sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Seuraava EUn pelastuspaketti Suomeen?


Kysymys:
Who said "Give me the power to issue money in a country and I care not who make the laws" and What did he create?

Vastaus:
Meyer Amschel Rothschild 1744 – 1812. He was the founder of the Rothschild family international banking dynasty that became one of the most successful business families in history.




Nykyisin Euroopassa tuo oikeus luoda uutta rahaa on vain pankeilla ja keskuspankeilla. Raha on velkaa velalliselle ja valtaa velanantajalle. Emme enää katso olevamme velkaa Jumalalle, valtamme tulee asemastamme politiikassa tai rahassa. Yhä useimmin ne ovatkin yksi ja sama.


Raha siis on valtaa, ja paljon rahaa antaa helposti liian paljon valtaa. Paitsi luonnollisesti demokraattisissa valtioissa, joissa rahan antamaa valtaa pyritään pitämään aisoissa, kaikkien kansalaisten oikeudella päättää omista asioistaan ja erityisesti kansakunnan yhteisistä asioista. Demokraattisissa maissa lainsäädännön tehtävänä onkin määrittää ne pelisäännöt, joitten puitteissa maassa on toimittava. Niin rikkaiden kuin köyhienkin. Pääsääntöisesti lakeja laaditaankin siksi, että niillä suojataan köyhiä rikkaitten mielivallalta. 

Edellä olevasta on helppo päätellä, että EU, euroalueesta nyt puhumattakaan, ei ole demokraattinen valtio. Yksi kolmasosa euro-alueen väestöstä, siis  Saksa, Alankomaat ja Suomi päättävät mitä koko euro-alueella tehdään mutta Suomi enää niin kauan kun se ylilainottaa itsensä. Nykytahdilla siihen ei enää kauan mene. Sen jälkeen mekin hyppäämme kun EKP käskee. Ja EKP käskee mitä Deutsche Bundesbank tahtoo. 


Sitä minä vähän alan ihmetellä, miksi me olemme mukana järjestelmässä, jossa emme käytännössä voi vaikuttaa sen paremmin rahamme arvoon, emme sen vakauteen, emme edes budjettiamme voi hyväksyä ilman, että Brysselistä ei toimiamme tarkastettaisi? Kun vielä 2 - 4 vuotta lisäämme julkista velkaamme tasolla 10 miljardia euroa vuodessa ja samalla BKTmme kasvu muun Euroopan tavoin pysähtyy, ehkä vielä taantuu kuten muillakin nykyisillä kriisimailla, alkavat vitsimme olla vähissä. 

Sitten meillekin pakotetaan pelastuspaketti. Ja hyppäämme kun EKP käskee.

Tällä hetkellä EKP pompottaa Välimerenmaita ja Irlantia, joilla kaikilla tulee olemaan suuria vaikeuksia panna kuntoon talouttaan kutistuvan kysynnän maailmassa. Itse en usko kuntoon laittamisen nykyresepteillä edes onnistuvan. Jos niin siitä huolimatta kävisi, olisi se vasta valtavan ja erityisesti turhan kärsimyksen kautta. Eikä Eurooppa silloin missään tapauksessa enää ole sama kuin nyt.

Ja palataanpa tuohon demokratiaan. Tällä hetkellä euro-alueella asuu 333 miljoonaa ihmistä. Kuitenkin yhden valtion, Saksan 82 miljoonaa ihmistä kertoo miten loppujen on toimittava ja ajateltava, edustajiensa kautta tosin.  Tällä hetkellä vielä Alankomaat ja Suomi, kunnon protestantteina ja asiansa vielä näennäisesti kunnossa pitäneet, peesaavat suurta ja mahtavaa Merkeliä. Vaan mitä sitten kun Angela jättää? Ja Saksa pettää? Ja rikkaana, ainoana joka on jäljellä?

Onko se sitten se kuuluisa totuuden hetki? Se jolloin hallisevien poliittisten puolueiden vastuullisuus todella punnitaan? Juuri se hetki, jolloin he toistavat edeltäjiensä opit? Kaiken poliittisen vastuunsa? "Meillä ei ollut vaihtoehtoa."









