10.10.2007 14.22 | hakki47 | Hyvinvointi, Työelämä, Politiikka
Yksi kuukausi Tehyä takana. Varmaan toinen mokoma edessä.
Olen kovasti kommentoinut HS:n blogissa Senttipeliä Jukka Tarkan ja Arja Alhon kirjoituksia asiasta jota nyt voisi kuvata nimellä Tehyläisten lakko. Kuukaudessa kertyy näköjään paljon kommentoitavaa. Kun kirjoittelen lähinnä selvittääkseni omia ajatuksiani, päätin selvittää mitä olen eri vaiheissa ollut mieltä, suoria kopioita kommenteista jommankumman artikkeliin. Ne toivottavasti ovat luettavissa alla.
Mitä tähänastisesta voisin yhteenvetona sanoa?
- ”Kiltit tytöt” ovat ottaneet homman, joka nakertaa julkishallintomme talouden perustoja.
- He ovat vähintäänkin kyseenalaistamassa valtion ja kuntien palkkarakenteen ja – tason sekä neuvottelujärjestelmän.
- Jatkaessaan he pakottavat hallituspuolueet neuvotteluvastapuoliksi.
- Siinä mielessä he ehkä selkeyttävät valtiontalouden vs. kuntatalouden välistä nollasummapeliä, joka nyt näyttää johtavan maaseudun autioitumiseen ja maan säästämiseen konkurssiin.
- Ilmeisesti Tehyn jäsenistön mielestä nyt on tehostettu ja höylätty tarpeeksi.
Jos kiinnostaa:
· eaglesflysingly kirjoittaa:
11. syyskuuta 2007 kello 16.07
Olen arvostanut, ja arvostan edelleenkin Jukka Tarkkaa. Mutta, mutta…
Uskotko todella, että vuosikymmenien palkkavinoutumat hoidetaan ilman lakkoja?
Käytännössä ja nykysysteemillä, ei muita keinoja ole kuin neuvottelut, lakkovaroitus, neuvottelut sovittelijan avustuksella, lakko. Tietenkin, ellei Eduskunta säädä erityistä lakia. Pakkosovittelu ei liene mahdollinen?
Inhottavaahan tässä on se, että lakon seuraukset kohdistuvat kaikissa tapauksessa veronmaksajiin.
Mutta uskotko todella, että vuosikymmenien palkkavinoutumat voidaan hoitaa ilman lakkoja?
· eaglesflysingly kirjoittaa:
12. syyskuuta 2007 kello 13.58
Gaius, asiaa puhut.
Ja valitettavasti ainoa tapa muuttaa nykyjärjestelmän mukaisia palkkarakenteita lienee lakon kautta. 150 miljoonaa kun ei korjaa yhtään mitään. Itse asiassa ehkä jopa kasvattaa eroa tehtyjen sopimusten piirissä oleviin.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
12. syyskuuta 2007 kello 12.49
Olihan se, lääkärilakko. Ja katsopa kuinka lähti palkat kasvuun.
Miten kuntatyönantajan tarjous olisi muuttanut palkkarakennetta tasaisempaan suuntaan on minulle kyllä arvoitus. Maksimissaan olisi pidetty erot ennallaan. Elämme muuten mielenkiintoista vaihetta; kuntatyönantaja uhkailee “terveydenhoidon naisaloja” matalapalkkalisän menetystä lakkoon lähteville. (Neuvottelutaktiikkaa luonnollisesti) Ja seuraavaksi marssitettaisi Pihkalan porukat paikalle? Mutta mistä?
Juuri kuulemani Vanhasen lausuma siitä, että150 M€ mutta ei enempää on valtion vastaantulo. Nyt sitten aletaan punnita kilttien tyttöjen päättäväisyyttä, sitoutuneisuutta palkkojensa korjaamiseen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
13. syyskuuta 2007 kello 21.56
Kilteillä tytöillä on näytön paikka. Toivottavasti he, tai oikeastaan heidän järjestönsä osaa toimia yhtä tuloksekkaasti kuin Tarkan mainitsema Lääkäriliitto. Tosin lähtökohdat poikkeavat olennaisesti toisistaan, eikä vähiten lukumäärien vuoksi.
Mutta soisi kilttien tyttöjen muistavan myös, että kuntatyönantajat lopettivat myös neuvottelut Lääkäriliiton kanssa. Väittäisin, että syynä oli juuri tuo lukumääräkysymys. Ei voida tehdä haluttua (lue = rahakasta) ratkaisua ennen kuin tyttöjen sopimus on allekirjoitettu. Näkevät muuten, että taas tuli tyrittyä.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
14. syyskuuta 2007 kello 19.42
Arjalle
Eduskunnassa aika moni valiokuntaa päättää palkoista, mutta mutkan kautta, ehkä.
Esimerkiksi nykyinen hallitus on tekemällä tehnyt itsensä, tai ainakin joutunut itse osapuoleksi. Mikä valiokunta päättää kuntien valtionosuuksista? Ainakin he päättävät palkoista. Mikä valiokunta päättää budjetista? He päättävät palkoista. Jne. Mutta ehkä todella eduskunnan päättäjät eivät tee päätöksiään reaalimaailmassa? (No offence!)
Tobbicille
Väittäisin, että kaikki tarvitsevat jossain vaiheessa ainakin ns. sosiaali- ja terveyspalveluja., sinäkin. Pienessä maassa, varsinkaan sellaisessa jolla on meidän ympäristö, näiden järjestäminen markkinatalouden periaatteiden mukaan olisi pitänyt huolen siitä, ettei meitä olisi. Nyt tilanne on osin toisin muuttumassa. Parempaan tai huonompaan, tehokkaampaan tai tehottomampaan - tiedä häntä. Mutta järjestelmiä ei voi hetkessä muuttaa ilman, että yhteiskuntarauha järkkyy. Ja hetki tarkoittaa vähintään sukupolvea.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
13. syyskuuta 2007 kello 14.43
Arja
Ilman ilkeyden häivääkään - tämäkö on sitä samaa mitä tarkoitit, kun aikoinaan annoit täyden poliittisen tukesi?
Lähtökohdista olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Erityisesti, että “näitä tekijöitä - kertomuksellisuutta, hyödyllisyyttä ja käsityöläisyyttä - löytyy liian vähän nykyisenmuotoisesta kapitalismista. Sijoittajien pääomalle asetettujen voittotavoitteiden nopeatempoisessa puristuksessa myös julkinen työ pusertuu samaan irtautumiseen reaalimaailmasta.”
