Taas kerran odottelemme henkeä pidätellen mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei suinkaan siksi, mitä Nokia ilmoittaa viime kvartaalinsa tulokseksi, eikä siksi voittaako Ruotsi vai Suomi Olympiakisojen jääkiekon loppuottelun, emmekä edes siksi miten BB-talossa lopulta käy.
Nyt odotamme mitä tapahtuu seuraavaksi Ukrainassa. Pidätämme henkeämme koska Ukrainan hallituksen joukot eivät vielä ole toteuttaneet uhkaustansa ja poistaneet kapinallisiksi kutsuttuja niiden miehittämiltä paikoilta Itä-Ukrainassa. Ja siksi, että ainakaan vielä ei ystävämme Putler ole marssittanut ilmeisesti suunnitelman mukaisesti valmiudessa olevia joukkojaan Itä-Ukrainaan. Ja tietysti siksi, että emme osaa edes aavistaa mihin tuo kaikki sitten maanosamme ja meidät johtaa.
Minulle kävi vasta tänään selvästi ilmi, miten vahvan huolen Putlerin toiminta heti Sotshin Olympialaisten jälkeen meissä suomalaisissa on herättänyt. Ja myönnän, hämmästyin perin pohjin.
Ilmeisesti on niin, että osa - ja nykyluuloni mukaisesti merkittävä osa - kansalaisista on tuudittautunut siihen uskoon, että meillä aikuisten oikeasti on se paljon hehkutettu NATO-optio, jota poliitikot ovat kansaa rauhoitellakseen ja omaa kykenemättömyyttään peitelläkseen viljelleet julhlapuheissaan jo vuosia. Viimeistään luettuaan oivan kuvauksen prosessista, eli Unto Hämäläisen kolumnin NATO jäsenyys on monen lukon takana on havahduttu huomaamaan, etteivät asiat ehkä sittenkään ihan niin yksinkertaisia ole. Viimeistään nyt Venäjä oikeasti pelottaa.
Ilmeisesti on sittenkin niin, että ainakin osa - ja nykyluuloni mukaisesti merkittävä osa - kansalaisista on tuudittautunut siihen uskoon, että yksin Suomi ei voi panostaa riittävästi ylläpitääkseen uskottavaa puolustusta Venäjän sotilasjohdon silmissä. Eurooppalaisen trendin mukaisesti ovat puolueet meilläkin jatkuvasti leikanneet puolustusmäärärahoista.
Ehkä on tuudittauduttu jälleen siihen samaan mihin viimeksikin, siis 1930-luvulla? Euroopassa kukaan vastuullinen johtaja tai valtio voi enää ryhtyä sotimaan. Tai siihen hurskaaseen uskoon, että kyllä NATO- auttaa, vaikkei sen jäseninä ollakaan. Tai siihen kuvitelmaan, että aseteknologian huiman hintakehityksen vuoksi ja vaikkapa puolustusmenojen kaksinkertaistaminen nykytasosta ei, edes oikein investoituna riittäisi uskottavan puolustuksen aikaansaamiseksi ja yllä pitämiseksi.
Kuulun kieltämättä niihin, joiden mielestä NATO-jäsenyys on Suomelle vain yksi vaihtoehto tehdä puolustuksesta uskottava. Mutta en usko sen olevan ainoa, enkä edes paras, eikä se ole oikeastaan ollut realistisesti ajatellen tarkoituksenmukaista, ei ehkä oikeasti mahdollistakaan siitä lähtien, kun tämän blogikirjoitteluni aloitin.
"NATOilijoiden" lähtökohtana on, että puolustuksemme ei ole Venäjän silmissä vieläkään uskottava. Saattaa tietysti olla. Mutta siihen olemme - siis johtavat poliitikkomme ja puolueet, joita he edustavat - sitten ihan itse myös syypäitä.
Jo Neuvostoliiton intresseissä oli ylläpitää Suomessa uskottavan puolustuksen omaava valtio. Varmaan mieluiten omansa, mutta ilmeisesti siihen ystävällismielinen, suomalaisten asuttama itsenäinen maakin paremman puutteessa kelpasi. Ja jos oikein huonosti kävisi, olivathan he itse riittävän lähellä. Meidän omassa intressissämme on ollut ja on edelleen pitää yllä uskottava puolustus kaikkiin ilmansuuntiin.
Vaikka en poliitikkojen puheista juuri perusta olen tottunut siihen, että virkamiehinä puolustusvoimien johdon arviointikykyyn voi luottaa. Olen siksi vakuuttunut siitä, että puolustuksemme on uskottava, vaikka moni korkeakin upseeri ei NATO-jäsenyyttä lisävakuutena ainakaan vastustaisi. Itse olen jo pitkään ollut sitä mieltä, Suomi voi itse ylläpitää uskottavan puolustuksen kaikkiin suuntiin. Kyse on ennemminkin tahdosta, kuin taloudellisesta mahdollisuuksista, jotka nekin hyvin riittävät. Priorisoinnista vain on kysymys. Sitähän kaikkien itsenäisten kansojen ainakin on osattava?
Kohta uskottavuus ehkä valitettavasti testataan. Olin nimittäin kuvitellut, ettei Suomi välttämättä lähes missään olosuhteissa ole Putlerin laajentumislistan kärjessä. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta olen muuttanut mieleni. Saatamme ihan hyvin ollakin.
Olipa miten tahansa, viimeistään nyt Putlerin toiminta on herättänyt suomalaisissakin pelon Venäjän aggressiivisesta laajenemishalusta länteen. Tästä varmaan opimme, että historia ei toista itseään; puolinimikaiman halut kun suuntautuivat itään.
Tämän maailman laajentumisenhaluisille valtionpäämiehille vielä vetoomus. Lapsuudestani.
Ja vielä lisäyksenä, etsiessäni Wikipediasta edellisen juuria
29 kommenttia:
Tuntuu sinunkin kirjoituksen perusteela että meihin on iskenyt paniikki ja vanha pinnan alla kytenyt russofobia on taas saanut polttoainetta. Putinin tempuista ei kai kukaan voi olla eri mieltä. Mutta en ymmärrä vieläkään miksi Putin lähtisi valloittamaan Suomea, jos me me elämme rauhanomaisesti ystävällismielisenä ja puolueettomana naapurimaana. Mutta jos me lähes vainoharhaisesti uhoamme ja haikailemme Natoon niin eiköhän Venäjällä todella ole jo aihetta huoleen. Kun nykyinen pääministeri ja ex-presidentti molemmat liputtanvat ihan avoimesti haluaan Naton suuntaan ja sitä meille aivopesuna tarjotaan muitakin reittejä niin ei sovi ihmetellä. Putinhan on selvästi ilmaissut pelkonsa, että Nato yhä enemmän suuntautuu laajenemaan Venäjän rajoille eikä pidä sitä sopivana. Mutta meillä on jo kaikki Paasikiven opit unohdettu ja aika vapaasti jo pyllistellään myös itään päin. Kai se tuottaa pyllistelijöille jotain tyydytystä omista voimista ja rphkeudesta. Vuoropuhelu näistä asioista alkaa jo tuntua toivottomalta.
Ukrainan tilanne on lyhykäisyydessään semmoinen, että Euromaidanin ääriliikkeet saivat vallan vaihdettua ja omaa väkeään hallitukseen, ja nyt tapahtuu se mikä yleensä tapahtuu kun ääriliikkeet pääsevät valtaan. Maa on täydessä hajoamistilassa.
Galluppien mukaan pääministerin pesti on seuraavaksi menossa oligarkkeja edustavalle suklaamiehelle, joten ukrainalaisetkaan eivät ole järin tyytyväisiä tilanteeseen. Hyvällä tuurilla sisällissota ei estä vaaleja ja tilanne rauhoittuu taas.
Sen jälkeen voidaan alkaa selvitellä ääriliikkeiden aiheuttamia vahonkoja.
Venäjä ei tule luopumaan Krimistä, vaikkei se saanut sitä ihan laillisesti, joten se voidaan uhohtaa.
Länsimaat eivät tule luopumaan ei ihan laillisen väliaikaishallituksen tekemistä sopimuksista, joten niiden kanssa on vain opittava elämään.
Jäljelle jää konkurssipesä, jonka bruttokansantuotteesta puolet on pimeää ja jossa ei olla totuttu maksamaan kaasusta ja sähköstä markkinahintoja. Siinä on sitten setvimistä pitkäksi aikaa, eikä joukkotappeluista tykkäävä parlamentti tee sitä ainakaan helpommaksi.
Igor
Joo, samaa mieltä, että paniikki tuntuu ihmisiin iskevän ja kovasti. Taitaa myös olla, että sitä kovasti ruokitaan niin idästä kuin lännestäkin.
Mutta suurin itsensä pettäjien porukka lienevät ne, jotka nyt vasta ovat heränneet huomaamaan, että poliitikot ovat meitä pettäneet. Että meillä ei ole optiota, eikä varaa huolehtia omasta puolustuksesta.
Vaikka vanha sivari olenkin (ihan kahdessa merkityksessä) niin kannatan Suomen oman puolustuksen pitämistä uskottavana. Ja pidetään mölyt mahassamme. Ei meidän tuolla Euroopassa tarvitse joka asiassa päälle päsmäröidä.
Satunnainen raportoija
Saatat tietysti olla ihan oikeassa väittäessäsi, että ääriliikkeet ovat saaneet vallan. Itse uskon edelleen, että vallan ovat saaneet tavisten edustajat, joista osa - mutta vain pieni osa - kuuluu ääriliikkeisiin.
Putler on pelästynyt kehitystä, jossa länsi - lue NATO - tulee jatkuvasti liian likelle, ja on päättänyt palauttaa Neuvostoliiton aiemmin kontrolloiman olotilan Eurooppaan. Tätä pelkäävät sen joskus kontrolloimat itsenäiset valtiot.
Ehkä hän on valmis tekemään pienen myönnytyksen ja ottaa jo taktisista syistä vielä Suomen siinä ohessa. Perusteena; kuuluihan sekin joskus Venäjään ja parempi torjua USA/NATO jo siellä, eikä vasta Pietarin porteilla. Tätä pelkäävät jo kasvava määrä suomalaisia.
Kepeästi kai tätä nyt syntynyttä vastakkainasettelua ei enää ole kenenkään syytä ottaa.
Hakki, niinhän meille läntiset tiedotusvälineet esittävät, että tavikset tekivät sen vallankeikauksen. Kyllä ne Maidan aukion johtohenkilöt olivat kaikkea muut akuin taviksia. Taviksia tarvittiin sitten taustavoimiksi kun piti saada massat taakse. Tottakai tavikset olivat kyllästyneitä korruptioon ja huonoihin oloihin ja arvelivat vallankeikauksen jälkeen tulevan muutoksia/parannuksia.
Igor
Luokan priimuksen ja nuhteettomista nuhteettoman ainoan oikean virkamiesmoraalin kansallisina edustajina, moni vaan tuntuu pitävän mahdottomana olla toteuttamatta pilkulleen kaikkea sitä, mitä Brysselissä ja Berliinissä tai Frankfurtissa kulloinkin päätetään.
Meidän on joka asiassa ilmeisesti mentävä "by the book". Johtaa se sitten meidät vaikka helvettiin. Itsenäinen ajattelu ja sopimusten soveltaminen luovalla tavalla, joka johtaa kansallisesti parhaaseen ratkaisuun ja kansainvälisesti hyvään ratkaisuun ei perimäämme istu. Missään mielessä.
Igor
Jos ne eivät olleet riittävän "taviksia", keitä ne sitten sinun mielestäsi olivat?
Hakki, ei tavikset tee vallankumpouksia ilman johtajia. Nytkin puuhataan jotain suklaamiljonääriä johtoon.
Igor
No news. Siksi käytin etuliitettä riittävän, joka olisi sitaatteihin kuulunut. Mutta kysytään sitten spesifiikimmin; ketkä käsityksesi mukaan siellä mieltään osoittivat ja nyt hallituksen muodostavat?
