Euron keskiössä on kaksi yhteisöä, joiden johtajat ovat ilmeisen vakuuttuneita siitä, että ne ovat liian suuria kaatumaan. Pankit ja kansallisvaltiot. Kummatkin toimivat ilmeisen tehottomasti, holtittomasti ja hämärän rajamailla. Ja tällä hetkellä pankit vievät ja kansallisvaltiot vikisevät. Tältä näyttää kolmen suuren EU-valtion johtajien anelut siitä, että pankit kantaisivat vapaaehtoisesti edes osan vastuustaan ongelmamaiden, erityisesti Kreikan pelastamiseksi. Nyt kuoroon on liittynyt Ison Britannian pääministeri David Cameron.
Eikä kukaan muu kuin ehkä kreikkalaiset, kanna huolta Kreikasta. Sen sijaan kaikki kantavat huolta itsestään. Sekä Kreikan irroittautuminen eurosta että sen joutuminen velkajärjestelyyn kuulemma kaataisi sille lainanneet pankit. Sen seurauksena rahamarkkinat, ainakin tässä osassa maapalloa ajautuisivat kuulemma hallitsemattomaan kaaokseen. Huoli on ilmeisen suuri ja konkreettinen mahdollisuus, kun mukaan on jo rekrytoitu ja lähtenyt Iso-Britannia, joka ei itse ole mukana eurossa ja EUssakin vain puolella sydämellä.
Markkinatalous on kilpailutaloutta, ja kilpailussa on voittajia ja häviäjiä. Järjestelmä johtaa aikaa myöten siihen, että jokaisen alan toiminta keskittyy keskittymistään ja, mikäli järjestelmään ei puututa, se tuottaa lopulta vain yhden voittajan. Se siis synnyttää taatusti tehottomimman järjestelmän, monopolin. Mutta jo kauan ennen monopolin syntymistä pitäisi pitää huolta siitä, että kasvu- ja keskittymiskehitys saadaan katkaistua siten, ettei yrityksistä, varsinkaan pankeista ja muista rahoituslaitoksista kasva liian suuria kaatumaan. Nyt ne ovat ilmeisesti siihen kokoon jo kasvaneet.
Markkinatalous ei voi toimia tehokkaasti pelkän vapaaehtoisuuden varassa. Aina on ollut ja tulee olemaan ainakin epäselvyyttä siitä, mikä on epäreilua toimintaa, missä kulkee hyväksyttävän ja kielletyn toiminnan raja. Ja rajat määritellään yhteiskunnan toimesta, säätämällä lakeja. Demokratioissa siitä vastaavat kansan valitsemat edustajat. Heidät olemme valtuuttaneet sekä säätämään lakimme, että huolehtimaan siitä, että virkamieskunta ja yhteiskunta yleensäkin toimii oikein ja kohtuullisesti, näitten samaisten lakien puitteissa.
Mutta myös demokratian pitäisi toimia tehokkaasti. Erityisesti sen pitäisi antaa kansalaisille mahdollisuus äänestämällä vaikuttaa ketkä hoitavat heidän asioitaan. Vaihtoehdoissa olisi siis oltava eroja. Viime vaalit olivat osoitus siitä, miten äänestäjät reagoivat tilanteeseen joissa mitkään perinteiset "vaihtoehdot" eivät enää ole vaihtoehtoja, vaan vallankäyttöön samalla tavalla keskittyviä urapoliitikkojen miehittämiä puolueita. Sillä valta on siirtynyt valituilta edustajilta puolueille. Ja puolueet - kaikki perinteiset yhdessä - muodostavat samanlaisen vaihtoehdottoman monopolin kuin varsinaiset monopoliyritykset markkinataloudessa.
Vuosien myötä puolueet ovat kehittyneet etujärjestöiksi. Ja vielä pidemmälle. Niistä on muodostunut osa siitä pelikenttää, joille niiden pitäisi säätää lakeja. Kilpailijoita muiden kanssa, osana markkinataloutta. Pelaajia joitka itse päättävät pelin säännöt. Arpajaiset, nuorisoasuminen, vanhushoidot, kylpylät, veteraanityö, vajaakuntoiset ... Ne rakentavat itsensä osaksi ns. kolmatta sektoria ja puolueina päättävät ketä rahoitetaan ja miten tuetaan. Ja toimillaan estävät vapaan kilpailun syntymisen niillä aloilla, joilla he itse toimivat. Seurauksena ei ole tehokkuutta vaan tehottomuutta, turhia virkoja, epätarkoituksenmukaista organisointia ja työskentelytapoja, poliittisia päätöksiä.
