Sanovat, että hallintomuotona demokratia on huono, mutta paras niistä joita ihminen on tähän mennessä kokeillut. Sanovat, että länsimainen demokratia on jälleen kriisissä, jälleen uhattuna. Väittävät, että suurin uhka on islam. Siis uskonto.
Juutalaisuus, Kristinusko ja Islam pohjaavat samaan maantieteelliseen alueeseen. Samaan historiaan. Yhteiseen Jumalaan. Samoihin profeettoihin. Samoihin teksteihin. Miksi siis katsomme, että yksi niistä uhkaa meitä?
En halua vähätellä islamin uhkaa, mutta eipä tuo ole ensimmäinen kerta. Aiemmilla kerroilla se uhkasi kai ennemminkin Ainoata Oikeata Kirkkoa (AOK). Demokratioita ei silloin Euroopasta löytynyt. Eipä kyllä mistään muualtakaan. Ne ovat kaikki syntyneet ja kehittyneet edelliskerran jälkeen.
Silloin vielä islam ilmensi edistystä, sivistystä, vapaamielisyyttä ja suvaitsevaisuutta. AOKsta en tiedä, mutta alue, jolla se silloin toimi, ei todella ollut tunnettu näistä ominaisuuksista. Nyt islam on pilannut brändinsä. Tässä välillä ensin kristinusko, sitten paljolti kai sen seurauksena länsimainen demokratia yhä useammin otti johtavan roolin kaikissa mainituissa suhteissa.
Miten tässä näin pääsi käymään? Etenikö AOK ja demokratia vai taantuiko islam? Vai tapahtuivatko molemmat samanaikaisesti? Ja miksi? Miksi niin moni meilläkin pelkää islamia?
Ensin oli juutalaisuus, siitä syntyi kristinusko ja taisi pitkälti siitä myös kehittyä Muhamedin ajattelukin. Ja sitten ei kun tappelemaan. Ensin juutalaiset ja kristityt, sitten kai islamilaiset kaikkia muita vastaan, sitten kristityt islamisteja vastaan, sitten islamistit, kristittyjä vastaan, välillä kaikki kaikkia vastaan.... Viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana tuntuu siltä, että pääasia on, että kuka tahansa listii ketä tahansa ja miten tahansa. Miksi?
Väittävät, että juutalaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä. Jotkut väittävät samaa kristityistä. Mikä saa meidät vakuuttumaan siitä, että islamilaiset eivät olisi? Vai uskontoko meitä todella uhkaa? Annammeko sen?
Eagles fly singly
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Pitkänperjantain demokratiasta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Demokratian paremmuus muihin uskomusjärjestelmiin nähden on siinä poikkeuksellinen, että se voi toimia yksilöiden kohdalla itsekorjaavasti, jokapäiväisistä asioista aina pitkäntähtäimen suunnitelmiin saakka. Ajattelun pohjalta syntyneet toiminnot ja niistä syntyneet tulokset pääsee yksilö seuraamaan reaaliaikaisena, jolloin jatkuva, pienten askelten muutos on mahdollinen. Tästä seuraa loputon tuottavuuden kasvu, joka verojen avulla mahdollistaa kansan yleisen koulutustason kohoamisen. Kehittyneissä yhteiskunnissa uskonnoista ei ole tuntuvaa haittaa, koska ne ovat ns. maallistuneita.
Maallistuneisuus mahdollistaa poliittisen vallan, rahavallan ja uskontojen vallan sidosten löystymiseen. Ei siis ole enää kolmiyhteistä vahvaa jumalasta seuraava yhteisöä joka määrittelisi kuinka matala sivistystason olisi oltava jotta se olisi jumalalle otollinen. Vallan asema esimerkiksi suomessa ei ole mitenkään uhattuna niin kauan kun valtarakennelmat ja niiden lihalliset arvot on tyydytetty.
Uskonnot ovat laji sinänsä niissä mikään ei saa muuttua muuta kuin pakon edessä. Pakko tulee esiin silloin kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Esimerkkinä Suomen suurin kirkko joutuu tekemään organisaatiossaan sisäisiä muutoksia naispappeusasiassa ja samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Rahavirtojen pieneneminen pistää aivonystyrät toimintaan. Kaikki nykyisin olevat uskonnot ovat vaarallisia mikäli niiden organisaatioiden rahavirta on uhattuna. Uskonnoissa ei ole mitään ratkaisevia eroja mikäli tarkastellaan niiden suhtautumista moraalikysymyksiin.
Eroja on siinä miten kiinteät ovat niiden suhteet poliittiseen päätöksentekoon ja rahamaailmaan. Mitä kiinteämmät suhteet ovat, sitä ankarampaa on paimenien ote rahastettaviinsa. Niissä maissa joissa kolmiyhteisyys on voimissaan on köyhempien ihmisten ajattelun tiet tukittu joka suuntaan. Ainoaksi jää nuolla hyödyntäjänsä kättä ja kärsiä, siirtyä riistäjän puolelle, tai paeta " vääräuskoisten" maan jumalan siunattavaksi. Vaihtoehtokin löytyisi, oman maan historiaa lukemalla voisi löytyä polku missä uskonto ja korkea tiede kulkivat käsikädessä. Hiipuneen nuotion ääressä voi kyllä istua vaikka seuraavat tuhat vuotta, mutta puita lisäämällä voisi ihmisyyden lämpö alkaa sataa taivaan mannana, myös hyödynnettäville.
Tämän päivän tunnetuimmat uskonnot eivät ole mitenkään ainutlaatuisia, ovat vain jo kadonneiden uskontojen sirpaleista tehtyjä rakennelmia joista on tehty osia valtakoneistoihin. Tästä esimerkkinä kymmenen käskyä jotka Jumala joutui antamaan Moosekselle, vaikka ne kertaalleen löytyvät huomattavasti vanhemmasta uskonnosta. Mooseksenkin jälkeen ne yllättäen näytettiin kultaisina tauluina Amerikassa ja temmattiin sen jälkeen takaisin taivaaseen.
Ongelmana on siis demokratian ja uskonnon yhteensovittaminen, niin kauan kun rahallinen köyhyys on vallitseva.
Tarkkaan pohdittu.
Minulle demokratia on ensisijaisesti ollut hallintomalli, ei uskomusjärjestelmä. Mitä se toki on.
Fasismi, sen pikkuveli natsismi ja kommunismi ovat ennemmin mielestäni uskontoja niiden uskovaisille, Ja vasta toissijaisesti hallintomalleja, niille hallittaville. Ja kun me pidämme demokratiaa kommunismin vaihtoehtona, syntyy mielenkiintoinen ajatusleikki. Demokratia. Ei yksin uskomusjärjestelmänä, vaan uskontona.
Siinäkö mahdollisuus demokratian ja vallan yhteensovittamiselle?
Lähetä kommentti