Tarvitaan progressiivinen, rakentava uusi ratkaisu, johon myös nykyisten kuntalaisten on helppo samaistua. On luovuttava vanhasta mutta rakennettava uutta, yhdessä. Sillä uutta rakennettaessa saadaan aikaan positiivista energiaa koko yhteisöön. Juuri sellainen vaihtoehto on Maakunnallinen paikallinen itsehallinto.
Sekään ei tule toteutumaan ilmaan uusia tapoja ajatella ja toimia. Työtä on paljon. Tarvitaan uusia ideoita, innovaatioita, ja ennen kaikkea paljon työtä ja tekemistä.
Mutta, jotta uutta päästäisi luomaan tarvitaan päätöksiä. Vaan onko tästäkään hallituksesta niiden tekijäksi?
6 kommenttia:
Hakki,
"Nykyistä kuntien kuristuslinjaa ei pidä jatkaa. Kuntien talouden raunioittaminen vain siksi, että niiden rahanpuutteessa on pakko yhdistyä, ei ole edes taloudellisesti järkevää."
Huulenheitto sikseen, mutta olet oikealla asialla. Koko julkinen sektori ja erityisesti kuntien taloudenpito pitäisi ottaa suurennuslasin alle, mutta siitä ei todellakaan selviä yhdellä kommentilla.
Kaj, kiitti kommentista.
Harvasta asiasta selviää yhdellä kommentilla. Ei edes yhdellä artikkelilla. Mutta kun kirjoittaa yhden artikkelin viikossa, kaksi parhaassa, yhdestä ja samasta aiheesta, sen eri puolilta, pääsee vuodessa jo aika pitkälle?
;-)
meillä on tapana heitellä sloganin tyyppisiä totuuden nimisiä lausahduksia jotka sitten jäävät pyörimään totuutena.
Näitä on pitkä lista kuten maailmaa seuraavat ovat huomanneet.Yksi totuus on Suomen siirtyminen tasaveroon.Toinen on pääomatulojen keveys.Yksi on vaikkapa Kreikan ym. kriisien syy.Joillekin se on pankkien ahneus ja toisille kapitalismin loppulaulu.EU:n loppulaulu ainakin.Syytön EU on Kreikkalaisten rahankulutukseen, mutta ei se lause ei kelpaa totuudeksi.
Kuntien määrä on yksi taisteluaihe.Ilman yhtään tilastoa pystyn sanomaan , että vähemmässä määrässä kuntia on vähemmän virkoja ja se tässä olis minusta kiireesti aikaansaatava.Tulee uusia työttömiä ja juuri sinne minne niitä pitääkin tulla.Onhan se aivan kauheaa että ne jäävät työttömiksi jotka tekevät vaikkapa vientituloja ja ovat maksajina tässä sambassa, mutta siellä minne rahaa palaa ei kukaan menetä mitään.Oliko tämä taas yksi aksiooma jota ei saa totuudeksi sanoa.Pekkarisella on paremmat luvut, koska niitä hän tarvitsee kuntavaaaleissa.Totta eli ei niin hyödyllistä.
OrNot
Täytyy myöntää, että ensi kerran pitkästä, pitkästä aikaa tuntuu siltä, että en saa kiinni pointistasi. Yritin omassa kirjoituksessani painottaa juuri sitä, että tärkeää on kansalaisten tarpeista lähtevä maakuntapalveluiden turvaaminen mihin nykyinen kuntarakenne ei anna mahdollisuuksia. Ei kuntien, ei edes virkamiesten määrän leikkaaminen.
Maakunnallinen itsehallinto, jolla korvataan aikansa elänyt ja nyt taloudelliseksi mustaksi aukoksi muuttunut kunnallinen itsehallinto, on saatava kansalliseksi kehittämisprojektiksi. Siitä sopisi tehdä kansallinen slogan, ellei peräti brändi.
Poliittiset mandaatit ja hyväveli systeemit tuettuna sukulaisten ja kavereiden suosimisella on mahdoton suo ratkaista järjellä, ainakaan niin kauan kuin piikki on auki. Poliittisilla päättäjillä ei ole mitään reaalista vastuuta rahankäytöstä, aina löytyy hyvä selitys, joka riittää, koska kaverit jotka tutkivat asiaa niin toteavat.
Tässä on se Stalininkin mainostama vapaaehtoinen pakko se ainoa toimiva ratkaisu.
http://kupuramiekka.blogspot.com/2008/12/vapaaehtoinen-pakko.html
Rahahanan poikkipistäminen on ainoa mikä toimii.
Nojoo, kiitti kommentista.
Olet tietenkin oikeassa. Mutta ainahan eläkeläinen voi toivoa, että nuoret ovat vahuksiaan viisaampia. Mutta turhaa sekin.
Lähetä kommentti