Ja puolueen näin saaman vallan ylivoimainen kipailuetu mahdollistaa, jopa edellyttää, myös kiinteitä kontakteja elinkeinoelämään. Pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, työeläkelaitoksiin, kauppaan, teollisuuteen, rakennusliikkeisiin, hotelli-ja ravintolatoimintaan... Eli juuri niihin joiden toimintaa puolueet lainsäädännöllään säätelevät. Tai jättävät säätelemättä, kuten Kreikan, Irlannin, Portugalin siis euron ongelmat osoittavat. Ne antavat pankkien kasvaa niin suuriksi, että ne muodostavat uhan kansallisvaltiolle jossa toimivat. Eli kaikille kansallisvaltioille, joissa ne toimivat. Ja vain siksi, että puolueet ovat kasvaneet ohi tarkoitusensa. Niistä on kasvanut kansalaisten demokratian toteutumiselle suurin uhka.
18 kommenttia:
Latelet taas kerran absoluuttisia totuuksia. Politiikasta on tullut niin itseselvää ja turvallista vanhoille puolueille, etteivät ole ymmärtäneet edes kavahtaa ajan ilmiöitä. Yksi tällainen ilmiö on vaihtoehtojen voimakas esiin työntyminen. Tällainen ilmiö nähtiin viimeisissä eduskuntsvaaleissa.
Kansallisella tasolla tapahtuu juuri niin kuin kuvaat. Politiikka soluttautuu kaikkeen toimintaan, joilla on yhteiskunnallista merkitystä.
Tämä kansalliseksi koettu ongelma on kuitenkin kasvanut toiseen potenssiin. EU on se suurin kiristysruuvi, johon kansalliset puolueetkin turvautuvat viimekädessä. Viimeinen esimerkki oli Qataisen uhkaus lamalla ja suurtyöttömyydellä, ellei lähdetä mukaan tukemaan velkaisia maita. Kansalaisille ei muodostu kovinkaan selkeää kuvaa siitä, mitä politiikan syövereissä sovitaan. Elinkeinoelämämme suuret kysymykset ovat puolueitten pelinappuloita. Vihreitten huolettomuus työpaikoista tai teollisuuden tulevaisuudesta heidän ajamansa energia- ja ilmastopolitiikansa vuoksi ei heitä huolestuta. Poliittisesta päätöksestä oli kiinni myös STX:n risteilijätilausten kenties lopullinen menetys.
Markkinatalous ei voi toimia normaalista siinä tuki- tai verotusviidakossa jossa se joutuu elämään. Tämä ongelma on levinnyt EU-tasolle. Maamme tulevaisuus ja kohtalo on siirtynyt pois kansallisista ratkaisuista.
fundeeraaja
"Maamme tulevaisuus ja kohtalo on siirtynyt pois kansallisista ratkaisuista" vain jos annamme sen tapahtua. On varmasti totta, että "Markkinatalous ei voi toimia normaalista siinä tuki- tai verotusviidakossa jossa se joutuu elämään." Tämä viidakko on syntynyt kehityksen myötä, kun on laitettu paikka paikan päälle. Olisikin korkea aika jonkun "tahon" alkavan rakentaa ideaalivaihtoehtoa sekä kansallisen että kansainvälisen markkinatalouden ja kansalaisdemokratian turvaamiseksi. Korjaamalla vanhaa se ei enää taida onnistua.
Mutta se mikä taitaa olla selvää, että nykyisten valtapoliittisten ratkaisujen pohjalta, jotka nojaavat puolueisiin ja niiden sisäiseen, sinänsä epädemokraattiseen päätöksentekoon ei kansalaisdemokratiaa voi rakentaa.
Puolueiden painoarvoa on olennaisesti vähennettävä. Ja pahaksi onneksi päätös voi tulla rauhanomaisestio vain puolueitten toimesta.
Vox
Hieno suunnitelma, johon - tai jonka aiempiin versioihin - ilmeisesti olen jossain törmännyt. Tuntui niin tutulta, ennen kuin syykin viimeisessä kappaleessa selvisi.
Niinhän se on, että syyllisten etsiminen on tällaisessa tilanteessa keskeisin osa ns. kansanhuvia. Vakavammaksi asian tekee seuraava vaihe; syyttömien rankaiseminen ja syyllisten palkitseminen. Eikä edes siinä välissä kukaan vaivaudu itse oiretta hoitamaan.
Saattaisi varmaan onnistuakin. Ja olisi ainakin taas yksi konkreettinen vaihtoehto nykyiselle eurojen heittelylle, josta ei mitään hyvää seuraa kenellekään. Kurjuus vain jakaantuu suuremmalle joukolle. Vaan milläs luulet saavasi ajatuksen edes läpi päättäjien psykologisen suojamuurin? He kun ovat tiensä valinneet ja tuskin suostuvat uusia vaihtoehtoja enää harkitsemaan.
Antavat sitten muistelmissaan kattavan selityksen; meillä ei ollut vaihtoehtoja.
Hakki
Monet ns. asiantuntijatahot ovat ennakoineet Kreikan irtoamista eurosta. Irtoamisen toteuttamistapaa ei ole sen kummemmin spekuloitu. On kylläkin sanottu irtoamisen olevan aikaa vievää ja suuritöistä. Ja prosessin aikana maailman talous sitten romahtaisi, kun irtoamista aitiopaikalta seuraavat repisivät lippunsa !
Siksipä irtoamisen olisi tapahduttava hetkessä. Siihen ajatusmallini rakentuu.
Muu on tietysti spekulaatiota.
Ja jokseenkin varmaa on, etteivät kuviot niin mene, kuin kirjoitin.
Jotakin pahempaa on tarjolla !
Jos juttuni on saanut aikaan déjà vu -ilmiön ajatuksissasi, olet ehkä törmännyt nimimerkilläni "Synapsi" kirjoittamiini blogi- ja keskustelukommentteihin muissa yhteyksissä.
Vox
Jos jostain, niin siitä olen kanssasi samaa mieltä, että tehdäänpä mitä tahansa, se on tehtävä yön tai viikonlopun yli. Muutenhan siihen markkinat ehtivät liian nopeasti, = liian äärimmäisesti reagoida. Mutta siitä päätellen miten tätä kriisiä on hoidettu", en oikein jaksa uskoa, että tämä remppa mitään proaktiivista saa aikaan. Rypistävät sitten, kun kaikki on jo housuissa.
Vox, mielikuvitusta Sinulla ainakin riittää. Aineestasi annan 6 1/2%. Jos eläisimme liittovaltiossa voitaisiin myydä Kreikka maailman rikkaille ja roudata kansa Saksaan pakkotöihin, mutta kun Kreikka kaikesta huolimatta on ikäänkuin itsenäinen valtio. Kreikka on demokratia, siellä tekee kansa päätöksensä ei EU. Tässä on tämän villakoiran ydin. Ellei kansa halua holhousta niin nuolkoon rahanlainaajat haavansa tai julistakoon sodan.
Jos muisti riittää niin palauttakaa mieliinne jytkyn isän sanoma " se ei toimi", jos toimisi niin isä-jytky istuisi hallituksessa.
Kuka kusipää vippaa kaverille, joka vippaa ja vippaa. Kyllä kerrasta pitäisi oppia ja kun oppii niin koko ongelma on kreikkalaisten - ei muitten muuten kuin välillisesti.
Fundeeraaja
Kiitän ystävällisitä sanoistasi !
Onhan se Kreikka itsenäinen, mutta on myös luovuttanut valtaansa EU:lle, ja on heittäytynyt EU:n elättiporsaaksi.
Nytkin EU jo niin sanotusti valvoo, että Kreikan parlamentti tekee ne päätökset, mitä siltä edellytetään seuraavan almupaketin luovuttamiseksi.
Oppositio, mielenosoittajat ja viisi loikkaria parlamentissa voivat kaiken muuttaa.
Poikkeustilan julistamiseen lienee jokaisella valtiolla kassakaappilaki, jonka hallitus voi pistää toimeen, jos on vielä vallassa.
Kreikan hallitus saattaa jo tällä viikolla kaatua. Silloin on myöhäistä.
Kun hallitus kaatuu tukipakettiäänestykseen, loppuu rahantulo. Kreikka luokitellaan roskapankin arvoiseksi.
Samaan kategoriaan uhkavat tippua EKP ja sen avuliaat aatut.
Kreikasta tulee samalla hetkellä EU:n jalassa oleva betonipaino, joka vetää koko Kreikkaa rahoittaneen puljun upoksiin.
Pidät valtiollista itsenäisyyttä niin arvokkaana, että sen varjolla saa tehdä vahinkoa suurelle joukolle itsenäisiä valtioita.
Taloudellisen valvonnan ja sodan välilläkö ei olisi mitään vaihtoehtoja ?
Tuo aiempi vertaukseni hukkuvan pelastamiseenkin toimii niin, ettei kuolemanvaarassa olevan potilaan integriteetti ole päällimmäisenä mielessä, kun henkiriepua yritetään vielä viritellä.
Vox, itsenäisyys on varmasti arvokasta kaikille niille valtioille, jotka eivät halua sitä antaa pois ja jäädä EU:n liittovaltioksi. Koko tätä kuralle ajautuneitten valtioitten draamaa voidaan lähestyä siltä kantilta, että jotkut ovat tyrkyttäneet niille lainaa ilman vakuutta. So what? Mitä silloin tapahtuukaan? Senhän meidän kaikkien pitäisi ymmärtää. Ellei ole lainan takaisunmaksukykyä tai löydy takaajia mennään konkurssiin. Ne, jotka eivät saa rahojaan takaisin hakevat saataviaan oikeusteitse. Tämä on marssijärjestys. Mitkä ovat sitten sen prosessin seuraukset ei pitäisi kuulua sivullisille, ei edes Suomelle. Uhkailu seurauksilla on todella alatyyliä.
Euro on liian suuri kaatumaan. Siksi pitäisi päästä eroon sitä uhkaavista maista.
Vox ja fundeeraaja
Sallitte varmaan minunkin sanoa sanasen.
Eurooppa, varsinkin se Eurooppa, joka sekä taantuu että rappeutuu, sekä fyysisesti että henkisesti ja ennen kaikkea innovatiivisesti, ei suinkaan menetä mitän olennaista liittovaltiokehityksessä. Itse asiassa se on sen ainoa mahdollisuus.
Euron suuruus perustuu siihen yhdistelmään, siihen erilaisuuksien yhteiskunnista saatavissa olevaan perintöön - ei niinkään enää voimaan - jonka päälle tulevaisuutemme on vielä rakennettavissa. Ajatelkaapa kaikkia kiinalaisia, intialaisia, filippiinejä ja vietnamilaisia, jotka tulevat tänne haistelemaan ihmiskunnan menneen kultakauden degeneraation tuoksuja. Ja palaavat tehokkaisiin kotimaihinsa elämystä rikkaanpana.
Itsenäisyyttä on monta eri astetta. Jotkuthan eivät pidä EU-Suomeakaan enää itsenäisenä valtiona.
YYA-Suomen itsenäisyys oli eri tavalla rajoitettua kuin EU-Suomen, mutta rajoitettua sekin oli.
Kanadalaiset ovat kuvanneet itsenäisyyttään USA:n kyljessä norsun vieressä nukkumiseksi.
Edesmennyt N-Liittokaan ei ollut päätöksissään täysin itsenäinen, vaan sen oli joka hetki otettava huomioon USA:n poliittiset liikahdukset. Ja päinvastoin.
Kreikka on luopunut jo itsenäisestä taloudellisesta päätösvallastaan. Parlamentti toteuttaa EU:n ja IMF:n diktaatteja, tai jättää toteuttamatta, jolloin seuraukset voivat olla pikaisesti tuhoisat. Kreikalle ja muille.
EU:n holhouksen alle asettaminen ei pahentaisi Kreikan asemaa, vaan parantaisi. Se mahdollistaisi elpymisen takaisin itsenäiseksi valtioksi.
Kysymyksessä olisi kuolevan elvytys.
Poikkeustila helpottaisi ja yksinkertaistaisi päätöksentekoa.
Siinä elvytystilanteessa ei potilaalta kysytä haluaako palautua elävien kirjoihin, vai jätetäänkö ehkä sydänpysähdys voimaan.
Tietyissä tilanteissa elvytys lopetetaan, kun tuloksettomuus on selviö.
Tällöin elvytettävästä on aika jättänyt.
Kreikan itsenäisyys ei paremmaksi käy, jos valtiollinen Kreikka ajautuisi esim. Somalian tms. kaltaiseksi valtioruumiiksi.
Diplomatian aika on nyt korvattava tosi toimilla. Korulauseiden jatkuva pyörittely johtaa katastrofiin.
Saatavien hakeminen oikeusteitse Kreikan konkurssipesältä, mitä fundeeraaja ehdottaa, on täyttä mielikuvitusta. Konkurssissa oleva ei enää hallitse omaisuuttaan, vaan sitä hoitaa konkurssipesä. Mikä taho olisi se konkurssipesä ? EU, EKP, IMF, erilliset EU-maat ? Mikä taho asettaisi konkurssipesän hoitajan, jonka kanssa asioida ? Ja Suomiko olisi aivan sivullinen ?
Olisiko tällainen mitenkään edes tavoittelemisen arvoista ? Siinäkö Kreikan arvokas valtiollinen itsenäisyys saavuttaisi huippunsa !
Uutisten mukaan ( 27.6.2011 ) Ranskan Kreikkaa rahoittaneet pankit ovat taipumassa pidentämään luottojensa maksuaikaa Kreikalle. Ja on esitetty hurskas toive, että muutkin suuret yksityiset rahoittajat tekisivät näin.
Aikaisemmin ovat luottoluokittajat jo kuitenkin ilmoittaneet, että kuvatun kaltainen maksujärjestely tulkittaisiin konkurssin kaltaiseksi maksukyvyttömyystilaksi kaikkine siitä seuraavine maailmalle leviävine luottokriiseineen. Ranskalaispankkien, ja saksalaistenkin luottokelpoisuus laskisi, kun suurvelallinen olisi konkurssissa. Samoin kävisi EKP:lle ja Kreikan höveliäille EU-kavereille, joiden myöntämillä lainoilla ei enää olisi katetta. Tässä ei Suomi todellakaan olisi sivullinen, Ja tämä realisoituisi Suomen ulkomaanvelkojen kohonneina korkoina. Valtio joutuisi hankkimaan lisää rahaa pelkästään koronmaksuun. Vähän kuin Kreikka nyt.
Uuden finanssikriisin alkutahti.
Aiemmin ehdottamani Kreikan kertalaakista eurosta irti-setelinleikkaus-pakkolaina-devalvoitu drakhma- järjestely vapauttaisi välittömästi ainakin 55 miljardia euroa käytettäväksi Kreikan velkojen korkoihin ja lyhennyksiin, ja ehkä kreikkalaisinvestointeihinkin.
Suurvelkojat eivät jäisi näppejään nuolemaan. Tilanne voitaisiin hallitusti rauhoittaa. Ja devalvoitu valuutta irroittaisi Kreikan sille mahdottomaksi käyneestä eurosidonnaisuudesta, johon maan veronkiertotalous on ollut täysin kypsymätön. Ei tulisikaan konkurssia !
Mutta meillekö olisi kuitenkin tarjolla vain Ateenalaisten Laulu ?
Vox
Piti oikein käydä katsomassa minkälainen tämä uusi eläin, tämä luottoluokittaja oikein on. Wikisanakirja kertoo, ehkä nyt jo menneen talven todellisuuden:
luottoluokittaja
toimija, joka antaa useista asuntolainoista koostuvasta asuntolainajohdannaisesta luokituksen investointipankille
Oletan, että nyt annetaan luokitus jo monesta muustakin, kuin asuntolainoista? Ja jos oikein olen ymmärtänyt, juuri tämä toiminta on sotkemassa finanssimarkkinoita. Ehkäpä Kreikan (ja meidänkin) pelastus tulisi siitä, että luokituslaitokset julistetaan rikollisiksi? Samalla maailman rahasta häviäisi siis noin 90%.
Kannatan kuitenkin aiempaa ratkaisuehdotustasi. Sem lauluja laulat, jonka leipää syöt, enkä tunne nyt itseäni ateenalaiseksi ollenkaan.
Enpä nyt malta olla liittämättä tähän linkkiä Der Spiegel-lehden online version artikkeliin, jossa haastateltava Stefan Homburg, the director of the Institute of Public Finance at Leibniz University in Hanover, puhuu mielestäni perusteltua asiaa Kreikan ja euron velkakriisistä.
http://www.spiegel.de/international/europe/0,1518,770673,00.html
Johtopäätös: Pelastusoperaatiolla pankit maksattavat luottoriskiksi muuttuneet Kreikka-lainat veronmaksajilla, ja Ranska ja Saksa erityisesti omien pankkiensa potentiaalisen pankkikriisin muiden EMU maiden veronmaksajilla.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23787/valtion-vakuuksista-ja-takauksista
Hakki
Luottoluokittajilla tarkoitin, kuten varmaan Sinäkin, näitä kasvottomia kaupallisin intressein toimivia kosmopoliittijättejä, jotka ovat tietävinään kaiken.
Siis Standard et Poor´s, Moodys´s ja Fitch, ja joitakin pienempiä.
Nämähän epäonnistuivat vuoden 2008 finanssikriisin ennakoinnissa, koska eivät nähneet, ymmärtäneet tai halunneet paljastaa sitä, millaisista höttöpaketeista USA:ssa oli kyse.
Nyt ovat näkemässä todellisia vaaroja Kreikka-kriisissä. Ja ehkä aiheellisesti.
Spegelin haastattelema talousmies tosin uskonee siihen, että EU-veronmaksaja vielä hoitaa homman, ja pelastaa Kreikan. Ja suuret saksalaispankit sekä siinä sivussa ranskalaisetkin.
Mutta tämäkin on mahdollista vain, mikäli Kreikka tällä viikolla päättää hyväksyä sille sanellut ehdot.
Ei ole varmaa, että hyväksyy, eikä varsinkaan ole varmaa, että pystyy ehdot täyttämään.
Ja maailman kriisireaktio voi tulla kaikesta huolimatta.
Juuri siksi pitäisi äkkiä tehdä jotakin.
Vox
Jospa Kreikka kieltäytyy. Jospa Ranska, Saksa ja Iso-Britannia hoitaisivat pankkikriisinsä sitten ihan itse? Tosin siinä samassa konkretisoituisivat antamamme takaukset ja menettäisimme ne. Mutta ehkä välttyisimme paljon suuremmilta menetyksiltä?
Eikö olekin kivaa vain kirjotella blogeja ja kommentteja tietäen, ettei sillä mitä kirjoitat ole vaikutusta sinne eikä tänne?
Hakki
On epätodennäköistä, että suuret pankit omaehtoisesti päättäisivät painostuksestakaan laillisella tavalla ryhtyä pidentämään luottojensa maksuaikoja luottokelvottomalle huijarille muutaman päivän tai vain muutaman tunnin varoajalla.
Kyllä sieltä pääjohtajat lähtevät kilometritehtaalle, ja sitten oikeuteen !
Jos Kreikka kieltäytyy, siis EU:n sanelemat ehdot äänestetään nurin parlamentissa, kaatuu samalla hetkellä kaiken järjen mukaan Kreikan hallitus, eikä Kreikassa mikään taho pysty vähään aikaan mistään päättämään. Kansanjoukot kadulla ovat silloin Kreikan ääni. Ja tästähän finanssimaailma riemastuu !
Silloin voi olla jo myöhäistä Ranskan ja Saksan ryhtyä enää omia pankkejaan auttamaan, ne ovat silloin ehkä jo matkalla kohti Tuonelaa.
Britihän ovatkin halunneet olla tässä vapaamatkustajia, muut EU-maat hoitakoot Kreikan kautta Englanninkin pankkien saatavat. Ehkä heillä on takataskussa suunnitelma B, koska eivät ole suunnitelmaa A (=Kreikan lainoittamista veronmaksajien rahoilla, jotta se pystyy maksamaan yksityisille rahoittajilleen korot ja lyhennykset ) pitäneet kovinkaan toteuttamiskelpoisena.
Meillä muillahan on ollut vain tämä suunnitelma A ! :-(
Ja kirjoitimmepa mitä tahansa, silmälappu-EU ei nyt osaa ajatella kuin yhdellä tavalla !
Vox
"Ja kirjoitimmepa mitä tahansa, silmälappu-EU ei nyt osaa ajatella kuin yhdellä tavalla !" MOT
Ja Taivaassa kaikki on sitten toisin.
Voi olla niin, ettei ehdottamani "heti drakhmaan-euro käyttövaluuttana-50 % devalvaatio-setelinleikkaus-pankkitilien pakkolaina"-systeemi enää toimisikaan. Liian pitkälle on ongelma päästetty.
Kuten jo aiemmin epäilin, ovat kreikkalaiset jo kovaa vauhtia tyhjentämässä pankkitilejään. Kuukaudessa on häipynyt 8 %, ja taitaa tahti kiihtyä. Kun kolmannes on tyhjennetty, sanovat pankkijärjestelmän kaatuvan.
Vox
No vielä on muutama päivä aikaa ensimmäiseen Totuuden hetkeen.
Lähetä kommentti