lauantai 11. huhtikuuta 2009

Virtuaalivastuusta reaalirangaistuksiin

Jotku eivät ilmeisesti vain sovi elämään vapaudessa. Saattaa olla, että Nikita Fouganthine alias Juha Valjakkala, ammatti elinkautisvanki, kuuluu tähän heimoon. Vankilasta hän pääsi korkeimman oikeuden päätöksellä helmikuun alussa istuttuaan 20 vuotta. Muistaakseni hänen vapautumisensa siirtyi jonkun laittomuuden vuoksi.

Vapaaksi päästyään hän on jo kertaalleen tuomittu laittomasta teosta. Nyt hän jäi taas kiinni. Siitä häntä ei vielä ole tuomittu. Ja toivottavasti häntä ei ainakaan päästetä vapauteen, odottamaan tuomioistuimen päätöstä. Jos päästetään, päättäjä ottaa tietoisen riskin, jota ei mielestäni saisi ottaa. Hänen alkuperäinen elinkautisensa kun tuli kolmesta murhasta.

Joskus yhteiskunnan on vaan hyväksyttävä realiteetit. Mies kiven sisään. Ovi lukkoon ja avaimet mereen.

2 kommenttia:

maavaanjaairee kirjoitti...

Se on sellaiseksi mennyt tämä meidän yhteiskunta... Tietyissä asioissa yhteiskunta halaa, kun pitäisi pitää "jöötä". Jöötä pidetään, kun pitäisi halata.

Itse olin siinä uskossa pitkään, että ns. "koevapauteen" pääsevän osalta olisi matalampi kynnys vapauden menettämiseen, mutta asia onkin päinvastoin. Nyt sitten odotellaan, että onko seuraava luku 3 vai enemmän.

Olin taannoin varma, että eräs "Elämä on laiffii" elämäntaitelija olisi joutunut istumaan tuomionsa loppuosan, kun hölmöily jatkui "koevapaudessa", näin ei kuitenkaan tainnut käydä? Asia on sittemmin vahvistunut juuri tässä kyseissä tapauksessa, nyt ymmärrän, että tässä asiassa on lähdetty halailulinjalle.

Olisi hienoa, jos voisi edelleen uskoa ihmiseen ja siihen, että rangaistuksen kärsittyään henkilö "kotoutuisi". Ja siihen, että jos merkit vastakkaista osoittavat niin ko. henkilö jatkaisi valvottuna elämäänsä laitoksessa. Mahdollisuus on syytä joskus harkiten antaa mutta liian monta mahdollisuutta on silkkaa hölmöyttä ja kuuluuko tämä mahdollisuus elinkautista tuomiota kärsivälle?

Tosin ns. elinkautinen taitaa pääsääntöisesti Suomessa olla vain 12 vuotta.

hakki47 kirjoitti...

maavaanjaairee

Mitä? Onko jokaiselle lapsukaiselle jo syntyessään määritelty jonkinlainen "kakkukiintiö"? Määrävuosien jälkeen et enää kiven sisään päädy, teetpä mitä tahansa? Siitä ei enää ole pitkä matka siihen rikollisten ammattiyhdistys ala neuvottelemaan politbyrokraattiemme kanssa kakun keston lyhentämisestä.

Olen kanssasi samaa mieltä: "Mahdollisuus on syytä joskus harkiten antaa mutta liian monta mahdollisuutta on silkkaa hölmöyttä ja kuuluuko tämä mahdollisuus elinkautista tuomiota kärsivälle?" Tosin mielestäni kuuluisi myös heille, mutta yksilöllisen, perusteellisen harkinnan perusteella. Ja jos taas mokaa, takaisin vaan ja äkkiä.

Onhan se tietysti ikävä joutua veronmaksajana kustantamaan täysihoidon, mutta sivistysvaltio ei rikollisiaan tapa.