maanantai 2. helmikuuta 2015
Taas uutta muuria väsäämään
Nyt liikkeelle lähtee Saudi Arabia. Se rakentaa oikein jättiaitaa suojaksi Isisiltä.
Rautaesirippu jakoi Eurooppaa vuodesta 1945 aina vuoteen 1989? Berliinin muuri on toki jo kaatunut, eikä Kiinankaan muurista ole jäljellä kuin rauniot. Israel viimeistelee omaansa jatkuvasti, varmaan suojatakseen itseään vai sinne toiselle puolelle jääviä? USAn eteläosissa jenkit pystyttävät omaansa jatkuvasti suojaksi laittomilta maahanmuuttajilta vai huumediilereiltä? Meille täällä Euroopassa on ehkä sittenkin käynyt paremmin; kyllä Välimeren pohjaan vielä musulmaaneja mahtuu. Tai sitten Ceutaan, Lampedusaan, Brindisiin, Calaiseen, Zatariin tai mihin nyt sitten milloinkin - muurin taakse säilöön kumminkin. Onneksi osa joutuu aika-ajoin lähtemään taloudellista hätää pakoon vaikkapa Portugalista, Espanjasta, Italiasta, Kreikasta....
Miten ihmeessä kuvittelemme, että muurit ja leirit ovat ratkaisu turvattomuuden tunteeseemme, ahdistukseemme, pelkoomme? Kansainvaellukset ovat olleet menossa jo pitkään. Ja tunnustettu taloudenpitomme ja globaalin varallisuutemme jakautumisemme pitävät huolen siitä, että meidänkin vuoromme vielä koittaa. Välkyimmät meistä ovat jo toimintamallejaan kehitelleet ja ovat tyrkyllä taas.
Ja sitten kun laastit, tiilet, piikkilangat ja hiekkavallit, valokuitukaapelit, valvontatornit, liiketunnistimet ja tiedusteluautot on käytetty loppuun rakennamme lisää muureja sarjakuvilla ja mielenosoituksilla.
Yhtä vähän kuin terrorismia voidaan voittaa terrorismin vastaisella sodalla voidaan kansainvaellukset lopettaa muureja rakentamalla ja ylitse yrittävät likvidoimalla. Siinä meille kaikille käy vain äärimmäisen huonosti. Tilannetta ei voi korjata ellei sen syytä poisteta. Jatkuva oireisiin kajoaminen tekee tilanteen ratkaisemisen vain kerta kerralta vaikeammaksi. Ja lopulta mahdottomaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Hieman yllättäen Iran on alkanut häikäistä johtajien järjen lahjoilla, koska se pyrkii mitätöimään Muhammedin pilakuvista nousseet kohut holokaustipilakuvakilpailuilla.
Toinen paikka missä huumoriin osataan vastata huumorilla on Internet, mutta siellä sitä esiintyy vain paikoitellen.
Muuten porukka näyttää vain etsivät syytä käydä kiinni toistensa kurkuihin.
(Lue myös kommentit)
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/iran_holokausti_pilapiirrokset-31348
Satumainen
Huumorilla eivät selvinneet sen paremmin holokaustin kuin ristiretkienkään uhrit. Tuskin pelastuvat tulevienkaan hihhulointien uhrit. No, varmasti eivät ainakaan he.
Netti on kuin tuli, hyvä renki mutta huono isäntä. Tulipalo mielletään kyllä yleensä epäonneksi ja tällä nykyjohtajistolla ei tulesta muuta synnykään, kuin hallitsematon tulipalo.
Kurkunkatkominen seuraleikkinä ei yleensä jaksa kauaa viihdyttää. Mutta ehkä siitä on apua väestöongelman edes tilapäisessä hidastamisessa?
Eihän se mikä nyt on aluillaan ja osin meneilläänkin ole mitenkään uutta. Jos ystävämme Karl Fransen asian saisi ilmaista niin hän vertaisi luonnon ikuista prosessia otsikolla Aspergillus.
Pohjimmaltaan on kysymys reviireistä ja sitä syvemmällä velloo koko luomakunnan tarve lisääntymiseen ja oman geeniperinnän siirtoon,-tarve iankaikkiseen elämään.
Sodat, keskitysleirit, kansanvaellukset ja miksei demokratiakin ovat välineitä alkukantaiselle etenemiselle. Me emme asialle mitään voi. Käyttäytymiskaava on poltettu kaiken elollisen geenikarttaan. Voimme jättää kohtalomme meitä viisaampien, kuten Ukko Yli-Halla-Ahon siunaukselliseen valvontaan.
Amen.