Mutta se ei kamalasti varmaankaan auta potentiaalisia lakkolaisia? Eikä seuraavakaan: Meillä käytetään suunnattomasti aikaa erilaisten mittarien värkkäämiseen. (Myönnän, että itse olen edelleen niiden vakaa kannattaja, varsinkin yksityisellä sektorilla. Siellä kun voi helpommin äänestää jaloillaan…) Entisenä “mittarinvärkkääjäkonsulttina” alkaa olla varsin selvää, että näiden tehokampanjoiden soveltuvuus julkisille palvelualoille on usein kyseenalaista. Varsinkin, jos niitä aletaan pitää Jumalan sanasta seuraavina.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
14. syyskuuta 2007 kello 9.29
Hyvä Hoitaja
“Tehdään lakko jossa kukaan ei ole töissä, niin muutos tulee ja äkkiä.” Tämä on varma tie häviöön. Muualla, muistaakseni täällä sivustolla, Jukka Tarkka totesi mielestäni aivan oikein lääkäreiden viime lakon toimivuuden. Tulos ainakin on ollut hyvä päätellen lääkäreiden palkkojen kehittymisestä lakon jälkeen.
Olet varmasti oikeassa siinä mitä tapahtuisi jos kaikki hoitajat menisivät kerrallaan lakkoon, eli jos suojatyötäkään ei olisi. Silloin ensimmäisten potilaskuolemien myötä loppuu ensin kansalaisten tuki ja sitten alkaakin työhön paluu. Valtaosa alalla vielä olevista on varmasti työssään ennen kaikkea kutsumuksen, velvollisuudentunnon, oman sisäisen palonsa tai muun sellaisen, ei palkkaan liittyvän motiivin perusteella.
Varmasti joku tai jotkut järjestöissänne tietää miten elefantti syödään - pala palalta. Teidän ongelmanne on kuitenkin se, että pienikin muutos henkilökohtaisessa tulossa aiheuttaa “suuren” muutoksen alanne palkkakustannuksissa. Ja toinen, jota järjestönne varmasti miettii: pysyvätkö rivit kasassa myös silloin, kun lakko venyy kun alallanne valtaosa on edellä kuvatunlaisia “kilttejä tyttöjä”.
Päättäjistä kun valitettavan moni on “pahoja poikia”, joille kuten Arja sanoi kiire ja hoitajapula eivät ole realiteetteja kun niitä ei tarvitse itse kohdata. Eurot, sentit ja virheellisestikin laaditut tehokkuusmittarit ovat.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
13. syyskuuta 2007 kello 14.31
On ja ei. Vaaleissahan tuo nähtiin.
Sitä paitsi, nyt jos koskaan näillä ryhmillä on mahdollisuus KORJATA palkkaansa suhteessa muihin. Palkankorotusten pitäisi ylittää Teknologiateollisuuden ja Kemianteollisuuden korotukset korjatakseen yhtään mitään.
Kuten muusta yhteydestä tiedät, joukot on saatava kasaan ja motivoitua jo kauan ennen varsinaista aktiivitoiminnan tarvetta. Sitä ennen käydään psykologista sotaa, puolin jos toisinkin.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
16. syyskuuta 2007 kello 17.20
Kun teorioihin olen jo aikaisemmin sotkeutunut, yritän nyt pitää kieleni keskellä suuta. Varmasti “automaattikytkös muiden ammattiryhmien palkkatasoon on perusteeton ja älytön”.
Mutta sellaisiahan me ihmiset olemme. Toimimme tässä ja nyt ja vertaamme muuhun ympärillämme näkyvään. Vaikka itse edustan kantaa, että arvostus lähtee itsestä ymmärrän kyllä, että arvostuksen suuruutta tulkitaan palkkasumman perusteella. Ja jos suhteellista arvostusta ajatellaan verrattavan …
Kun aikoinaan kuusi- seitsemänkymmentälukujen taitteissa olin olevinani jonkinlainen ay-aktiivi olin ymmärtävinäni, että teoriassa pitkän aikavälin suunnittelu oli ihan yes, mutta ainoastaan lyhyellä on merkitystä “joukoille”. Ymmärrän ja hyväksynkin sen, kyse on monessa tapauksessa toimeentulosta. AY - johdon kannalta tilanne on nykyaikainen: Tulos tai ulos. Tuskinpa Paperiliitto ja Metalli omia TESsejä rakennellessaan kauhean pitkälti ajattelivat: “Näin kun jatketaan kymmenen vuotta tai enemmän, meidän palkkataso voi alkaa olla koulutukseen ja vastuuseen nähden kohtuullinen.”
· eaglesflysingly kirjoittaa:
16. syyskuuta 2007 kello 20.14
Tavalla tai toisella meidän on saatava aikaan kilpailua kaikilla sektoreilla, myös sairaanhoito, vanhusten hoito, lastenhoito, kehityshäiriöisten hoito…. Nimittäin ilman kilpailua käy niin kuin tällä hetkellä. Vaihtoehtoja ei ole, tai niitä on vain niillä, joilla on varaa maksaa.
Puppusanoja, joskin erilaisia, meillä oli jo riittämiin edellisten hallitusten aikana. Meidän tavallisten kansalaisten kannalta olisi ihan hyvä, kun kumpikin puoli keskittyisi tehtäväänsä: kansalaisten äänitorvena toimimiseen.
Aivan: “Osastolla ja terveysasemalla kaikki on toisin.” Voitaisiko ajatella, että poliitikot lopettaisivat puppusanageneraattorin tuottamien lauseitten esittelemisen. Esim: “Terveydenhuollon kokonaisuudessa on monta kipeää kysymystä vailla ratkaisua kuten 1) perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kustannusvastuut valtion ja kuntien kesken mutta myös 2) onko Suomella varaa ylläpitää kolminkertaista verovaroin kustannettua järjestelmää, siis julkista, yksityistä (sv-korvaukset) ja vielä työterveyshuoltoa. Kansainväliset kokemukset osoittavat, ettei ole mitään ehdotonta ykkösmallia mutta julkiseen perustuvalla on ehdottomia etuja (senkään ei tarvitse olla tyylipuhdas).
Sitten on kyse terveydenhuollon johtamisesta ja tavoista vastata julkishallinnon tehokkuusvaatimuksiin. Kyse on työyhteisöjen ilmapiiristä ja hyvän ilmapiirin ja johtamisen kautta tulevasta resurssien optimoimisesta.”
Sitä paitsi. Olihan teidänkin porukalla muutama vuosi aikaa?
Tämä netti kun antaa mahdollisuuden kriittiseen ajatteluun ja kommentointiin.
Rakkaudella,
…ducks in flocks.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
17. syyskuuta 2007 kello 8.11
Pisteen pyöristämiselläkin on aikansa ja paikkansa, eikö? Ja väittäisin kyllä, että syntyneessä on tarkoituksellista sumutusta aivan riittämiin. Ulkopolitiikkaa halusi joku/jotkut täällä Suomessa käyttää lyömäaseena.
Olet varmasti oikeassa, että lakko ei yleisesti ottaen kannata. Ainakin olen siitä samaa mieltä kanssasi perinteisen lakon osalta. Mutta todennäköisesti esille ottamasi Lääkärilakon kaltainen hyvin paloiteltu, kohdistettu ja hallittu pitkäkään lakko ei rasita ainakaan palkanansaitsijaa, edes ryhmänä. Ja varmasti niitä on muitakin vastaavia rakenteita.
Oikeistopuolueet (sis. keskusta) ovat halunneet markkinoiden toimivan. Olen samaa mieltä, se on hyvinvointimme kannalta äärimmäisen tärkeää. Ja esimerkiksi näin markkinat toimivat. Mutta kannattaako ehdoin tahdoin hakata päätään seinään? Annetaan ymmärtää, että nyt täytetään palkkakuopat ihan oikealla rahalla. Perintöverouudistuksella lähdetään “suosimaan” suurten perheyritysten sukupolvenvaihdoksia. Jo tätä ennen on syntynyt mielestäni aiheellisia henkisiä patoutumia kaiken maailman taikatieteisiin perustuvien johdon kultaisten kädenpuristusten, osakeoptioiden, jne. seurauksena. Julkisuudessa toitotetaan työvoimapulaa…
Ja mitä sitten tapahtuu? Aletaan edistää liittokohtaista ratkaisua. Erityisesti työnantajan ja etuoikeutettujen työalojen toimesta. Kuviteltu, ja sitähän se on, 500 euroa kutistuu 30 euroon. Ja tässä sitä nyt ollaan. Nyt aletaan, sinä ehkä yhtenä ensimmäisistä, maalata kuvaa lakon kaikenpuolisesta kannattamattomuudesta.
Mutta jos nyt on työvoimapula (ja terveydenhoidon alalla varmasti ainakin kasvukeskuksissa on), taloudessa pyöritään täysillä, alan palkkojen jälkeenjääneisyydestä vallitsee varsin suuri yhteisymmärrys, rahaa tuntuu yhteiskunnassa olevan mielin määrin jne. jne. Jos ei nyt niin
milloin sitten sitten kilttien tyttöjen sopii odottaa palkkarakenteensa korjautuvan?
(Kun yritän rakentaa ympärilleni kulturellin imagoa
niin sallittaneen lainaus: Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit´ ei hanki. Eihän?)· eaglesflysingly kirjoittaa:
17. syyskuuta 2007 kello 21.50
Eivätköhän erityisesti nuo Iiron kaksi viimeistä kappaletta summaa tilanteen aika oikein. Siksikin meidän on saatava sosiaali- ja terveysalalle vaihtoehtoja nykyiselle monopolistiselle tilanteelle. Meidän on ulkoistettava ja yksityistettävä sitä sektoria jo yksinomaan vaihtoehtojen eli toimivien työmarkkinoiden luomiseksi aloille. Meidän on kasvatettava palkkatasoa, jotta alalle valmistuvat myös sitoutuvan niihin töihin, eivätkä siirry muille aloille tai ulkomaille. Samalla saamme myös riittävästi työntekijöitä alalle. Mutta maksaa se.
Nythän tilanne on se, että työnantajat (kunnat, valtio tai oikeammin kai ao. kirstunhaltijat) käytännössä “säästävät ” lyhyellä aikavälillä jos toteutetaan perinteinen lakko. Maksumiehiksi joutuvat kuitenkin kaikissa tapauksissa tavalliset veronmaksajat.
Valtion täytyy samalla entistä selkeämmin ja perusteellisemmin keskittyä omaan rooteliinsa: luoda pelisäännöt - tilata palvelut - valvoa laatua. Kyllä, varsikin kasvukeskuksissa mutta myös muilla suuren väestöpohjan alueilla tarjontaa jo nyt löytyy. Ja ellei löydy sitä on luotava.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
19. syyskuuta 2007 kello 8.22
Viimeisestä kappaleesta olen kanssasi samaa mieltä, vaikka sen ensimmäisen lauseen osalta joskus tulevaisuudessa maailma on taas saattanut muuttua.:-) Muusta olenkin sitten eri mieltä.
Ei poliklinikka - palvelun yksityistäminen poikkea muusta terveydenhoidon yksityistämisestä. Saattaa luonnollisesti olla, että se vaatii kannattavaksi toimiakseen jotain muutakin. (Mutta en tarkoita tarkoita helppoja ja näppäriä tapauksia.) Varmasti vain “nopeat ja näppärät” kiinnostavat mutta tarjotkaa päivystyspolitiikkaa. Menee taatusti kaupaksi, kriteereistä ja hinnoista se on kiinni. Älä riemastu, en tarkoita että ISOSTa hinnasta vaan tasapainosta hinnan ja laadun välillä. Tiedät varmasti, että yksityiset jo nyt hoitavat sopimussuhteisesti kunnan “päihdeongelmaisia ja vanhuksia”.
Tosin tässä tullaan alue, jossa myyjältä edellytetään ostamisen ja palvelusopimusten tekemisen asiantuntemusta. Väitän, että sitä ei kunnan- eikä valtionhallinnossa osata. Terveydenhoidon osalta sitä on harjoiteltu viime vuosina yllätys, yllätys mm. Ruotsissa. Mutta ei sinne kannata apinoimaan lähteä, oppimaan korkeintaan.
Autojen katsastuksessa asiakkaina ja maksajana on yksittäinen asiakas. Todennettaviin tai todentamattomiin kartelleihin ei pienessä maassa ole pitkä matka. Eikä markkinoiden toimivuus tapahdu hetkessä. Poliklinikkapalvelun kunta ostaa yksittäiseltä palveluntuottajalta. Maksut yksittäisille asiakkaille voivat olla samat kuin mitä kunta nyt veloittaa. Avainsanoina on prosessit, laatutasot, standardit…. ja VALVONTAPROSESSIT ja - JÄNTEET. Eikä kukaan vakavasti otettava varmaankaan ole halukas yhden vuoden sopimuksiin.
Tärkeää olisi kuitenkin se, että kunnalla olisi samanlaisia palveluntarjoajia useita. Eli, että kunnalla olisi vaihtoehtoja. Tämä ja vai tämä on keskeinen ongelma. Käytännössä se tarkoittaa, että toimiakseen täytyy olla valmis alkuun jopa tietoisesti suosia “pieniä” tarjoajia. Muuten julkinen monopoli vaihtuu nopeasti yksityiseksi monopoliksi.
Taisi mennä turhankin oppimestarimaiseksi ja varmaan hyvin yleiselle tasolle. Mutta se on vaihtoehto.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
18. syyskuuta 2007 kello 11.57
Blogissani totesin olevani sitä mieltä, että julkisen vallan rooli on:
http://hakki47.blogit.kauppale…lan-rooli/
1. Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan.
2. Nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa.
3. Kun se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä?
Aikamoinen yksinkertaistus mutta ole tätä mieltä edelleenkin. Ymmärrän ja hyväksynkin toki, että virkamiehiä tarvitaan esimerkiksi asioiden valmisteluun ja joissakin tapauksessa jopa palvelusuoritteeseen esimerkiksi puolustus, oikeus, poliisi ja varmaan on muitakin. Ja silti olen edelleen sitä mieltä että, nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa. Tästä pääsäännöstä on pienessä maassa tehtävä myönnytyksiä koska järjellistä kilpailua ei saada toimivaksi. Myönnytykset ovat varmasti ala- ja aluekohtaisiakin.
Aika muuttuu. Minulla ei ole syytä epäillä että 1952 nämä kolme kuuluivat virkamiesten kolmen kärkeen. Kuuluvatko vielä? Olisiko mahdollista, että osa virkamieskunnasta ja poliitikoista ei vain ole muutosta havainneet? Milloin Adam Smith kirjansa kirjoittikaan?
Mielestäni virkamiehet, joiden toiminnasta tässä lähinnä kuitenkin on kysymys eivät, taas kerran, pääsäätöisesti tee töitään. Ei veronmaksaja maksa heille palkkaa siitä, että he - monopolina - tuottavat esimerkiksi terveyspalvelua, vanhusten- tai lastenhoitoa. Veronmaksaja maksaa hänelle siitä, että hän saa ao. palvelut hyväksymällänsä, ehkä jopa yhdessä hyväksytyllä ja määritellyllä laadulla.
Olet, Arja varmaan huomannut, että maassa toimii aivan tavallisille kansalaisille palveluja tuottavia yksityisiä vanhustenkoteja, dementiahoitokoteja, sijaisperheitä, lastentarhoja….? Palveluja tuottavat, usein pienemmin stressein ja tyytyväisemmin aivan samojen oppilaitosten kasvatit kuin julkisen palvelun laitoksissa. Ja vähintään samalla innolla ja osaamisella. Ja yhteiskunta maksaa. Kansalainen haluaa vaihtoehtoja. Vaihtoehdot parantavat laatua.
“Adam Smith lähti klassisessa liberalismissaan siitä, ettei valtion pidä sekaantua markkinoiden toimintaan. Uusliberalistit sitä vastoin tunkevat markkinoita joka paikkaan.” Olen kanssasi samaa mieltä. Nyt ilmeisesti taas historian käyrä on heilahtanut toiseen suuntaa. Mutta voisiko olla niin, että kansalaiset kokevat valtion ja puolueiden kaventaneen turhaan heille tarjottavien vaihtoehtojen määrää? Vaikka se on mahdollista? Koska aito kilpailu parantaa laatua. Eivätkä virkamiehetkään osaa kilpailuttaa.
“Kilpailuttaminen, yksityistäminen ja ulkoistaminen tunkevat julkishallinnon johtamiseen kuin tauti. Tämä tauti heikentää, halvaannuttaa ja jopa tappaa -etenkin jos ei ymmärretä toiminnan luonnetta.” Aivan, jos ei ymmärretä toiminnan luonnetta. On valitettavaa, jos puolueet ja virkamiehet ovat lähteneet “ulkoistamaan ja yksityistämään” toimintaansa väärästä päästä.
“Surreyn yliopiston professori Mark Olssen kiteyttää hyvin:”Uusliberalismi ei luota ihmiseen. Oletuksena on, että ihmiset petkuttavat, jos heitä ei valvota…katsotaan miten on pärjätty verrattuna toisiin.” Minä katson asiaa toisin: Puolueet ja virkamiehet eivät luota ihmiseen. Oletuksena on, että ihmiset petkuttavat, jos heitä ei valvota.”
Yllämainittu ei tarkoita, että kaikenkarvaiset julkisen hallinnon tulos-, tehokkuus-, säästö-, tervehdyttämiskampanjat olisivat mielestäni millään lailla järkeviä. Useimminkin todennäköisesti päin vastoin.
Kun ei ymmärretä toiminnan luonnetta.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
20. syyskuuta 2007 kello 10.36
Jos edellinen on oikeasti mielipiteesi, ei ihme, että meillä ei rakenteissa koskaan mitkään muutu. Olkoon niin.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
19. syyskuuta 2007 kello 19.57
Oikeassa olet, varsinkin verratessasi poliittisen johtajan kohtaloa ay-johtajaan. Asiat ovat olennaisen paljon lähempänä arkipäivää, eikä muisti euroista ja senteistä ole lyhyt vaan tosipitkä. Jos käy niin, että hoitajatkin liittyvät sopimukseen, niin kuin näyttää niin olemme mielenkiintoisessa tilanteessa.
1 Mikä vaikutus tämän neuvottelukierroksen kokemuksilla on kunta-alan neuvottelujärjestelmään?
2 Millä tavalla jatkossa korjataan yksittäisen alan palkkojen tunnustettu jälkeenjääneisyys kun vastapuolena on työnantajamonopoli?
3 Millä tavalla tehty sopimus edistää työssä jaksamista ja lisähenkilökunnan saamista ?
Nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
24. syyskuuta 2007 kello 12.38
Usko ja ideologia vai tieto ja reaalimaailma?
http://hakki47.blogit.kauppale…-iso-itku/
· eaglesflysingly kirjoittaa:
21. syyskuuta 2007 kello 17.10
Hyvä, Jukka Jonninen
Tuo ajatuksesi julkisen sektorin palkkojen tarkastamiseksi ennen yksityisen sektorien neuvotteluja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ajatukselta. Hienosäätöönkin jäisi ihan hyviä mahdollisuuksia julkisen sektorin sisällä. Tosin ajatus, että yksin valtio = korkeimmat virkamiehet ja poliitikot toimisivat erotuomareina ei tunnu lainkaan hyvältä. Miten olisi lisäksi nykyiset keskusjärjestöt kummaltakin puolelta? Olisihan siinä kyllä aika kööri…
· eaglesflysingly kirjoittaa:
21. syyskuuta 2007 kello 11.05
Palkanansaitsija elää reaalimaailmassa, tässä ja nyt, ei utopiassa.
“Tietenkin pitää paikkansa, että hoitajien koulutustasoon ja vastuuseen nähden palkka on surkea, kuoppa on siis fakta. Jos se halutaan täyttää, kuten oikein olisi, on keskityttävä kuopan täyttämiseen eikä siihen, mitä sen ympärillä on.”
Uskotko todella, että osaamisen, vastuun, rasittavuuden…. osalta lähitulevaisuudessa, sanotaan nyt vaikka seuraavan 50 vuoden aikana, luodaan kaikkien töitten ja tehtävien osalta sellainen objektiivinen mittaamismenetelmä, jonka kaikki osapuolet hyväksyvät?
