Työntekijöiden laiskuudesta, epäuotettavuudesta, kurittomuudesta ja kiittämättömyydestä

Selkäreppuseikkailijoita, epäluotettavia laiskiaisia, kurittomia työnvieroksujia ja vieä osaamattomia narsisteja kaupan päälle? Mitäpä sitä miettimään.

Muutamankin kerran olen aiheesta ja sen ympäriltä viiden viime vuoden aikana artikkeleita itse kirjoittanut, ja toisten artikkeleita julkaisut  ja kommentoinut. Kehittyykö ihminen vai putoavatko omenat kauaksi ja entistäkin kauemmaksi puusta?  

Oman elämäni aikana eri ikäluokkien tapa toimia työelämässä on aina minua kiinnostaa? Julkaisemistani, tässä linkit pariin.  Sitra:Nuoret ja syrjäytyminen,  Onko uusisukupolvi edeltäjäänsä fiksumpi?,  Päähänpotkittu sukupolvi 60+

Taas kerran kompastuin yhteen kiinnostavaan artikkeliin, nettijulkaisu strategy+businessin Five Millennial Myths ja ingressinä vielä “Forget what you think you know about your Gen Y employees.” Mutta suoraan asiaan. 

Miten itse arvioisit suurten ikäluokkien lasten ja vähitellen työmarkkinoille tulevien lastenlasten (millennials) suhtautuvan työhön ja työelämään? Vaikkapa suhteessa viiteen kuvattuun väitteeseen?

• Myth #1: Millennials don’t want to be told what to do.  ~ (Heille ei saa kerrota miten pitää tehdä ja toimia, heitä on vaikeaa johtaa.)
• Myth #2: Millennials lack organizational loyalty. ~  (He eivät sitoudu yhteen yritykseen eivätkä sen tavoitteisiin, vaan lähtevät yrityksestä pientenkin palkankorotusten perässä.)
• Myth #3: Millennials aren’t interested in their work. ~ ( Ei heitä kiinnosta työ eikä ainakaan sen tekeminen.)
• Myth #4: Millennials are motivated by perks and high pay. ~ (Heitä kiinnostavat lähinnä vain saatava palkka ja palkkiot.)
• Myth #5: Millennials want more work–life balance.  ~ (Erityisesti nyt työmarkkinoille tuleva sukupolvi etsi työstä lähinnä keinoa rahoittaa vapaa-aikaansa.)

Tuttua? Entäpä tulos? Johtopäätös? Mitä muuttaa? Miten toimia?

Luule kanssani, että edes muutama kymmenenkään sukupolvea ei ihmistä juurikaan mihinkään muuta. Ei työn tekijänä, ei liioin toisten ihmisten johtajina. Ja juuri siksi, vain muuttamalla sitä ympäristöä jossa kulloinkin elämme, niitä rakenteita joissa ja joiden mukaan toimimme voimme edes vähitellen oppia paremmiksi. Ihmisiksi. 

Mutta rakenteita ja niiden toimintatapoja täytyy muuttaa jatkuvasti, ettei tarvitse aina ensin antaa Luovan Tuhon kaikkea vanhaa rikkoa. Ei ihmiskunta tällä tavalla koskaan kehity. Se kun joutuu aina aloittamaan alusta. Uutta tuhoa kohti.