Torstaiko toivoa täynnä? Ja paskat.

Euroopan Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi ilmoittaa tänään mm. mitä se aikoo tehdä euro-aluetta uhkaavan kysyntälaman ja kriisimaiden velkaantumisen estämiseksi tehdä. Odotusarvona on, että korkoa pudotetaan 0,25 %.

Sitä, mitä Draghin pitäisi, poliitikoista irrallisena itsenäisenä keskuspankkiirina tehdä, hän ei voi tehdä. Sillä, mitä hän voi tehdä, taas ei enää ole mitään merkitystä. Kaikista vähiten kriisimaissa, jossa rahan määrä ja liike ovat loppumassa. Jos hän ilmoittaa vain koronlaskusta, miten paljon tahansa, se on kaikille epäilijöille todiste siitä, että EKP ja hän tekevät mitä Deutsche Bundesbank käskee. Sillä eihän Darghi tyhmä ole.

Se mitä euro-alueen taloudessa tarvitaan, on vahva usko kysynnän kasvuun. Sitä ei saada aikaan koronalennuksilla, kun varaa on vain 0,75 %-yksikköä.  Vaikka kaikki alennusvara käytettäisi kerralla, se ei vaikuta mihinkään, eikä ainakaan sillä missä pitäisi.

Talous on saatava käyntiin Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa, Espanjassa ja pidettävä huoli siitä, että se ei edellisten tavalla pääse rojahtamaan Kyproksessa, Sloveniassa,  Italiassa, niin ja Ranskassa. Pelastuspaketit eivät vaan auta, kun niiden sisältö imetään suurten valtioiden pankkien taseita parantamaan.

Valuutan vakaus, siis inflaatiotaso, jota EKP on pantu vartioimaan on enintään 2%.  Se on nyt 1,2%. Inflaatio siis ei ole akuutti ongelma. Ongelma on kysyntä, sen katoaminen. Se tappaa euro-alueen talouden, myrkyttää muidenkin EU maiden kasvun ja leviää sen jälkeen holtittomasti maailmantalouteen, koska Buban filosofia "Schuld ist Sünde" tappaa vähitellen kaiken kasvun.

Nykyisen kaltainen valtiontalouksien leikkaaminen ei lyhyellä aikavälillä ole aivan selvästikään mahdollista. Pidemmällä aikavälillä se on pakko. Mutta ellei kasvua saada aikaan, eikä sitä saada jos ei ole kysyntää, välttämättömän velan kasvu tappaa lopulta kansallisvaltiot.

Kysynnän shokki-käynnistäminen on välttämättömyys. Vai se voi herättää massat. Siksi EKPn uudeksi vakaustavoitteeksi on asetettava nykyistä selvästi korkeampi taso. Sanotaan vaikka 5%. Näin synnytettävä uusi raha on ohjattava erityisesti kriisimaille, niiden pitkän ajan kehitysinvestointien toteuttamiseen tavoilla, joiden avulla raha myös pitkään alueita työllistää.

Eikä välttämättä olisi huono ajatus ollenkaan antaa jokaiselle euro-alueen kansalaiselle vaikkapa 500 euron lahjus, kysynnän käynnistämistalkoisiin. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/04/nain-ratkeaa-euro-kriisi.html

Tämä ei tarkoita, että kriisivaltioiden ei tarvitsisi jatkaa rakennemuutoksiaan ja julkisen sektorin leikkauksiaan. Päinvastoin. Mutta makrotaloustiede on tässä mittakaavassa massojen psykologiaa, ei yksittäisten tekijöiden vaikutusten kausaliteettia ”nolla pilkku millään” tasolla.

Eihän tämä linja luonnollisesti meille pohjoisen protestanteille kelpaa, Suomi mukaan luettuna. Meillekin velka on edelleen synti ja häpeä. Vaan kun vaihtoehtona on vähintäänkin kysyntälama Euroopassa, mahdollisesti sen tarttuminen maailmantalouteen, kriisimaiden työttömyyden ja velkojen kasvu välttämättömien uusien pelastuspakettien seurauksena, jotka protestanttinen pohjoinen joutuu antamaan vähintään takuutuksina, kannattaisi ehkä sittenkin miettiä vielä kerran? Sillä ellei synny kysyntää, ei velkoja voi maksaa. Kukaan. Koskaan.

Vuotuinen 5% inflaatio ei ketään tapa, ei ole koskaan tappanut. Siitä meillä on aiempaa näyttöä. Jatkuva BKTn pieneneminen tappaa terveimmänkin valtion ja erityisesti kansalaisten uskon poliittiseen johtoon, demokraattiseen järjestelmään ja tulevaisuuteen. Siitäkin meillä on aiempaa näyttöä.