sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Kaupallisuus kunniaan?

Tässä vuosi pari sitten MTV tai joku muu ilmoitti, että F-1 formuloitten seuraaminen ei enää käy perinteisillä kanavilla. Ei häirinnyt silloin. Ei kyllä häiritse edelleenkään.

Sitä paitsi. Katselen sitä riemua Malesiasta juuri nyt. Onko tälläkin alalla käynyt niin, että kaupallisuus on sittenkin osoittautunut toimimattomaksi? Tai ainakin tehottomaksi? Tappiolliseksi?

Kannattaisiko meidän sittenkin ottaa aikalisä? Kun kommunismi tappoi itsensä, kapitalismi sitä aina yrittää ja markkinatalous on kaikkien aikojen aallonpohjassa jotain uutta tarvittaisi. Mutta mitä?

23 kommenttia:

Eekki kirjoitti...

Oletko huomannut että MTV on ottanut kaupallisen hyödyn jo aamupuolella päivää? Se mitä sä kattelet on jälkilähetys, jonka yhteydessä siinäkin on mainoksia.

Ettei tää olis kaupallisuuden - jos ei voittokulkua tai renesanssia niin - elinvoimaista toimivuutta?

helanes kirjoitti...

Tiedä muuta, mutta tallien välinen järjestys on tyystin muuttunut. Ja taas kerran nähdään, ettei kyse ole ainakaan ensisijaisesti ajajien taidoista.

hakki47 kirjoitti...

Eekki

Enpä ole moista edes ajatellut. Kun en enää katso.

Mutta ennemmin kuin kaupallisuuden voittokulkua, nykynäkymä on osoitus siitä, että MTV "has seen his come uppense". Viime vuonna ei muistaakseni ulos tullut juuri mitään.

Muista kuitenkin, että ole markkinatalouden kannattaja. Mutta miten toimisi barter?

hakki47 kirjoitti...

helanes

Gladiaattorien taistelusta ei kukaan historioitsija ole käyttänyt nimitystä urheilu. Miksi me? Kun kyse kuitenkin on raadollisista kaupallisista intresseistä.

tutkija Pohjanmaalta kirjoitti...

En minäkään katso, ei jaksa kiinnostaa. Mutta sen olen pannut merkille, että tämä formuloiden, kaikenlaisten tietokilpailujen ja muun hömpän määrä on televisiossa jonkinlaisessa ekspotentiaalisessa kasvussa. Ja ihan kansainvälisessäkin tarjonnassa; kaapelini kautta näkyy kolmisensataa kanavaa, niistä vain jokunen katselemisen arvoinen. Olen ajatellut niin, että tämä on establishmentin suunnitelma, pidetään kansa tyytyväisenä ja kiinnitetään näin huomio tärkeistä asioista vähemmän tärkeisiin. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi, että tämä globaali toiminnallinen rakenne - miksei myös fyysinen jos ilmastoa ajatellaan - on koko ihmisen olemassaolon suurimman muutoksen, oman määränsä, eräiden keskeisten raaka-aineiden loppumisen ja näistä lähtevien kausaalien aiheuttaman radikaalin muutoksen edessä. Ehkä siinä tarvitaan "leipää ja sirkushuveja" jonka avulla voidaan ajaa järjestelmät loppuun asti täydellä vauhdilla.

Mitä uutta tarvittaisiin, kysyit? Ehkä täyskäännös, mutta onko jo liian myöhäistä kun laiva on ehkä jo karilla, mutta silti vielä pinnalla.

Tästäkö on kyse?

Vox Populi kirjoitti...

Meillä näkyy digikorttijärjestelmän sivutuotteena italialainen RAI UNO. Siinä jos missä on sirkushuvit viety äärimmilleen. Aina näyttää olevan menossa sama hömppä. Berlusconin nykyroomalaiset tuon osaavat.
Enkä tätä tietäisi, ellen olisi riittävän usein nähnyt. Paha mennä moittimaan. Niin kuin hakin noita formuloita. Katsoo kuitenkin !

