Kasvatuksen huippu-innovaatio, made in Finland?

Mikä meitä vaivaa? Uskon puute itseemme? Innovointikyvyttömyys erityisesti julkisella sektorilla? Kateus? NIH (Not Invented Here-syndrooma)? Kuvitelma, että vain siihen korkeakoulussa koulutetut ja siihen palkatut henkilöt saavat innovoida? Tahto tasapäistää ja samanlaistaa koko kansa? Pyöreitä palikkoja kaikenmuotoisiin reikiin?

Katselin eilen poikkeuksellisesti tv:tä. YLE – Teemalta tuli dokkari ”Pojasta mieheksi” osa ½. Tulipa mieleen Olkahisen koulu Tampereella ja sen kokeilu ja tutkimus viime lukuvuonna. Nimittäin se, jonka Tampereen kaupungin opetusviraston (vast.) kielteisen rahoituspäätöksen vuoksi jäi ilmeisesti rahoittamatta.

Niille jotka eivät itse kokeilusta ole kuulleetkaan, lisätietoa löytyy esim. googlaamalla ja: tästä.

Meillä ollaan valmiita valtion tasolla panemaan satoja miljoonia euroja vuosittain hallinnollisiin leikkeihin mm. Innovaation huippuyliopistojen perustamiseen, kun asiassa päästäisi ainakin alkuun tiivistämällä yhteistyötä ja luovuttamalla kiinteistöjen omistus takaisin korkeakouluille. Samalla olemme ilmeisesti valmiita uskomaan, että niiden rahoitus ei ole muun korkeakoululaitoksen rahoittamisesta pois, sanoo tulevan vuoden valtion budjettiesitys mitä tahansa. Opetusministeri on halukas vähentämään teknisen alan opiskelupaikkojen määrää (uutisista, en ole tarkastanut), varmaan taikatieteitten innovatiivisen huippuopetuksen turvaamiseksi. Ja samalla yksittäinen kunta päättää lopettaa muutaman killingin vaativan kokeilun ja tutkimustyön varhaiskasvatuksen kiistattomien ongelmien ratkaisemiseksi. Mutta ilmeisesti, kun mahdolliset johtopäätökset sotivat perinteistä tasapäistämisfilosofiaa vastaa, rahoitus moisen hapatuksen osalta on lopetettava.

Jälleen kerran yllä mainitussa ohjelmassa todettiin se, minkä kuka tahansa ajatteleva, tarpeeksi pitkään pienten lapsien oppimista ihaillut maallikkokin voi havaita. Että tytöt ja pojat oppivat ja motivoituvat oppimiseen lapsuudessa eri tavoilla. Ja, että tavat joilla sukupuolten tasa-arvoa yritetään meilläkin toteuttaa mm. varhaiskasvatuksessa, sortaa poikien kykyä ja ennen kaikkea halua oppia yleensäkin ja samalla estää, tai ainakin hidastaa, tyttöjen itsetunnon kehittymistä.

En tiedä mistä Olkahisen kokeilu on peräisin. Ehkäpä joku oli nähnyt yllämainitun ohjelman tai vastaavan jossain aiemmin? En tiedä varmasti, miten kokeilun kävi. Lopetettiinko se, vai saiko se jatkua? En tiedä onko joku muu koulu ryhtynyt vastaavaan kokeiluun, esimerkiksi valtion varoin? Mutta siitä olen vakuuttunut, että kyseessä on asia joka pitäisi pikaisesti tutkia perin pohjin. Siinä on varhaisopetuksen kansainvälisen huippu-innovation ainesta.