Joko Putler ajoi Suomen NATOon?

Kuinka kauan meillä suomalaisilla on varaa passiivisesti seurata naapurissa uhkailevaa keskenkasvuista häirikköä – anteeksi - asperger-potilasta? Nyt tätä uhittelua,uhkailua ja mahtailua on kestänyt määrittelystä riippuen vähintään 8 vuotta. Luottamus menee tunnetusti vain kerran. Eiköhän se ole siinä? Olisiko meidän jo aika reagoida?

Olipa Venäjä suurvalta tai ei ja Suomi EUn jäsen tai ei, meilläkin on ihan vain valtiona oikeus itsenäiseen elämiseen. Ja naapurien kunnioitukseen. Eikä tässä suhteessä Venäjä voine käytöksestämme valittaa? Aika monella meistä sen sijaan on suuria varaumia suomettumisen ja hännystelyn siunauksellisuudesta naapureiden välisten hyvien suhteiden perustana. Vaan minkäpä me tavikset poliitikkojemme matelevalle perusluonteelle mahdamme, samasta Kekkosen koulusta ovat jokainen.

Kahdeksan vuotta sitten eivät poliitikot sallineet kansalaisten julkista NATO-keskustelua ennen vaaleja. Eikä siitä keskustelusta tainnut paljon mitään tulla edes vaalien jälkeen, vaikka syytä olisi ollut. Vaikuttaisiko siihen se, että demarit kärsivät murskatappion ja kaikki kansallinen huomio meni heidän tilanteensa päivittelyyn? Vai oliko kyseessä kansalaisten vuosikymmenten kouluttamisen ja kokemuksen tulos; tärkeistä asioista ei pidä ääneen puhua? Vai eikö fantsuttelijalta riittänyt moiseen pikkuseikkaan kiinnostusta?

On itsestään selvää, että Venäjän viime vuosien piittaamattomuus kansainvälisen politiikan valtioiden välisen kanssakäymisen käytöstavoista, - myönnettäköön, meidän tulkintamme mukaisista periaatteista ja säännöistä – alkaa vähitellen vaikuttaa tällaisen taviksenkin arvioinhin. Kun jatkuvasti ja toistuvasti kannustetaan konfliktien syntymistä ja estetään lkaikilla forumeilla vetoilla niiden ratkaisemista alkaa herätä epäilys siitä, mitä Venäjä tällä kaikella tavoittelee?

Kansalaishuomion etusivulle ovat viime vuosina nousseet Venäjän suhteet entisiin, siitä nyt itsenäistyneisiin maihin kuten Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Moldovia, Georgia jne. mutta myös lähinnä entisen Neuvostoliiton satelliiteiksi kutsuttuihin. Ja tekisipä vielä nostaa esille vaikkapa, Kreikka,, Unkari, Puola,, jne. Ja kun epäluulon annetaan vähänkään nostaa päätään voisi kysymyksiä herättää myös sen rooli Lähi-idässä – lähinnä Israel/Palestina/Gaza - ja vaikkapa Syyriassa, Kyprossa, Libyassa, Serbiassa.

Vaikka "sotadosentin Markku Salomaan" nykyisen aktiivisuuden voikin panna kirjansa markkinoinnin varaan, asenteen mahdollisesti leimata NATO-intoilijaksi ja tietoni kirjan sisällöstä rajoittuvat median julkaisemiin tietoihin, herättävät jo nekin muutamankin kysymyksen. Hän on sitä mieltä, että

• Suomen pitäisi liittyä NATOon heti, nyt ja sitomatta ratkaisuamme Ruotsin kantaan, jonka hän uskoo liittyvän heti Suomen jälkeen. Miksi ihmeessä Ruotsi varsinkaan silloin jäseneksi edes pyrkisi? NATO-vahvistettu Suomi yhdessä NATO-Viron, -Latvian, -Liettuan ja -Puolankin kanssa turvaisivat sen länsirajat Venäjän hyökkäykseltä paremmin kuin lähes mikään muu edes voisi. Johtopäätökseni on päin vastainen; Suomen jäsenyys poistaisi Ruotsilta kaiken intressin itse virallisesti liittyä NATOon. eduistahan se on nauttinut jo muutenkin vuosia.
• 
  
• Suomen paljon puhuttu NATO-optio on hänen mukaansa olemassa ja hänen mukaansa ovi on lisäksi auki. Sen olemassa olemisen todellisuudesta on kyllä muitakin mielipiteitä. Vähintään yhtä asiantuntevia. Sen avoimmuuden vilpittömyydestä voimmekin sitten olla montaa mieltä, varsinkin kun otamme huomioon linkissäkin esille tuodon jäseneksi hyväksymismekanismin. Sitä paitsi tässä vaiheessa jäsenyyden hakeminen olisi jo pahasti jälkijunassa. Riippumatta siitä mitä me suomalaiset ajattelemme, viimeistään nyt pyllistys itään olisi taattu tulkinta. Sikäli jos he meidän kulloisistakin pyllistelyjen suunnista nyt osaavat edes kiinnostua. Eivät venäläiset todellakaan tyhmiä ole, ennemminkin sitä olemme me tsuhnat. Siitä on montakin aiempaa oppia.
• 
  
• NATOn ulkopuolella nykyiset puolustusmenot - 2,6 miljardia - pitäisi tuplata 5,2 miljardiin, jotta kansallinen puolustus säilyisi uskottavana. Vaikka ei luottaisi edes edellisen puolustusvoimain johdon ja vasta julkaistua parlamentaarisen, Kanervan johtaman puolustuskomitean väitteitä siitä, että 150 miljoonan vuosittainen tasokorjaus riittäisi puolustusvoimien uskottavuuden ylläpitämiseen edellytyksillä, että hankintamäärärahat esimerkiksi ilmavoimien, muun ilmapuolustuksen ja merivoimien tulevat tuon 150 miljoonan lisäksi, vaade puolustuksen määrärahojen kaksinkertaistaminsesta panee miettimään. Tässä tapauksessa sekä puolustusvoimain johtoa että poliittista johtoa. Ovatko molemmat systemaattisesti valehdelleet? Sattumalta ei noin suuria eroja synnyt. Eikä edes sotatieteilijä voi heitellä summia julkisesti, valtamediassa ihan vain päästään.

Toivottavasti tätä kirjoitusta ei kukaan tulkitse taas yhdeksi somen ylilyönneistä. Siihen jo yksin asia on aivan liian vakava. 

Jos nimittäin Salomaan väite on totuudenmukainen tarkoittaa se samalla, että kansalaisilla ei ole pienintäkään syytä luottaa ensimmäiseenkään poliittiseen puolueeseen eikä puolustuvoimain johtoon. Ei aiemmin, ei nyt eikä vastakaan. Se Suomen puolustuksen kansallisesta uskottavuudesta.

Venäjä ja kaikki muut mahdolliset kiinnostuneet valtiot ovat olleet uskottavuuden olemattomuudesta tietoisia taatusti jo viran puolesta, virkamiesten vastuuttomuus kun taitaa lähinnä olla suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillinen ilmiö. Se siitä puolustuksen ulkoisesta uskottavuudesta.

Jos Salomaan väite on virheellinen, se on julkisesti ja virallisesti korjattava. Vetäytymistä sotilaallisen salaisuude tai peräti sotasalaisuuden ei voi sallia. Ei myöskään pisteiden pyöristämistä, suuruusluokka tarvittavasta rahankäytöstä riittää. Varsinkin tällaisena aikana ja varsinkin näin vaalien alla kansalaisilla on oltava oikeus äänestyspäätöksen kannalta olennaiseen tietoon. Jos tieto kyvystämme säilyttää kansallinen itsenäisyys ei ole oleellinen, niin mikä sitten on?

Vai onko puolustuspolitiikkamme keskeiseksi aseksi mahdollisen vihreitten miesten invaasion aikana tullut: komentaa joukot maahan ja huutamaan yhteen ääneen: Hyvää Ystävänpäivää!!