Olisiko jo vähitellen hyväksyttävä ajatus, että inflaatio on terveen talouden merkki? Ja samoin, kuin kautta aikain keskimääräinen korkotaso on noin 3 - 5 %, myös terveen inflaation olisi oltava suurin piirtein samaa tasoa? .
Tähän mennessä on inflaatiota yritetty painaa alas ja samalla alkaa pysähtyä ja on pysähtynyt kaikki muukin. Näennäisesti korot ovat vieläkin alemmalla. Kannattaisiko ennemminkin kiinnittää huomio siihen, että rahaa myös käytettäisi? Kun vähän aikaa ollaan ilman ja moinen oikein opittu käy kuin sille mustilaisen konille. Pankeille suunnatut megamiljardirahat eivät ohjaudu markkinoille. Taitavat mennä taseiden kaunistamiseen ja veroparatiisitileille auringossa lojumaan? Tai ehkä pankinjohtajien bonuksina samaan osoitteeseen?
Ajoittainen pistäytyminen päivittäistavarakaupassa kyllä vahvistaa, että mittareista huolimatta hinnat sen kun nousevat. Toisaalta on todennäköistä, että mittarit joita keskuspankit käyttävät ovat siinä määrin harhaisia, että hyvin pieni inflaatio, sanotaan nyt vaikka 1,2 % onkin kuluttajien arkielämässä jo deflaation puolella.
Vain ihminen jolla on rahaa voi sitä kuluttaa
Kun ihmisiltä viedään työpaikat, tapahtuu tämä mistä syystä tahansa, he eivät voi kuluttaa. Eivät he voi itseään loputtomiin lainoillakaan elättää. Tuskinpa he edes työttöminä niitä lisää saavat, kun eivät edes pysty nykyisistäkään selviämään? Työttömyyskorvaukset eivät kauan ketään lämmitä, eivätkä ainakaan kulutusta lisää.
Pienyritykset, juuri ne jotka näitä kuluttajia valmistamis-, kaupan- ja palvelualan yrityksinä palvelevat eivät saa lainaa nekään. Eihän niitä kannata lainoittaa, kun kysyntä tippuu. Eikä ainakaan uuteen uskalla investoida sen paremmin pankinjohtaja kuin yritys itsekään. Kunhan tästä nyt jollain tavalla selviäisi, saa riittää. Kun sama tapahtuu riittävässä määrin ja riittävän monessa maassa, on seurauksena kansainvälinen lama.
Rahan täytyy liikkua, jotta talouselämä pysyisi terveenä. Näin varsinkin, kun se ei perustu muuhun kuin jonkun haluun vastata velasta. Viimeiset vuodet rahaa on pumpattu pankkeihin. Ei ensisijaisesti edes kriisimaiden pankkeihin, vaan niille, joille nämä ovat velkaa. Ne eivät kriisimaiden talouksia helpota lyhyellä aikavälillä millään tasolla, koska ne eivät aikaansaa kulutusta. Ne aikaansaavat vain pankkien taseiden kaunistumista.
Tärkeintä kansantaloudelle on antaa kuluttajille mahdollisuus pitää raha liikenteessä, ja estää sen valuminen suuryritysten ja/tai ökyrikkaiden veroparatiisitileille lojumaan. Ei niistä kansantalouksille siellä mitään hyötyä ole. Kun ei niitä käytetä, ne ovat poissa rahan kierrosta. Mahdollisesti juuri ne, noin 33 % veroparatiiseissä lojuvista maailman valuuttakannasta vääristää esimerkiksi herra Schäublen tilannekuvaa?
Annetaan siis valtion, euron tapauksessa valtioiden ottaa keskuspankiltaan rahaa velaksi ja sovitaan samalla, että keskuspankki piilottaa velkakirjan rahaholvinsa pimeimpään nurkkaan. Antaa sen näkyä keskuspankinkin taseessa, kyllä se sieltä omia aikojaan talouden elvyttyä poistuu. Mutta vain, jos kuluttajat rahaa uskaltavat käyttää.
Nyt alkaa näyttää siltä, että yhä useampi on joko kokonaan ilman rahaa tai panee sitä sukanvarteen, pahan päivän varalta. Kun kuluttajat - rikkaat ja köyhät, yritykset - isot ja erityisesti pienet yritykset, ja lisäksi vielä valtiot kaikki samanaikaisesti leikkaavat, säästävät tai muuten vain välttävät rahan käyttöä seuraa lama.
Viimeksi sellainen taisi olla 1930-luvun alussa? Onneksi vastuulliset poliitikot hoitivat homman tyylikkäästi. II maailmansota loi tilaa uudelle kasvulle. Varmaan tuo voidaan hoitaa nytkin samalla reseptillä? Vai kannattaisiko sittenkin valita se vähemmän verinen tie? Annetaan kuluttajille rahaa. Kulutettavaksi.
11 kommenttia:
Hakki.
Lamakausilla on yksi hyvä puoli, se pakottaa ihmisen ajattelemaan toimintojensa aiheuttamia virheitä. Omista virheistään voi oppia paljon enemmän kuin kopiomalla toisten virheteorioita ja ratkaisuja niihin. Kysymys ei ole niinkään paljon kansainvälisistä monetaarisista ratkaisuista kuin omakohtaisista. Monen yksilön samanlaisista rahankäsittely tavoista muodostuu yhteisöjen ja lopulta kansainvälisiä rahavaikeuksia. Kun menettelytavat, minkä me jokainen rakennamme, on ”kansainvälisen” ahneuden raameihin sidottuna käsitteenä ja on ainoa ohjenuora, emmekä kykene itse, tai emme halua vaivautua järkeilemään omaa elämäämme, olemme pakotettu pysyttelemään virran mukana Mutta siitä ”virrasta” on astuttava pois, psykoloogisesti tietenkin. Fyysillisesti olemme riippuvaisia, vähintään ruuasta ja asunnosta, mutta monet muut ”välttämättömyydet” ovat enemmänkin tapavälttämättömyyksiä, mukavuushyödykkeitä, joista olemme tulleet riippuvaisiksi.
”Angela Miracle”, kuten jokainen nainen ”keittiössään”, joutuu suunittelemaan ja tekemään harkitsemansa ostoksensa talousbutjetin mukaiseksi. Jos budjetti rakentuu terveellisen ruuan hankkimiseen, eikä, kuten useimmiten, minä tykkään vaatimuksiin, niin missä olisimmekaan - terveessä yhteiselossa niin itsemme kuin naapurienkin kanssa. Sanot, se ei ole niin yksinkertaista, mutta sanoisin, että yksinkertaistamalla, ei kysynnän ja tarjonnan luonnottomalla kaavalla, vaan tarpeeseen rakentuneella välttämättömyyttä mukailevana ”kaavana”, kaikki oilisi hyvin ja mahdollista. Sellainen oli Angeelan uudelleen järjestely yksinkertaisuudessaan. Mutta jokainen ”itsenäinen” valtio kapinoi, ja tekee niin edelleenkin, pelossa joutua Saksan alamaiseksi. Ja noin menetellessään osoitti, jos mitään, olevansa kelvoton olemaan ”itsenäinen”. Muilta saivat apua ja joutuivat tilanteeseen josta eivät omin neuvoin selvinneet. Tämä johti välttämättömyyteen saada lisäapua ja saivat senkin, mutta eivät oppineet muuta kuin halua saada enemmän.
Keräilyasteella elävä ihmisen mieli, missä edelleenkin olemme, on tehnyt itsensä ja ympäriövän maailmansa keräilyasteelle pysähtyneen ihmisen mukaiseksi, avuttomaksi loiseläimeksi.
Tante Angela joutuu toimimaan talousbubjettinsa puitteissa samalla tavalla kuin entisaikojen syrjäisen yhden tehtaan paikkakunnan, tehtaan omistama ruoka- ja sekatavarakauppa. Kun Tante Angelan käsissä on oikeus maksaa työntekijöillesi haluamasi palkka, oikeudeus määritellä kaupassa olevien tuotteiden hinta ja lisäksi vielä vuokra työläisten asunnoista, on siitä seurauksena nykyisen kaltaisen tilanne.
Moiset orjasopimukset kiellettiin ns. länsimaissa kai viimeistään I maailmansotaan mennessä? Tai ainakin II? Juuri tällaisia tilanteita estämään tarvitaan demokraattista päätöksentekoa pelkän markkinamekanismin vastapainoksi. Maailmassa on olemassa olemisen oikeus myös niillä, joiden keskeinen elämäntavoite ei ole tehdä itselle rahaa.
Vapaa markkinatalous on äärimmäisen tehokas ja oikeudenmukaiseksi koettu tapa tavaroiden ja palveluiden vaihdannan hoitamiseksi. Vapauteen on kuitenkin aina kytkettävä myös vastuu. Kyseessä on ihmisten luoma apuväline, mekanismi. Ihmisten täytyy pitää siitä myös huolta, määrittelemällä sen pelisäännöt tilanteen mukaan. Yksittäiselle ihmisyhteisölle ei tavoitteenaa voi olla, että kaikki "hyvä" kaikki "lisäarvo" kerätään yhdelle henkilölle. Ei edes vain yhdelle perheelle tai suvulle tai valtiolle.
Hakki.
Näinhän siinä käy, vapaus ilman vastuuntuntoa ei voi toimia järjestyksellisesti ja siksi meidät joudutaan tekemään vastuuntuntoisiksi ”vapaaehtoisella pakolla”. Jos sen tekee Angela, niin voitaneen sanoa, että ”äiti” hellävaraisempi kuin ”isä” ja näin ollen enemmän ohjaileva kuin isän ”kepistä tulee, jos et opi vähemmällä” asenne.
”Orjasopimukset” miedommassa muodossa ovat lakanneet toimimasta, joten sääntöjen kiristäminen on ainoa tuntemamme hallinan muoto - kunnes, kuten muurahaisten kesken, järjestys muodostuu luontaiseksi elin tavaksi. Kuinka voisit demokraattisella päätöksenteolla saada järjestystä? Jokaisella on oikeus sanoa ja vaatia mielipiteensä ”täyttymistä” ja kuten tiedät, mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiä. Nykytilanne on välitöntä tulosta demokratian filosofistisesta ideologiasta. ”Maailmassa on olemassa olemisen oikeus myös niillä, joiden keskeinen elämäntavoite ei ole tehdä itselle rahaa”...... ja ilman rahaa ei voi tulla toimeen minkään hallitusmuodon puitteissa. Se on elämisen ehto yhteiskunnassa ja siksi meille jokaiselle raha on hyvin keskeinen asia jokaiselle vastuuntuntoiselle kansalaiselle. Mutta kun emme osaa käyttää edes rahaa omintakeisesti, niin siksi siinäkin asiassa olemme riippuvaisia pankkien määräämistä säännöistä. Hekin rakentavat omaa pesäänsä, aivan kuin sinä tai minä. On vain yksi ero....heillä on enämmän varoja kuin sinulla tai minulla ja siksi heidän talo on suurempi.
Vapaa markkinatalous on tehokas kaikissa aspekteissä, ovela saa aina enemmän kuin vähemmän ovela, mutta se ei myöskään kiellä vähemmän ovelaa oppimasta enemmän ovelaksi. Elämme yhteiskunnassa jonka rakenne on ”vapaaseen markkinatalouteen”, kilpailuun perustettu, ja kuten hyvin tiedät, kilpailussa on aina vähemmän voittajia kuin loosereitä. Ja kun me jokainen olemme ahneita ja haluemme enemmän, tulos ei voi olla parempi kuin yhteiskunta, jonka itse rakensimme ja jossa....... maristen sitten olemme pakoitettu elämään. Kilpailussa syntyy poikkeuksetta epärehellisyyttä, olipa se sitten fyysillistä tai ei-fyysillistä. Säännöt poikkeuksetta rikotaan, mikä sekin on kilpahengen tulosta.
Karl
Saatat minut ajatuksillasi entistä enemmän hämmenykseen.
Raha on toki elämisen ehto kaikissa yhteiskuntamuodoissa. Vai onko? Myönnän, että aika vaikeaksi elämä saattaisi mennä ilman, mutta ei välttämättä mahdottomaksi. Tosin ilman rahaa en oikein uskoisi tässä kirjoittelevani.
Mitä on raha? Velkaa, jonka maksamisesta joku on ottanut vastatakseen. Mutta onko pakko, että juuri sinä - tai siis minä - siitä vastaisit? Mikrotasolla on mahdollista, että et joudu käytössäsi olevista rahoista niiden sisältämää velkaa maksamaan. Makrotasolla viimeistään yhteiskunnan väkivaltakoneisto, verovoudin ohjeistamana huolehtinee siitä, että joudut rahoistasi ainakin vähitellen luopumaan.
En kuitenkaan oikein ymmärrä logiikkaasi kun sanot, että "raha on hyvin keskeinen asia jokaiselle vastuuntuntoiselle kansalaiselle." Jonkun muun ottama velkako tekee tuon haltijavelkapaperin omistajasta vastuullisen? Rikas - siis henkilö, jolla on hallussaan paljon noita haltijavelkakirjoja - on vastuullinen, mutta köyhä ei? "If your so clever, why aint you rich" - logiikkaa? Ja mitä enemmän niitä jollain on, sitä vastuullisempi hän on? Ja mitä vähemmän niitä jollain on, sitä vastuuttomampi hän on? Ja jos niitä jollain ei lainkaan ole, onko hän täysin vastuuton vai eikö hänellä vain ole vastuuta ... mistä? Siitäkö velasta, jonka joku muu on ottanut hoitaakseen? Ei kai hänellä oikeasti pitpäisikään olla vastuuta velasta, jota hän ei ole ottanut?
Sanot "Kilpailussa syntyy poikkeuksetta epärehellisyyttä, olipa se sitten fyysillistä tai ei-fyysillistä. Säännöt poikkeuksetta rikotaan, mikä sekin on kilpahengen tulosta." Mikä siis estää meitä taviksia rikkomaan niitä, jos kerran kilpailussa poikkeuksetta syntyy epärehellisyyyttä? Siis ihan vaan kilpailuhengengen mukaisesti? Vai onko niin, että vastuullisten velkakirjanomistajien pakottaa nekin, joilla ei ole velan ottamisesta vastuuta ollenkaan toimimaan vastuulliseksi itseään kutsuvien velallisten fyysisen tai ei-fyysisentahdon/siis ilmeisesti henkisen epärehellisyyden mukaisesti?
Eli, jos päällisin puolin yritän summata ajatuksesi juoksun:
Demokratiassa päätöksentekoon saavat osallistua mielipiteillään myös vastuuttomat ihmiset. Kilpailu on aina epärehellistä, minkä vuoksi sääntöjä saakin rikkoa. Vastuullisuutta voi olla vain rikkailla, koska he ovat hamunneet itselleen eniten haltijavelkakirjoja, joista joku - siis pankit - ovat ottaneet vastatakseen. Heidän intressiensä, siis heidän hallussaan olevien velkakirjojen vuoksi, heillä on oikeus vaatia meitä vastuuttomia noudattamaan pankkien sääntöjä.
Miksi ihmeessä? Emmehän me vastuuttomat ole sen paremmin vastuullisia, kuin mielipiteillämme päättämässä pankkien säännöistä? Siis säännöistä, joita " poikkeuksetta rikotaan, mikä sekin on kilpahengen tulosta."
PS.
Puhuin muuten edellisessä kommentista siitä, että ”Maailmassa on olemassa olemisen oikeus myös niillä, joiden keskeinen elämäntavoite ei ole tehdä itselle rahaa”. Viime kommettisi jälkeen alan kyllä miettiä, olemmeko todellakin edenneet jo niin pitkälle, että heillä todellakaan ei ole sen paremmin mielipiteen kuin olemassa olemisen oikeutta?
