Valehtelun lillukanvarsista

Kuten jo muutamankin kerran aikaisemmin puoluejohtajan venkoillessa julkisuuden valokeilassa myös nyt on vaarana, että pääasia unohtuu. Aletaan puhua seipäästä kun pitäisi puhua aidasta.

Pääasia ei ole kysymys varuskuntapäätöksestä, ei kielipolitiikasta tai kielilain säädöksistä ei liioin Kontiolahden, Tammisaaren eikä Upinniemen varuskunnan tulevaisuudesta sinänsä. Ei edes siitä pitäisikö vai saisiko puolustusministeri pyydettäessä antaa poliittista ohjausta virkamiehille.

Kyse on siitä, valehteliko Wallin ja kuinka avoimesti, luotettavasti ja rehellisesti hän päätöksen perusteista kertoi ja niistä kysyttäessä täsmensi. Eikä se rehellisyys tälläkään kertaa koske hallituksessa kerrottua tai käsiteltyä vaan kansalaisille ja erityisesti(?) eduskunnalle täysistunnossa kerrottua.

Erityisesti kyse ei ole ruåtsalaisten luottamuksesta puolueena tai sen puutteesta vaan yksinomaan Wallinin sanomisista ja sanomatta jättämisistä, vain hänen henkilökohtaisesta luottamuksestaan, asia mikä varmaan on itsestään selvä meille kaikille.

Yksi pääministeri menetti luottamuksensa toisen puolueen silmissä pyytämättä ja yllättäen.  

Seuraava pääministeri ei koskaan menettänyt omaansa hallituskumppaneittensa silmissä, ei vaikka aiheutti suurimman poliittisen uskottavuuskriisin sitten sotakorvausten maksamisen, ei liioin lautakasoista, puolitotuuksista ja vanhentuneista säätiölain rikkomisesta ja ylisuurten kokouspalkkioiden vastaanottamisista, puoluerahoituksesta tai  perunakuopista ollut poistajaksi. Hän poistui oman käden kautta osaksi muita etujärjestöjä.

Nykyisen pääministerin luottamus on mielestäni nyt jo sen verran kyseenalainen, että hänen jatkuvalla tuellaan broilerveljilleen ei ole muuta merkitystä kuin, että hänen kansalaismoraalinsa ja oikeudenmukaisuutensa selkäranka on tullut testattua. Ja kepeäksi havaittu. Hän ei näköjään hallituksesta muita ministereitä ulosta,  paitsi oman puolueensa ikääntyneitä broilereita. Sillekin on toki syynsä.

Eli, jos Wallin ei itse lähde, tai jos ruåtsalaiset eivät ministeriä vaihda kansalaisten usko järjestelmäämme oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen kärsii jälleen. Vaan väliäkö sillä?

Mutta ainahan joku ryhmä kansanedustajia voi vaatia tehdä välikysymyksen ja luottamuslauseäänestystä puolustusministeristä. ;-) ;-) Siinä taas käy kuin nykyisessä "puolueparlamentarismissa" tapaa käydä. Perustuslain 29§ pykälä ja Jaakko Jonkka tulevat jokaisen puolueen avuksi.


PS.

Eikä loppuun kannata lainata edes Oxenstieraakaan, sillä hän ei poikansa kanssa hallitsemisen moraalia ja oikeudenmukaisuutta edes vaivautunut käsittelemään.