Hakki
Ukrainan armeija on osallistunut tapahtumiin niin laiskasti, että vähät havainnot tulkitaan netissä yleensä venäläisien läsnäoloksi.
Jos Jatsenjukilla ja kumppaneilla todella olisi taviksien tuki niin armeija ei käyttäytyisi kuin sitä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Natosta ei tule kiihkoilla. Nato on realismia monessa sellaisessakin maassa, jossa ei ole minkäänlaista naapurin taholta tulevaa uhkaa. Nato on osa läntistä demokratiaa ja turvallisuusorganisaation runko.
Martti Ahtisaari on viisas mies. Hänkin menee optiota pidemmälle.
Mielestäni Suomen nyt jättämä Nato-jäsenyyshakemus osuisi ajoituksen kannalta nyt aivan nappiin. Voitaisiin sanoa veli-venäläisille, että luottamus meni Ukraina-operaation vuoksi. Venäjän kauppa on pudonnut niin alas, ettei Nato-jäsenyyshakemus enää juurikaan saisi sitä laskemaan. Kun yritetään keksiä painostuskeinoja ja sanktioita Venäjää vastaan niin mikä olisikaan parempi osoitus luottamuksen menetyksestä kuin Natoon liittyminen?
Tällä Nato-jäsenyydellä on ulottuvuus, josta ei puhuta. Maat, jotka Natoon kuuluvat ovat läntisiä teollisuusmaita ja saman turvallisuusjärjestön suojeluksessa. Näihin maihin siirtyy investointeja ja sijoituksia enemmän kuin liittoon kuulumattomiin maihin.
Jos Suomi ylipäätään pitää yllä uskottavaa puolustuskykyä itään tai länteen niin on syytä kysyä ketkä siitä eniten hyötyvät. Suomi maksajana ja uhrautujana tai Ruotsi toisaalta ja Venäjä toisaalta.
Ellei EU tai länsi yleensä ole valmis puolustamaan itseään omilla rajoillaan niin onhan se kornia, jos Suomen kansan oletetaan kustantavan lännen puolustamisen omalla maaperällään.
Satunnainen raportoija
Siltä tuo näyttäisi. Mutta ei se mitenkään todistetuksi sillä tule? Sekään.
A no nymous, kiitti kommentista
Ei kannattaisi. Ei.
Enpä ole samaa mieltä ajankohdan sopivuudesta. Vaikka me uskomme siihen "...niin mikä olisikaan parempi osoitus luottamuksen menetyksestä kuin Natoon liittyminen?" En oikein usko, että sen paremmin Putler kuin Venäjän suuri keskitetysti ohjattu tavisten joukko samaa mieltä olisi. Ja vain sillä on merkitystä, mitä Kremlissä ajatellaan.
Sanot "Jos Suomi ylipäätään pitää yllä uskottavaa puolustuskykyä itään tai länteen niin on syytä kysyä ketkä siitä eniten hyötyvät." Mielenkiintoinen näkökulma, jonka ei meitä, taatusti suurimpana hyötyjänä ei lainkaan pitäisi kiinnostaa.
Olen toki samaa mieltä siitä, että lännen ja Ruotsin kautta tuleva hyökkäys Pietariin ja Venäjälle on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta Putler tuskin minunkaan vakuutteluja uskoisi?
Emmeköhän me jo EU-jäsenyytemme seurauksen saavuta kuvaamasi imagoedun? Vai vaikuttaako USAn, Kanadan ja Turkin puuttuminen EUsta niin paljon Kremlin arvion, että investoijat sen vuoksi jättäytyisivät pois hyödyntämästä Suomen valtavia markkinoita?
Toistettakoon vielä kerran; jos tältä alueelta joku poistuu, se tuskin on Venäjä.
Suomen turvallisuuspolitiikan peruspilarit eli NATO-optio ja turvallisuuden hakeminen sitoutumalla Euroopan Unioniin ovat mätiä. Tästä ei liene epäilystä.
Nykyinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole minkään päätöksen tulos vaan lähinnä seurausta päättämättömyydestä.
Sen aikaa, kun Suomella oli mahdollisuus valita, kävi niin, että ei osattu valita.
Venäjän uhasta vielä...Venäjä käyttäytyy opportunistisesti eli hyökkää vain heikkojen kimppuun. Tässä mielessä Israel-tyylinen puolustus luultavasti toimisi eikä varsinaista NATO-jäsenyyttä tarvittaisi.
Eikä Venäjän uhka tarkoita pelkkää sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa vaan enemmänkin painostusta, jonka seurauksena Suomi joutuu samanlaiseen alisteiseen asemaan kuin kylmän sodan aikana, jolloin Suomen ulkopoliittinen liikkumavara oli riippuvainen Neuvostoliiton hyväntahtoisuudesta.
Painostusta on jo esiintynyt lapsikiistojen ja Makarovin vierailun yhteydessä.
Vasarahammer
Kuvitelma, että todella turvaisimme maamme tehokkaimmin, rakentamalla turvallisuuspolitiikkamme NATOn jäsenyyden - olemattomasta optiosta nyt puhumattakaan - ja yksin EUn jäsenyyden varaan ovatkin mätiä. Loppupelissä rajamaasta ovat kiinnostuneet vain rajamaan asukkaat. Rintamaille ne ovat puskurivyöhykkeitä ja keskitysalueita, joiden yli kävellään suuntaan jos toiseenkin.
Päättämättömyydestä, geeneissämme istuvasta perimästä eli erityisesti uskalluksen puutteesta. Siitä kai tilanteemme johtuu? Eikä itsesuojelun korostumista päättämättömyyden syynä tarvitse mielestäni edes hävetä. Se olisi päättäjien kuitenkin osattava tiedostaa.
Itsenäisyytemme vuodet ovat osoittaneet, että tuokin strategia on toiminut. Päätämme ja toimimme vasta kun on viimeinen pakko, siis lähes liian myöhään. Mutta kovin kalliiksi se meille on tullut, enkä todellakaan tarkoita vain niitä sodissa kuolleita ja vammautuneita.
Hyvin suuri hinta on pantava myös sille Paasikiven jälkeiselle politiikalle, jota nykyisin vähättelevästi suomettumisen ajaksi kutsumme. Se rapautti poliittisen moraalimme ja liian monen poliitikon ja jokaisen puolueen henkisen selkärangan.
"Venäjä käyttäytyy opportunistisesti eli hyökkää vain heikkojen kimppuun. Tässä mielessä Israel-tyylinen puolustus luultavasti toimisi eikä varsinaista NATO-jäsenyyttä tarvittaisi." Näinhän se on, joskin itse olen kyllä valmis poistamaan tuon luultavasti sanan. Ainakin olen täysin vakuuttunut siitä, että selviäisimme vähemmillä kolhuilla, jos ylläpitäisimme kansan edellytyksien mukaista uskottavaa puolustustusta.
Tosin nythän kysymys on jo lähinnä akateeminen. Ei kukaan voi kuvitella, eikä kukaan vähänkään asiaan tutkinut ole edes voinut olla sitä mieltä, että "tilanteen" ollessa päällä, voisimme "snap" tuosta noin kuvitellun option ottaa käyttöön? Vaikka kyllä meihinkin "rusinat pullasta"- toiveajattelu usein hyvin istuu.
"... lännen ja Ruotsin kautta tuleva hyökkäys Pietariin ja Venäjälle on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta Putler tuskin minunkaan vakuutteluja uskoisi?" kertoo juuri sen mistä tässä Natoon liittymisessä on kysymys. Jos liittyisimme Natoon niin ei meille tai meidän kautta hyökättäisi. Mehän pyytäisimme tulemaan meidän kautta. Se on ehkä epätodennäköistä, että tätä kautta joku väkisin tulisi. Vaikka en Putinin ketku tempuista ollenkaan pidä niin ymmärrän hänen huolensa Naton lääheisyyden lisääntymisestä. Naivisti voidaan toki uskoa, että Nato koostuisi vain hyviksistä ja Venäjä olisi yksiselitteisesti hullu elintilaa hamuava imperialisti pahis. En muista kuka nimitystä 'Nato kiima' käytti mutta se kuvaa mielestäni hyvin Natoon liittymistä kannattavioen asenteita.