Hakki.
Sorry, tarkoitukseni ei ole hämmentää Sinua tai ketään muuta.
En tunne lähemmin velkayhteiskunnan luonnetta, ja ehkä siksi, että olen aina ollut siinä asiassa omavarainen. Se ei tarkoita, että olisin haalinut suuria omaisuuksia, vaan ehkä, etten ole koskaan ollut tarpeeksi ahkera töiden suhteen. Yksityisenä urakoitsijana, täällä 30 vuotta, ja eläkeläisenä viimeiset 20 on antanut mahdollisuuden rakentaa omiin tarkoituksiin, ilman lainarasitteita. Kuten tiedät, pankkien yliherruus on orjuuttava tekijä, mutta sen voi välttää jos vapaus on itselleen tärkeämpi kuin omaisuus. Omaisuus on aina mahdollista hankkia, mutta vapaus ei tule rahan avulla.
Velkayhteiskunnan jäsenenä olemme vastuussa yhteiskunnan tekemästä velasta, olemmehan tukeneet sitä äänestämällä päätöksen tekijät tekemään päätökset meidän puolesta, mitä tuo tekeminen sitten onkaan. Kysymys ei ole yksistään johtohenkilöden rappeutumisesta, vaan koko kansan holtittomasta elintavasta, eikä se ole vain suomalainen ilmiö, sitä on menneillään kaikissa demokraattisissa ”hyvinvointi” yhteiskunnissa, kautta maailman. Voitaneen sanoa, evolution voi tapahtua vain ”vanhan” tullessa niin huonoksi, ettei sitä enään voi korjata. Eikö tila ole juuri tuollainen tälläkin hetkellä? Ihmettelemme miksi, ja unohdamme katsoa siihen osaan itsessämme josta tämäkin sotku on lähtöisin. Siitä, sotkun aiheuttajasta, olemme puhuneet paljon, mutta se ei parane puhumalla, siihen on paneuduttava omakohtaisesti jokaisen, ei yhdessä, vaan yksilöllisesti jokaisen. Totuus ei ole kenenkään yksityisomaisuutta ja siksi se on jokaisen saatavissa. Se ilmentää itsensä meissä jokaisessa jos niin haluamme, mutta meidän tulee haluta sitä, eikä vain vaihtoehtoisena kaupallisena, kuten useinkin asian tulkitsemme. Yhteisön tasapaino on mahdollista vain yksilön, jokaisen yksilön, ollessa tasapainoitettuja.
Rahan käyttäjän tulee olla tietoinen toiminnoistaan. Raha sinänsä, kuten hyvin olet tietoinen, ei ole probleema, vaan RAHAN KÄYTTÄJÄ, ja käyttäjästä tässä vain puhutaan. Inflaatio psyykisissä arvoissa aiheuttaa inflaation materiaalisissa arvoissa.
”Eli, jos päällisin puolin yritän summata ajatuksesi juoksun” Perusominaisuudeltaan kilpailu on aina epärehellisyyteen johtava ja siksi siitä, meidän kaikissa toiminnan muodoissa, kuten urheilussa, uskomuksissa ja politiikassa tulee hajoittava tekijä. Sääntöjä ei voi olla rikkomatta jos haluaa olla ensimmäinen, ja siihen aina pyrimme, olla parempi kuin joku toinen, alkaen varhaisesta lapsuudesta kotona.
Juuri mielipide tekee meidät edesvastuuttomiksi. Mielipide sotii vastoin toista mielipidettä, ja vähin mitä voidaan sanoa mielipiteen aiheuttavan, poliittisen tai uskonnollisen, on ristiriita ja siitä seuraavat sodat, joita tälläkin hetkellä on menossa kautta maailman.
Karl,
Vapaus ei taatusti tule rahan avulla, raha kun on velkaa. Ja varmasti moni asia ratkeaisi jos katsoisimme peiliin. Mutta edellytyksesi "Yhteisön tasapaino on mahdollista vain yksilön, jokaisen yksilön, ollessa tasapainoitettuja" sulkee kokonaan pois tasapainoisen yhteiskunnan mahdollisuuden. Mikä siis vaihtoehdoksi? ;-)
Jos mielipiteet tekevät meidät edesvastuuttomiksi, vastuullista olisi siis sttei olisi mielipiteitä? Sinussa on näin nuoruutesi päivinä vielä poliitikonkin vikaa? ;-)
"Sääntöjä ei voi olla rikkomatta jos haluaa olla ensimmäinen"? Vaikka en itse ole kilpailija ollenkaan, enkä kilpailemisesta en edes sen seuraamisestakaan välitä, tuo väitteesi suoraan sanoen hiukan oudoksuttaa. Käsitykseni mukaan on mahdollista kilpailla myös sääntöjen mukaan. Jotkut jopa uskovat näin aina tapahtuvankin. Ihan vaan koska niin pitäisi.
Hakki.
Tietenkin on mahdollista, ”kilpailla myös sääntöjen mukaan”, mutta näinhän emme tee, vaikka jo pelkästään luontaisen kehitysprosessin, evolution mukaan, joudumme luopumaan tottumuksista ja niiden pakkopaidasta. Muutenhan kehittyminen, UUSIUTUMNEN ei olisi ollenkaan mahdollinen. Ehkä ”oudoksuttaa”, mutta se on mitä tapahtuu kaikkialla, ”take it or leave it” on ainoa ”vaihtoehto”. Ajatuksellinen kaava jota olemme seuranneet viimeiset 2000 vuotta on rappioitunut siinä määrin, ettei sitä voi paljoa pitemmälle ylläpitää. Kaikki elävä on jatkuvan muutoksen alaisena ja sitä emme pysty pysäyttämään tahdon voimalla. Onnistuimme siinä ”kiermuillen” parituhatta vuotta, mutta nyt näyttäisi kuin vaihtoehdot olisivat loppumaisillaan ja seinä olisi vastassa. Se tarkoittasi vain sitä viimeistä ”vaihtoehtoa” jousta tai katkea. Tähän menessä olemme ”joustaneet ja katkenneet”. Kysymys on vain siitä olemmeko oppineet näinä 2000 vuotena joustamaan tarpeeksi ettemme tiukan tullen, missä nyt olemme, ”katkeaisi” lopullisesti.
Karl
Sanot "Tietenkin on mahdollista,”kilpailla myös sääntöjen mukaan”, mutta näinhän emme tee"... Emmekö todellakaan? Vai onko tuo vain tekosyy niille, jotka eivät ole pysyä yhteisesti laadittujen sääntöjen puitteissa? Syy, jolla kaikki rikkomukset voi, ainakin itselleen selittää parhain päin? Mitä iloa sitten on yleensäkään yrittää laatia sääntöjä, lakeja jne., jos ei niitä kuitenkaan kukaan noudata? Vai ovatko ne tarkoitettu vain vastuuttomille ja tyhmille loosereille, joita vastuuntuntoisen tosi-ihmisen, siis niiden, joiden vaihtoehto on se ainoa oikea, ei tarvitse ottaa huomioon ollenkaan? Kummallista.
En oikein usko kaiken loppumiseen, vaikki ihmisellä kaiken lopettamiseen välineet onkin, eikä moista vaihtoehtoa voi poiskaan sulkea. Isoon välienselvittelyyn oletan nykyisen kehityksen kyllä johtavan. Lopputulos voikin sitten olla mitä tahansa.
Aiemmista viidestä - kuudesta maailmanlopusta tällä planeetalla eivät selvinneet suurimmat ja vahvimmat, vaan sopeutuvimmat pienet ja mitättömät. Näin luulisin käyvän myös nyt, jos kaikki taas kerran sittenkin "loppuisi".
Karl
Luuletko, että sinua kiinnostaisi kehitellä mielipiteitä siitä, mitä tapoja, keinoja, asioita ja ominaisuuksia hyödyntää, jotta Länsimaiden ilmeinen yhteiskunnallinen ja erityisesti taloudellinen iltarusko saataisi muutettua uudeksi Aamuksi?
