Yksikätinen pyörittää maailmaa

Karkaako kansan valta kansalta, politiikka poliitikoilta?

Edustuksellinen demokratia perustuu siihen. että kansa valitsee keskuudestaan kansan edustajia päättämään kansan asioista.  He ovat Abraham Lincolnin Gettysburgin puheen sanoin: ”government of the people, by the people, for the people”. Määräajoin kansalla on tilaisuus, oikeus ja velvollisuus tarkistaa vaaleissa,  miten kansan edustajat ovat mandaattinsa hoitaneet.

Demokratia ei ole milloinkaan toiminut täydellisesti. Demokratiaan on silti uskottu ja luotettu niin, että demokratian vastaiset liikkeetkin ovat pukeutuneet demokratian kaapuihin. Puutteistaan ja tehottomuudestaan huolimatta demokratian vahvana puolustuksena on, että demokratioissa tavallisten ihmisten on helpompaa ja pelottomampaa elää kuin diktatuureissa.

Usko edustukselliseen demokratiaan on kumminkin heikkenemässä. Siitä kielii äänestysprosenttien tasainen lasku. Euroopan parlamentin vaaleissa nukkuvien puolue on puolueista suurin. Nuorissa ikäluokissa äänestäminen on erityisen vähäistä. Nuoret eivät näytä uskovan voivansa vaikuttaa vaalidemokratian kautta. Poliitikkojen arvostus on laskenut ja on alempi kuin monien sellaisten julkisuuden henkilöiden tai ammattikuntien arvostus, joita kansa ei ole virkoihinsa valinnut. Kansa ei siis luota valittuihinsa. Edustuksellinen kansanvalta on irtautunut kansasta. Kansan valta, johon kansa ei luota, on paradoksaalisempaa kuin väritön vihreä.

Poliitikot valittavat usein oman valtansa vähäisyyttä. Vaikka valtaa käyttävillä on taipumusta vähätellä omaa valtaansa, asiassa on perääkin. Demokratiassa vallan käyttö on hajautunutta, ja yhden poliitikon vaikutus voi jäädä vähäiseksi. Vaikutuksensa lisäämiseksi hänen täytyy osata politikoida, ja sitä taitoa ei opita pyhäkoulussa. Bryssel, Strasbourg ja Wall Street ovat ottaneet valtaa, joka ennen kuului Suomen eduskunnalle. Markkinavoimat ja kansainvälinen kilpailukyky on se Molokin kita, jolle poliitikkojen on uhraaminen

Ministerille median luottamus on tärkeämpää kuin kansan luottamus. Viihdearvoa vaaleilla sentään on. Poliitikkojen piinaaminen vaalitenteissä on jännittävintä suomalaistekoista televisioviihdettä. Siitä selviävät parhaiten paksunahkaiset, eivätkä herkkähipiäisemmät uskaltaudu edes ehdokkaiksi. Kansanedustajat eivät silloin voi olla kaiken kansan edustajia, koska kansassa on uskaliaita ja häveliäitä, kauniita ja rumia, herroja ja narreja, enemmän tai vähemmän täydellisiä ihmisiä, ja kaikilla heillä saisi olla puolestapuhujiansa kansanedustuslaitoksessa. Jos kansan valta on irtautunut kansalta, niin taitaapa politiikka olla irtautunut poliitikoiltakin

The way to win

Talouden tekijät

Omavaraistaloudessa jokainen näki työnsä tulokset, söikin niitä. Ei siitä tarvittu kiitosta tai moitetta, ei kannustusta tai valvontaa, palautetta tai tulospalkkioita. Vaihdantataloudessa alkujaan vaihdettiin oman työn tuloksia kasvotusten jonkun muun työn tuloksiin tavara tavaralta, palvelu palveluksesta tai maksuvälineiden avulla. Siinä työn arvo tuli tekijälleen näkyviin ilman sen mutkikkaampia sosiaalisia välityksiä. Teollisen yhteiskunnan yrittäjät olivat hekin alkuun kasvollisia ja lihallisia ihmisiä, joiden vaikutus henkilökuntaansa ja koko tehdaspaikkakunnallensa oli näkyvä ja kuuluva, selluloosatehtaissa haisevakin.

Nokia tarjoaa vielä työtä suomalaisille, vaikkakin sen menestys riippuu enemmän maailman markkinoista ja ulkomaisesta halpatyövoimasta kuin suomalaisesta työläisestä. Suomalainen paperiteollisuus on irtautunut Suomesta kovaa vauhtia. Suomalainen yrittäjä on riippuvainen maailmanmarkkinoista, Euron arvosta, Euroopan kilpailulainsäädännöstä, Saksan vihreistä ja amerikkalaisesta finanssiliiketoiminnasta. Yhtä lailla yrittäjä kuin hänen trukinkuljettajansa voivat vain kiristää hampaitaan ja suolivyötään, kun maailmantalous saa sairauskohtauksen. 

Taitavimmatkin spekulantit tekevät isoja virhearviointeja. Röyhkeimmät heistä suojaavat riskejään paketeiksi, jotka lauettuaan paiskovat koko maailmaa. Markkinavoimilla ei ole kasvoja eikä isänmaata, mutta näkymättömän käden ohjaamina ne vaikuttavat joka ikisen elämään. Suomeen taidettaisiin kaivata niitä vanhan renkutuksen kahtakymmentä kasvollista perhettä, jotta edes tiedettäisiin keille purkaa aggressioitaan. Talous on irtautunut kauas inhimillisestä. 

Joka arpa voittaa.

• Näin yritti ystäväni ymmärtää 1900-lukua. Niin myös muut ystäväni ja minäkin, jokin aika sitten. Jäikö siitä vuosisadasta meille jäljelle vain aatteiden, teknologian, varallisuuden kasvua, monimutkaisuutta jossa mikään ei enää ole kenenkään, ei keidenkään, ei edes minkään hallinnassa? Organismi, joka kehittyy mihin tahansa suuntaan, arvaamattomasti, vailla sen ylevämpiä tavoitteita, arvoja tai päämääriä. Yhteiskunta jonka evoluutiossa menestyvät vain parhaiten sopeutuvat? Siitä riippumatta mikä niiden vaikutus lajin menestymisedellytyksiin vähänkään pidemmällä aikavälillä on?