26.10.2007 16.58 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous
Aloin jo kommentoida Teknotohtoria tämänpäiväisestä aiheestaan: Maailman paras innovaatiojärjestelmä - teoria ja käytäntö kunnes havaitsin, että tässä saattaisi olla ihan oman jutun paikka.
Meitin suurin ongelma talouselämässä lienee se, että vain hyvin harva osaa erottaa realiteetit fiktiosta. Useimmat niistä jotka tarpeeksi kauan ovat eläneet, ovat joutuneet oppimaan, että omien aivojen käyttämisestä rangaistaan. Tai ainakin rangaistaan siitä jos ajattelun lopputulosta yrittää sanoiksi pukea. Siis ellei se istu vallitsevaan mielipiteeseen tai mielialaan. Siksi suurin osa meistä haluaa miellyttää. Kriittisyys ei oo kivaa.
Suurin osa meistä on havainnut, että päätösten tekeminen on valintoja. Ja valinta tarkoittaa aina sitä, että jotain on jouduttu karsimaan. Karsimisesta taas ei ystäviä saa. Siksi on paljon miellyttävämpää, tiimihenkisempää, positiivisempaa ja dynaamisempaa toistella asioita, joita muut, asiantuntijoiksi mielletyt, ovat sanoneet kuin ajatella itse. Tai kuten viksu kollegani joskus totesi: Ajatteleminen on vaikeaa, siksi niin moni jättää sen tekemättä. Jo yksinomaan se, että valtaosa meistä edes osaisi erottaa kahdeksi eri tilanteeksi sen miten asioitten pitäisi olla, siitä miten asiat todella ovat, saattaisi auttaa.
“Knalli-ja-sateenvarjo-touhu” jatkui metsäteollisuudessa varmasti aivan liian kauan. Eikä metsäteollisuus ole perinteisestikään mikään innovoinnin kehto ollut. Mutta väittäisi samaan hengenvetoon, että nyt menee liian monta lasta pesuveden mukana. Tässä maassa kun on tasan kaksi merkittävää resurssia, puita ja päitä. Ja nyt jonkun pitäisi toimia kuten se pikkumies H.C.Andersenin sadussa: Keisarin uudet vaatteet.
Anteeksi vaan:
Jos toimitusjohtajalla on 7 kuukauden kokemus toimialalta ja hän on valmis (tai joutuu) ottamaan omalle kontolleen nämä viimeiset päätökset, kannattaisi hänen esimiehensä, kuka se nyt sitten lieneekään, ehkä tehdä niitä päätöksiä joista hänelle maksetaan. (Ellei toimitusjohtajaa ole palkattu tilanteessa, jossa yritys on käytännössä jo likviditeettikonkurssin edessä.) Jotain asiasta ehkä ymmärtävänä väittäisin, että edellisen johdon toimesta ei varmasti ole tehty järjettömyyksiä. Taatusti on otettu riskejä. Ehkä jopa luettu vääriä ennusteita teelehdistä. Mutta se johto ei käsitykseni mukaan missään tapauksessa ole antanut niiden jäytää yrityksen perusteita tilanteeseen, jotka edellyttäisivät nykyisenkaltaisia ratkaisuja. Mutta kaikkihan on mahdollista. Mutta valtaosaa todellisista syistä nykyratkaisuihin, ei tule esille ainakaan seuraavaan 20 - 30 vuoteen?
Myönnän, että uudella toimitusjohtajalla on varmasti valta puhdistaa pöytä kaikesta epäilyttävästä. Ja, että jokainen meistä on taipuvainen tekemään joskus virheitäkin, uudet alaa tuntemattomat toimitusjohtajat ja jopa toimitusjohtajia palkanneetkin. Ja virheistä itse kukin oppii. Mutta johonkin se raja pitää vetää. Vähintäänkin siihen, että nyt tehtyjen päätösten perusteet tarkastetaan suurennuslasin, ei vaan mikroskoopin kanssa omistajien toimesta. Ja ennen kuin päätökset pannaan toimeen.
Päätösten seuraukset eivät enää ole sellaista kokoluokkaa, joiden voisi antaa hävitä mittatappioina. Nyt päätetään kansallisen toimeentulon mittaluokkaisista suureista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti