torstai 23. toukokuuta 2013

Ovatko puolueet ja poliitikot kansalaisten hyvinvoinnin ja palveluiden este?



Ei liene yllättävää, että moinen otsikko on seurausta Sirpa Pietikäisen ajatuksia herättäneestä, mielenkiintoisesta artikkelista Aamulehdessä otsikolla Hyvinvointia ja palveluita ei ole ilman veroja?

Olen Sirpan kanssa varmasti samaa mieltä siitä, että sen paremmin kunnissa, valtioissa, EUssa kuin kansainvälisillä areenoillakaan eivät meidän valtuuttamamme poliitikot ole onnistuneet tehtävässään. On tavallaan tämän seurausta jopa irvikuva, kun poliitikko joutuu myöntämään, että "Kiitos globaalisti veroparatiisikeskustelusta ja asioiden etenemisestä tähän mennessä kuuluu ... aktiiviselle kansalaisyhteiskunnalle ja medialle jotka ovat jaksaneet pitää asiaa esillä."

Jätin luonnollisesti tarkoituksella pois nuo kaksi epämääräistä merkityksen suuruutta kvantifioivaa sanaa. Siihen on syynä se, että kokemuksen mukaan vasta hillittömän kansalaisaktiivisuuden ja some-kirjoittelun seurauksena puolueita edustavat poliitikot vähitellen alkavat tehdä jotain esimerkiksi harmaan talouden kitkemiseksi ja veroparatiisien nyt jo maailmantaloutta heilutteleville ongelmille. Syntyy kuva, että vasta pakon, siis uudelleen valitsematta jäämisen pelon edessä poliitikot heräävät tekemään asioita, joita tekemään heidät kansalaisten mielestä on alun alkaenkin valittu. Erityisen vahvasti tämä tunne välittyy kolmen, itseään vastuullisina pitävän puolueen edustajien toimista viime vuosikymmenten kuluessa.

Asian voi toki nähdä myös positiivisemmassa, demokratian lähtökohdan mukaisessa valossa. Myös edustuksellinen demokratia vaatii vaalikarjan aktiivisuutta vaalien väleillä. Se ei luonnollisestikaan ole kenellekään uutinen. Se alkaa olla, että vaalikarjan mölinällä alkaa vasta globaalistuvassa maailmassa olla vaikutusta myös vaalien välillä. 

Mehän olemme jo iät ajat joutuneet hyväksymään median äänemme esille saamisen portinvartijoiksi, ja esimerkiksi jo kohta kolme vuosikymmentä toteamaan, että hallitusohjelmien yhä yksityiskohtaisemmiksi lobatut etujärjestöjen tavoitteet ja toimenpiteet pysyvät, tapahtuupa ympäröivässä maailmassa ihan mitä tahansa. Vasta nyt alkaa äänemme ilmeisesti globaalien, puolueista, poliitikoista ja mediasta riippumattomassa netissä ja somessa kuulua sen verran häiritsevästi, että yhä useammat poliitikot huomioivat mielipiteemme myös vaalien välillä? Ehkä kohta poliitikkoja edustavat puolueetkin? Vai alkaisiko taas olla aika etsiä uusia vaihtoehtoja?

Mutta itse otsikkoon. Onko todella niin, että hyvinvointia ja palveluja ei ole ilman veroja? Olen tästä väitteestä ehdottomasti eri mieltä.

Aivan samalla tavalla kuin kaikkea tarjolla olevaa tai välttämättä tehtävää työtä, josta joku on valmis jotain maksamaan, voidaan Suomessa tehdä sekä yrittäjänä että palkollisena, voidaan kaikkea myös tehdä julkisella sektorilla verovaroin tai kansalaisten erikseen suorittamilla maksuilla, yksityisellä sektorilla. Kyse on aina valinnasta. Kun käytetään verovaroja, päättävät puolueita edustavat poliitikot mitä niillä tehdään. Kun kansalaiset päättävät käteensä verojenmaksun jälkeen jääneen rahan käytöstä, he käyttävät myös siitä huomattavimman osan hyvinvointiinsa ja palveluihin. Yksityinen sektori on siis alkanut kilpailla julkisen kanssa.

Nyt kansalaiset ovat menettäneet uskonsa siihen, että poliitikot tietävät heitä tarkemmin mistä kannattaa maksaa. Siitä huolimatta, että lähtökohtaisesti julkinen palvelu on aina halvempaa ja tehokkaampaa kuin yksityinen. Siitä huolimatta, että kansalainen on jo veroissaan tuosta hyvinvoinnistaan ja palveluistaan jo kertaalleen maksanut, hän ostaa jopa vaihtoehtoisia, ei pelkästään täydentäviä palveluita yksityiseltä sektorilta. Onko julkinen sektori siis häviämässä tai peräti jo hävinnyt kilpailussa? Pitäisikö asiaa edes tarkastella julkisen ja yksityisen sektorin kilpailuna? Mielestäni pitäisi.

Päällekkäisten palveluiden tarjoaminen sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta ei voi olla ainakaan veronmaksajan etu. Kun esimerkiksi otetaan sairaanhoito- ja terveyspalvelut, joissa kilpailua ilmeisesti nyt kovasti käydään, palveluja tuottavien, erityisesti sitä toteuttavien ihmisten osaaminen on keskeistä. Ei siinä juurikaan eroja löydy, voivathan ihmiset jopa olla fyysisesti samoja julkisella ja yksityisellä puolella palvelujaan toteuttamassa. Lisäksi suurin osa yksityisen sektorin alan ammattihenkilöstöstä on sinne julkiselta puolelta siirtynyttä, osin jopa ulos siirrettyä. Keskeisimmät erot ovat johtamisessa ja sen päätöksenteossa.

Erityisesti tämän alan yksityistämistä vastaan puhuvat yksityistämisestä yleisesti saadut kokemukset. Suomi on globaalilla ja Euroopankin tasolla periferiaa ja hyvin pieni sellainen. Niin kauan kun päätöksenteko ja palvelu taatusti pysyvät maassa yksityistäminen on jopa suositeltava vaihtoehto. Jos yksityistämisen seurauksena jää pienikään mahdollisuus siihen, että ensin palveluiden hinnat karkaavat käsistä, tuottotavoitteiden saavuttamattomuuden seurauksena palvelutasoa heikennetään, sitten karsitaan ja lopulta kokonaan ehkä maasta poistetaan, yksityistämiseen ei pidä ryhtyä. Yksittäisiä suoritteita tai osa-alueita voidaan varmasti yksityistää ja ostaa vaikka ulkomailta, mutta alan kokonaisosaamisen ja päätöksenteon on pysyttävä maassa. Sama on kantani ainakin sosiaalitoimeen, perusopetukseen sekä turvallisuuteen.

Palataanpa takaisin Sirpan artikkelin otsikkoon hyvinvointia ja palveluja ei ole ilman veroja. Hänen huolensa ei, ymmärrettävää kyllä  olekaan itse palveluissa vaan niiden rahoittamisessa.  Valtioilta jää saamatta rahoja, joista suurin osa siirtyy kansallista lainsäädäntöä noudattaen veroparatiiseihin. Hän on ilmeisen vahvasti sitä mieltä, että veroparatiisien mahdollistaman pankkitoiminnan ja muun lainsäädännön tulisi noudattaa samoja, yhteisesti sovittuja ja noudatettavia periaatteita.

Tuskinpa monikaan tavallinen ja rehellinen kansalainen voi tässä olla Sirpan kanssaan eri mieltä? Harvemmilla meistä on edes tiliä ulkomailla, veroparatiisista nyt puhumattakaan. Eikä meillä juurikaan ole mahdollisuuksia verojamme maksamatta jättää, eikä veroja seuraamuksitta edes kiertää.

On täysin selvää, että sen paremmin kunnissa, valtioissa, EUssa kuin kansainvälisillä areenoillakaan eivät meidän valtuuttamamme poliitikot, eivätkä heidän edustamansa puolueet ole onnistuneet tehtävissään. Itse asiassa he ovat niissä täysin epäonnistuneet. He eivät enää edes hoida kansalaisten asioita, vaan puolueensa tai ryhmänsä asioita, hyväksymällä toimimisen puolue-eliitin napinpainajana.

Lainsäädäntövaltaa puolueet ovat kiveen hakattujen hallitusohjelmien myötä siirtäneet pitkälti lobbareille ja muille etujärjestöille, talouspolitiikan ja budjettivaltansa he ovat suostuneet jättämään ylikansallisen organisaation hyväksymisen varaan, finanssipolitiikan he ovat siirtäneet kokonaisuudessaan muiden päätettäväksi, eivätkä sen paremmin puolueet kuin niitä edustavat poliitikotkaan tunnetusti ole välittäneet edes itse noudattaa itse säätämiään lakeja. Ja nekin lait, joilla kansalaisten palvelut pitäisi verovaroista rahoittaa, vuotavat ilmeisesti kuin seula?

Kuluja sentään ovat osanneet ja osaavat varmaan edelleenkin kasvattaa, ja erityisesti hyviksi katsomiinsa tarkoituksiin jakaa. Yleensä sulle – mulle periaatteella. 

