SD - Sisäinen Devalvaatio tulee. Oletko valmis?

Syyt

Julkinen sektori ei markkinataloudessa pysty elättämään kaikkia kansalaisia. Julkisen sektorin kaikki kulut, henkilöstökulut mukaan luettuna, maksetaan viimekädessä yksityisen sektorin veroilla.

Yrityksen tehtävänä ei ole työllistää. Ei liioin yrittäjän. Yrityksen tehtävänä on luoda lisäarvoa, vaikkapa tehdä rahaa omistajilleen. Samoin yrittäjän.

Julkisen sektorin, erityisesti valtion tehtävänä on luoda edellytykset sille, että yritys ja yrittäjä voivat näin toimia. Samoin valtion intressissä pitäisi olla luoda edellytykset sille, että yritysten ja yrittäjien kannattaa palkata ihmisiä saavuttaakseen tavoitteensa, sillä ainakin muodollisesti kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu myös oikeus työhön.  (Perustuslaki, 2 luku, §6 - §23)

Kansanedustajat, siis meidän tapauksessamme puolueet, päättävät laeista. Lait säätelevät niin yritysten, yrittäjien ja yksityisten kansalaisten ja virkamiesten – verottajankin – toimintaa.  Jos lait eivät motivoi  yrityksiä ja yrittäjiä luomaan lisäarvoa, ei sitä pakollakaan saada aikaan. Yritykset hakeutuvat toimimaan muualle ja yrittäjät joko työllistävät vain itsensä tai lopettavat yrittämästä.

Työehdoista ja palkkojen minimitasosta sopivat pitkään puolueet ja työmarkkinajärjestöt keskenään. Tupoja - eli markkinoiden vastaista, kartellinomaista etujärjestötoimintaa - harjoitettiin 40 vuotta. Nyt kun työmarkkinajärjestöt ovat menettäneet suurimman osan arvovallastaan ja poliitikot kaiken. Silloin tehtyjä virheitä ei pidä toistaa. 

Toimiessamme pitkään varsin suljettuna, pienenä ja omalla rahallamme oppivat etujärjestöt, etunenässä työmarkkinajärjestöt ja puolueita edustavat ministerit ja kansanedustajat erittäin huonoille tavoille.  Aina kun vapailla kansainvälisillä markkinoilla toimivien vientiyritystemme kilpailukyky oli etujärjestöjen ja poliitikkojen holtittomuuden johdosta syöty, otettiin D-vitamiinia, keskimäärin 10 vuoden välein ja jopa 30 % kerralla. Nyt D-vitamiini on omasta tahdostamme poistettu etujärjestöjemme lääkelaukusta. 

Seurauksia

Edelleen kuitenkin kuvitellaan, että sisäinen devalvaatio on yhtä helppo juttu kuin devalvaatio aikoinaan. Poliitikoille toki, suuripalkkaisina se ei heidän arkipäivään juurikaan negatiivisesti vaikuta, osin jopa päin vastoin heidän päästessä osallisiksi varallisuuksien uusjaosta tarjoushintaan. Sen sijaan kansalaisten, erityisesti lainoitettujen kansalaisten ja pk – yritysten toiminnan kannalta seuraukset ovat tuhoisat. 

Sisäinen devalvaatio johtaa rahoituksen olennaiseen kiristymiseen, ehkä taas jopa pankkikriisiin. Pienyrityksiä kuolee rahoituksen puutteessa joukoittain, työttömyys kasvaa taas taivaisiin, lainanottajat joutuvat suuriin vaikeuksiin. Omaisuudet, jopa vain varallisuudet menevät jälleen uusjakoon, pilkkahinnoin. Ihan tavallisten asuntolainaisten ihmisten, työntekijöiden ja toimihenkilöiden sekä pienyrittäjien etunenässä.

Eikä edelliskerrasta ole kahta vuosikymmentäkään. Eikä meillä ole enää kanainvälisillä finanssimarkkinoilla lainapiikki auki kuin vuoden, kaksi. Kun tuotanto vähenee, BKT pienenee, vienti vähenee, väestö ikääntyy ja valtio ylivelkaantuu myös kaverit - kaikki niistä -  nopeasti kaikkoaa. 

Kun maailma ja Suomikin on muuttunut avoimemmaksi, löytyy tällä kertaa ottajiksi muitakin kuin suomalaisia pankinjohtajia, suomalaisia uusvarakkaita ja suomalaisia rikkaita.  

Sotkettuaan ensin omaa osaamattomuuttansa asiamme taas läpikotaisin, poliitikkomme johtavat meitä jälleen tuhoon. Nyt sisäiseen devalvaatioon, siis Kreikan, Portugalin, Kyproksen, Espanjan ja Italian tielle. He tekevät sen joko tahallaan ja tieten, sillä palkansaajien kannalta oikeudenmukaisempiakin vaihtoehtoja on olemassa, tai omassa vaihtoehdottomassa osaamattomuudessaan. Olemme kieltämättä heidät valinneet, mutta emme taatusti ole heitä ansainneet.

Niin tai näin, turha meidän on Kreikan, Portugalin, Kyproksen, Espanjan ja Italian kansalaisia heidän luokattomista ja korruptoituneista poliitikoistaan syyttää ja heille ilkkua. Mekin valitsemme taas samat vanhat uudestaan.