Pohjanmaan tutkija !
Jos laiva on tukevasti karilla, ei se uppoa. Myrskyt saattavat hylyn vähitellen hajottaa, joten öljyä vain laineille !

Karl Fransen kirjoitti...

Kaupallisuus kunniaan


Hakki47,

Eiko olekin vaikaea tapaus...loytaa uutta vanhasta?
Kommunismi kuoli omaan ideaaliseen mahdottomuuteensa ja kaapitalismi vuotaa profuusly, verta, jonka ryosti koyhilta. Nainhan tilannetta monet neo-ismit huutaen nimittavat, eika heilla kumminkaan ole mitaan uutta tarjottavana.

Koko tunnettu olemassaolo nayttaisi rakentuvan pelkastaan tullakseen tuhotuksi ja mika hassuinta "oman kaden kautta". Kuinkas muuten uutta voisi tullakaan. Darwinismin mukaan olemme "Johny Late-Commers" mika on selvasti havaittavissa. Olemme jaljittelijoita, rakennamme kaikenlaisia lentavia laitteita ja itse emme edes pystyneet lentamaan oppimatta siihen taitoon teknologia ensin linnuilta ja hyonteisilta.

hakki47 kirjoitti...

Pohjantutkijalle ja Voxille

Sitä kai se. Leipää ja sirkushuveja, osa sirkushuveja. Ja ilmeisesti katsojia riittää. Niin Italian Raissa kuin F-1. Ja niin kuin monet sanovat jääkiekon poikalapsia kasvattavasta voimasta: "no, ovatpahan sentään poissa kaduilta vanhuksia hakkaamasta." Kun sirkus niin monta sataa vuotta, jopa tuhansia on ollut voimissaan lienee sillä aina kysyntää. Vain meidän kaltaiset besserwisserit voivat nauttia tällaisesta itsensä kiusaamisesta. ;-)

hakki47 kirjoitti...

Karl

On se, vaikeaa. Mutta pakkohan sitä on yrittää. Kun ei kumpikaan maailmanjärjestys puhtaimmillaan puhuttele. Sekä Kommunismi että Kapitalismi, ovat kumpikin omalla tavallaan inhimillistä riistoa ja hyväksikäyttämistä. Olen usein ihmetellyt miksi kehityksen sinikäyrässä heilahdukset tuntuvat aina menevän ääripäästä toiseen. Vaikka luonto tarjoaa maksimit, eikö ihminen, suuressa viisaudessaan :-) voisi yrittää ottaa oppi ja kehittää järjestelmää hiukan nopeammin kohti tasapainoa, optimia. (Unohdetaan nyt hetkeksi objektiivisen ja subjektiivisen harkinnan vaikeus.)

Jää meille pikku - Johnyille muuten liian vähän aikaa nautiskella täällä olemisen ihanuudesta.

Karl Fransen kirjoitti...

Kaupallisuus kunniaan...


hakki47,

Nakisin vaikeuden enemman asiaksi joka on riippuvainen ei maarasta vaan laadusta, tasapainon luomisesta ja loytamisesta, jota emme pysty arvioimaan intelligenttisella tasollamme. Meilla, lansimaissa etenkin, on menty "rule of jungel" medetioihin, joka osoittaa ettemme ole henkisesti tasolla jossa intelligentti voisi luoda tasapainon.

Olemme, omasta mielestamme, hyvin keksiliaita, jopa luomiskykyisia, mutta todistettavasti kaytoksemme osoittaa etemme ole kovinkaan korkeatasoisia, mita voisi kutsua intelligentiseksi kayttaytymiseksi. Ehka toistan liian usein samaa asiaa, tarkoitan negatiivisuuden lahempaa tarkkailua ihmisessa itsessaan.

Niin mauton kuin subjecti onkin, naen sen peripohjaisen tuntemisen olevan ainoana patevana kasittelytapana, mahdollisuuden paasta tasapainoon, niin itsensa kuin ymparistonkin kanssa. Jokainen iovalluksen hetki, silloin kun nahdaan syiden ja seurauksien eroittamaton yhteenkuuluvaisuus, yhtenaisena ketjutapahtumana, antaa aiheen jaada asian pariin, siitakin huolimatta, etta kutsumme sita vaikeaksi tai mauttomaksi.

Kun negatiivinen ymmarretaan ja nahdaan meidan itsemme aiheuttamana, toumitsematta tai puolustamatta, yhta selkeana kuin tikku joka meni varpaaseen, ei valttamatta tietamattomyyden, vaan varomattomuuden tuloksena, sen poistaminen nahdaan ja tehdaan samasta yksinkertaisesta syysta, ilman spekuloivaa ajatusta.

Ihminen on keksinyt hienoja jarjestelmia, jota samaa voidaan sanoa myos Kommunismista tai Kapitalismista ja Demokratiasta. Olemme viisaita suunittelijoita, mutta kehnoja kaytannollistajia. Haluamme elaa ideologien mailmassa, niin paljon, etta hylkaamme realiteetit. Ja kumminkin, vain realiteetit voivat yllapitaa olemassaoloamme. Voimme elaa systeemien kahleissa vain maaratyn ajan ja pian olemmme rakentamassa uutta systeemia, oravapyoraa, joka onkin vain jaljennos aikaisemmasta.

Pintapuoliset uudistukset vaativat jatkuvia korjauksiia. Demokaratia kasitteessa olemme menneet "beyond repair" ja kumminkin teemme kaikkemme voidaksemme jatkaa sen puitteissa, josta tuloksena on sekasorto, minka kanssa koko mailma on tallakin hetkella painiskelemassa. Miksi?... emme tunne, tai edes halua tuntea vaikeuksien rakentajaa, itseamme... ja kumminkin ilman itsetuntemusta, uudistamme vain "haikkiin" menoamme, emmeka itseamme, mika on valttamatonta, vaistaaksemme oman tuhomme.

tutkija Pohjanmaalta kirjoitti...

*** Pintapuoliset uudistukset vaativat jatkuvia korjauksiia. Demokaratia kasitteessa olemme menneet “beyond repair” ja kumminkin teemme kaikkemme voidaksemme jatkaa sen puitteissa, josta tuloksena on sekasorto, minka kanssa koko mailma on tallakin hetkella painiskelemassa. Miksi?… emme tunne, tai edes halua tuntea vaikeuksien rakentajaa, itseamme… ja kumminkin ilman itsetuntemusta, uudistamme vain “haikkiin” menoamme, emmeka itseamme, mika on valttamatonta, vaistaaksemme oman tuhomme. ***

Kaikille: onko tämä ymmärrettävä demokratian kritiikkinä? Kyllä minusta demokratian voi kyseenalaistaa jos se ei saa aikaiseksi nykyistä hömppää ja sekasortoa kummempaa. Mutta onko demokratia vain vallan apparaatti jollekin, jota emme ihan suoraan näe ja tiedosta?

Olen useaan otteeseen googlannut määritteen "uusi maailmanjärjestys" ja "Luciferin silmä" ja lukenut noita juttuja. Vaikeaa uskoa, eräänlaisia paroni von Münchhausenin juttujako? Mutta entäs jos siellä kaiken kohinan takana onkin signaali jostain järjestelmästä, joka meitä ohi kaiken demokraattisen hallinnan kautta ylikansallisesti ohjailee? Olen vienyt asiaa mielessäni pitemmälle: jos joku salainen veljeskunta koko globaalia systeemiä on ohjaamassa, onko sillekin tullut yllätyksenä tämä rajattoman kasvun loppuminen rajallisessa ympäristössä? Onko sekin tullut yllätetyksi housut kintuissa koko tämä väestöräjähdyksen ja halvan öljyn loppumisesta alkavan kaaoksen kanssa? Ja olisiko tämä järjestelmä nyt tajunnut tilaneen ja että nyt parhaillaan olisi menossa "viimeinen rahastus" ennen systeemin lopullista romahdusta. Ja siihen tarvitaan sumuverhoksi tätä leipää- ja sirkushuveja -apparaattia.

hakki47 kirjoitti...

Karl

"Muuta maailma, aloita itsestäsi." - on hyvä lähtökohta kehitykselle. Ja omassa itsessä niitten negatiivisten piirteitten kitkeminen lienee sitä vaikeinta sarkaa? Mutta välttämätön kehityksen edellytys.

Sinä sanot ihmisen aina rakentelevan systeemejään. Näin varmaan on, rakenteet, ohjeet, lait ja vakiintuneet käytännöt kun luovat ennustettavuutta ja turvallisuutta. Mukavuutta ja samalla mahdollisuuden laiskotella. Kun rakenne on johonkin pisteeseen saatu, alkaa rapautuminen kun laiskottelevia vapaamatkustajia on liikaa tai kun esimerkiksi Ainoan Oikean Totuuden noudattamisen vartijoita on liikaa. Ja sitten onkin repimisen ja jälleenrakentamisen paikka. Taas.

Opimmeko eliölajina tässä välillä mitään, on kyllä hyvä kysymys. Ehkä ihmisen osa maailmankaikkeudessa on, kulkemalla laidasta laitaan välillä rakentaen, välillä tuhoten edetä lajin loppuun asti? Sillä kun maapallolla on nyt kuulemma menossa kuudes sukupuuttovaihe, on kai aika todennäköistä, että viimeistään seitsemäs vie ihmisetkin? Ellemme sitä ennen onnistu palloamme räjäyttämään.

hakki47 kirjoitti...

Pohjantutkija

Kyllähän demokratian voi ja se pitääkin kyseenalaistaa. Itse asiassa se lienee kokeilemistamme lähes ainoa, joka toimiakseen sitä suorastaan vaatiikin. Mahdollisimman laajasti. Mikä tahansa staattinen järjestelmä on kuollut, sisällyksetön järjestelmä. Ja saattaa hyvin olla, että nykyisenkaltainen politbyrokraattinen järjestelmämme on jo niin staattinen, että ainoa tapa sen kehittämiseksi on repiminen. Jotenkin sitä kuitenkin toivoisi, että evoluutiolle edes tällä alueella annettaisi vielä mahdollisuus.

Noista "pienistä, vihreistä miehistä" veljeskunnassaan minulla ei ole havaintoa. Eikä moiseen uskonikaan riitä.

May the Force be with you.

Karl Fransen kirjoitti...

Kaupallisuus kunniaan...

hakki47


Olemme kayneet lapi ja kokeneet niin monta vaihtoehtoa,uskonnolisia, poliittisia, kaikissa vareissa, mutta millaan niilla ei ole paasty puuta pitemmalle, joten siirto probleemien lahtokohtaan, ihmiseen itseensa, jaa ainoaksi mahdollisuudeksi. Siina en pyri esiintymaan "guruna", silla probleeman ratkaisu on mahdollista vain sen rakentajalle. Siihen ei ole panacea, siitakaan huolimatta, etta niita on paljon tarjolla, vaihtelevin hintalapuin.

Systeemit antavat turvallisuuden tunteen, mutta kuten tilanne osoittaa, kestavaa turvallisuutta ei ole olemassakaan. Eihan mikaan voi jatkua siella missa kehitys on itse elaman lanka. Elama, kaikissa sen esiintymismuodoissa perustuu uusiutumiseen, minka ajatus kieltaa vaatimuksellaan jatkuvuutta. Kutsuimmepa sita Demogratiaksi tai miksi tahansa monista uskomuksista, niilla kaikilla on "use by date", minka jalkeen ne vanhenevat tai tulevat muuten kayttokelvottomiksi.

Demogratia ideana on toistaiseksi ollut parhain systeemi, mutta sellaisia kuin olemme, olemme korjanneet sen pereusmuotoa siina maarin, etta siita on tullut pelkka jaljennos meidan omasta henkisesta korruptiosta.
Kritisoida demokratiaa on kritisoida itseamme ja kritisismin avalla ei paasta "puusta pitemmalle" minka jotkut "koulukunnat" katsovat jopa rakentavaksi, mika on pelkka ajatuksellinen "oxymoron".

hakki47 kirjoitti...

Karl

Ei ainakaan voi väittää, että lohtua olisit kaupittelemassa. ;-)

Kuten jo yksi kuudes menossa oleva sukupuutto osoittaa, evoluutiolla ei ole määränpäätä. Se vaan on. Sopeutumista. Eli siihen asti kunnes meidän sukupuuttomme tapahtuu me muutumme. Ja sopeudumme.

Demokratia ei ole luonnon määräämä. Se on inhimillisten kokeilujen, yritysten ja erehdysten tämänhetkinen ilmentymä. Jos väitämme, että se on peräisin kreikkalaisilta, niin se on kehittynyt jo noin pari tuhatta vuotta. Sinä aikana se on koko ajan muutunut. Ja se jatkaa muuttumistaan tästä eteenkin päin.

Saattaa toki demokratiallakin on parasta ennen päiväys. Varmasti se on ainakin nykymuodollamme. Jo yksin sen vuoksi, että demokratiaksi kutsutaan toisistaan hyvinkin poikkeavia hallintomalleja maailmassa.

Ja itsekriittisyys on oman kehityksen siemen. Myös yhteiskuntien.

Vox Populi kirjoitti...

Hyvä juhlaväki !
Näinhän näyttää, ettei demokratia olisi luonnon luomus, eikä evoluutio olisi sitä kehittänyt.
Kuitenkin ihmisaivot ovat evoluution tuote, ja se mitä ihmisaivot hyvässä ja pahassa ovat kehitelleet, on osa luontoa. Finassikriisit, ilmakehän saastuttamiset, atomipommit ja väestöräjähdys nälänhätineen ovat kaikki samaa jatkumoa.
Evoluutiolla ei ole moraalia.Kaikki mahdollisuudet kokeillaan, ja kullakin hetkellä vallitsevissa olosuhteissa menestyvät jatkavat. Osa kuolee sukupuuttoon. Ja menestys tarkoittaa tässä pelkästään olemassaolon jatkumista uusina sukupolvina, uusin muuntelumahdollisuuksin. Evoluutio ei ole kaavaillut mitään lopputuotetta.
Evoluutio ei siis mieti lopputulosta ja sitä, toteutuuko milloinkaan oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus.
Pieni harhapolku kuitenkin on muodostunut, kun evoluution muovaamat ihmisaivot ovat ryhtyneet asettamaan omia sääntöjään. Näitä demokratioita, moraalioppeja ja rajattomia talouskasvuja onnentavoittelupäämärin. Epäilemättä nämä tilaansa hakevat kehityshaarat saavat saman kohtelun kuin kaikki muutkin evoluution tuotteet. Sellainen jatkuu, jolla on tilaa.

Ajatus siitä, että maapallomme eliökunta olisi jonkin ulkopuolisen tahon koelaboratorio, on sinänsä kiintoisa, mutta monien pohdiskelijoittenkaan ei liene mahdollista osoittaa hypoteesia sen enempää todeksi kuin valheeksi. Pääehdokkaanahan on pidetty eri nimillä kutsuttua jumalaa. Mutta erilaiset pienet vihreät miehet ja jopa tarkemmin määrittelemätön intelligentti suunnittelu ovat olleet ehdolla.

Jos olisimme osa viljelylaboratoriota, olisi peräti luontevaa, ettei laboratorion haltija olisi meille suonut kykyä itse tätä huomata ! Luulen, että oma havaintokykyni on sopivasti hypoteettisen koeviljelijän asettamien rajoitusten piirissä.

hakki47 kirjoitti...

Kiitti Vox

Kun jälkikäteen luin Pohjantutkijalle kirjoittamani vastauksen, tuli paha olo. Tarkoitus ei ainakaan ollut loukata, vaikka näin jälkikäteen siltä itsestäni näytti. Jos loukkasin, pyydän anteeksi. Ei kyllä ollut tarkoitus.

Siitä olemmeko ja mitä me olemme voimme tietysti "vääntää kättä" vaikka kuinka kauan. Riittäisikö, että toteaisimme, että olemme. Siinä se?

Evoluutiolla ei ole tavoitetta, ei lopputulosta. Se vain on. Me ihmiset omalla käyttäytymisellämme olemme ilmeisesti tuomassa siihen uuden säväyksen. Pienen, mutta säväyksen kuitenkin. Moraali, etiikka, oikea ja väärä saavat sijaa. Miten ne vaikuttavat evoluution suureen linjaan, jää nähtäväksi. Toivottavasti. Siis toivottavasti nähtäväksi.

tutkija Pohjanmaalta kirjoitti...

Hakki47: et mitenkään ole loukannut, ei sitten sinne päinkään. Olen tottunut akateemiseen keskusteluun, siinä uutta syntyy vain teesin ja antiteesin kautta. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Darvinismi ei tunne demokratiaa; solut eivät äänestä, kaikki on sattumaa.

Noista vihreistä miehistä, joista sinulla ei ole havaintoa, et ainakaan tunnusta. Pitäisikö niitä etsiä esim. Kasarminkadun kardinaalien joukosta? Kait tiedät keitä tarkoitan? Omalla alallani hommat hoidettiin heidän kesken, muut saivat jäädä nuolemaan näppejään. Yhteys ainakin Etelärantaan on selvä, ilmeisesti yliopistopuolellekin. Miten sitten on globaalilla tasolla, jää olettavaksi, ei arvailuksi. Minä en kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä taloudellinen kriisi tai "kriisi" olisi sattumalta syntynyt. Minusta me olemme tiukassa ohjauksessa. Ja tiukasti demokratian ulottumattomissa. Ehkä demokratia onkin vain yksi muoto leipää ja sirkushuveja ja valta on tukevasti muualla. Siis hömppää tämä kaikki laidasta laitaan.

hakki47 kirjoitti...

Kiitos Pohjantutkija. Hetken jo huolestuin.

Valitan, Kasarminkadulla olen harvoin kardinaaleihin törmännyt. Tarkemmin ajatellen, en koskaan. Lisäksi; en ole akateemikko. Vaivaisen akateemisen alkututkinnon HKKKssa vahingossa joskus historian alkuhämärissä suorittanut.

Ja tästäkään huolimatta en usko, että kaikki on hömppää laidasta laitaan. Kai meillä nyt joku funktio on? Kai? Onneksi meidän ei tarvitse vallasta taistella. Siinähän ruumiita tehtäisi?

tutkija Pohjanmaalta kirjoitti...

Hakki47: kardinaaleista, et siis ole törmännyt. Neuvoksi antaisin, että joskus tervehtivät nimetön kämmenen sisään käännettynä. Mutta antiolla. En minäkään niihin usein tiedostaen törmää, varovaisia ja vaitonaisia kun ovat, mutta niitä on paljon. Kerran löysin antikvariaatista niiden jäsenluettelon ja se kyllä oli silmiä avaavaa luettavaa. Yhteiskunnan kerma laidasta laitaan. Tarkoitan siis looshiveljeskuntaa. Ameriikan puolella ovat avoimempia kuin Suomessa; vastaavat ihan avoimestikin kun osaat kysyä, ainakin juovuspäissään. Olen ollut sillä mantereella kymmenkunta vuotta.

Funktiostamme, en tiedä onko meillä mitään funktiota. Olemme pikemminkin geenivirhe. Darvinismin harha-askel. Ja koko maapallon järjestelmän evoluutiolle ilmeisen katastrofaalinen. Ehkä sillä on joku tarkoitus? Vaikeita asioita jossa törmää ihmisen pienuuden kanssa. Ja ihmettelyyn siitä, keitä olemme, mistä tulemme ja mihin olemme matkalla.

Ja missä olemme? Omaa paikkaamme olen yritättänyt hahmoitella funktiolla y = 1/x ja antanut x:lle arvon ääretön? Matemaatikkojen mukaan näin ei saisi tehdä, koska kyseessä on singulariteetti, mutta silloin muuttuu taso tilaksi kaartuen eteemme tai sitten taakse. Tai molempiin suuntiin samanaikasesti. Mihin sitten tarvitaan avaruusgeometrian z-akselia tilaa määrittämään? Ehkä selvitän tämän viimeistään sitten kun minulle selviää, mihin sitä matkalla ollaan, sillä matkalla siis.

Vaikeita asioita, mutta näiden rinnalla tämä televison hömppä ja kaikki muukin tuntuu kovin vähäpätöiseltä.

hakki47 kirjoitti...

Pohjantutkija

xät, yyt ja zetat sinulta lentelee niin tyylikkäästi, että täällä Linnunratamme Jousimiehen haaran ja Perseuksen haaran välimaastossa tanner tömisee.

NUO kardinaalit ovat tuttuja hyvinniin. Muutama suurvisiiri jopa entisiä ystäviä. En ymmärtänyt Kasarminkatua siihen Kirurgin kohdalle asti heti yhdistämään. On täällä pääkaupungissa monia muitakin metsänpeikkoja.

On lohdullista, jos olet tutkimuksissasi päätynyt siihen, että ihminen on geenivirheen aikaansaama epäonnistunut mutantti. Olen moista kyllä pienessä päässäni itsekin epäillyt. Mutta hyvä saada siihen arvovaltainen vahvistus.

Karl Fransen kirjoitti...

Kaupallisuus kunniaan

hakki47

On suurenmoista nahda ja kokea kuinka hienovaraisuus ihmisten kesken avartaa nakyvyytta, poistaen kasitteellisia aitauksia, jotka useinkin ovat pelkan ajatuksen rakentamia luomuksia.

Jos ihmisen ajatusmailmaa vertaisi sipuliin ja tuota sipulia alettaisiin kuorimaan ottamalla kerros kerrokselta, kunnes lopulta tultaisiin keskeisimpaan osaan, odottaen loytavansa sielta lahtokohdan, itse sipulin syntyman lahteen. Tietaen, etta siella on jotakin elamaa, kasvua rakentavaa, mutta jota ei voi nahda tai kasin kosketella.(ei ilman erikois-instrumentteja)

Kuten tiedamme, Sveitsin ja Ranskan raja-alueella rakenteilla oleva, LHC -(Large Hedron Collider) on rakennttu juuri sellaisen salaisuuden paljastamiseen. Sehan voisi toimia myos meidan "sipulin" harhaoppiset kasitteet asettamaan oikeille raiteille.

hakki47 kirjoitti...

Karl

ULHC olisi ehkä lyhyen aikavälin tuloksia etsivälle nykymaailmalle huomattavasti tärkeämpi. Ja se taidettiin juuri saadakin. Ultra Large Hedonism Collider kai osoittaa Einsteinin teorioiden paikkansapitävyyden. Oliko se E=mc² vai "Kaikki on suhteellista"? Vaikka kyllä tässä vielä muutama hetki menee raiteita etsiessä. ;-)