Miten on mahdollista, että vaikka maamme on kuulemma rikkaampi kuin koskaan yt-neuvottelut ovat arkipäivää, yritysten maastamuutto jatkuu, työttömyys on taas kasvussa ja on nyt käytännössä ylittänyt 300.000 rajan, sosiaali- ja terveydenhoitosektorit on onnistuttu sotkemaan varmaan lopullisesti, paikallishallintoa ei saada mitoitettua tarkoituksenmukaisesti, puolustusta leikataan kaiken muun ohessa, hallitus ei tiedä mistä se milloinkin päättää … niin, siis miten on mahdollista, että länsimaisista hyvinvointivaltioista on tullut pahoinvointivaltioita?


Mistä ihmeestä me puolueille ja heitä edustaville poliitikoille oikein maksamme?



22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pietikäinen on huolissaan politiikkojen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Veroja kerätään yhä enenevässä määrin myös politiikan rahoittamiseksi.
Vereoparatiisit kuuluvat samaan palettiin kuin tavaroitten, ihmisten ja pääomien vapaa liikkuminen.
Mitä eroa on siinä, että toinen palkannauttija siirtää ylijääneet varansa halvemman verotuksen sijoituksiin ja toinen kuluttaa ne lomamatkallaan Thaimaassa. Kun veropartiisit, jotka edustavat pääomien vapaata liikkumista, saadaan ojennukseen niin pannaanko sen jälkeen ihmisten vapaa liikkuminen kahleisiin. Luulenpa, ettei Euroopalla ole mahdollisuuksia edes tavaroitten vapaaseen liikkuvuuteen maailmalla. Eu:n on turvauduttava tässäkin asiassa enenevässä määrin protektionismiin selviytyäkseen kauppataseen vajauksesta ja kasvavasta työttömyydestä.
Kaikki vapautta kuvaavat termit EU:n vapauden symboleina eivät ole ylläpidettävissä käytännössä.

Kun vapaudet ovat muutaman vuoden päästä mennyttä niin tuhotaanko sen jälkeen rauha Euroopassa? Viimeistään silloin tyhmempikin huomaa, ettei EU toimi.

Hakki kirjoitti...

A no nymous, kiitti kommentista

Kun poliitikko on huolissaan hyvinvointivaltion tulevaisuudesta on aina syytä suhtautua asiaan kriittisesti lähinnä siksi, että juuri hän ja hänen kaltaisensa ovat vastuussa niistä päätöksistä, joilla hyvinvointivaltion olemusta muutetaan, mihin suuntaan tahansa. Useimmiten puhujat tuntuvat, käsitykseni mukaan, kyllä keskittymään enemmän "äänestäjäpisteiden" keräämiseen, kuin suoranaiseen politiikan lisärahoitukseen. Sen suhteen olisi toki korkea aika reduktiolle. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/01/yhteiskunnassa-reduktion-aika.html

Veroparatiisien toiminnan voi katsoa olevan Merirosvojen paratiisien suoranaisia jälkeläisiä. Vaihtoehtoisia turvasatamia sopeutumattomille. Niin kauan kuin niitä on niille löytyy myös käyttäjiä. Veronmaksajana olen lähinnä huolissani siitä, kuinka suuri osa kansallisista veroista siirtyy kansallisvaltion kassan sijasta veroparatiisiin. Käsitykseni mukaan tämä rajoittamattoman liberalistisen markkina-aatteen myötä, tuo sopeutumattomien määrä ja erityisesti näiden maksamattomien verojen määrä on kasvanut, "ruodussa muka olevien maiden" kannalta liian suureksi kansalaisten hyväksyä.

Olen valmis myöntämään, että täydelliseen tasa-arvoon näiltä osin voidaan päästä vasta haudassa. Mutta mielestäni lainsäädäntöjen ja toimintakäytäntöjen erot ovat tällä hetkellä yksinkertaisesti liian suuret. Me tavikset kärsimme liikaa noiden muiden merirosvoleikeistä, koska joudumme sen kustantamaan.

Kuulun niihin positivisteihin, joiden mielestä rauha menee tälläkin kertaa jo paljon ennen kuin vapaudet on saavutettu.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki, et kommentoinut anonymuksen esittämään rinnastuksee, jossa hän rinnastaa veroparatiisitalletukset Thaimaan-matkoihin. Koska Sinun mielestäsi EU kieltää unionin ulkopuoliset turistimatkat? Milloin EU-kansalaista kielletään muuttamaan unionin ulkopuolelle?
Neuvostoliitto toimi asiassa viisaammin. Se kielsi nämä turhat vapaudet kansalaisiltaan heti syntymässä.

Hakki kirjoitti...

A no nymous, kiitti huomautuksesta.

Jos talletat rahasi pankkiin, mihin pankkiin tahansa ja minne tahansa maksettuasi sen rahan saamisesta seuranneet verot, sinulla mielestäni täytyy olla oikeus niin tehdä. Seuraavina vuosina ne siirtynevät veroilmoituksessasi kohtaan omaisuus/rahavarat ja talletukset. (Mikäli sellaista nyt vielä on.) Jos kuitenkin päätät käyttää rahasi Thaimaan-matkaan tulen kateellisena toivottamaan lentokentälle hyvää matkaa. (Tavataanko Starbucksin kahviossa?)

Sitten, kun EU kieltää jäsenmaittensa kansalaisten turistimatkat tai muuttamisen ulkomaille, taidan minä liittyä joukkoon. Siis niihin muuttajiin. Nythän osalla EUn jäsenmaiden kansalaisista tuntuu suurimpana huolena olevan kieltää ulkomaisten ulkomaiden kansalaisten muuttaminen tänne kulttuurireservaattiimme.

Anonyymi kirjoitti...

Ottiinsa tuota noin, meinaan vaan että suomettamisen ajan aktivistit lähtevät kunnon Stahanovilaisesta totuudesta; hyvinvointia ja palveluita ei ole ilman veroja. Näihin päihin ei mitenkään sovi se että verovaroista toimeentulonsa saava "sosiaalinen rälssi" on erittäin hyvinvoiva, mutta yrittäjät ja yritykset eivät. Niinpä vähänkin onnistuva myy yrityksensä ulkomaille tai siirtää toimintansa Viroon. Lopulta kaikki ovat valtion tai kuntien palveluksessa ja mikäli muistan tämä malli on jo nähty. Hakki osuu oikeaan:uudelleen valitsematta jäämisen pelon edessä poliitikko VOI tehdä jotain, MUTTA varminta on olla tekemättä mitään, sillä silloin ei ainkaan riko puoluenäkemystä, eikä ainakaan jotain määräystä. Sama pätee siihen kunnan tai valtion virkailijaan. Työtö tekemällä voi tehdä virkavirheen. Kiinassa kävi ihmeellisesti. Kun kolhoosien viljelymaata anettiin viljelijöile, nousi tuotanto kolminkertaiseksi. Sosiaalinen hyvinvointi on valitettavasti utopia.

Hakki kirjoitti...

A no nymous

Taisi olla Enbuske itse, jonka kolumnin otsikko kuului jokseenkin "Suomalainen sosialisti voi hyväksyä rikastumisen vain lottoamalla." Ja niin se aivan ilmeisesti on. Näiden samojen päiden mukaan ilmeisesti vain poliittisen hierarkien askelmia edenneitä saa palkita tavallista korkeamilla ansioilla. No, eivät ne yksittäisten nimitysten ansiot varmaan suuria intohimoja kenessäkään herätä, mutta ne ylenmääräiset muut tehtävät, jotka pääsääntöisesti ovat sekä ansiottomia että muodollisia ja täysin turhia kasvattavat kokonaisansiot poskettomiksi. Tulee auttamatta mieleen toveri Kaikkosen kuittaamat vuokra-asuntoyhtiöiden hallituksen puheenjohtajan kokouspalkkiot, joita tehtailtiin ja maksettiin muistaakseni 5 - 10 viiden minuutin väliajoin á 130€ per kokous. Ja Kaikkosen kuittaukset ovat tässä leikissä ilmeisesti vielä pienmpiä, kuin se jäävuoren äärimmäisen pieni huippu.

"Lopulta kaikki ovat valtion tai kuntien palveluksessa ja mikäli muistan tämä malli on jo nähty." Niinpä on, mutta poliittinen rälssi ei moisesta ymmärrä mitään. Varmaan he ovat nyt väistämässä moista kehitystä sillä, että siirtävät kuntien ja valtionkin tehtävät ennemminkin nyt jo etukäteen Intiaan tai Espanjaan tai Irlantiin tai Israeliin, missä jotkut mutakuonot ovat pakoitettuja vielä ns. oikeita töitä tekemään. Kohta täältä meiltä hävitetään kaikki muu paitsi agitaatio-osaaminen. Siitä se tämänkertainen Onnela sitten eläköön.