Sota on siunauksellista siinä mielessä, että siinä konkretisoituu luonnon väkivaltainen tarve märätietoiseen kehitykseen. Vahvempi voittaa heikomman, vähentää heikompaa kantaa ja vahvistaa omaansa.
Ihmiskunta lisääntyy homeen lailla. Valtaa reviiriä muilta ja myrkyttää kasvualustansa ainoastaan itselleen.
Minusta tässä prosessissa ei ole mitään ihmeellistä. Järjestäytynyt ihmiskunta on vaan luonut omat moraalikäsityksensä voidakseen järjestelmällisesti lisääntyä ja täyttää maan.
Alamme olla finaalissa. Suuret kansanvaellukset ovat alkaneet. Nyt olisi luonnon ymmärryksen mukaan aika torjua vieras geeni. Tämä prosessi riehuu ympäri maailmaa ja kiihtyy lämmetessään.
On tullut aika suureen evolutiomurrokseen,-sotaan, joka jättää jäljelle parhaat,-tai pelkkää tuhkaa.
Tämä tarina on tosi, eikä sitä suositella alle 16 vuotiaille.
Fun(deeraaja)
Saatat olla ihan oikeassa väittäessäsi, että "Sodat, keskitysleirit, kansanvaellukset ja miksei demokratiakin ovat välineitä alkukantaiselle etenemiselle. Me emme asialle mitään voi." Tosin voimme, mutta ilmeisesti aivan liian hitaasti.
Sodan siunauksellisuudesta taidamme sitten olla aika kovastikin eri mieltä? Minun on aina ollut vaikeaa sisäistää Darwinin ajatusta "Survival of the fittest" meidän yleiseen käsitykseen "vahvimpien selviytymisestä". Vahvimmat kun eivät todellakaan ole välttämättä soveltuvimpia. Vai mitä Tyrannosaurus Rex? :-)
Parhaat yleensä sodissa kuolee, eivätkä jää sukuaan jatkamaan?
"Sodan siunaukellisuudesta" emme ole eri mieltä, mutta kun en tulkitse omaa mielipidettäni vaan evolution kantaa sotaan.
Kaikki kaaokset, joihin sotakin kuuluu, edistävät muutosta.
Muutoksen vääjäämättömyyteen perustuu Darwinin teoriat ja kaikki maailman uskonnot.
Älykkäin ihmiskunnan oivallus on evolutio. Sitä järkyttää ainoastaan ihmisen ylivertaisuus ja mahdollisuus lopetaa maapallolta päättymätön muutosprosessi lopulliseen tuhoon.
Fun(deeraaja)
Evolutiolla ei ole kantaa sotaan, eikä sodalla evolutioon. Ihmisellä voi olla. ;-)
Ihminen on osoittanut, että eläinlajeista sillä on ylivertainen kyky muuttaa kehitystä, jopa sen suuntaa. Valitettavasti liian monet esimerkit kertovat, että järki ja tunne eivät ole pysyneet ihmisen muun kehityksen tahdissa. Liian usein valituksi tai voimaan jää ihmisen itsensä kannalta huono, ellei peräti huonoin vaihtoehto.
Evolutiolla ei ole kantaa muuhun kuin omaan päämääräänsä.
Sodalla ja evolutiolla ei ole muuta tekemistä toistensa kanssa kuin se, että katastrofin kautta evolutio kiihtyy tai tai muuttaa etenemistietään.
Mikromaailmassa tämä katastrofin merkitys lajin kehitykseen on hyvin havaittavissa.
"Taas uutta muuria väsätään" liittyy tähänkin keskusteluun sikäli, että ihmiskunta yrittää rakentaa jatkuvasti uusia esteitä vääjäämättömälle kehitykselle. Juuri siki on mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea yritämme keksiä voidaksemme kiivetä pois evolution häkistä.
Kurdeja varmaan harmittaa kun eivät huomanneet varautua jihadisteihin millään tavalla.
http://kurdistantribune.com/2014/living-dealing-phenomenon-known-as-daash-aka-isis/
Fun(deeraaja)
Ollaan siis samaa mieltä siitä, katastrofit saattavat muuttaa evolution nopeautta tai suuntaa. Tai sitten ei.
Ihmisen osa on ollut olla mukana muutoksessa ja muuttamassa itseään ja ympäristöään. Jälkimmäisen osalta tuloksellisuus on ollut havaittavampaa. Eikä läheskään aina positiivista. Mutta en oikein näe, että ihminen edes yrittäisi päästä pois "evolution häkistä". Miksi pitäisi? Kuinka voisi? Ainoa mieleeni juolahtava olisi kaiken elollisen loppuminen. Joko meidän syystämme tai ilman sitä.
Lähetä kommentti