22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Onko se sitten se kuuluisa totuuden hetki? Se jolloin hallisevien poliittisten puolueiden vastuullisuus todella punnitaan? Juuri se hetki, jolloin he toistavat edeltäjiensä opit? Kaiken poliittisen vastuunsa? "Meillä ei ollut vaihtoehtoa." +++

Me Persut olemme esittäneet vaihtoehtoa, mutta se ei ole käynyt kun on pitänyt olla sitä "vastuunkantoa". Suomi makaa niinkuin petaa.

tutkija Pohjanmaalta (ja nyt Pohjanmaalla)

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

En minä tällä kertaa persuja arvostellut vaan "vastuullista" puoluejohtoa. Mutta usko pois, aikanne koittaa vielä. :-)

Tervetuloa (toiseen)kotiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

uskon hyvinkin, aikamme koittaa. Tämä kohellus joka nyt on menossa, sataa Persujen laariin.

Mutta vaikeaa sanoa mihin tämä kaikki johtaa. Olen tämän aikaisemminkin sanonut: EU-Euroopalla on Weimarin tasavallan kohtalo. Es gibt keinen anderen Alternative. Hieman pelottava skenaario. Ilmiöt muuttuvat nyt expotentiaalisesti, eikä meillä ole enää demokraattista järjestelmään tätä kontrolloimaan. Eikös silloinkin olleet nuo Rotschildit asioita ohjastamassa? Sama pankkisuku käsittääkseni rahoitti silloin toisen maailmansodan sekä Saksan että Liittoutuneiden tahoilla. Muuttivat senkin kahnauksen rahaksi niinkuin ovat tämänkin lähestyvän kaaoksen hyödyntämässä.

Onko tämän kaiken takana sionistinen raha? Hyödyntävätkö Rotschildit (ja Rockefellerit) asioita Holokaustin menttaalisen suojakilven takana tai avulla?

tutkija Pohjanmaalta

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

On omituista kuinka hukkuva takertuu oljenkorteen, tässä yhteydessä abstraktiseen oljenkorteen, demokratiaan, jonka koko rakenne perustuu, ei edes oljenkorteen, vaan ajatukselliseen, mielipide oljenkorteen. Kyllä meitä näyttää riittävän. Ennen sanottiin, riittää vähän joka junaan, nyt voitaneen sanoa paljon - joka junaan.

Olet alkanut viljellä anti-Merkel sentiments ja kumminkin juuri sieltä, Saksasta, tulee ainoa rakentava voima joka pitää edes jonkinlaista monetaarista järjestystä Euroopassa. Kuinka voit rakentaa yhteisymmärrystä tilanteessa jossa, kuten demokratian katsotaan olevan - miljoonista eriävistä mielipiteistä saataisiin, voitaisiin tulostaa yhteisymmärrystä? Se on ehkä mahdollista ”taivaissa”, muttei maanpäällä jossa meidän on elettävä ja jota samanaikaisesti tuhoamme laillisteluilla, typerillä Demonogratian mielipiteillämme.

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Olen lukenut linkittämäsi Weimaria hyvin käsitelleen artikkeli lähes kokonaan. Kyllä senkin mukaan yhtäläisyyksiä nykytilanteessamme on paljon enemmän kuin eroavaisuuksia. Ilmeisesti inflaationpelko viimeistään vuoden 1923 jälkeen kasvoi Saksassa fobiaksi asti. Silloin Saksalla oli oma keskuspankki ja muistaakseni kultakanta, eikä FIAT-rahasta tietoakaan.

Toivottavasti he eivät ainakaan ryhdy samanlaiseen pelastusoperaatioon kuin silloin ennen. http://tyhmyri.wordpress.com/2013/04/06/saksalla-on-kokemusta-siita-kuinka-hoidetaan-liiallinen-velka-ja-valuutan-yliarvostus-ilman-devalvointia/ Mutta kun saksalaista mentaliteettia hiukan kuvittelen tuntevani en ihmettelisi ollenkaan, että se vaihtoehto olisi vakavan harkinnan kohteena Bubassa. Se olisikin sitten casus belli. Jälleen kerran.