Tosin, "a ny nomous", olen luonnollisesti kanssasi eri mieltä siitä, että sosiaalinen hyvinvointi olisi utopia, onhan sitä olemassa sosiaalista markkinatalouttakin. Senhän täytyy olla mahdollista jo senkin vuoksi, ettei mikään yhteiskunta rajattomasti kestä epä-sosiaalista hyvinvointia. Keinot, joilla nämä agitaattoribroilerimme sitä ehkä kuvittelevat rakentavansa - jos asia nyt yleensäkään heitä kiinnostaa, tai tajuntaansa tunkeutuu - vaan on persiistä ja johtaa männikköön.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Voimme olla erimieltä, mutta erimielisyys ei edellytä olla oikeassa enemmän kuin väärässäkään. Erimielisyys on katsojan taustan ilmentymää, ja siksi ei voi edustaa muuta kuin mitä taustaan on ”kirjoitettu” ja siitä ”julkaistuun” mielipiteeseen. Taustasta nousee mielipiteet, kutsuttiinpa niitä utopiseksi tai ei, ne eivät voi kaskaan olla harmoonisessa kanssakäymisessä keskenään, jollei satu olemaan samassa määrin hyödyllisiä molemmille puoluemielipiteille, kuten vuotuiset palkankorotukset. Niistä päästään aina ”myönteiseen” ratkaisuun.

Sosiaalinen hyvinvointi on tällä havaa Utopinen, pelkkää ideologista sanaleikkiä, jonka realistaminen ei ole mahdollista mielipidesuossa jossa ”porskuttelemme” ja siitä ei nousta lisämielipiteillä, vaan upotaan syvemmälle. Realistinen ratkaisu ei ole mahdottomuus, mutta se tulee näköpiirriin vasta kun epärealistinen toiminto, ”mielipide” on havaittu olevan käyttökelvoton, ei väliä kenen mielipiteillä sitä pyritään ”pönkitsemään”.

Hakki kirjoitti...

Karl

Erimielisyyden käsitteellinen merkitys on minulle kyllä selvä, siksi sitä käytänkin, enkä väitä, että minä olisin oikeassa, puhumattakaan siitä, että "a no nymous" olisi väärässä - vaikka luonnollisesti mielestäni onkin. ;-)

Sama ei koskee sosiaalista hyvinvointia, mikä on kaikkea muuta kuin sanaleikki. Määrittely voi olla hankalaa, mutta näin minä sen näen. Hyvinvointi, on ensinnäkin kovin henkilökohtainen ja subjektiivinen tunne ja sosiaalinen riippuvaista siitä, minkä ryhmän puitteissa tuo sosisiaalisuus yksilössä tai ryhmässä itsessään ilmenee.

Edellä määritellyllä tavalla sosiaalinen hyvinvointi, josta mm. itse katson jatkuvasti nauttivani, ei ole utopiaa ollenkaan. Sosiaalisen hyvinvointivaltion tai -yhteiskunta saattaa sitä olla, mutta sekin edellyttäisi käsitteen tarkkaa rajaamista. Uskoisin, että nyky-yhteiskuntamme on monin verroin sosiaalisempi, kuin esimerkiksi heimoyhteiskunta, tai yhteiskunta keski-ajalla.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

”Erimielisyyden käsitteellinen merkitys on minulle kyllä selvä............” Käsite on selvä, mutta onko mihin moinen käsite todellisuudessa viittaa. Se viittaa, eikö vain? Itse käsitteeseen eikä käsitteen sisältöön, mikä tuossA TAPAUKSESSA on ratkaiseva tekijä kysymykseen. Käsitteen sisältö, tai paremminkin sisällön haltija, on tullut mielipiteessään tärkeämmäksi kuin itse asia ja siksi joutunut kilpahenkiseen mielentilaan. Kun ”kuka” on oikeassa, eikä mikä on oikein, joudutaan kilpailemaan mielippiteen ”oikeudesta” ja itse asian sisältö jää toisarvoiseksi. Sitä kutsutaan politikoimiseksi ja siksi kansa ja politiikko eivät koskaan voi toimia älyllisellä, asian vaatimalla tavalla. Riidellään keskeisistä mielipiteistä, ei keskeisistä asioista, probleemoista joita he, politiikot, ovat tehtäväkseen ottaneet ja saaneet kansalta siihen valtuuden.

Kun mielipide, ideologia, ilman realistisia lähtökohtia, mitä puoluemielipiteet poikkeuksetta ovat, lasketaan valloilleen ja pelkät numerolliset tekijät, mielipiteet määräävät lopputuloksen, ollaan hölmöläisten valtakunnassa. Jos asiasta joutuu käyttämään epäkohteliaita ilmaisuja, tai ehkä katsotaan sellaiseksi, on huomioitava, että puhutaan asiasta eikä henkilöstä. Tämä on mahdollista jos voidaan olla samaistamatta itseään asian kanssa, ja asia nähdään erillisenä olemuksena ja jonka muuttamiseen, korjaamiseen eri mielipiteet voidaan punnita ja sovellutaa käytännön vaatimiian tarkoituksiin, eikä kuten politiikkojen on tapana, heidän omien pyrkimysten, vallan tavoittelu tarkoituksiin.

Hakki kirjoitti...

Karl

Kun puhuja tai kirjoittaja - olipa hän sitten ihan kuka tahansa - alleviivaa, että kyseessä on hänen mielipiteensä hän samalla jättää kantansa avoimeksi vasta-argumenteille? Itse asiassa hän jopa "pyytää" vasta-argumentteja? Ehkä oppiakseen? Eikö vuorovaikutuksessa oikeaa vastausta johonkin ratkaisuun etsiessämme juuri se ole tärkeää? Olemmehan riittävän monta kertaa joutuneet toteamaan, että ajatuksissa, konsepteissa, käsitteissä vain hyvin harvoin on kyse absoluuttisesta totuudesta.

Niin kauan, kun mielipiteistä puhutaan, tilanne ei välttämättä siis ole kilpailutilanne ollenkaan. Niistä on helppo "irroittautua" sillä, että todetaan oltavan eri mieltä. Jos asia siitä huolimatta edellyttää päätöstä tai ratkaisua edetään sitten joko kompromissiin tai toteutetaan ilmeisesti jompikumpi. Silloin ratkaisee helposti valtapolitiikka, ei tilanteen rationaaliset vaatimukset.

Sanot "Kun mielipide, ideologia, ilman realistisia lähtökohtia, mitä puoluemielipiteet poikkeuksetta ovat, lasketaan valloilleen ja pelkät numerolliset tekijät, mielipiteet määräävät lopputuloksen, ollaan hölmöläisten valtakunnassa." Tästä minun on helppo olla samaa mieltä. Tämä kun on yksi suurimmista ongelmista nykyisessä parlamentarismissamme.

Meillä(kään) asioita ei ratkaista asioina, tilanteen edellyttämien "luonnollisten" reunaehtojen tai kriteereiden puitteissa vaan sen mukaan, miten ne puolueen edustajien mielestä tuntuvat istuvan omiin mielipiteisiin, puolueen viralliseen ideologiaan, linjaan tai tulevien vaalien äänisaaliiseen.

Ja toden totta, silloin ollaan hölmöläisten valtakunnassa. Eikä suinkaan siksi, että jokainen päätöksentekijä, tai edes suuri osa olisi hölmölaisiä vaan siksi, että tapa jolla ratkaisua haetaan on suoraan persiistä. Liian monia "mielipiteitä" - henkilöitten omia, puolueen ideologian (mitä sillä itse kukin sitten tarkoittaakin) puolueen linjan (mitä sillä linjan määränneet ja ratkaisijat nyt sitten ymmärtävätkin) ja miten puolue itse kunkin päätöksentekijän mielestä sijoittuu kilpailussa äänista seuraavissa vaaleissa - sotketaan keitokseksi, josta tulokseksi voi tulla vain sitä, mitä persiistä oikeasti tulee.

Ja juuri tämän vuoksi puolueiden merkitystä kansallisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa tulisi olennaisesti rajata ja pienentää. On aivan riittävän vaikeaa tehdä ratkaisuja useimmiten epätäydellisen informaation perusteella. Ei niitä tilanteita saisi sotkea asiaan kuulumattomilla elementeillä ollenkaan. Nythän tilanteen "poliittisen" elementit vaikuttavat moninkertaisesti verrattuna tilanteen vaatimuksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Alkoipa tulla aitoa asiaa."asioita ei ratkaista asioina, tilanteen edellyttä-mien "luonnollisten" reunaehtojen tai kriteereiden puitteissa vaan sen mukaan, miten ne puolueen edustajien mielestä tuntuvat istuvan omiin mielipiteisiin, puolueen viralliseen ideologiaan, linjaan tai tulevien vaalien äänisaaliiseen. ja toden totta, silloin ollaan hölmöläisten valtakunnassa." Eipä tuota juuri voi paremmin määritellä. Asioilla on kaksi merkittäävää "dimensiota", nimittäin laadullinen ja määrällinen. Molemmat ovat suhteellisia, suhteessa johonkin, jonka sattuma, usko, vakaumus, vahvemman oikeus tms. määrittää. Ainoa mikä on varmaa on se, että kaikki on epävarmaa.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös veroparatiisiin tallettajan rahat voi olla ansiotuloja, joista on tulovero maksettu? Eikö niitä voi siirtää veroparatiisiin turvaan pääomaveroilta tai lähdeverolta. Eihän pääoman tallettaminen veroparatiisiin turvaan ole yhtään sen "rikollisempaa" kuin sen vieminen lomamatkallaan johonkin muuhun maahan hyödyttämään ko. maan elinkeinotoimintaa ja työllisyyttä.
Melkoista kaksinaismoraalia erottaa sijoitukset veroparatiiseihin ja pääoman kuluttaminen toisessa maassa.