Usko vaan.
Ja silti säilyy aina kateus.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
23. syyskuuta 2007 kello 14.08
Sillähän ei jälkeenjääneisyyttä korjata, että jaetaan avokätisesti rahaa. Vaan sillä millä tavalla sitä eri ryhmille jaetaan. Ketkä tekivätkään ensimmäiset sopimukset, joista muodostui “tavoitetaso” muille liitoille?
Pulmana saattaa kuitenkin olla se, että “oikeudenmukaisen” palkkatason saavuttamista ei kansantalous kestä. Siitä taas seuraisi, että eräiden alojen lakkojen ja lakonuhkien avulla taisteltu ylisuuri palkkaus pitäisi saada alemmalle tasolle. Enkä usko se ilman kitinöitä menevän ao. SAK-laisissa liitoissa läpi.
Saavutettu etu ja silleen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
25. syyskuuta 2007 kello 7.29
Jan Rossille:
Myönnettäköön, että ennakkoluuloni jylläävät, mutta jos Vanhanen olisi saanut päättää ei olisi luvattu, eikä myöskään annettu mitään. Ja tuskin olisi edes vaaleja tarvinnut pitää, kyllä mielestäni kyseessä on sen kokoluokan konservatiivinen poliittinen opportunisti.
Mitä taas tulee kokiksien puheisiin rahamäärän historiallisuudesta, sallittakoon heille edes se ilo. Kaikki muu tässä asiassa näyttääkin sitten menevän persiilleen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
24. syyskuuta 2007 kello 18.02
Todennäköisyys sille, että Metallin ja Kemian ratkaisuista ei inflaatio lähtisi laukkaamaan on äärimäisen pieni. Mutta kyllä se mahdollista on. Elämme ilmeisesti ajassa, jossa globaalin talouden ja sen seurauksena yksittäisten kansojen taloudetkaan eivät välttämättä noudata vanhoja teorioita.
http://hakki47.blogit.kauppale…inflaatio/
Toisaalta uutta taloutta ei ole ollut, ei ole nyt eikä ole tulevaisuudessa. Voi kuitenkin olla, että elämme eräänlaista siirtymäkautta vanhasta uuteen. Silloin voisi kuvitella, että osaavalla, ketterällä homogeenisella kansantaloudella olisi hyviä mahdollisuuksia.
http://hakki47.blogit.kauppale…-iso-itku/
Kukapa sen vielä tietää?
eaglesflysingly kirjoittaa:
25. syyskuuta 2007 kello 10.52
“Palkkatason asteittain hivuttaminen ylöspäin tuo sentään tulosta edes ajan mittaan.” Sikäli jos hoitajat tekevät sopimuksen he eivät, käsitykseni mukaan, hivuta mitään ylöspäin, vaan säilyttävät nykytilanteen. Milloin ja miten he sitten mielestäsi saisivat alkaa hivuttaa palkkaansa ylöspäin?
“Lakko tuo pelkkää kärsimystä ja tuhoa sekä heti että pitkällä aikavälillä.” Mitä muita voimakeinoja työntekijöillä ja heidän järjestöillä mielestäsi nykylainsäädännön mukaan on tosiasiallisesti käytettävissään? Massairtisanoutuminen, kuten 1920-luvulla Upseeriliitto? Ei onnistu nykyaikana eikä tämän ryhmän osalta, toimisi kyllä. Mutta vertaa aiemmin käsittelemämme Lääkärilakkoa tehokkaana välineenä.
Kun itse en työnantajan, varsinkaan kunta-ja valtiontyönantajan, valistuneisuuteen ja hyvään tahtoon usko, pitäisikö lakeja mielestäsi muuttaa? Miten? Sitenkö, että julkisen sektorin lakko-oikeus poistetaan.? Pakkosovittelu?
Ja ettei allekirjoitetusta tulisi yksinomaan “työtaisteluhullun” kuva, muutama ilmoitus elävästä elämästä: En ole koskaan ottanut osaa lakkoon, sen paremmin lakkolaisena kuin se organisaattorina. Kannatan erityisesti lakonuhan käyttöä työehtojen parantamisen välineenä, vaikka itse ole ao. tilanteessa aina äänestänyt jaloillani. Mutta en olisi suosittelemassa lakko-oikeuden poistamistakaan.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
26. syyskuuta 2007 kello 19.32
Julkisia palveluja tarvitaan. Aina tarvitaan niitä, jotka valmistelevat ja valvovat. http://hakki47.blogit.kauppale…iso-itku/, eikä varsinkaan näin pienessä maassa riittävää kilpailua löydy joka alalle ja joka alueelle.
Nykyjärjestelmässä hoitajat jos ketkä ovat yhden työnantajan loukussa. Tietenkin edellytyksellä, että he haluavat tehdä sitä, mitä varten heidät on koulutettu. Erityisesti tämä pitänee paikkansa muualla Suomessa kuin suurissa kasvukeskuksissa. En lukuja tiedä, mutta yksityisen sektorin hoitajien määrä lienee varsin pieni? Kuten taisit itse mainita, hoitajat eivät voi hypellä yksityisen ja julkisen sektorin välillä, mahdollisuus mikä lääkäreillä on. Mahdollisuutta, joka lääkäreillä siis on, kutsutaan vaihtoehdoksi.
Se, että Suomessa terveydenhoitopalveluiden korkea taso edellyttää yhteiskunnan osallistumista on mielestäni aivan eri asia kuin se, että yhteiskunnan pitäisi toimia näiden palveluiden tuottajana. Aina silloin kun se suinkin on mahdollista. http://hakki47.blogit.kauppale…tukijalka/
Poliitikoista ei toivottavasti koskaan päästä. Itse asiassa meidän pitäisi saada niitä lisää. Muutenhan koko demokratia rapaantuu. Se mikä meidän pitäisi saada aikaan, on palata perustuslain lähtökohtaan. Puolueet ovat kansanedustajien ja kansalaisten yhteistyöryhmiä, välineitä, ei poliittisen toimeliaisuuden lähtökohta, moottori ja - valitan - itsetarkoitus. http://hakki47.blogit.kauppale…itiikasta/
“hyvä johtajuus ei mene tutkinnon mukaan vaan on henkilökohtaisen osaamisen asia” - aivan.
eaglesflysingly kirjoittaa:
26. syyskuuta 2007 kello 12.45
“Hoitajat eivät myöskään lakkoillessaan voi tehdä yhtä kätevästi töitä yksityisellä kuin lääkärit. Tämä oli eräs niistä syistä miksi taannoinen lääkärilakko oli “menestyksellinen” täsmälakko.”
Totta kyllä. Hoitajat ovat yhden työnantajan loukussa, ihan kuten kaikki itäisessä naapurimaassamme vielä 15 vuotta sitten. Ovat luonnollisesti “aina” olleet. Ja kun päättäjät käytännössä ovat isommat ja pienemmät poliitikot on turha edes odotella valistunutta, uusia toimintamalleja ja vaihtoehtoja luotaavaa palkkausjärjestelmä tai -taso keskustelua. Ja niitä hallinnon sisäänrakennettuja ideologisia mahdottomuuksia ei noin vain poisteta.
“aina myllätään organisaatioita, kunnat tekevät säästöohjelmia, uudet johtamisopit korvaavat vasta käyttöön otetut - eikä ketään tunnu kiinnostavan hiljainen tieto siitä, miten asiat voitaisiin tehdä toisin ja miten töissä jaksaisi paremmin.”
Sepä. Mutta täytyyhän byrokratiaa saada kasvattaa, sillä sinne saattaa juuri kivasti mahtua poliitikon tuleva työpaikka.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
27. syyskuuta 2007 kello 10.45
Juupa. Eivät ole ihmiset tasa-arvoisia kun tilannetekijätkin vaihtelevat.
Yleisesti äänestämistä, jopa salaista ja suljettua, on pidetty osoituksena minkä tahansa yhteisön toimivuudesta? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Suloisuudesta en tiedä mutta äänestyksiä kai järjestetään osana vallankäyttöä? Muulloin toimintaa kutsuttaneen mielipidekyselyyn vastaamiseksi.
“Siinä ne, joilla on varaa lakon kaltaiseen uljaaseen hullutukseen, kyykyttävät maan perusteellisesti ne, joilla kerta kaikkiaan ei ole varaa eikä siksi myöskään halua komeisiin eleisiin pelkän periaatteen vuoksi.”
Siinä ne, joilla saatavan palkan suuruudella ei ole toimeentulon kannalta väliä, kyykyttävät perusteellisesti niitä, joille työn tekemisellä ja siitä saatavalla palkalla on merkittävä paino perheen toimeentulon ja sen hyvinvoinnin kannalta.
Asioita kun voi katsoa ehkä useammaltakin kannalta. Eikö?
· eaglesflysingly kirjoittaa:
1. lokakuuta 2007 kello 10.37
Jukalle
Oikeassa luonnollisesti olet, pienpalkkaiset ja suurpalkkaiset ovat tähän mennessä hyväksyneet. So what? Minä en tiedä mikä on Tehyläisten suhteellinen palkkataso, mutta ilmeisesti he kokevat, että kuoppa heidän osaltaan on liian suuri. Olipa suhteellisuusvertailu sitten työvaativuuteen, vastuuseen, raskauteen…. tai esimerkiksi siivoojien, amk-insinöörien, lääkärien, betonivalajien tai asfalttityöntekijöihin …. palkkoihin tai esimerkiksi siihen mitä maksetaan Englannissa, Ruotsissa, Venäjällä,…. tai jossain/joissain muissa suhteissa. Minusta ei tältä osin ole väittelijäksi.
Mielestäni tässä palkkakeskustelussa jotenkin unohtuu tavallisen kaduntallaajan kannalta keskeisin kysymys: Mikä on se työehtojen taso, jolla turvataan hyvä hoito.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
29. syyskuuta 2007 kello 20.52
Mielestäni Jukka on aivan oikeassa arveluissaan: “Kentän tuki on täysillä takana nyt kun kaikki on uljasta eikä lakko vaikuta kenenkään elämään vielä mitään. Totuuden hetki tulee sitten kun lakon realiteetit kaatuvan lakkolaisten niskaan - ja heidän uhriensa, potilaiden, niskaan.” Paitsi siltä osin, että kyseessä olisivat heidän uhrinsa. On aivan turha syyllistää hoitajia mahdollisista potilaskuolemista jos lakkotilanteeseen joutuvat. Mutta realiteetti on, että he joutuvat niistä julkisuudessa median langettamaan “vastuuseen”.
Nyt on totuuden paikka. Miten yhtenäisinä rivit pysyvät nyt, ennen mahdollisten lakon todellista alkamista? Tämä on se avainkysymys. Aiemmat kokemukset eivät hyvää lupaa. Toivottavasti, tehyläisten kannalta, ajat olisivat nyt toiset.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
29. syyskuuta 2007 kello 14.49
Ei tässä vielä lakossa asti olla, toivottavasti siihen ei edes jouduta. Eihän vielä ole jätetty edes lakkovaroitusta. Nyt jatketaan neuvotteluja. Sitten Tehy päättänee lakkovaroituksen jättämisestä 9..10. Sitten taas neuvotellaan. Sitten on mahdollisuus vielä siirtää lakon aloittamista. Ja koko ajan neuvotellaan.
Kun juuri lukaisin Hesarin nettiuutisen asiasta oli liitolla ainakin selkeät ja mielestäni ymmärrettävät perustelut päätökseen.
Olen samaa mieltä Arjan analyysistä. En minäkään näe päätöksenteon taustalla edes mahdollisuutta siirtää kuoppaa muuanne. (Kaiken suhteellisuudesta huolimatta) Yksittäinen liitto voi saada jäsenistönsä liikkeelle korkeintaan täyttämään omaa kuoppaa. Ja seuraavat viikot näyttävät miten tosissaan osapuolet omissa asemissaan ovat.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
4. lokakuuta 2007 kello 11.35
Ainahan voi lyhyellä aikavälillä tehostaa mutta uskoisin, että se jo tässä vaiheessa saisi kaikkien niskavillat alalla nousemaan. Sitä paitsi tehostaminen ei vaikuta alan imuun työnantajana.
HUS ilmeisesti yrittää sitä merkittävintä tehostamiskeinoa: osaavat ihmiset keskittymään niiden asioiden tekemiseen, jotka he osaavat parhaiten/johon heidät on koulutettu. Byrokratian perkaus ja esikuntavakanssien siirtäminen linjaan.
Tilaaja - tuottaja malli käyttöön. Ja siten, että julkishallinnon ote säilyy: säätää - maksaa - valvoo.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
3. lokakuuta 2007 kello 16.14
Ainoa pitkällä aikavälillä toimiva tapa on työantajamonopolin purkaminen. Työntekijät tarvitsevat vaihtoehtoisia työnantajia. Nyt niitä ei, varsinkaan kasvukeskusten ulkopuolella juurikaan ole. Siitä seuraa sekä kilpailukykyisen palkkatason syntyminen ja tuottavuuskehitys.
Ja, ettei taas aleta pohtia vastakohtaa julkinen vs. yksityinen muistutan, että samalla julkisen vallan, joka tulevaisuudessakin maksaa lystistä ainakin huomattavimman osan, tulee osata aidosti kilpailuttaa terveys- tai laajemminkin hoivapalvelut. Tämä taas tarkoittaa, että sekä osaamiseen että VALVONTAAN ja EPÄKOHTIEN KORJAAMISEEN täytyy panostaa. Muuten moinen menee lekkerpeliksi.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
3. lokakuuta 2007 kello 11.22
Periaatteessa tekivät päin seiniä. Toisaalta sitä ehkä lieventää se, että kaikille lähetettiin ja 30 euroa tuskin riittää lahjukseksi. Mutta johonkin se raja on kai vedettävä. Olkoon näin.
Huomattavasti kiinnostavampi kansanedustajien käytännön päätöksentekoon ja parlamentarismimme sovellukseen liittyvä kysymys on: “Ovatkohan markkinointigurut kaapanneet poliittisen viestinnän kentän niin tyystin, että poliittisesta harkinnasta ei vastaa enää kukaan?” Minä vastaan tähän KYLLÄ enkä todellakaan aio rajata sitä yksittäisiin puolueisiin. Se on tämä meidän oligarkkisen politokratian seuraus: oligarkkinen mediakratia.
Väitän, että joko/tai tilanteessa arpaa heittämällä saa todennäköisesti paremman tuloksen kuin 200 kansanedustajan äänestyksellä.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
6. lokakuuta 2007 kello 8.52
Iiro
Noinhan se luonnollisesti yleisellä tasolla on. Siksi onkin havaittava mistä, mielestäni, nykytilanne pelkistettynä johtuu:
Pieni palkka, joka “kilttien tyttöjen” yrityksistä huolimatta on pieneksi jäänyt.
Suhteellisen palkan jälkeen jääminen jo vuosikymmeniä.
Hierarkia, organisaationkulttuuri ja työilmapiiri, joka lienee verrattavissa esimerkiksi kirkkoon ja julkishallintoon yleisestikin.
Toimivat alalla, jolla jotkut saavat kun pyytävät tai uhkaavat mutta saavat.
Palkkataso (ja muu yllämainittu painolasti) on tasolla, jolla alalla ei enää ole riittävää imua.
Meidän veronmaksajain kannalta mielestäni tärkein peruste on tuo viimeinen. Eikö ole jollain tavalla surkuhupaisaa, että me koulutamme alalle taatusti riittävästi työntekijöitä. Suuri osa ei alalle, ainakaan Suomessa, edes tule. Kovasti ainakin puhutaan heidän “osaamisviennistään” ulkomaille. Samalla meillä valjastetaan TE-keskukset etsimään, mieluiten suomalaisia tai ainakin suomea osaavia paikkaamaan vuotoa. ulkomailta Yksityiset harkitsevat tuontia jo Filippiineiltä. Ja kannattaa aina muistaa, että suuret ikäluokat ovat toisaalta vasta tulossa palveluiden suurkäyttäjiksi, ja sairaaloiden nykyhenkilöstöstä aika suuri osa itsekin on eläköitymässä.
Tämä kokonaistilanne helpottuisi hiukan, jos palkka nousisi kuopasta edes hiukan ja uskoa aidosta korjausliikkeestä jatkossa työntekijöillä olisi. Tämä ei kuitenkaan ratkaise kansalaisen perusongelmaa. Se ratkeaa vain tai ainakin pääsääntöisesti tilaaja - tuottaja mallilla. Alalle on saatava asiakkaille ja työntekijöille kansallisia vaihtoehtoja joilla laatu ja tehokkuus saadaan “oikealle” kohdalle.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
4. lokakuuta 2007 kello 12.41
Et näytä uskoasi poliitikkoihin ja poliitikkojen motiiveihin ja tekemisiin vielä menettäneen? Ammattiyhdistysten osalta on ilmeisesti juuri päinvastoin? En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai ei. Mutta ehkäpä sinulla ei ole kokemusta jälkimmäisistä?
Itse asiasta, valtion ja kuntien kiinteitten kulujen kasvattamisesta, olen luonnollisesti samaa mieltä.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
5. lokakuuta 2007 kello 8.44
Oikeassa luonnollisesti hallitusmuodon ja rationaalisen käyttäytymisen osalta olet.
Kuitenkin rationaalisuudella on aika vähän tekemistä neuvottelupöydässä. Mutta kantaa se johonkin asti. Sökön osaaja pärjää paljon paremmin ryhmänsä tavoitteiden edistäjänä. Kansanedustajien tulevaan poliittiseen käyttäytymiseen työmarkkinajärjestöjen aktiivisuudella varmasti vaikutetaan ja puolueiden tuleviin “napinpainallus päätöksiin” vielä enemmän. Valitettavasti en usko, että puolueet koskaan saavat ansionsa mukaan.
Poliittinen vastuu ei toteudu millään tasolla, paitsi hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi valtakunnanoikeudessa.
Mutta budjettivalmisteluihin puolueiden ulkoparlamentaariseksi painostukseksi kokema, saattaa vaikuttaa jopa ns. jakovaraan, kaiken edellä mainitun lisäksi.
Ei tuo yksinomaan kyynisyyttä ole, tuo oli mielestäni lähinnä hämmästyttävää.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
7. lokakuuta 2007 kello 8.47
Jukka, mikä oli päästötodistuksessa matematiikan numerosi?
Kokoomuksen “lupaukset” elävät jo itsenäistä elämää. Niitä ei juurikaan enää todellisuuspohjalle pystytä palauttamaan. Kuten jossain muualla totesin, kokiksien kannattaisi varmasti satsata ammattimaisen yhteiskunnallisen viestintävastaavan palkkaamiseen. Muuten he saavat kaikkien kaikki lupaukset vielä vastattavakseen.
Iiron maininta neuvotteludynamiikasta lienee se ainoa varma syy joka estää lisäpalkan myöntämisen, joskin luvatut palkat + uskottava korjaava ansiokehitys on mielestäni silti vielä mahdollinen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
10. lokakuuta 2007 kello 9.41
Jouni Pullin toivomukseen on helppo yhtyä ja väittäisinpä, että neuvotteluja aletaan käydä vakavissaan vasta nyt. Liian vakavalla asialla varmaan. Toivottavasti ei liian myöhään.
Minusta on kuitenkin ollut varsin mielenkiintoista havaita, kuinka nopeasti “suuren yleisön” tunteet ovat heilahtamassa tai jo heilahtaneet Tehyläisten tavoitteiden “vastaisiksi”. Ei se ihmetytä, mutta antaa aiheen muistuttaa kahdesta asiasta:
1. Neuvotteluissa on vähintään kaksi osapuolta.
2. Millä muulla tehokkaalla tavalla Tehy voisi yrittää jäsentensä kokeman(?) palkkakuopan edes osittaista täyttämistä nykytilanteessa? Vai pitäisikö vain tyytyä siihen mikä annetaan?