Olen monen kanssa samaa mieltä, että suomettumisen ajassa oli epäterveitä länsimäiseen demokratiaan sopimattomia piirteitä.
Mutta uskon, että ne asiat johtuivat Kekkosen omaksumista vallanhimoisesta ja macchiavellimäisestä tyylistä. Venäjä-politiikka oli kuitenkin paasikivimäistä pragmaattisuutta parhaimmillaan. Je nuo kaksi asiaa pitää mielestäni pitää erillään vaikka ne olivat esilla samaan aikaan.
Igor
" Mehän pyytäisimme(suorastaan vaatisimme) tulemaan meidän kautta. Se on ehkä epätodennäköistä, että tätä kautta joku väkisin tulisi." Niin siinä todennäköisesti kävisi, sen verran päättömiä puolueemme ja niitä edustavat poliitikot ovat. (Kanervan Ikekin on jo päässyt ääneen Ukrainasta.)
Vaan siihen asti eivät asiat kyllä etene. Suomen NATO-jäsenyyden seurauksena Pietarin merireikä umpeutuisi niin monen lukon taakse, että sitä ei Venäjä koskaan unohtaisi, eikä Putler voisi edes sallia.
Siinä olen kyllä kanssasi eri mieltä, että Kekkosen Venäjä-politiikka olisi ollut "paasikivimäistä pragmaattisuutta parhaimmillaan". On nimittäin oleellinen motiivien ja siten myös niiden vaikutuksen ero. Paasikivi teki Tasavallan Presidenttinä mitä oli pakko tehdä, että itsenäisyys säilyisi. Väitän, että Kekkosen motiivina oli yksiselitteisesti oma valta ja siitä kiinni pysyminen. Olisi varmaan halunnut pysyä ja pysynyt vallassa vaikka maa olisi miehitetty, mutta parempi hänelle näin.
No niin. Nyt alkaa tapahtua Ukrainassa.
Ukrainan turvallisuuspalvelu on siepannut venäläismielisien separatistien puhelinkeskustelun jonkun venäläisen tyypin kanssa. Murhia ovat suunnitelleet.
http://www.kyivpost.com/content/ukraine/russian-paramilitary-leaders-in-eastern-ukraine-caught-on-tape-communicating-with-moscow-343644.html
Timoshenkon mielestä Ukraina on nyt sodassa Venäjän kanssa ja hän kasaa kansan vastarintaliikettä, jonka johtajaksi hän vaatimattomana henkilönä aikoo ryhtyä itse.
http://www.rferl.org/content/ukraine-tymoshenko-war-emergency/25334426.html
http://voiceofrussia.com/news/2014_04_15/Timoshenko-is-forming-peoples-resistance-movement-5493/
Juuri äsken uutisissa siterattiin Putinia.Venäjän oli vallattava Krim turvallisuussyistä. Länsi oli edennyt liian lähelle Venäjää.
Hyvä syy rakentaa omaa strategiaansa.
Olisikohan Suomella aika liittyä Natoon ja ilmoittaa Putinille Venäjän pakottamaan liitokseen. Syyksi voisi mainiosti mainita lisääntynyt sotilaallinen toiminta Karjalan alueella ja runsaat sotamateriaalin siirrot samalle alueelle?
Fun(deeraaja)
Kukin diktaattori varmaan määrittelee oman turvallisuutensa tarpeen? Sen voi toki Putlerille hyvin sallia. Sen sijaan, kun se johtaa rajojen siirtelyyn, sitä ei voi, eikä sitä pidä hyväksyä. Nälän tyydyttäminen kun tunnetusti myös kasvattaa nälkää.
Käsitykseni mukaan meillä ei moiseen ole tarvetta edellytyksellä, että meillä oikeasti on uskottava puolustus hänen silmissään. (Uskottava ei tarkoita sen paremmin ylivoimaa kuin mitään määrättyä asemäärää. Se merkitsee minulle sitä, etteivät ulkopuoliset vain pidä hyökkäämistä vaivan arvoisena ja siitä luopuvat.)
