maanantai 9. helmikuuta 2015

Münchenistä Minskiin – lyhyt oppijakso luottamuksesta ja sen menettämisestä


Vladimir Stalinovytsh Putler hyvin hallitsee hyvin oppi-isiensä poliittisen pelin. Hajoita ja hallitse on kova sana edelleen. Viimeisen vuoden hän on taitavasti pitänyt kapellimestarin puikkoa Euroopan tulevaisuudesta taisteltaessa. Tasapainoilu on tapahtunut jopa mestarillisesti siitäkin huolimatta, että hänen rinnassaan kaksi sydäntä sykkii. Tänä entistäkin nopeatempoisempana aikana Dr. Jekyll ja Mr. Hyde eivät vahingossakaan ole irtaantuneet kauaksi toisistaan.

Vajaat 80 vuotta sitten toinen oppi-isistä juoksutti Englannin pääministeriä ympäri Eurooppaa ja sai tämän heiluttelemaan saamaansa paperia kaiken median ihmeteltävänä Lontooseen palatessaan. Rauhaa heidän ajalle se paperi ei silloin taannut.

Nyt olemme siirtyneet nettiaikaan, joten sen paremmin Angela Merkelin kuin François Hollanden tuskin tarvitsee papereita käsitellä, niiden esittelemisestä puhumattakaan. Mutta jos sellainen tulisi, sisältö olisi sama; yhtä tyhjän kanssa.


München oli myöntyväisyyspolitiikan epäonnistumisen viimeisin ja lopullinen sinetti. Se ilmeisesti avasi Euroopan silloisen johtovaltion Englannin pääministerin Neville Chamberlainin silmät hyväksymään tosiasiana sen, minkä historia myöhemmin todensi: Adolf Hitleriin ei voinut luottaa. 

Sama ongelma meillä on nyt. Angela ja François ovat nyt noin vuoden sulkeneet silmät ilmeiseltä: Putleriin ei voi luottaa. Toivottavasti historia kohtelee meitä nyt hellemmin.  

Kaksi kertaa Yhdysvallat on pelastanut Euroopan demokratialle ja vanha kansa sanoi, ettei kaksi ilman kolmatta. Toivottavasti ovat oikeassa, vaikka jo kauan on ollut syytä epäillä. Ainakin, ellei heidän oma intressinsä kansainvälisessä politiikassa sitä sitten joskus vaadi.  



PS.

Jos asiassa jotain positiivista on löydettävä; Minsk on Müncheniä idempänä. 

6 kommenttia:

fun kirjoitti...

Hyvä kommenttitaso senkun jatkuu.
Täytyy toisaalta ihailla Putleria,- miehellä on munaa.
Pompottaaa koko muuta maailmaa, eikä pelkää edes oman kansan vihaa.
Koko Perkele mieheksi!

Mitäs tässä tästä asiasta enempää. Totean vain, ettei Suomella ole koskaan aikaisemmin, eikä tule myöhemminkään olemaan yhtä hyvää aihetta liittyä NATO:on kuin nyt. Olisi todella helppoa sanoa Putinille, että tätähän olet petanut jo vuoden.
Me emme voi sinuun luottaa, emmekä myy nahkaamme halvalla nytkään.
Tässä sitä vitkutellaan niinkuin Väinö Tanner, joka vielä elokuussa 1939 sanoi, ettei sota tule syttymään.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Jos on pakko ihailla ihmistä, jota ohjaa yksi ja Ainoa Oikea Totuus, voisin liittyä joukkoosi. Jos tuo on munaa, ei voi kuin toivoa vähemmän munaa.

NATOn osalta olen kanssasi, ehkä yllätyksesi samaa mieltä. Se, että moinen ei ole Suomen eikä suomalaisten etu ollenkaan, on toinen asia. Se nimittäin ei ole.

Väinö Tannerista en osaa oikein muuta sanoa kuin, että hän noin sanoi ja, että poliitikkojen valtavirraasta poiketen myös kantoi vastuun virheellisestä arviostaan. Koko sota-ajan ja vielä sen jälkeisenkin.

fun kirjoitti...

Joo, posessa istui Väinökin. Olisi ollut aihetta panna jo ennen talvisotaa, jota ei olisi edes syttynyt ilman Väiskiä. Väiski vei duunarit sotaan pelastamaan pääoman itressejä ja hyvä niin.
Onko NATO Suomelle eduksi vai ei ratkaisee sota. Ellei tule ei ole etukaan. Jos taas tulee jää arvailujen varaan kun ei olla jäseniä. Hyvä on,-molempi parempi. Luottakaamme siis Putiniin. Varmaa kuitenkin on, että meidän NATO-jäsenyys ei oliei Putinin etu,-sitä kai tarkoitit?

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

On minä monia teorioita Talvisodan syyksi kuullut, mutta että Tannerin syytä koko homma, on kyllä ainutkertainen? Joskus ennen ns. sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä taisivat Hertta ja Kumppanit moista viljellä, mutta sittemmin ei ole vuosikymmeniin esillä ollut. Oletko lipsunut lääkityksesi osalta? ;-)

Jos tästä nyt sota kehittyisi täytyy vain toivoa, että se ei meihin asti ulottuisi. Ja jos ulottuisi ja vielä saisi toivoa toivoisin, että selviäisimme siitä edes suurin piirtein yhtä hyvin kuin Talvi-, Jatko- ja Lapinsota kokonaisuudesta.

Tosin tällä lastenkamarimiehityksellä varustettuna tarvitsisimme moisen tulokseen saavuttaaksemme aika moisen määrän lottokuponkeja ja täysin ja lisäksi yksin meidän pelastamiseen keskittyvän kaitselmuksen jakamattoman myötävaikutuksen.

fun kirjoitti...

Väiskistä oli kiinni lähteekö Suomen työväestö sotaan ja ilman työväestöä Suomi ei olisi voinut sotaan lähteä.
Mitä siitä olisi seurannut niin se onkin sitten toinen juttu.

Toistan; elleivät demarit olisi lähteneet yhteisrintamaan ei siihen olisi mennyt koko työväestö. Tuloksena olisi ollut 1917 revassi Neukkulan avustuksella. Lopputulos olisi ollut toinen, mutta kukaan ei pysty sanomaan olisiko Suomea ollut itsenäisenä sen jälkeen,-tuskinpa vaan.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Ensi kerran "blogisti-urani" aikana joudun todella hämmästymmään; käsityksesi tapahtumista, niiden syyt ja seurauksest ovat niin totaalisti muuta kuin omani, että ....