Nyt ollaan selkeästi tultu tilanteeseen jossa kysymys on siitä toisesta 150 miljoonasta eurosta per vuosi. Tämän rahan määrä ei kuitenkaan ole ongelma, mutta sen seuraukset ovat varmasti. Ja iso.
Vanhasen, Kataisen, Cronbergin ja Wallinin arvot ja kyvyt mitataan nyt.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
6. lokakuuta 2007 kello 18.02
Voit olla oikeassa tai sitten et.
Mietipä toista 150 M€ pottia. Kohdennettuna Tehyn jäsenille. Ei se millään tavalla kansantaloutta kaataisi. Kyllä raha on olemassa ja sitä riittää. Kysymys on siitä mihin sen käyttö kohdennetaan. Nythän edellinen 150 M€ tuli lähinnä ryhmille, joille sitä “julkinen tahto” ei ollut halunnut erityisesti kohdentaa. Ajatus siitä, että tuo toinen 150 M€ taittaisi Suomen kansantalouden selän on absurdi. Sen seuraukset voivat sen toki tehdä, mutta ei se.
Planeettoja tunnen 8 mutta siitä yhdeksännestä keskustellaan kai vielä. Ei ne niin toiselta planeetalta ole. Arjalle, tai oikeammin Iirolle jo asiasta kommentoin.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
7. lokakuuta 2007 kello 19.29
Hyvä Arja!
Jotenkin nauttisin visiosta jossa Paavo (Lipponen) olisi vaipanvaihdossa, 3 tuntia myöhässä. Jukasta minulla ei ole samoja fantasioita.
Paavokin on kyllä hoitanut hommansa aika viksusti, nuori vaimo ja lapsina nuoria “kilttejä tyttöjä”. Jukasta en tiedä; PTS:lle olis´ sosiaalinen tilaus, eikö? Vielä se onnistuisi.Jalosen toiveet palkkausjärjestelmän kehittämisestä kannattaa haudata liian kalliina. Yksinkertaistettuna: tulospalkkaus ei sovi julkishallintoon. Minimipalkka enneminkin.
PS.
Etten väärää todistusta antaisi: Mielestäni Lipponen oli demarien oiva valinta puheenjohtajaksi ja pääministerinä huomattavasti nykyistä ryhdikkäämpi pitäessään huolta kansallisista eduista Eu:ssa ja muuallakin.
eaglesflysingly kirjoittaa: Kommenttisi on arvioitavana.
9. lokakuuta 2007 kello 10.21
“Nykyisin korporaatiovoimat tukahduttavat työmarkkinat. Markkinoista tulee markkinat vasta kun markkinavoimat voittavat korporaatiovoimat.” Oikeassa olet mutta tuskinpa se hetkessä tapahtuu. Ja jos tapahtuu, voi sitä itkua ja hammasten kiristelyä. Seurauksena samanlainen tilanne kuin maataloudella EU:hun liittymisen jälkeen.
“Perinteisestihän” , sodan jälkeen EU:hun liittymiseen asti meillä oli kolme kartellia: Maatalouskartelli, Puoluekartelli ja AY-kartelli. Maatalouskartelli on viimeisten 10 vuoden aikana pitkälti purkautunut, vaikka merkkejä uudesta alusta taas alkaa ollakin. Puoluekartelliin ei voida koskea, koska se ruokkii ja säätää itse itseään. AY-kartelli sai kovasti takkiinsa laman aikana, ja pitkälti rapautti taloudellisen vaikutusvaltansa. Aatteellinen sai ainakin kovan kolhun viime vaalien yhteydessä. Rakenteita pitäisi muuttaa. Mistä haluaisit aloittaa?
Voisin edelleen kuvitella, että Tehyn kannalta on kyse jäsenistön palkan korttamisesta, ei yhteiskunnan rakenteitten muuttamisesta. Siihen joukkoirtisanomiset ovat erinomainen väline, täysin siitä riippumatta toimivatko markkinat vai eivät. Saattaa olla, että se toimii vielä paremmin kun markkinat eivät toimi, koska varsinainen päätöksentekijä on pakosta valtio, eli Vanhanen, Katainen, Cronberg, Wallin.
Mutta olen epäillyt ja epäilen edelleen tehyläisten rintaman pitävyyttä. Ainakaan historia ei hyvää lupaa. Vaan ehkä ovat ottaneet opiksi. Siihen viittaisi lupaus siitä, että Tehy vastaisi koko jäsenistönsä palkanmaksusta myös lakon jälkeen. Onhan heillä ollut aikaa kartuttaa lakkokassaansa ja rahaahan on maailma täynänsä, mutta silti se sävähdytti.
· eaglesflysingly kirjoittaa: Kommenttisi on arvioitavana.
9. lokakuuta 2007 kello 10.01
“Yhä enemmän alan olla sitä mieltä, että palkkataistelun taustalla on sarja poliittisia virhearvioita. Ne eivät alkaneet eivätkä loppuneet viime eduskuntavaaleissa. Terveydenhuollon päättäjät ovat olleet kuuroja, sokeita ja mykkiä. Kuntapäättäjät pakon edestä kun rahaa ei ole, valtakunnan päättäjät arkajalkoina - suuria uudistuksia ei uskalla tehdä enää kukaan.”
Pähkinänkuoressa. Juuri näin.
Eikä tämä uskalluksen puute ja kuurous, mykkyys, sokeus maamme toimintatapojen muutostarpeille koske yksin kuntapäättäjiä ja -työnantajia. Vähintään yhtä suuren syntitaakan saavat kantaa poliittiset puolueet ja ammattiyhdistysliike. Puolueet siitä syystä, että ovat onnistuneet ajamaan parlamentaarisen järjestelmän itsensä tuhoavaksi, muuttumattomaksi politokratiaksi ja ammattiyhdistysliike sen vuoksi, että saavutetusta edusta on rakennettu “Isä meidän” - rukoukseen verrattavissa oleva aksiooma ja muutoksiin ollaan valmiita vain käsi ojossa.
Ja ehkä meidän, äänestäjien ja veronmaksajien, suurin synti on, että olemme antaneet sen tapahtua. Itsekeskeisyys itsekkyys on tullut entisen yhteisöllisyyden sijaan, muka globaalistumisen seurauksena. HöpönLöpö.
Pienelle maalle, joka on Suomen tapaan täysin riippuvainen ulkomaankaupasta yhteisöllisyys ja yhteisvastuukin ovat pitkällä aikavälillä elinehto. Itsekkyys ja oma etu ovat aina olemassa, nyt olemme antaneet niille yksinkertaisesti vain liian ison vallan.
Nopeita ratkaisuja ei tälle tilanteelle ja sen seurauksien hoitamiselle varmaankaan ole. Intresenttejä on yksinkertaisesti liikaa. Mutta muutosta ei saada aikaseksi, ellei jostain aloiteta.
Vaihtoehtoja työntekijöille ja kuluttajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti