keskiviikko 19. syyskuuta 2007

CSIS:n tuloksia?




19.9.2007 9.29 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen

Häkämiehen Washingtonin puheesta liikkeelle lähtenyt ja Kaskealan puheesta höystynyt keskustelu netissä on ollut kiinnostavaa luettavaa. Tulkinnat ovat vaihdelleet laidasta laitaan.
Natoon ja sen nopean toiminnan joukkoihin ollaan kiireen vilkkaa menemässä ja sitä kautta yhä uusiin verilöylyihin Afganistanissa, Irakissa, Iranissa ja kaikkialla, missä Yhdysvaltain edut niin vaativat. Tai

Häkämiehen esiintyminen Washingtonissa sai suomalaiset häpeämään Häkämiehen käytöstä.

Kriisinhallinnassa autettiin vertailemalla panssarivaunuja toisiinsa tai pst-ohjuksiin tai sitten:
Tunnetusti uudet kriisit ratkaistaan vanhoilla eväillä, joten ei muuta ku tilataan koko puolustusbudjetilla joka ukolle kokardit, pystykorvat ja kumisaappaat.

Rahoitusvajetta yritettiin auttaa luovin ratkaisuin: Santahamina lihoiksi, rahat puolustusvoimille. Ja esittämällä mielenkiintoisia kysymyksiä: Ettei vaan joku rakastaisi nopean toiminnan joukkoja ja kalliita valmiusprikaateja liikaa?

Minua kiinnostivat mm. seuraavat (lihavoituna omat mielipiteeni):

Aika monessa tapauksessa vannottiin EU:n yhteisen puolustuksen varaan vaihtoehtona NATOon osallistumiselle. Tämä ei ole vaihtoehto.
EUn jäsenet (ei NATO:n jäsenet lihavoitu)

Alankomaat, Belgia, Bulgaria,Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Ehdokasmaat: Kroatia, Entinen Jugoslavian tasavalta, Makedonia, Turkki.

NATO: n jäsenet (EU:n jäsenet lihavoitu)

Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Kanada, Kreikka, Latvia, Liettua, Luxemburg, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Tanska, Tshekki, Turkki, Unkari, Yhdysvallat

Ei kai kukaan usko, että EUssa 23 maata olisi halukkaita muuttamaan turvallisuuspolitiikkansa pohjaa, jotta herkkähipiäisen Suomineidon psykosomaattiset oireet eivät häntä itseään häiritsisi? Samasta olosuhteesta seuraa myös seuraava: Puolustuslaitoksen ns. NATO yhteensopivuus on meille itse asiassa EU yhteensopivuutta.

Palkka-armeijaa kannatettiin yllättävän useasti. Tämä ei ole rationaalinen vaihtoehto.
Perustelu:

http://hakki47.blogit.kauppale…hdollinen/

Asevelvollisten määrän pienentämistä sekä kannatettiin, että epäiltiin. Tämä on vaihtoehto.
Mitä tapahtuu tilanteessa jossa puolustusvoimia tarvitaan niille, joilla ei ole ensimmäistäkään käsitystä tai osaamista sotimisesta? Kaikissa sodissamme heidät on pantu rintamalle, taistelemaan. Kouluttamattomana tai pikakoulutettuina, olosuhteista riippuen. Olemassaolon taistelussa ei pienellä maalla ole varaa heittäytyä nirsoksi.

Pienten, kevyesti aseistettujen puolustusvoimien siunauksellisuutta ja sissipuolustusta esitettiin puolustuspolitiikan perusratkaisuksi. Tämä ei voi olla ainakaan ensisijainen vaihtoehto.
Kaikissa pääosin sissisotaan turvanneissa maissa kärsijöiksi ovat aina joutuneet siviilit. Raaka sota on entisestään raaistunut, sodan viimeinenkin inhimillisyys on raiskattu. Yhteiskuntarakenne on tuhoutunut. Kansat on siirretty ”kivikauteen”. Siksi ei missään tapauksessa voi olla pienen kansan ainoa ratkaisu. Puhumattakaan uskottavuuden puutteesta, ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta.

Osallistuminen rauhanturvaoperaatioihin ei herättänyt sekään yksimielisen myönteisiä kommentteja. Mielenkiintoisin oli edellä mainittu epäilys mahdollisesta rakkaudesta valmiusprikaateihin, nopean toiminnan joukkoihin ja NATOon. Toteutetaan jo nyt. Kyse lienee sitoutumisen asteesta, motiivista ja resursseista.

Ja lopuksi mielenkiintoinen, joskaan ei yllättävä piirre. Olen melko varma siitä, että naisten osuus keskustelijoista alitti 5 %.

Mutta…


Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeinen elementti
ei ole raha, ei aseet, ei ystävät, ei viholliset vaan oma tahto.
Joko tahdomme tai emme. Muu on seurausta.

Taitaisi olla tuumauksen ja tiedottamisen paikka?

PS: Nyt sitten vahvistettiin, että aseiden vienti Afganistaniin on ideologinen, ei juriidinen pohde. Niinpä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että olemme valmiita lisäämään sotilaallista läsnäoloamme sikäläisen valtion aikaansaamiseksi mutta emme ole valmiita luovuttamaan työvälineitä sen rakennettavan valtion omille kansalaisille, jotta he itse voisivat sen tehdä. Mielestäni kyseessä on jälleen ideologinen kaksinaismoraalin kukkanen.

Ei kommentteja: