Sekä Kreikassa, Portugalissa ja ilmeisesti myös Espanjassa ja Italiassa. Ja luonnollisesti myös Suomessa, sillä ei kai kukaan voi olla sitä mieltä, etteikö maamme olisi kriisissä? Julkinen talous ottaa vuosittain miljardeja, jopa kymmenen miljardia uutta lainaa. Ja jotkut luottavat kasvun sen hoitavan. Kymmenen miljardia voitaisi käyttää hyödyllisesti, investoimalla sitä kasvun edellytyksiin. Mutta ei. Meillä se menee julkisen sektorin palkkoihin ja maatalaouden ja alueiden tukemiseen. Siis siihen, että ylläpidetään nyt jo järjettömiksi muuttuneita rakenteita.
Suomen julkisen sektorin kokonaisnettovelka vuonna 1990, siis laman ensimmäisenä vuonna oli suurin piirtein yhtä suuri, kuin mitä Jyrki-boy ja kunnat nyt vippaavat markkinoilta vuodessa. Eikä edellisen laman lainoja ole pystytty lyhentämään kuin pari kertaa sen jälkeen. Viimeisin oli Jyrki-boyn ikioma lyhennys valtionvarainministerinä, juuri ennen kuin Lehman lopahti. Varmaan viisas teko? Siitä lähtien on vain otettu lisää. Sen etujärjestöpuolueet osaavat siihen asti, kun piikki on auki. Mutta nyt alkaa piikki ilmeisesti tulla liian täyteen, kun ei edes hallitusta saada aikaan?
Yksikään etujärjestöpuolue (Kepu, demarit, rkp ja kokikset) ei voi enää jättäytyä oppositioon ja kuvitella aatteensa siellä kasvavan ja kehittyvän. Kun oppositiossa on omille jaettavissa olennaisesti vähemmän resursseja, etuja ja omia suosivaa lainsäädäntöä, tulee politiikasta nolla-summa peliä. Oma tappio on suoraan omiltasi pois, koska voittaja kahmii ne vain omilleen.
Onkohan tässä tapahtunut puolueiden kehitys ihan oikeasti poliittisen kansanvallan mukaista? Olen aina elänyt siinä harhassa, että etujärjestöt ajavat jäsentensä etuja. Puolueiden tehtävänä on ollut ajaa kokonaisuuden etuja, ottaen huomioon kansassa edustettuna olevat erilaiset ideologiset lähtökohdat.
Nyt kun puolueetkin ovat rapauttaneet toimintansa etujärjestöksi, ei ole enää ketään katsomassa kokonaisuuden, siis meidän suomalaisten kokonaisetua. Ei arvojohtajaa, ei hallitusta, ei kansanedustuslaitosta. Jossain mättää pahasti kun kukaan ei poliittisella tasolla keskity kehittämään edellytyksiä ja pelisääntöjä yhteisen kakun kasvattamiseen. Yrityksetkin kun on jo opetettu pitämään huolta vain itsestään, eli omistajistaan.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23770/pienia-voittoja-katastrofaalisia-tappiota
13 kommenttia:
Niinpä niin, tämä tukipolitiikka on konkretialtaan kuin veteen piirretty viiva. Lähdetään siitä, että tuki automaattisesti palauttaa tuettavan halutuille raiteille. Näin ehkä tapahtuisikin jos kysymys olisi sopijapuolien omista asioista, mutta nyt on kysymys KANSOJEN halusta sopeutua heidän päittensä yli sovituista lainaehdoista. Eivät kansalaiset osaa ajatella kuin komissaarit Brysselissä. Eivät he suostu palkkojensa alentamiseen, verojen korottamiseen, tukien vähentämiseen eivätkä ylipäätään mihinkään uhraukseen. Ymmärrettävistä syistä he näkevät olevansa syyttömiä syntyneeseen katastrofiin. Polttopullot ovat jo ilmassa eteläisessä Euroopassa. Velkaiset maat ajautuvat sekasortoon sitä mukaa kun lainojen takaisinmaksuedellytyksiä pyritään luomaan. Lainoja ei tulla koskaan maksamaan takaisin reaaliarvoisina. Jos lainoista joskus jotain takaisin saadaan ne ovat inflaation murto-osaansa alentamia. Kun rikkaita ollaan niin annetaan vaan "kehitysapua", mutta ei uskotella takaisinmaksua.
Emme elä lintukodossa. Oman saunammekin nurkan alta tupruaa jo sankkaa savua.
fundeeraaja
"Eivät he suostu palkkojensa alentamiseen, verojen korottamiseen, tukien vähentämiseen eivätkä ylipäätään mihinkään uhraukseen." Siis ihan samanlaisia ovat nuo etelän immeiset kuin kollegansa täällä pohjoisessa. Kun ajattelee kuinka monta kymmentä vuotta suomalaista veronmaksajaa on kupattu vain siksi, että kepuleilla riittää kunnissa virkoja,toimia eli äänestäjiä ja kuntaliitossa vaikutusvaltaa.
Niin, onneksi meillä on etelän poikiin nähden menttaalinen ero. Vielä jaksan kaivaa esiin PerusÄssät. He olivat se mellakka, jonka suomalaiset kävivät vaaliuurnilla,-meidän kaikkien onneksi. Pitäisivät nyt päänsä EU-politiikassaan. Tiivis valtioliitto, mutta ei liittovaltiota!
fundeeraaja
JOKU MUU olisi ollut kestävän kehityksen ratkaisu.
"Tiivis valtioliitto, mutta ei liittovaltiota!" Olen kanssasi eri mieltä. Liittovaltio, joka vastaa turvallisuuspolitiikan, verotuksen ja finanssipolitiikan hoidosta ja osavaltiot, jotka vastaavat SoTe- sekä kulttuuri- ja opetussektorista liittovaltion määrittelemien minimi puitteissa, on taviksen arkipäivän selviytymisen kannalta olennaisesti turvallisempi vaihtoehto.
Hakki
Kaikki probleemat ovat osa isommasta probleemasta – ihmisestä itsestä lähtöisin. Raha probleemat eivät johdu rahasta, vaan rahan käyttäjistä. Rahasta on tullut oikotie onneen ja kun sillä samalla ”tiellä” on paljon onnen etsijöitä - ja kun suurin onni on paljossa, eikä vähemmässä, kuten uskonnot inttävät, niin johan sillä ”tiellä” tungosta riittää. ”Ihmisen lähin sukulainen, SIKA”, on ”puhtaampi” elintavoissaan kuin ihminen joka väittää sikaa likaiseksi eläimeksi ja kumminkin syö sikaa oikein vatsansa täydeltä, päätyen sydänvaivoihin ja lopulta hautaan.
Hakki, puhut usein vaihtoehdoista, mutta jos noin sanoessasi katsot ja näet vaihtoehtojen rakentajan olevan kaiken tämän messin takana, niin eikö tuon oivalluksen mukana tule selkeäksi koko dilemma – ”autuaalisessa yksinkertaisuudessaan"?
Karl
Totta kai ihminen itse aiheuttaa kaikki järjestelmän ongelmat. Hänhän ne järjestelmätkin on rakentanut. Mutta koska emme voi häntä poistaa, meidän täytynee sopeutua? Opettamisesta kun ei, ainakaan näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ole odotettavissa paljonkaan hyötyä, ellei sitten opetustekniikat ala lähestyä edellistä vaihtoehtoa.
Täytyy tyytyä järjestelmien kehittämiseen ja ihmisen laadun hitaaseen parantumiseen. Kun ei tuo Mengelekään aikoinaan mihinkään uuteen yltänyt.
Hakki
Olematta “nasty old man” minun täytynee kysyä; kuinka olet sopeutunut ja jos olet ”sopeutunut”, miksi olet niin kapinallinen, yhteiskuntaa vastaan? Älä vain sano, että olet pyrkinyt tekemään siitä parempaa. Kuten olet havainnut, yhteiskunta ei ole parantunut näiden vuosien aikana joina olemme sitä näillä mokkauksilla parjanneet, tämän aiheellisia juttuja kirjoitelleet, vaan päinvastoin, olemme menneet syvemmälle kohti sosiaalista perikatoa. Et kai arvele kaaoksen rakentavan mitään muuta kuin uutta kaaosta? Nämä ovat vakavia kysymyksiä, enkä uskoisi, että menemättä asian perusongelmaan ei olisi Sinunkin pyrkimyksesi.
Karl
Olen kirjoittelullani aivan ilmeisesti onnistunut antamaan itsestäni kovin virheellisen kuvan. En minä ole yhteiskuntaa vastaan ollenkaan, en varsinkaan suomalaista yhteiskuntaa vastaan. Enkä varsinkaan puolueita vastaan.
Olen toimimatonta, tai oikeammin väärin toimivaa järjestelmää vastaan. Ja sen taas aiheuttaa se, että me kansalaiset ja meidän tarpeemme ovat muuttuneet toisarvoisiksi poliittisessa päätöksenteossa. Puolueitten etu on korvannut kansalaisten edun. Niistä on syntynyt se uuden etuoikeutetun aateliston perusta, jonka me tavikset, tai meidän jälkeemme tulevat tavikset joudumme henkemme uhalla joskus taas purkamaan.
Ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaaos synnyttää vain kaaosta. Siis ensi vaiheessa. Mutta ilmeisesti Schumpeter oli oikeassa; mitään uutta ei voi syntyä, enne kuin vanha on tuhoutunut. Tai tuhottu. Ja siinä taitekohdassa saatamme todella vähitellen olla, tässä länsimaisessa järjestelmässämme.
Totta kai yritän vaikuttaa kehitykseen ainakin siten, että sen kipupisteet tulevat konkreettisesti esille, siten kuin minä asian näen. Mutta kun en väitä kaikkea tietäväni olen valmis myöntämään, ettei minulla voi olla muuta kuin mielipiteitä. Osittain siksi, en ole lähtenyt mukaan politiikkaan. En voi muuta kuin yrittää herättää. Jonkun varmaan on syytä tehdä sekin? Saksalaisilla on tähän hyvä sanonta; "Wie kann ein Wegweiser den Weg gehen?" Miten tienviitta voisi kulkea osoittamaansa tietä?
