Masentava kuva demokratian
toiminnasta.
Luinpa
juuri päivän aviisin, siis sähköisen version Päivän Pravdasta.
Ulkomaanuutisissa koko sivu aiheesta Angela Merkel ja Euroopan
tärkeimmät syksyn parlamenttivaalit otsikolla Urkintakohu kolhii Merkeliä. Siinä
todetaan mm.
" tietosuoja
on poikkeuksellisen arka asia, sillä entisen Itä-Saksan salaisen poliisin
Stasin laaja urkinta on yhä monen muistissa. Politiikan tutkija Berliinin Freie Universitätistä on sitä
mieltä, että tietosuojalait sinänsä tuskin nousevat kovin tärkeäksi
vaaliteemaksi. "Ei tämä
tilanne ole niin räjähdysherkkä, että SPD pystyisi kampanjoimaan iskulauseella
'Vapaus tai Merkel'", hän sanoo. Neugebauerin mukaan urkintapaljastukset eivät yksinkertaisesti
kiinnosta suurinta osaa väestöstä tarpeeksi."
The early bird catches the worm.
The
latecomer perishes.
Pitäisi
kiinnostaa jopa meitä suomalaisia. Saksalla, tai ainakin sen vanhimmalla väestönosalla
pitäisi vielä olla hyvin muistissa, millä tavalla urkinta heidän elämäänsä
vaikutti Tuhatvuotisen Valtakunnan 12 elinvuonna. Eikä syytä ole unohtaa
senkään huomattavasti pitkäikäisempää aikalaista, Neuvostoliittoa.
Mutta
ei natseilla, fasisteilla ja kommunisteilla ole koskaan ollut yksinoikeutta
urkintaan ja kansalaisten oikeuksien riistoon. Viimeistään nyt siitä on tullut
keskeinen puheenaihe myös ns. länsimaisissa demokratioissa. Yhdysvallat, tuo
demokratian tunnetuin exportööri on kehityksen kärjessä. Eikä pidä kuvitella, etteikö
Yhdysvalloista löydy aivan riittävästi niitä, jotka uskovat siihen Ainoaan
Oikeaan Totuuteen. Siihen omaansa, jonka totaalinen soveltaminen on ainoa
tie totalitaariseen onneen ja autuuteen.
Toimiakseen
totalitaariset valtiot edellyttävät urkintaa, sananvapauden ja kaikkien
muidenkin kansalaisoikeuksien rajoittamista pysyäkseen vallassa. Mutta miksi
ihmeessä ne pitäisi päästää valtaan? Nyt se voidaan - mahdollisesti - vielä
jollain tavalla estää? Kun NE ovat
vallassa, saamme kaikki taistella viimeiseen mieheen Johtajan bunkkeria puolustaaksemme.
Turha
on rypistää, kun se on housuissa.
Milloin on liian myöhäistä?
Mitä jenkit edellä (?) sitä ryssät perässä(?). Taitaa olla muna - kana - dilemma näillä veljeksillä? Vai onko niillä keskinäinen kisa?
12 kommenttia:
Hakki.
Urkinta toisen tiedoista ja taidoista tulee välttämättömäksi, sillä ei-tietoisuus johtaa epävarmuuteen ja epävarmuus on kiusallinen, olipa ne sitten puolueiden välisiä, tai kansojen keskeisiä, epäluottamus vie poikkeuksetta pelkoihin ja peloista ristiriitoihin.
Jenkeissä on tapahtumassa hyvin mielenkiintoinen puolueiden välisten mielipiteiden yhteenliittyminen, yhteisymmärrys, ehkä. Liberaalit ja demokraatit ovat alkaneet näkemään asiat tärkeimmiksi kuin mielipiteet, mikä on harvinainen tapahtuma missä tahansa yhteiskunnan muodossa. Valloissa poliittisien mielipiteiden tärkeys on alkanut rakoilemaan ja probleemien ratkaisu on käynyt, tai näyttäisi käyvän, edellä mielipiteiden tolkutonta rassailua. Tämä on eräänlainen, joskin vähäinen muuttumisprosessin ilmentymä ”johtoportaikossa” ja kuten teknillisissäkin ratkaisuissa, amerikkalaiset ovat aina olleet siinäkin edelläkäviöitä. Lähitarkkailussa kaikki toimintomme tulisi olla loogillisen käsittely/menettelyn alaisia, mutta kuten tiedämme, kuka on oikeassa on aina ollut tärkeämpi kuin mikä on oikein.
Karl
Tietokoneeni temppuilee, siksi tuo poisto ja kommenttisi minun nimissäni.
Tuo tulkintasi siitä, mitä jenkeissä on tapahtumassa on aivan jotain muuta kuin omani."Liberaalit ja demokraatit ovat alkaneet näkemään asiat tärkeimmiksi kuin mielipiteet, mikä on harvinainen tapahtuma missä tahansa yhteiskunnan muodossa."
Tarkoitat varmaan republikaaneja puhuessasi liberaaleista? Mutta perustele, mikä saa sinut uskomaan, että kumpikaan puolueista näkisi asiat yhtään sen tärkeämmäksi kuin ennenkään? Varsinkin republikaanit tuntuvat yksiniittisesti noudattavan politiikkaa, jonka keskeisin - ellei peräti ainoa - teema on estää demokraattien ajamien muutosten eteneminen. "Puolustuksekseni"; en juurikaan seuraa jenkkilän politiikan olemusta ja sen muutoksia, paitsi mitä täkäläisistä medioista irti lähtee".
On "pakko" lisätä tähän linkki Pravdan tämänpäiväiseltä pääkirjoitussivulta. Johan Galtung kirjoittaa tästä samaisesta asiasta. Ja alalleen omistautuneen tutkijan osaamisella hän ilmaisee "huolensa" - pohteensa - nykyisestä yhteiskuntakehityksestä ns. länsimaisissa demokratioissa huomattavasti minua vivahteikkaammin ja selkeämmin.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Uusi+fasismi+pohjautuu+pelon+lietsontaan/a1374039248007#kommentit
Nappaan tähän vielä yhden lainauksen tekstistä, josta yksittäistä lausetta tai kappaletta on mahdotonta nostaa yli muiden, koska en koko artikkelia kehtaa tähän kopioida:
"Jos vapaus määritellään vapaudeksi käyttää rahaa lisärahan tekemiseen ja turvallisuus voimaksi, jolla tapetaan valittu vihollinen, tuloksena on sotilaallis-taloudellinen verkosto: sotilaallis-teollisen verkoston manttelinperijä teollisuuttaan menettävissä yhteiskunnissa." Tämä näyttäisi olevan länsimaiden - meidän kaikkien - nykyinen tie. Juuri sellaisena, kuin poliittinen eliittimme sen toivoo.
Hakki.
Todennäköisemmin oletkin oikeassa tulkintaani nähden, sillä kysymyksessä onkin enemmän, ehkä, pyrkimys kompromaisiin ratkaisuihin, kuin intelligenttisiin, jolloin asia tulee tärkeämmäksi kuin puolueen, tai henkilön mielipide. Tarkoitin niitä ”reepuplikaaneja”, mikä vastaisi täkäläisiä liberaaleja ja jotka ovatkin liberaaleja vain tylsissä huomautuksissaan vallitsevasta ”hullutuksesta”, lähiaikojen vaaleja odotellessaan.
Luin samaisen artikkelin Pravdasta, muttei siitä ei jäänyt mieleeni paljoakaan, English version. Johan Galtungin huolet ovat hyvin todenperäiseen rakennettuja, eikä hänen ”huolia” voi kukaan olla näkemättä, jos tahtoo olla tietoinen mitä todellisuudessa on tapahtumassa. Totuus, ”pravda”, on pahanmakuinen asia ja kuten aina, pahanmakuiset asiat potkitaan syrjään ja epätoivoisesti pyritään olemaan ”positiivisiä” ja se, syy, mikä tekee ja jakaa asiat positiiviseen ja negatiiviseen jää toisarvoiseksi. Ajatus pyrkii etsimään positiivisiä ratkaisuja, sielläkin missä niistä tulee pelkkä este nähdä ja löytää negatiivinen tekijä, itse syiden alkeet.
Nähdä negatiivinen siellä missä tapa/tottumus tekee ratkaisut, on todella positiivinen toiminta, ja ainoa tapa löytää ja nähdä faktat ilman mielipideharhoja, mitä kaikki mielipidepohjaiset, kompromissi ratkaisut vain voivat olla. Se mitä on, ei ole mielipide, vaan oleva tosiasia ja sellaisia, olevia asioita, on lähestyttävä niiden vaativilla tavoilla, eikä meidän itsetärkeillä mielipiteillä.
Karl
Olisiko sittenkin niin, että juuri "suuren yleisön" edellyttämä positiivisuus on se, joka aikaansaa yhteiskuntien negatiivisen kehityksen? Realismi on tylsää ja negatiivisuus vaarallista, tuhoisaa ja ikävää?
Massat vaativat kaiken, heti, tässä, nyt eivätkä puolue-eliitin edustajat näe muuta mahdollisuutta kuin luvata se heille, tullakseen uudelleen valituksi? Ja sekin siis siksi, että nykyjärjestelyillä vain puolueiden keskinäisellä kilpailulla on merkitystä.
Sitä ketkä puolueissa oikeasti valtaa käyttävät, äänestäjistä varmaan hyvin harva mitään tietää? Kun lisäksi kehitys on pitkälti vienyt ideologioilta pohjan päätöksenteon ohjenuorana ja puhdas valtapeli on korvannut arkijärjen, seuraukset pelottavat.
Hakki.
Silloin kun sanomme, että negatiivisuus asioita katsoessa on ”tylsää ja negatiivisuus vaarallista, tuhoisaa ja ikävää”, kiellämme itseltämme katsoa negatiivistä lähemmin, mikä tulostaa samanlaisuuden, negatiivisuuden jatkuvuuden. Kumminkin, se mitä kutsumme ”negatiiviseksi” sisältää vastauksen minkä kautta voimme tulla positiiviseen. Negatiivinen on meille ajatuksellinen illusion, samoin kuin on positiivisuus ja leikittely ideologisilla käsitteillä, mielihyvää tavoitellassa, olemme hukkateillä. Maailman tila tälläkin hetkellä on nähdäseni mitä selkein kuva siitä.
Tapahtumat Kreikassa ovat kehittyneet vaiheeseen jossa ihmiset ovat pakoitettu katsomaan omien toimiensa perussyihin, ”negatiiviseen”. Sitä ei voi poistaa ”positiivinen” näkökanta ja näyttäisi kuin heillä ei olisi muuta valinnan varaa kuin niellä heidän itsensä aiheuttama ”bitterpill”. Syy, siirtyessä toiselle, vapauttaa katsomasta omaa osaa seurauksiin, ja kun jokainen ajattelee samoin, eikä kukaan ei ota vastuuta kantaakseen, ollaan kreikkalaisessa pulmassa. Ehkä Kreikka voisi lähettää ison laskun muulle maailmalle, antamastaan ”sivistyksestä”? Mutta, kuten monesta muustakin asiasta, vanhentuneesta sivistyksestäkään ei voi paljoa tarjota.
”Massat vaativat, eivätkä puolue-eliitin edustajat voi muuta kuin luvata se heille”. Toisin sanoen, positiivisuus johtaa valheellisuuteen, perättömiin lupauksiin. Hyväksyessämme valheellisuuden emme voi syyttää muita kuin itseämme. Joten uuden yhteiskunnan tulee alkaa meistä itsestämme, muilla tavoilla minkään uuden tuleminen ei ole mahdollista. Jakamalla olemassaolonsa nagatiiviseen ja positiiviseen estää selkeän näkemisen.
Karl
Olen nyt kolmena päivänä julkaista vastineen viimeiseen kommenttiisi. Kaikki ovat hävinneet bittiavaruuteen. Toivottavasti nyt onnistun.
Olemme jälleen kerran edenneet aika kauaksi varsinaisesta otsikosta, mutta olkoon.
Useimmiten, tai ainakin kovin usein sekä negatiivisuus että positiivisuus ovat katsojan silmissä. Ja hyvä niin. Kuten kriisissä on sekä uhka että mahdollisuus, näin on myös jokaisessa ilmenevässä tilanteessa. Sen kumman tavan paneutua tuon tilanteen ratkaisemiseen, jos se yleensäkään ratkaisemista vaatii, on henkilökohtainen valinta, jossa ihmisen oma asenne on merkittävin osatekijä. Muistat varmaan tarinan kenkäkauppiaasta Afrikassa tai jääkaappikauppiaasta Grönlannissa?
