Tieteestä tumpelointiin

Professoriliitto väittää, että yliopisto-uudistuksen yhteydessä "säätiöyliopiston hallituksen valinta on esityksen mukaan täysin ulkopuolisten käsissä, mikä on perustuslaissa turvatun yliopistojen autonomian irvikuva." Vahvaa väitettä. Mutta parempaa vielä seuraa: "korvat ovat kuulleet vain yliopistojen johtoa ja opiskelijoiden keskusjärjestöä – ei professoreja ja muuta yliopistoyhteisöä".

Tämä siis vuonna 2009. Ei joskus pimeällä 1970-luvulla.

Ne korvat muuten eivät ole siellä sattumalta. Niillä korvilla on osoite. Se on osoite, jossa rummutetaan toivoa.

Kun itse ensimmäisen kerran törmäsin tähän yliopistouudistukseen, oli lähtökohtana luovan innovaation huippuyliopisto ja sen rahoittaminen. Tekijöinä demarit Kallionmäki ja Sailas. Nyt sitten viestikapulaa on siirretty muutamaankin kertaan. AMK-touhua kuitenkin koko juttu.

Eiköhän olisi syytä hyväksyä, että 5,3 miljoonan ihmisen maassa voimme olla tyytyväisiä siihen, jos meillä on nykyaikana mahdollista rahoittaa edes yksi perinteinen tiedepohjainen sivistysyliopisto?  On varmaan hyväksyttävä, että varsinainen alakohtainen perustutkimus jää muille? Keskitytään me täällä soveltavaan saivarteluun?