Vakavista, aivan liian vakavista asioista on todella kyse. Jo siksi niiden esillä pitämiseen on syytä varsinkin, kun niin moni ei pidä niitä käytännön asioina. Asioina joiden ilmaantumiseen voi omilla toimillaan vaikuttaa.
Pidän tuon Karlin syväanalyyseista. Monasti joutuu peiliin katsoesaan toteamaan kyvyttömyytensä charmantteihin irtiottoihin. Niinhän se on näissä bloggauksissakin. Luulen kuitenkin meidän keskustelijoitten olevan sitä ikäluokkaa, ettei meillä kellään ole enää suuren suuria ambitioita tulevaisuuttamme varten täällä maan päällä. Näillä keskusteluilla on kiistämättä yhteisöllinen vaikutus. Keskustelut palvelevat myös tietynlaisena separaattorina, joka panee miettimään oman asiansa uudestaan.
Edunvalvojiahan puolueet ovat. Valitettavasti omien etujensa ajamista varten. Politiikka on niin hyvää ja vastuutonta bisnestä, ettei siihen osallistumista voi välttää jos on luonteeltaan seurallinen egoisti. Kyllä minä osaan kadehtia noita "neuvottelijoita", joilla on sosiaalinen ympäristö, lounaat, saunaillat, työryhmät ja kaiken lisäksi vaikutusvaltaa ja ennen kaikkea hyvät liksat. Vastuuntuntoisena isoisoisänä olen yllyttänyt jälkikasvua liittymään puolueisiin. "Sinne vaan paskaa puhumaan" on ollut tapani aktivoida. Ei ole yksikään mennyt. Ei tunnu hyvä kelpaavan nuorisolle.
fundeeraaja
Karlin syväanalyysit panevat ajattelemaan, totta, mutta joskus, ei kuitenkaan tässä, en tahdo saada itse asiasta kiinni ollenkaan. Ja hyvä niin. Tekee ainakin ... nöyräksi?
Onkin todella valitettavaa, että oman kokemukseni mukaan vasta eläköityminen antaa mahdollisuuden tuohon vuorovaikutuksen mahdollistamaan yhteisöllisyyteen. Tätä ennen monella meistä taisi olla vain liian kova kiire? Kellä mistäkin syystä.
Joo, mä en ehtinyt edes lapsena leikkimään.
Hakki ja Fundeeraaja
Sorry Hakki, en todellakaan halua nöyryyttää Sinua tai ketään ihmistä, se ei ole edes puheenaiheeksi totta. Olen aina ollut ”doubting Thomas”, samoin kuin sinäkin ja täytyy sanoa juuri sen avaavan uusia kysymyksiä ja niiden myötä uusia vastauksia niihinkin asioihin joita meille on opetettu pitämään yläpuolella ihmisyyden. Kuten Sinulla ja Fundeeraajallakin nämä kysymykset saavat tilaa mennä syvemmälle - vasta eläkevaarin päivillä - ja kun jokainen meistä on tulosta omasta ympäristöstämme, mitä tuo ympäristö sitten onkaan, olemme niistä rakentuneet ja aina riippuvaisia. Juuri tuo riippuvaisuus pakottaa kapinahenkisyyteen ja on tekijä joka muuttaa meitä jokaista – useimmiten tietämättämme itse tapahtumasta.
Ympäristön vaikutteet, joita itse kukin esitämme omalla tavallamme, eivät ole jotakin sellaista mitä voimme valita - ja kuten Fundeeraja asian ilmaisi; ”Joo, mä en ehtinyt edes lapsena leikkimään”. Näinhän se oli sotavuosien aikana. Täytyi olla mukana töissä, tai pakenemassa maan alle pommituksia pakoon. Parinkymmenen ikäisenä, kahden kaverin kanssa aloimme tehdä tuttavuutta kirjallisuuden kanssa joka käsitteli kysymyksiä joista olemme näissä blogeissakin keskustelleet. Kerron siitä lisää myöhemmin. Molemmat kaverit ovat menneet manan maille jo kauan sitten ja ehkä olisin itsekin jollen lähtenyt tänne Aussie land’een pakoon Pohjolan kylmyyttä.
Meillä täällä on kohta keskitalvi. Aamuisin on 2-3 astetta pakkasta ja teillä siellä kesän kohokohta, Juhannus. Hyvää Johanneksen päivää !!
Karl
Feeling humble is not feeling humiliated. Eli ei nöyryytetyksi, vain nöyräksi.
Joo, Jussi lähestyy, ja kohta Suomi sulkeutuu auetakseen taas elokuussa. Eilen aurinko paistoi kaikille, sekä hyville että pahoille. Täällä Heinolassa noin 30 astetta varjossa. Ei paskempi loman alku? Aivan. Kyllä eläkeläisellekin loma kuuluu. Vielä.
Lähetä kommentti