Sitten vähän Kreikan tilanteesta. Tällä hetkellä Saksalla ja sitä peesaavilla, lähinnä protestanttisilla pikkuvaltioilla - Suomi etunenässä - tuntuu olevan keskeisintä rankaista noita syntisiä, jotka ovat itsensä ylivelkaannuttaneet. Vaan mitä helvetin iloa kenellekään tuo se, että saadaan ao. valtion kansalaiset tuntemaan, että ovat menetelleet väärin?
Kansalaiset eivät Välimeren EMU-maissakaan tee päätöksiä. On turhaa toivoa, että ainakaan eliitti, joka tuskin tuntee edes huonoa omaatuntoa päätöksiensä seurauksista edes viis veisaisivat kansalaisten nykyisistäkään vaikeuksista. Heille ne ovat vain uusia mahdollisuuksia lisätä varallisuuttaan ja valtaansa. Varallisuus piilotetaan turvaan verottajalta ja valta mahdollistaa uudet mahdollisuudet.
Miksi ihmeessä syyttömien rankaiseminen on tärkeämpää kuin tilanteen selvittäminen? Varsinkin kun nykyinen rankaiseminen politiikka rankaisee kaikkia, Saksaa lukuun ottamatta. Kysymys on ainoastaan aikaperspektiivistä; mitä heikompi valtion kokonaiskilpailukyky verrattuna parhaan kilpailukykyyn - siis Saksaan - sitä nopeammin valtio pakotetaan ottamaan "talouden pelastuspaketti", jonka pelastava ominaisuus on verrattavissa ainoastaan Mafian betonisaappaisiin. Saksalaisilla oli sille eräässä vaiheessa oikein nimikin; Endlösung.
Kun tämä "pelastuspakettipolitiikka" vähitellen kaataa kaikkien muiden EMU - valtioitten talouden, odottaa tämän tien päässä vain "Deutschland, Deutschland über alles, über alles in der Welt ...." Ja on aivan turha kuvitella että sitä hyväksyisivät sen enempää jenkit, ryssät kuin kinskitkään, tuskin edes sammakonsyöjät tai engelsmannit. Ja sitä ei taas tarvitse kovinkaan kauan arvuutella, mihin moinen hyväksymättömyys lopulta johtaa. Tälläkin kertaa.
Helppoa tietä ratkaisemiseen ei taida enää olla, mutta jos tilanne halutaan ratkaista rauhanomaisesti on millä tavalla tahansa aikaansaatava kysyntää kaikissa EMU-maissa, joista se nyt näyttää kuolevan. Jos se edellyttä rahan kylvämistä helikoptereista, siitä vaan. Ehkä perinteisemmin, raha tulisi jakaa tehtävän työn kautta työn tekijöille, jotka rakentavat EUn ja ao. valtion pitkän aikavälin kilpailun kannalta joka tapauksessa hyödyllistä infrastruktuuria.
Inflaation estäminen, joka nyt lamaannuttaa EKPn aidot mahdollisuudet kysynnän käynnistämiseksi ja vähitellen tappaa Euroopan markkinoiden kaiken kysynnän, on lyhyellä aikavälillä turhaa, kun noin kolmasosa maailman varallisuudesta lojuu mahona veroparatiiseissä, turvassa kansalliselta verottajalta. Yksinkertaisin ja vähiten vahingollinen tapa vauhdittaa EMU-alueen kysyntää ja kehitystä on hyväksyä noin 4 - 5 % inflaatiotaso talouden käynnistämiseksi. Ja jos jotain, EKP näyttää hyvin hallitsevan asetetussa rajassa pysyminen. Nyt se vain pitäisi ilmeisesti rajata sekä ala ja ylätasoltaan, nykyistä korkeammalle tasolle.
Haluammepa sitä tai emme, tapahtumia ja niiden merkitysta aina tulkitaan, myös akselilla positiivinen negatiivinen. Jakamalla olemassaolo nagatiiviseen ja positiiviseen edesauttaa tilanteen selkeän näkemisen, koska se auttaa määrittämään kulloisenkin pohteen tarkemmin. Mutta määrittämisen jälkeen on välttämätöntä ryhtyä myös toimeen sen ratkaisemiseksi. Sitä taas ei enää tunnu uskaltavan kukaan.
Hakki.
Paljohan sinne bittiavaruuteen sopii, tällä kerralla sain sen kiinni!!
Antamasi otsikko on ehkä jäänyt kauas, mutta ”isossa kuvassa” kaikki otsikot ilmenevät ja ovat tavalla tai toisella osa siitä mitä mekin näistä asioista jutellaan.
”Psitiivisuus ja negatiivisyys on useinkin katsojan silmissä” Noinkin voi olla, mutta jos asioita katsotaan ilman omavaltaisia tulkintoja, silloin ne silmät saavat mahdollisuuden nähdä mitä on, ja mitä on, on probleema ja tulee probleemaksi aina kun sitä pyritään katsomaan monelta mielipidetulkintojen ”näkökannalta”. Sitä voit kokeilla ja havaitset kuinka vaikeaa onkaan nähdä jotakin asiaa sellaisena kuin se todellisuudessa esiintyy.
Palataanpas tuohon Saksan kysymykseen hiukan syvemmälle. Sanot, että Saksa ja sitä peesaavilla valtioilla olisi tarkoitus ”rankaista syntisiä”. Rankaiseminen on yleensä mitä käytetään tuonkinlaisissa tilanteissa, mutta jos olet seurannut läheltä miten Kreikka on hoitanut oman taloutensa ja kuinka Kteikan oma ”eliitti” on tosiaankin pimittänyt omaisuuksiaan ulkovaltioihin ja siten saanut Kreikan tilanteen sellaiseksi mikä se on tällähetkellä, heidän kreikkalaisten itsensä johdosta, bankraptiotilanteeseen, niin eikö Saksan ja muiden eurovaltioden pitäisi panna jarrut päälle? Muutenhan he olisivat ajanmittaan samassa liemessä. Ainoa pankkien tapa saada rahansa takaisin on kiristää ”asiakastaan”, tilanteessa jossa lupauksien antajat eivät ole pitäneet sanaansa tekemiensä sopimusten mukaisesti. Väärin tai oikein, siitä voidaan politikoida loputtomasti ja sen mukaisesti politiikot ovat se tekijä joka selvät asiat mutkistaa. ”Pass the bug” ja se tekee syyllisestä, politiikosta, syyttömän, ja tietenkin kansan pitää maksaa heidän ”erehdyksistä”, mikä on itsestään selvää, koska he, kansa valitsi ” politiikot” edustajakseen, itse kun eivät tienneet paremmin.
Syyllisiä aina löytyy, jos ja kun niitä lähdetään etsimään. Nähdä itse olevansa osa ”syyllisistä”, ensimmäinen ja viimeinen, antaa paljon avaramman kuvan siitä mitä ihminen on. Siksi kunnes ihmisyyskäsitettä ei oteta vakavasti, kaikki tuntemamme nurinkurisuus voi vain jatkua.
Puhutaan paljon ”syyttömistä”, mutta jos halutaan käyttää syytönkäsitettä, niin aina löytyy sen vastakohta, syyllinen. Syyttömyys ja syyllisyys asuvat samassa ihmisolemuksessa. Olemme synnynnäisesti noita molempia, jakautuneita käsitteitä ja niiden suojissa voimme tehdä mitä tahansa ja sitä mitä tahansa teemmekin eniten.
Kumpi on mielestäsi tärkeämpi, auttaa vai olla auttamatta pulassa olevia? Jos Saksa todellakin haluaisi ottaa Kreikan, ei heidän, saksalaisten tarvitsisi tehdä muuta kuin kääntää selkänsä kreikkalaisille ja se putoaisi, kaupallisesti, kuin ylikypsä hedelmä saksalaisten koriin. Euro Unioni on, haluaisi sanoa, epätoivoinen toivon kipinä jonka avulla ihminen pyrkii rakentamaan jotakin sellaista jota hän itse ei ole. Onnistuminen siinä on yhtälailla mahdollinen kuin on ihmisen kehittyminen ja siitä seuraa onnistuminen, mutta ei ennenkuin ihminen on muuttunut.
Karl
Se tapahtui jälleen. Aloitan uudestaan ja yritän siis typistää, mikä minulle ei-kirjallisen viestijänä ei ole helppoa ollenkaan.