Hakki kirjoitti...

A no nymous

Kiitti kommentista.

Hakki kirjoitti...

Voihan sen tietysti noinkin nähdä. Itse pitäisin moista veron kiertona. Sillä ketä hyödytetään on mielestäni vähemmän merkitystä kuin sillä mistä, siis mistä valtiosta raha ja sen tallettaja ovat peräisin. Vapaaseen globaaliin markkinatalouteen ajatukseni ei varmaankaan istu. Mutta en myöskään ole halukas yhteen globaaliin maailmanvaltioon ja -hallitukseen. NWO varmaan korjaa tämänkin ongelman?

Anonyymi kirjoitti...

"Veroparatiisi" on vasemmistopuolueitten keksimä termi, jolla yritetään provosoida kateelliset yhteen rintamaan niitä vastaan, jotka eivät suostu elättämään tätä politbyrokratiaa.
EU ei selviä ongelmistaan muuten kuin ryöstämällä yli 100.00 E:n talletuksista tarvittavat verot. Tämä on syy, miksi järkevät varakkaat siirtävät varojaan turvaan.
Ongelman aiheuttaa epäonnistunut politiikka ei veronkierto.

Hakki kirjoitti...

"Ongelman aiheuttaa epäonnistunut politiikka." Tästä meille ei erimielisyyttä synny.

Valitettavasti puolueita edustavat poliitikot säätävät tämänkin maan lait. Niiden puitteissa täkäläiset toimivat. Ja on toimittavakin, ellei niitä muuteta.

prof. kirjoitti...

Tuossa edellä kysyttiin; "mitä eroa on pääoman siirrolla veroparatiisiin tai ulkomaanmatkailulla"? Eikö kukaan tohdi vastata? Niillä kun ei mielestäni ole muuta eroa kuin se, että veroparatiisiin tehdyt sijoitukset voivat aikojen parantuessa tulla takaisin lähtömaahan kulutettaviksi ja verotettaviksi. Matkailun kautta ulkomaille viety pääoma jää maahan, jossa ko. pääoma kulutetaan. Kaiken järjen mukaan ulkomaan matkailu pitäisi tuomita ankarammin kuin sijoitukset "veroparatiiseihin".
Onko tämä niin vaikea yhtälö, ettei siihen tohdi kukaan rehdisti vastata?

Hakki kirjoitti...

prof.

Älä nyt hyvä ihminen tuollaisia ehdota, verkkosukka ottaa sen vielä aloitteena. Sitä paitsi, rajanveto on helppo. ässä maassa eletään tämän maan lakien mukaan. NWO varmaan korjaa tämänkin ongelman?

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

No, mikäs siinä, ”testataan” puolin ja toisin. Testeistäsi saan uusia katsantokantoja, joita muuten ei aina voi syntyä. Tiedät, että mielipide syntyy kaikesta siitä mikä on taustamme, ja, että taustoja on yhtä monta kuin on ihmisiä, ja mielipiteitä sen mukaisesti. Tietenkin on myös älyllisesti yhteisiä mielipiteitä, jotka yhdistävät ihmisiä, mutta samamielisyys, mihin politiikot vetoavat lupauksillaan, ovat pelkkää ”joukkojen” luomista toisia ryhmittymiä vastaan, missä voi nähdä heidän itsensä nousevan pallille, meidän muiden yhteisillä, samanhenkisillä, vastustavilla mielipiteillä. Mielestäni se on eräs yhteiskunnan rappeutumisen perussyitä. Siihen ei ole olemassa patentti lääkettä jolla yhteiskunta voitaisiin ”tehdä” rakentavaksi, ja siksi ainoa todellinen toiminto voi alkaa yksilöstä, ei massa ideologien kasvattamisella, vaan yksilön tullessa tietoiseksi oma itsensä sisällöstä ja kuinka juuri sisältö säätelee mitä ja kuinka toimimme. Se on haaste jota olemme käyttäneet toisia ihmisiä kohtaan, mutta, kunnes opimme analysoimaan itsemme samalla haasteella, mitään uutta ei voi olla.

Mielipiteiden yliarvioinnista, tulee helposti itse asiaan nähden, mikä tulisi olla ensitärkeä, harhaan johtava tekijä. Tiedät kuinka politiikassa ja uskonnoissa, pelkän mielipiteen voimalla, luodaan käsite rakenteita joiden loogillinen rakenne on niin tiivis, että sillä voidaan saada aikaan sokea uskominen, tietenkin pelon maustamana. Puhut ”absoluuttisesta totuudesta”, ikäänkuin sellainen olisi poimittavissa suoraan hyllyltä. Eikö sekin ole abstraktisen, ajatuksen luomus, ilman mitään muita kuin sanallisia todisteita? Kaikki elävä, voitaneen sanoa, on ainaisen muutoksen alainen, joten kuinka näet ”absoluuttisen”, mikä viittaa staattiseen tilaan, olevan mahdollista muuten kuin uskomusten piirissä?











Hakki kirjoitti...

Karl

Olen nyt Bulgariassa, Mustan Meren Rannalla, lomahelvetissä nimeltä Sunny Beach. Kaupungissa on 120 hotellia ja varsinaisesti vain 1400 asukasta. Kaiken maailman kauppa, puotia ja kojua kyllä löytyy vähintään 1 per vakinainen asukas, mutta absoluuttisen totuuden kauppaa en kieltämättä lähde täältä edes etsimään.

Olen samaa mieltä kanssasi, "samamielisyys, mihin politiikot vetoavat lupauksillaan, ovat pelkkää ”joukkojen” luomista toisia ryhmittymiä vastaan" sillä jos he eivät näin tekisi ei meille taviksille syntyisi selkee viholliskuvaa. Jos ei viholliskuvaa poliitikkoja ei yksinkertaisesti tarvittaisi. Se tuskin heille sopisi?

Sinäpä se sanot; "se on eräs yhteiskunnan rappeutumisen perussyitä"

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Bulgaria lienee hyvä lomailu paikka. Siellä, uskoisin, ei vielä ole ehditty täysin läsimaiden kilpailun tasolle, mutta köyhän kansan keskuudessa kukkii useinkin vilpillisyyden monivärisiä ”kukkasia”. Oletko tehnyt ostoksia siellä? Kas kun et mennyt Odessaan, ”Helmi Mustan Meren”. Sinnehän finnit, jopa laulunkin mukaan, menivät aikaisempina vuosina.
Täällä eletään etelän talvessa. Viimeyönä saimme ensimmäisen yöpakkasen, peräti miinus 1 astetta. Aurinko nousee tässä meidän paikassa vasta 7.45 ja huurrekin on maassa, ensimmäistä kertaa tänä talvena. Olemme aika korkeiden kumpujen varjossa, joten ensisäteet eivät osu alueelle johon tämän talon rakensin noin 28 vuotta sitten.
Kehnojen aikojen tuloa täälläkin hallitsijat varustautuvat tukemaan, tietenkin korkeimmilla veroilla ja vähemmillä menoilla, muuta kun eivät osaa ajatella. Tätänykyä on hyvin vähän merkitystä missä osassa tätä planeettaa elämme, eikä pakopaikkoja löydy raharikkaillekaan, ja jos löytyykin, niin sinne löytää myös verokarhukin.

Toivon lomasi antavan Sinulle uutta ”kiviseinään potkimisen energiaa”! Karl.

Hakki kirjoitti...

Karl

Kyllä täällä näkee sekä vilpittömyyttä että kaupallista vilpillisyyttä joka askeleella. Eilen paistoi, toissapäivänä ja tänään näyttää satavan. Tällaisessa paikassa ei sateelle, perheen kanssa liikkuessa, voi juuri kuin istua hotellissa, ja ihailla vesipisaroiden läiskähtelyä pooliin. Onneksi on läppäri unohtunut mukaan.

Uskomatonta tässä resortissa on keskeneräisten rakennusten määrä, selkeästi puolivalmiita hotelleja ja appartementoksia on todella paljon. Samoin se, että nuo edellisessä kommentissa mainitut 120 hotellia lienevät kaikki vielä tyhjillään. Eilen selvisi, että kaupunki elää 4 kuukauden sesongista. Lopun aikaa kaikki on kiinni. Siinä tarvitaan varmasti aika luovaa investointisuunnittelua, että tämän paikan megahotelleista saisi kannattavan?

Täällä riittää kiviseiniä ylläpitämään kuntoa. Kuulemme lähes kaikki ravintola ja hotellityöntekijät ovat vierastyövoimaa eri puolilta Bulgariaa, palkka pelkkää prosenttipalkkaa, ei tukiosaa ollenkaan, mutta vuokrat ja muun ylöspidon maksavat joka tapauksessa. Tosi "yrittäjiähän" nämä ovat, kaikki riskit itsellä. Taitavat taivuttaa palkkajärjestelmää Suomessakin samanlaiseksi?