Ikämme perusteella kumpikin meistä on ollut osallisena iltaruskoa rakentamassa. Mitä voisimme tehdä, että emme jättäisi lapsillemme sortuvaa, heidän päälleen kaatuvaa ihmisyhteisöä, kaaosta?
Hakki.
Jos tekisimme sääntöjen mukaisesti, sääntöjen jotka itse rakensimme, kaikki olisi hyvin. Probleema onkin ettemme tehneet sääntöjä itsellemme, vaan sille ”toiselle” johon ”emme voineet luottaa” ja josta teimme ”lypsylehmän”. Tietenkin ”sääntöjen” avulla jotka alunperin olivat tarkoitetut suojaamaan oikeuttamme käyttää hyväkseen luontoa ja lopulta toisia ihmisiä. Siitä syntyi ”rahvaan” tyytymättömyys ja lopulta kommunismi joka eli aikansa ja haudattiin ”kuolleena syntyneenä”. Tosin vasta 70 vuoden epäonnistuneen tekohengityksen jälkeen. Syitä, jos niitä etsimme löytyy loputtomin, ja kumminkin on vain yksi syy, ja se on ihminen itse, you and me and the rest.
Emme voi kiistellä ja sanoa olevamme erilaisia, siitä yksinkertaisesta syystä, että lähtökohdamme on sama kuin on jokaisen homo sapienssin. Pintapuoliset eroavaisuudet ovat ympäristön aikaan saamia eroavaisuuksia, mutta syvemmällä on aina ”vanha aatami” joka nostaa päätänsä, jos ja kun sen ”ideologiaa” on loukattu. Teimmepä mitä tahansa niillä tiedoilla ja kokemuksillemme jotka olemme perinneet ja keränneet elinaikanamme, niillä emme voi tehdä mitään täysin uutta ja alkuperäistä. Tämä tietenkin vain psyykkisellä tasolla, mitään muuta probleemaa kun ei olekkaan.
”Kehitellä mielipiteitä......” Meitähän on kautta ihmishistorian ruokittu mielipiteillä ja mitä olemme saavuttaneet? Mielipiteitä mielipiteistä, loputtomiin, ja tuloksena on kaikki se mistä ihmisen surkeus sai alkunsa ja on menneillään. Mielipiteistä on tehdy tabu ja niiden, tabujen puolesta tapamme toisiamme.
Näinhän on, ”kumpikin meistä on ollut iltaruskoa rakentamassa” ja ainoa minkä voimme tehdä on, jättää rakennushommat ja aloittaa alusta. Näkemällä missä olemme menneet vikaan on ainoa tapa nähdä mitä ei tehdä. Kysymyshän on ajatus tasolla tekemisestä, kaikki materiaalinen on ok. Mitä voisimmekaan tehdä lapsiemme puolesta? Hehän ovat valtion omaisuutta, valtio opettaa heidät ja me olemme vain heidän fyysillisiä huoltajia ja voimme antaa heille vain samaa mitä itse olemme saaneet.
Karl
Pitihän minun saada testata, millä tavalla reagoisit sanaan mielipiteitä tässä yhteydessä? Tarkoitin tietysti ajatuksia, tai vielä paremmin konsepteja aamuauringon luomiseksi. Jos todella olet sitä mieltä, että "Teimmepä mitä tahansa niillä tiedoilla ja kokemuksillemme jotka olemme perinneet ja keränneet elinaikanamme, niillä emme voi tehdä mitään täysin uutta ja alkuperäistä" kannattaisi varmaan tyytyä pienempään uudistamiseen ja kehittämiseen? "A small step for man, a giant leap for mankind" tyyliin. Jos se vaati rakentamishommien aloittamista alusta, aloita sinä. Minä kun en tiedä mistä aloittaisin.
Lapsemme eivät ole meidän omaisuuttamme, mutta eivät onneksi vielä valtionkaan. Ja onhan meillä kai jonkinlainen vahvempi side kuitenkin lapsiimme kuin valtioon?
Lähetä kommentti