Ensimmäinen kappale. Olemme samaa mieltä. Ensin on osattava määritellä ja kuvata mikä on se asia, tapahtuma, tilanne, ilmiö, joka on pohdinnan kohteena. Jos tarkentaa vielä täytyy, kuvat vielä sekin mikä se asia, tapahtuma, tilanne, ilmiö ei –ole, vaikka yhtä hyvin voisi olla. Vasta sen jälkeen, ja jos on tarve, sen merkitys omille reaktioille ja toimille. Kuten kriisi voi jokainen tapahtuma olla sekä uhka että mahdollisuus.
Toinen kappale. Kokonaisen maanosan tai maailman suurimman tai toiseksi suurimman kotimarkkinan kysyntää ei ole syytä tappaa vain siksi, että halutaan rangaista yhden tai edes muutaman maan eliittiä niiden holtittomuudesta, jopa rikollisuudesta. Varsinkin, kun suuri osa ”rikoksesta” on tietoisesti tehty mahdolliseksi velkaannuttamalla ne ostattamaan itseltä vaikkapa panssarivaunuja, sukellusveneitä ja muuta pientä sälää… käyttämällä hyväksi niiden tunnettuja turvallisuuspelkoja tai alemmuudentunteita. Ja puhumattakaan siitä, että kärsijöiksi ensi vaiheessa tulevat maanosan kaikki muutkin valtiot ja kansat yhtä lukuun ottamatta, ja lopulta mahdollisesti koko maailma moniksi, moniksi vuosiksi. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/06/ei-kulutusta-ei-tyota-ei-rahaa-ei.html Viime kädessä ”vallanpitäjä” vahingoittaa myös itseään, mutta vain jos ne muut talouden ”supervallat” sen sallivat. Enkä oikein usko, että sen paremmin jenkit, ryssät kuin kinuskitkaan vierestä Saksan suurvaltamarssia, tälläkään kerralla suostuvat seuraamaan. Australia jo ensimmäisenä moisesta politiikasta EUta varoitteli.
Neljäs ja viides kappale. Syyttömyys ja syyllisyys, eivät ole tarkoituksenmukaisia käsitteitä FIAT-rahan kansallisessa reaalipolitiikassa. Eivätkä globaalissa varsinkaan. Ne kuuluvat rahapolitiikassa jo keskiaikaan, aikaan jolloin suuri osa ”asiantuntijoistakin” pitivät itsensä ruoskintaa ainoana oikeana ja tehokkaana ruton ennaltaehkäisijänä.
Kuudes kappale. Toistan; EKPn, EMUn ja EUn nykyinen politiikka, erityisesti se rahapolitiikka johon EMU ja EU antavat EKPlle mahdollisuuden on lyhyellä aikavälillä yksinkertaisesti väärää politiikkaa. Puheet jopa ”sisäisestä devalvaatiosta” ovat verrattavissa vain poliitikkojen – siis näiden FIAT-rahan aikaisen keskuspankin rahapolitiikan "suurimpiin asiantuntijoiden" vai pitäisikö sano fundamentaalisiin noitapuoskareihin - vaatimuksiin kansalaisten itsensä ruoskimiseen estämään kaikkea sitä pahaa, mikä heidän päälleen muuten koituu. Siis asiantuntemattomien, itse seurauksilta suurelta osin suojassa olevien vastuuttomiin ohjeisiin kansalaisille. Se se vasta on Synti. Isolla S-llä. Se se vasta on rikollista.
Kun tänne hyvin kommentti vielä mahtuu, liitän tähän uutisen suuresta maailmasta. Uutisen, jonka pitäisi herätellä meistä myös niitä, jotka kavahtavat tietovuotoja.
Ihan aikuisen oikeasti, muuta vaihtoehtoa ei ole. "Ellsberg ihmettelee vuodoista syntyneen keskustelun yksipuolisuutta.
- Se on keskittynyt kokonaan totuuden kertomisen ja avoimuuden riskeihin. En ole kuullut mitään suljetun yhteiskunnan riskeistä, hiljaisuuden ja valheiden riskeistä, Ellsberg toteaa."
http://yle.fi/uutiset/pentagonin_papereiden_vuotaja_tukee_manningia_ja_snowdenia/6762038
Ja yhä vain kiinnostavammaksi menee.
http://www.theguardian.com/technology/2013/aug/08/lavabit-email-shut-down-edward-snowden
Lähetä kommentti