Kuten varmaan muistat, minä en noihin juutalaisrahan salaliittoihin jaksa uskoa. Ennemminkin ajattelen, että poliitikot vastuuttomuudessaan ovat antaneet talouden vajota sellaiseen tilaan, että he mieluusti kääntyvät kenen tahansa rahoitettavaksi. Jos tarjolla on muita, he käyttävät muita.


Hakki kirjoitti...

Karl

Havaintosi on oikea. Olen alkanut vakuuttua siitä, että Saksan ylivalta Euroopassa on euro-alueen muille osapuolille vahingollinen, ellei suorastaan kuolemaksi. Perijäksi, kun velat eivät jälkeläisille varmaan tässäkään vähentämättöminä siirry, on Saksa. Jos käsitys "historia ei toista itseään" tässä tapauksessa osoittautuu virheelliseksi, olemme jälleen kerran in "deep shit."

Muutahan tässä ei enää tarvita, kuin jonkun nurkan takaa ilmaantuvaa valistunutta Johtajaa.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

”Valistuneet johtajat”ovat tamänkin kriisitilanteen luoneet. Näköjään olet, jos saan sanoa, edelleenkin ”uskovainen”, että ”johtaja” on ainoa mitä tarvitaan, siitäkin huolimatta, että johtajat ovat aina johtaneet harhaan ja voivat tehdä niin edelleenkin ja vain siksi, että itse emme pysty ”johtamaan” omaa elämäämme ja siksi olemme alttiita ”uskonpuhdistajien” utopisille saduille ja heidän kuolleena syntyneille demokraattisille keskosille. Demokratia ideologina on paras mahdollinen ”juiluttaja” minkä ihminen on koskaan keksinyt, kristinoskon ollessa edelläkävijä, ja molemmat ovat kokemassa samanlaisia kuolinkouristuksia ja vain siksi, että ne rakentuvat ihmisen toiveille, illuusioille jostakin , näennäisestä paremmasta, eikä aineellisille factoille joiden kanssa elämme ja olemme menneet aina kuuhun ja muihin planeettoihin saakka. Mielikuvitus on ja vie kauas, mutta sitä on opittava käytännöllistämään realiteettijen avonaisessa ilmapiirissä, muuten siitä tulee uskomusten tunkkainen, pohjaton kuilu johon ”uskovaiset”, ei vapaaehtoisina, vaan mielikuvituksellisen uskomuksensa pakottamina ovat valmiita hyppäämään.

Hakki kirjoitti...

Karl

Ihan nyt varmuuden vuoksi kysyn, etkö todellakaan huomannut ironiaa, sarkasmia, kyynisyyttä puhuessani nurkan takana odottavasta Johtajasta? Et vaikka, erityisesti juuri sinua mielessäni pitäen kirjoitin Johtajan isolla jiillä? Olen huolestunut kyvystäni kommunikoida.

Johtaja ei todellakaan ole se mitä tarvitaan näitten sotkujen selvittämiseksi. Eikä ainakaan isolla jiillä. Vaativatpa demokraattiset kansanlaumat häntä kuinka paljon tahansa. Mutta jos historian aiemmat kulut toistuvat, sellainen jostain esiin putkahtaa. Mitä Jumalaa hän palvoo, mitä kieltä puhuu sillä ei ole väliä. Riittää kun kansa huutaa hänet Messiaakseen.

Tosin osiltaan nyt on helpompaa. Nyt tarvitaan vain yksi kahjo, kun edelliskerralla sellaisia piti löytää jokaisesta itsenäisestä demokratiasta, luovuttamaan demokratia tuon Valaistuneen Yksinvaltiaan, tuon diktaattorin valtaan.

Toisaalta tilanne on onneksi entistä vaikeampi, minkä lähihistoriamme osoittaa. Kun emme ole tähänkään mennessä päässeet yksimielisyyteen muuten, kuin suurten määräyksillä, ei näköpiirissä ole oikein mitään, joka antaisi uskoa siihen, että Johtajankaan nimeäminen kovin kepeästi onnistuisi. Ainoa jolla olisi edellytyksiä, siis Saksa on ihan riittävän selkeästi mielessä, miten saattaa käydä.

Ehkä voimmekin luottaa sekä EUssa että EMUssa juuri tähän kyvyttömyyteen?

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Tarvitaanko keskustelussa ironiaa tai sarkasmia, kyynillisyydestä puhumattakaan? Ne kuuluvat, mielestäni, enemmämkin häiritseviin tekijöihin kuin keskustelua rakentaviin, varsinkin näiden blogijuttujen puitteissa. En suinkaan vältä huumoriasi, se on kivaa, tosin hirtehishuuumoria, joka heijastaa katkeruutta ja pettymystä, mutta sehän on suomalaista, ”ilmastollista sekameteli soppaa”, kuten eräs löysähuulinen kaveri kertoi.

”Ainoa jolla olisi edellytyksiä” on ehdottomasti Saksa, vaikka sielläkin vaikeudet ovat lisääntymässä. Ehkä ”Amatsoniani”onkin paras ratkaisu, tarkoitan femininen johtohenkilö. Ilman ”äiteepomoa” ei järjestyksellisen monetaari toiminta näytä olevan mahdollista, joten mummot remmiin!

Jos Saksa voisi välttää aikaisempia erehdyksiään, vallan suhteen, uskoisin sieltä tulevan hyvä esimerkki kuinka käsitellä rahallinen ja teollisuus puoli, kysynnän ja tarpeen mukainen tuotanto, ilman megalomaanisia hullutteluja olla suurin ja paras. Kilpamielinen aivo, jollei se ole lähinnä laadulliseen pyrkivä, on yleismaailmallinen ihmisen probleema ja osaltaan suurin nurinkurisuuden aiheuttaja. Kaupalliset sodat ovat aina johtaneet kansain välisiin sotiin, vaikka tämänhetkinen tila onkin uskonsotien ennakko ilmiö.

Hakki kirjoitti...

Karl

Vaikka uskoni yksilöön kehityksen aikaansaajana ylittää olennaisesti joukon mahdollisuudet, olen yhteiskuntien osalta hyvin skeptinen Yhden Ainoan Oikean Johtajan periaatteelle, olipa hän sukupuoleltaan ihan mikä tahansa.

Syitä on niin useita, että niiden kaikkien luetteleminen näin aamutuimaan ei huvita. Keskeisimpänä kuitenkin kaksi. Ensimmäinen koskee vallan vaikutusta ajassa, miten se nyt menikään "valta korruptoi, ja ehdoton valta ehdottomasi", ja toinen aikaa niin ikään. Miistä penteleistä ei pääse eroon edes siinä vaiheessa, kun heidän johtajutensa on kääntynyt tai osoittautunut katastrofiksi.

"Kaupalliset sodat ovat aina johtaneet kansain välisiin sotiin, vaikka tämänhetkinen tila onkin uskonsotien ennakko ilmiö." Missä suhteessa sanot, että "tämänhetkinen tila onkin uskonsotien ennakko ilmiö." Ainakaan nopeasti miettien en löydä erityisesti vain uskonsodille ominaisia piirteita nykytilassa. Tosin, eivätköhä kauppasodat seurauksiltaan ole olleet vähintäin yhtä kammottavia?

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Yhteiskunnat eivät koskaan ole eläneet sovussa ilman jonkin sortin kovakätistä johtajaa. Olemme mieluimmin kovan käden alaisina kuin, että tekisimme vaikeita päätöksiä vaativat tehtävät itsenäisesti. Näkisen pomon tarpeen olevan jätteitä apina-aikojemme ajalta, jonkinlainen appendix, umpisuoli, jolla ei ole enään käyttöä, mutta jota ei kumminkaan poisteta ennenkuin siitä muodostuu roskajätteistä kerääntynyt mätäpaise, joko-tahi situation.

Syitä väität olevan lukemattomia, mutta jos olisimme täysin rehellisiä, niin on vain yksi SYY ja se on ihmisen kieroitunut ajatus, ja siitä olemme jokainen osallinen. Jollemme ole halukas menemään tähän kysymykseen perinpohjin ja ”täysin rinnoin”, niin unohda ja sama jatkuu yhäti lisä-kierotuvin tavoin ja niiden mukaisin seurauksin.

Sotiakiakin, voidaan sanoa, käydään monista syistä. Mutta jos siihenkin asiaan etsitään pohjimmaisia syitä, ne ovat, perusolemukseltaan aivan samat kuin edellämainitut, abstraktisten mielikuvien, mielipiteiden, ei reallisten tekijöiden aiheuttamia typeryyden ilmentymiä.


Hakki kirjoitti...

Karl

Tuolle ensimmäisen väitteesi perusteluina olisi ihan kiva nähdä faktaa. Oma käsitykseni kun on juuri päinvastainen. Myönnän toki, että valtaosa meistä mieluusti jättää päätöksien tekemisen muille, but that is not the point. Silloinkin halukkaita päätöksentekijöitä jää jäljelle ihan riittävän monia demokraattisen yhteiskunnan tarpeisiin.

Mutta edelleen jään ihmettelemään millä perustelet, että "tämänhetkinen tila onkin uskonsotien ennakko ilmiö?"

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki.

Sanoessasi ”tuolle esimmäisen väitteesi olisi ihan kiva nähdä faktaa”. Et kai tarkoita ettet seuraisi päivittäisiä tapahtumia? TV ja uutislähetykset ovat, ainakin täällä, mitään muuta kuin sotajulistuksia ja ”uskontojen” ja poliittisten mielipiteiden höystämiä tyhjyyksiä. En katsoisi ”factoista” olevan puutetta, enkä senvuoksi rupea kertomaan niistä lisämiepiteitä, enkä katsoisi asialliseksi edes kantaa mielipidettä abstraktisistä, ideologisista asioista, niillä kun ei yksinkertaisesti ole mitään factaa tueksi kuin uskomus.

Kuten mainitsin jo monessa edellisessä jutussa, etsiä ”syitä” kaukaa ja muista ihmisistä, ei johda muuhun kuin samaan vanhaan umpikujaan. Jos todellakin haluaa nähdä syyn ja seurauksen väistämättömän lopputuloksen on lähdettävä itsestä. Kaikki muut lähtökohdat ovat silkkaa itsepetosta. Kuten olet havainnut, olen haluton menemään yksityiskohtiin, niitä kun ei voi selkeyttää, enenkuin niiden ”selkeyttäjä” on selkeä. Popularity says, see “the big picture first” and then, when it has been seen - FIRSTLY, look for the detail, it is there. There is no other way round, but first things first. In that order and the way is wide open. Nobody can help, no you or me, only through self-help there is a possibility.

Hakki kirjoitti...

Karl

Sorry, puhuin turhan yleistäen. Tarkoitin "väitettäsi" - Olemme mieluimmin kovan käden alaisina kuin, että tekisimme vaikeita päätöksiä vaativat tehtävät itsenäisesti. Johan yksinkertaisimmankin, osaamisen ja tai/kiinnostuksen perusteella työnjako edellyttää, että jokainen tekee osansa. Jo siihen tarvitaan johtamista, olivatpa tarvittavat päätökset kuinka helppoja tai vaikeita tahansa. Eihän voi edes lähtökohtaisesti olla niin, että kaikki tekisimme kaikkea, koko ajan vain siksi, että johtajat ovat apinoita tai umpisuolia?

Väitätkö todella, että et vielä tuossakaan iässä ole riittävän selvänä? ;-) Kokonaisuuksien ja niiden osasten merkityksestä ja niiden prioriteetista?

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Ihminen ei ole pelkästään kompuuttori, jonka ylemmän asteen, näennäisesti kyvykkäämmät oppineet ohjelmoivat määrättyjen katsantokantojen mukaisiksi konemaiseksi, ohjelmoinnin mukailua noudattavaksi robotiksi. Teknillinen taitavuus on välttämätön. Ajaakseen autoa tarvitaan tietää mitä tehdä eritilanteissa ja sitä varten on säännöt joita seuratessa matkanteko on turvallista niin itselleen kuin muillekin. Siinä yksinkertaisesti toimivat logiikan säännöt jotka joillekin ovat liian paljon nähdäkseen mitä tekevät. Sopeutua teknillisiin välttämättömyyksiin ei lienee vaikeata kenellekään joka on kyseisistä taidoista kiinnostunut, mutta kysymys josta kerroin ei ole konemainen toiminto, vaan siitä on tehty konemainen ja siksi tullut yhteiskunnan riesa. Tarkoitan lähinnä uskomuksia, kuten poliittiset ja ”uskonnolliset” ovat ja niistä syntyneet lukemattomat ramifikaatiot. Niiden tuloksena on kaikki se sekasotku jonka parissa olemme sidottu, pakotettu elämään ja siten estetty kehittymästä eläintä pitemmälle.

Väittämättä niin tai näin en katso minkään vuosinumerollisen iän olevan ennakolta määrätty mitta jonka mukaisesti meidän tulisi toimia ja katsoa asioita ja siksi tulla rajoitetuksi, ikävuosista riippuvaisiksi .....”senile imbacil moron’iksi”........ kuten näissä vuosilukemissa oletetaan tapahtuvan. Tiedät hyvin, että oppiminen ei ole pelkästään se, mitä meille on opetettu, vaan pikemminkin voi alkaa vasta ns. pakko-opetuksen päädyttyä. En lue ammatillisiä taitoja tähän ryhmään. Ne ovat aina kehittyviä ja sopeutuvat, tosin vain teknillisiin tarkoituksiin, eivätkä esiinny probleemoina. Mutta, ”the rest” joista olemme paljon puhuneet, ehkä mielestäsi liiankin toistuvasti, on tehty mysteeriseksi palapeliksi jossa palat eivät sovi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja jossa prioriteetit ovat mahdollistettu vain harvojen raharikkaiden tavoiteltaviksi. Nämä ovat niitä factoja joista voi rakentaa kaiken sen, ehkä ikävän yleiskuvan, jonka parissa meidän on sitten opittava elämään. Ottaen sen haasteena, ei hyvänä tai pahana, siitä voi oppia kaiken sen mitä meille ei ole opetettu, vaan pakotettu uskomaan ja nielemään auktoriteettien märehtimänä massana.







Hakki kirjoitti...

Karl

Ihminen on kaikkea muuta kuin kompuuttori, valinnoistakin valtaosatehdään "kuten ennenkin tai puhtaasti tunnepohjalta.

Olen aika eri linjoilla siitä, että kaikesta lopusta "on tehty mysteeriseksi palapeliksi jossa palat eivät sovi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja jossa prioriteetit ovat mahdollistettu vain harvojen raharikkaiden tavoiteltaviksi". Olipa tuo "the rest" tarkemmassa tarkastelussa melkeinpä ihan mitä tahansa, sitä ei ole kukaan eikä mikään meille "valmistanut". Se ei ole vain annettuna "rasitteena" se on myös mahdollisuutena, meillä kaikilla, muistathan "the pursuit of happyness"? Kuinka paljon voimme sen saamiseen itse lopulta vaikutta ja kuinka paljon sen saavuttamisesta riippuu ennemminkin sattumista jää ilmeisesti ikuiseksi mysteeriksi. Mutta onneksi ketään meistä ei ole vain "pakotettu uskomaan ja nielemään auktoriteettien märehtimänä massana." Meillä on mahdollisuus muuttua ja muuttaa, usein ehkä mielestämme vain pieni, olematon mahdollisuus mutta mahdollisuus, joka saattaa muuttaa elämän.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Aivo ja ajatus ovat kompuuttori. Se sama aivo rakensi kompuuttorin ja teki keksinnöstään paljon paremman kuin itse keksijän. Hän, keksijä, ei voinut laittaa omia idiosynraatteja, ”tunteiden” muodossa, keksintöönsä ja - Alas - kompuuttorista tulikin paljon viisaampi kuin itse keksijä koskaan osasi kuvitella - ja vain siksi, että siinä ei ollut tunneperäisiä, ihmisen aiemman kehitysvaiheen historiaa. Historia mikä tunnetaan tätänykyä esiintyvän kaikkien probleemojen alkulähteenä on koostuma niistä prioriteeteistä joita kutsumme isänmaallisuudeksi, kateudeksi, ahneudeksi, mustasukaudeksi jne. Lopun litaniaasta tunnetkin. Noita ominaisuuksia ei kompuuttorissa ole ja siksi sen toiminta on älyllisesti paljon korkeampi kuin meidän ihmisten. On ajan kysymys milloin kompuuttori voidaan rakentaa elävistä soluista, joten silloin, jos olemme vielä yhtä typeriä kuin tänään, voimme ohjelmoida ne kaikki ja jatkaa itsekästä typeryyttämme, rajattomasti.

”Tyhjästä ei voi nyhjäistä” joten itse olemme opintiellä ne kaikki kyhänneet. Käytin siitä sanaa ”valmistanut” ja kun valmisteet eivät ole kehittyneet kovinkaan pitkälle, tarvitsemme ”haasteita”, pulmallisia tilanteita, joissa aivomme kykyjä voitaisiin edelleen kehittää löytämään parempia ratkaisuja. Toistaiseksi emme ole oppineet paljoakaan ja siksi tuhoaminen on jäännyt ainoaksi ratkaisuksi, aloittaaksemme kaiken alusta uudelleen. Olemme oppineet tuhoamaan ilman, että tuhoaisimme rakentamaamme aineellista, mutta sekin on vielä ratkaisuna keskeneräinen.

“The pursuit for happiness” is no more than desperate escape from misery and hence never possible. There is happiness when there is no misery.

Ei ole pakotettu uskomaan. Ei ehkä ole pakotettu uskomaan, mutta on ohjelmoitu uskomaan ja siksi ylläpidämme eilisen typeryyttä. Elämme ”toivossa” mikä sisältää, että toiveen täyttymiseen tarvitsemme jonkin ulkopuolisen tekijän, muutenhan mitään ei voi tapahtua, itse kun emme ole halukkaita tekemään mitään käänteentekevää. Mahdollisuudet ovat rajattomat, vain uskomukset tekevät rajallisuuden.


Hakki kirjoitti...

Karl

Siitä päätellen miten kuvaat kompuuttorin aivoksi ja ajatuksesta päättelen, että arvostat "puhdasta" rationalisuutta synonyyminä älylle? Sen sijaan ihmisen tunteet ja "oppimisensa" historian virheistä, ja joskus ehkä myös menestyksistä tulkitset olemistamme häiritseväksi typeryydeksi? Itse olen tottunut kutsumaan niitä ihmisyydeksi, inhimillisyydeksi, kaikeksi siksi mikä erottaa meidät ainakin koneista.

There is necessarily nothing desperate nor escapism nor misery associated with the pursuit of happiness. It might just be a form of the human endeavour for something better. Tilanne voi toki olla toinen jenkkien silmälasien läpi katsottuna, missä suuri osa alkuperäisistä siirtolaisista on paennut puutetta, kurjuutta, vainoja. Se tuskin on sitä Australiassa, jossa alkuperäiset siirtolaiset vapauttamisen jälkeen jäivät sinne, kun eivät muualle päässeet. Toki joukkoonne mahtuu myös karanneita vankeja, joille tilanne saattoi hyvinkin olla jenkkilän kaltainen?

Ohjelmoinnin ja uskomaan "pakotettavuuden" tai uskomisen erojen pohtiminen lienee meidän kesken aika turhaa? Hukutaan taas vain turhaan ankkuroimattomiin määrittelemättömiin käsitteisiin, joilla käytännön kannalta ei ole merkitystä ollenkaan.

Kael Fransen kirjoitti...


Hakki.

”There is necessarily nothing desperate ...........” There is a lot more to see. However, if we refuse to look…..then there is no more to be seen, that goes without saying. It is so easy to paint beautiful scenery, but to go into it, is another matter. And that is what we are, “desperately” doing, escaping from reality into fancy world by not recognizing facts about ourselves. We say “it may be human endeavor for something better”, and at same time going for the worst. With our speculative thinking we can only cover up the prevailing facts about ourselves, and yet, without knowing them, we can but repeat the same old mistakes.

Please, do not jump in conclusion so readily. The word rational does not exclude, or under estimate human values, QUITE THE CONTRARY, IT INCLUDES HUMAN VALUES, OTHERWISE IT COULD NOT BE R A T I O N A L. Rational is not exclusive, it implies everything in manner, or way of rational balance.

Kyllä joukkoomme mahtuu kaikki esittämäsi elementit, onhan täällä yli 160 eri kansallisuutta ja maahan muuttaneita on 25% väestöstä.

Miksi ”meidän kesken turhaa”? Tarkoitatko ettei meillä, sinulla ja minulla, olisi yhtäläinen mahdollisuus kuin jollakin ”oppineella” nähdä asioita sellaisina kuin ne ovat. ”Oppineiden” tausta useinkin katsoo ja voi nähdä vain opitun taustansa mukaisesti, ja se mikä ei ole heidän katsantokaavaan sopeutuva jää useinkin näkemättä. Oppimaton ei ole sidottu oppimaansa, vaan on oppimisen tilassa ja siksi voi löytää sellaistakin mikä ei sisälly pelkkään opittuun. Eihän meidän pidä ”hukkua määrittelemättömiin käsitteisiin”, hukkua voi vain määrällisiin käsitteisiin, sillä ne ovat useinkin inclusiivisiä luonteeltaan, tehden ulkopuolisen, laajan ja rajattoman, excluuviseksi.








Hakki kirjoitti...

Karl

Niin mielellän kun varmaan oppineisuuden viitan päällemme ehkä vetäisinkin, tuo "meidän kesken" viittaa kyllä Sinun ja minun aiempaan kokoemukseen siitä, mihin kovin helposti joudumme. "Hukutaan taas vain turhaan ankkuroimattomiin määrittelemättömiin käsitteisiin, joilla käytännön kannalta ei ole merkitystä ollenkaan."

No matter how keenly I look for traces of desperation, escapism or misery, I see none. And, mind you I do look hard. On the other hand I try not and do not build humanity into anything more or less meaningful than it is. The cognitive result of thinking by one species on this planet.

Ja ajattelun ovat aikaansaaneet sattumat, mahdolliset mutaatiot ja jokapäiväinen uteliaisuus, oppiminen kokemuksen kautta niiden satojen tuhansien vuosien aikana kun tämä eliölaji on pallollamme taapertanut ja kehittynyt. Siis todella, kehittynyt ja sopeutunut ympäristöönsä. Olemme edelleen elossa, joten ainakin jossain olemme matkan varrella onnistuneet?

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki.

”Hukutaanko käsitteisiin”? Tuskinpa vaan. Käsitteet ovat syntyneet vallitsevista olosuhteista, joten niiden täytyy olla tulosta niistä, eikä vain pelkkiä mielipiteitä, sinun tai minun, muutenhan emme olisi mitään sellaista voineet sepustaa.

”No matter how keenly……..” Sorry to say this mate, you have not gone far enough! It is easy to say “I’m happy with my lot”, and do nothing, and yet doing nothing is leading to, and further trouble, where we are this very moment. We do not built humanity, not even the part we call our own, the only part possible, and that is why there is so much misery.
”Siis todella, kehittynyt ja sopeutunut ympäristöönsä”. Teknillisesti kehittynyt, se on silmin-nähtävissä, mutta siinä muussa, psykologisessa kehittymisessä, olemme menneet takaperin. Toisin sanoen, humanisesti emme ole tehneet edistystä. Kehitys on keskittynyt teknilliseen ja mikä omituisinta parhaimmat niistä ovat tuhoaseita. On helppo sanoa ”olemme elossa” ja tehdä mitään. Puolustelemalla tekemättömyyttä tekee tekemisen tarpeettomaksi.


Hakki kirjoitti...

Karl

"...you have not gone far enough!" That´s your opinion. ;-) Or do you mean I haven´t gone far enough to share your opinion? :-)

nkä kyllä ihan suoralta kädeltä usko, että olisimme henkisessä, psykologisessa kehittymisessäkään taantuneet. Varmasti arvomme ovat muuttuneet, ja "kehityksen pitkien aaltojen" vaihtelu on vienyt meidät henkisyyttä ja inhimillisyyttä vähemmän korostavaan aikaan. Mutta aallot varmasti jatkuvat. Kunnes loppuvat.