Kaikki
Mun mielestä on varsin erikoista, ettei Ukrainan armeijalle makseta palkkona eikä sitä edes ole ilmeisesti ruokittu kunnolla puoleen toista kuukauteen. Kun jostain onnistutaan löytämään muutama tyyppi, joilla on vielä vähäsen maanpuolustustahtoa jäljellä, he käyttäytyvät heti russofiilejä kohdatessaan kuin olisivat törmänneet vapauttajiin.
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194893642810/artikkeli/ukraina+juuri+nyt+ovatko+nama+venalaisia+joukkoja+vai+ukrainalaisia+loikkareita+video.html
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288678335484.html?pos=ok-nln
Kumminkin hallitus mölisee kuin olisi sotaan lähdössä ja Oikean sektorin suosikkipresidenttiehdokas Timoshenko on kasaamassa omaa armeijaansa.
Tämä kuvio ei oikein toimi, sillä ristiriita puheiden ja tekojen välillä on liian suuri. Armeija on pakotettu korpilakkoon, mutta kansaa kiihotetaan sotaan.
Lisäksi suurvaltojen välisen sanasodan alla on selvä konsensus siitä, että Ukraina on pirun lähellä sisällissotaa eikä sen sisäisiin asioihin kannata sekaantua ollenkaan. Obaman hallitus on tiettävästi päättänyt, ettei Ukraina ole saamassa minkäänlaista sotilaallista tukea.
http://www.foxnews.com/politics/2014/04/15/administration-reportedly-holding-back-on-non-lethal-aid-to-ukraine/
Ilmeisesti vain Saksa jaksaa yhä näprätä omiaan, koska Putinin piti huomattaa Merkeliä vaarasta ihan julkisesti.
Oma veikkaukseni on, että Ukrainan kansa on pakottanut muut kiakkovieraat yrittämään vallankaappausta valikoimalla kapinallisien joukosta suosituimmaksi presidenttiehdokkaaksi oligarkin, jonka mukana nykyinen hallitus ja Oikea sektori voisivat unohtaa haaveensa maan johtamisesta.
Täytyy muistaa, etteivät ukrainalaiset ole mitään yksinkertaisia tampioita, joiden aivotoiminta ei riitä monimutkaisiin juoniin, sillä maan BKT:sta puolet on pimeää ja Euromaidanin poppoo on kunnostautunut korruption jalossa taidossa. Isämmaan pualustajana esiintyvä Timoshenko varsinkin on paikallinen Kummola, joka ei tee mitään miettimättä kuinka paljon saa vedettyä välistä.
Eikös se "uskottava" puolustus määräydy uhan mukaan.
Venäjää vastaan meillä ei ole uskottavaa puolustusta millään mittareilla, mutta Ruotsia vastaan taitaa nippa nappa ollakin.
Kumpaanko suuntaan puolustuksen pitäisi olla uskottava?
Tuo uskottava puolustus on mantra, jonka takse on hyvä mennä piiloon kun ei halua maksaa uskottavammasta.
Itsepetostahan se kuitenkin ja kaikissa tapauksissa on.
Tuskin Suomesta löytyy niin pöljää, joka todellisen tilanteen niin vaatisi uhraisi turhaan suomalaisia turhan asian vuoksi.
Satunnainen raportoija
Ukrainan tilanteessa on monia asioita, jotka "hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa".
Välistä vetäjiä löytyy sieltäkin monia, meiltä vain Kummola? ;-))
Eilisen seurauksena kummallisuus vain kasvaa, eikä vähene ollenkaan. Itse asiassa myös huoli kasvaa; mikä on Putlerin strategia? Tuskin se voi olla, että näin saan Krimin, ja mahdollisesti Itä-Uktrainan ja kaikki ovay tyytyväisä kun en aloittanut III veristä nokkapokkaa Euroopassa sataan vuoteen? Ruokahalu kasvaa syödessä.
Tuskin se on sitäkään, että olen voimani osoittanut ja kansalaiseni kannattajikseni vahvasti koonnut? Olen aika vakuuttunut siitä, että Putler porukkoineen kuuluu ryhmään, joita tavisten on syytä kavahtaa. Jos he tarjoavat rauhaa ja rakkautta on syytä olla vain entistäkin enemmän varuillaan.
A no nymous
Olen kanssasi eri mieltä, kun kysyt "Eikös se "uskottava" puolustus määräydy uhan mukaan." Sen pitäisi olla niin uskottava, että uhkaaminen ei tule kenellekään edes mieleen, niin uskottava, ettei edes kannata uhkailla ja niin uskottava, että me suomalaisetkin olemme vakuuttuneita siitä.
Vaikka moinen tuntuu ehkä naivistiselta höpötykseltä ja rahallisten resurssiemme vuoksi saavuttamattomalta ideaalilta, en usko niin olevan. Pitämällä pitkäjänteisesti huolta sekä puolustuksen raudasta, organisaatiosta että erityisesti kansalaisten puolustustahdosta väitän, että 2% budjetin vuotuisesta loppusummasta riittää varsin hyvin.
Ei meidän kannata edes ajatella, että uskottavuus perustuisi ajatukseen, että yksin voitamme kenet tahansa tänne haluavan suurvalta-armeijan. Riittää, kun he ovat sitä mieltä, että valtaaminen kävisi yksinkertaisesti liian hitaasti, tulos olisi pidemmässäkin juoksussa epävarma ja kustannukset eivät vastaisi saatavissa olevia hyötyjä.
Olen myös eri mieltä siitä, että Suomessa uskottavuuden pitäisi kohdistua vain johonkin suuntaan. Uskottavuus on luotava kaikkiin suuntiin, ja lopetettava yksiniittinen haikailu, että vihollinen tulee idästä. En usko, että Suomi sellaisenaan juurikaan ketään kiinnostaa.
A-talkissa oli osallisena tomera naisihminen. Hän katsoi, että Suomen olisi liityttävä Natoon mitä pikimmin. Tämä naisihminen ei keskittynyt niinkään sotilaspoliittisiin uhkiin vaan kaikkiin sellaisiin, joita ei mikään maa pysty yksin ratkaisemaan.
Sellaisiakin uhkia maailmassa on yhä enenevässä määrin.
A no nymous
Näin tuon ohjelman itsekin. Tee siinä sitten rationaalisia päätöksiä, kun noin puolet ihmiskuntaa pyörittää bittejä tippaleivässään.
Hakki
Ukrainan kriisissä on jotenkin jäänyt taka-alalle tärkein tekijä eli ukrainalaiset itse.
Euromaidanissa oli mukana jotain 700 poliittista ryhmittymää ja nyt iso osa niistä tappelee keskenään vallasta. Propagandasota käy kuumana ja Kerrykin erehtyi tuomitsemaan separatistien juutalaisrekisterin, vaikka se oli ehditty tuomita perättömäksi tiedoksi jo ennen kuin se saavutti länsimedian.
http://time.com/67272/ukraine-jew-register-donetsk/
Suurvalloilla ei ole tarkaa tietoa siitä mitä siellä on tekeillä eikä sitä ole myöskään millään ukrainalaisella taholla, joten tilannetta on aika vaikea hallita.
Muut maat ovatkin ottamassa siihen etäisyyttä ja koko hässäkkä on jäämässä ukrainalaisien omalle vastuulle samaan aikaan kun Venäjä ja USA kinastelevat kumpi on vastuussa.
Satunnainen raportoioja
Olet ilmeisesti valitettavan oikeassa.
Sen seurauksena lipsumme jälleen tielle, joka on jo koettu ennenkin. Kun jenkit kyllästyvät lammaskatraaseen nimeltä Eurooppa he todella keskittyvät Tyynenmeren altaan ympäristöön. Kun katsoo minkälaista erikantaisuutta yhtynytkin Eurooppa edustaa, eivät enää tänne hevillä takaisin tule. Eikä meidän poliitikoista löydy johtajia (monikko) yhtenäistä Eurooppaa aikaansaamaan.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/11/hiljainen-maksumies.html
Lähetä kommentti