22.9.2007 14.58 | hakki47 | Koti, Talous, Kauppa
Jos välillä kirjoittaisi jotain, jonka voisimme kaikki nähdä osana arkista kokemusmaailmaa. Kaupan elinkaari, satunnaisen havaitsijan silmin.
Muistatteko vielä ajan jolloin Kalle Anttila piti “krääsäkauppaa” Tennispalatsissa? Tavaraa oli niin paljon, että asiakkaita ei juuri väliin mahtunut. Valikoima oli valtava ja hinnat sellaiset, ettei kehdannut olla ostamatta. Ja aina se tuntui olevat tupaten täynnä. Jossain vaiheessa Kalle Anttila sen möi, joku aktiivinen kommentoi varmaan milloin. Taisi sitten aloittaa huonekalukaupan, ensimmäinen iso halli keskellä korpea Kehä III varressa, lentokentän kohdalla. Taisi valikoima- ja hintapolitiikka olla entisenlainen.
Aivan toisella alalla aloitteli jossain vaiheessa Seppälä. Housut, hameet, paidat ja puserot olivat tosi asiakasystävällisiä. Kauppa laajeni ja kukoisti. Ja jossain vaiheessa joku osti. Ja olihan siellä Etolakin, kaikkea muovista kaikkiin tarkoituksiin, teollisuuteen ja kotiin. Valintatalokin tulee mieleen.
Paljon myöhemmin ilmestyi Tiimari niminen “krääsäkauppa” yleiseen tietoisuuteen. Tuli tarpeeseen, taisi olla markkinoilla tilaa Kallen jäljiltä. Tavaraa tuotiin sieltä täältä, todennäköisesti spot-eriä, kaukomailta ja muualta, mistä halvalla sai. Ja toiminta kannatti ja kasvoi. Ja kasvoi.
Samoja uria ilmeisesti syntyivät Tokmanni, Robin Hood, Tarjoustalo, Hong Kong ja mitä niitä nyt onkaan. Kivoja halpakauppoja eri puolella Suomea.
Ja miten on nyt?
Anttila lienee osa Keskoa, halvasta krääsäkaupasta ei voi puhua. Seppälä on osa Stockmannia, halvasta imago lienee muisto kun halvan ja hyvän imagon toimialalla ovat ainakin jossain määrin ottaneet ruotsalaiset ketjut. Etola, edelleen samalla omistajalla, on muuttumassa hyvää vauhtia sisustustavarataloksi, samoin Tiimari mutta askartelutarvikkeet ovat vielä mukana. Hinnat tuntuvat olevan nousussa kummassakin. Kävin tänään HongKongissa. Sama meno tuntuu olevan sielläkin Tokmanni konsernin (?) muotoutumisen jälkeen. Kauppa sen kun siistiytyy, krääsä vähenee, laatu näkyy ja hinnat nousee. Valintatalokin on jo ties missä?
Yrittäjävetoiset yritykset syntyvät, kasvavat ja kuolevat. Muodonmuutoksia elinkaareen saattaa liittyä moniakin. Jossain vaiheessa yrittäjä luopuu, joissain tapauksissa joutuu luopumaan. Voi tulla rikkaaksi tai rutiköyhäksi. Jos myymään pääsi, möi ilmeisesti jonkun haluaman, kannattavan toiminnan? Yllämainituista kai kaikki tekivät ensimmäisestä luopuessaan mukavan tilin? Ja aika pitkään kantaa nimen mukanaan tuoma edullisen tavaran imago myös ostajaa.
Krääsäkauppaa kaivataan - toimialalla olisi taas tilaa yrittelijäille.
PS: Kikkakin sitä peräänkuulutti nimellä Retro-Elektro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti