17.9.2007 17.27 | hakki47 | Työelämä, Uutiset, Talous
Noin kaksi viikkoa sitten, 4. syyskuuta, Financial Times julkaisi kirjoituksen, jonka otsikko oli: All is not as it appears in frozen land. Ei antanut erityisen mairittelevaa kuvaa suomalaisista, yhteiskuntamme nykytilasta eikä tulevaisuudestamme. Juttua referoitiin tuoreeltaan mm. valtalehdistön pääkirjoituksissa.
Kaksi kommenttia jäi mieleeni: Eipä ollut kovinkaan kummoinen journalisti kun väitti Kultarannasta aukeavaa maisemaa järveksi. Toinen jotain siihen suuntaan, että se edustaa määrättyjen suomalaisten tahojen käsitystä, eikä siinä mitään uutta. Ehkä en ole seurannut jutun yksityiskohtaista ruotimista riittävän tarkasti alun jälkeen, mutta eipä ole sen jälkeen mitään esiintynytkään. Ei kommentteja, kritiikkiä, selityksiä, ei mitään. Eikä googlaaminenkaan auttanut.
En ole repimässä vaatteitani, en heittämässä tuhkaa päälleni. Mitäs moisesta jutusta, yksi monien muiden ja mukavampien joukossa? Onko niin, että emme ikäviä asioita halua käsitellä? Tulemmeko onnellisemmaksi kun saamme kaivaa päämme maahan, kunnon strutsin lailla? Japanilaiset kai käyttävät lähestymistavasta nimitystä mokusatu – vaikenemalla tappaminen? Ilmeisesti mekin osaamme.
Mutta entäpä jos jutussa annettu kuva olisi tilannettamme realistisimmillaan? Jospa meidän olisi siihen yksityiskohtaisesti paneuduttava sen sijaan, että taitamme peistä Tarja Halosen menneisyyden vasemmistolaisuuden määrästä? Ovatkohan talouskeskustelumme prioriteetit oikeat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti