Ainakin Suomen Kuvalehden nettiversiossa Helena Petäistö kirjoittaa aiheesta EU vedenjakajalla - tässä myllerryksessä Euroopan johtajien on mahdotonta hallita. Ihan mielenkiintoista on teksti, joka kommentteineen pani miettimään. Pani palaamaan perusasioiden äärelle.
EU ei ole valtio, ei kansallisvaltio eikä liittovaltio. Se on itsenäisten eurooppalaisten valtioiden yhteisö, jossa viljellään demokraattisia piirteitä. Demokratia on kuiten vaaltoiden välistä demokratiaa, ei yhteisön kansalaisten demokratiaa.
Poliitikot johtavat yhteisöä, tai yhteisön virkamiehiksi muuttuneet poliitikot. Mitä tahansa EUlle on käynyt tai käymässä on nähtävä tätä taustaa vasten. Ainakaan vielä eivät jäseninä olevien valtioiden kansalaiset ole nousseet toisiaan vastaan. Mutta kun poliitikot edustavat valtioitaan, on turha kuvitella, etteikö sekin vielä aikaan saadaan.
Valuvikaisen valuutan EUlle loivat poliitikot, vastoin useiden ammattimiesten; keskuspankkiirien, taloustieteilijöiden, ekonomistien suosituksia. Kun valuviat ovat kaikessa karmeudessa paljastuneet, poliitikoille on mennyt sormi suuhun. Voitolle on päässyt saksalainen, protestanttinen käsitys velasta syntinä ja sen tarpeesta, että syntiinlankeemuksesta on seurattava rangaistus.
Uskonnollisen fundamentalismin asennemaailma on nyt ajamassa maanosaamme kurjuuteen. Se ei vain sovi globaaliin liberalistiseen finanssimaailmaan, joka toimiakseen edellyttää sekä velanantajia että velallisia. Siis ilman, että kummastakaan yritetään tehdä toistaan parempaa tai huonompaa.
Syntisäkkejä eivät siis enää ole velanantajat, juutalaiset etunenässään Rotschild, eivätkä velansaajat kriisivaltiot - heidän kansalaisistaan nyt puhumattakaan. Edes siinä vaiheessa, kun lainojen takaisinmaksun aika koittaa. Rajattoman FIAT-rahan aikana kyse voi olla vain siitä, miten korot ja takaisinmaksu hoidetaan. Siinä ei uskonnolla saisi olla sijaa edes asenteiden ja perususkomusten tasolla.
Tässä kommenttini Petäjistön artikkeliin ja sen ympärillä käytyyn keskusteluun.
Hakki kirjoitti:
Miksi ihmeessä Suomen pitäisi liittyä Saksan, Alankomaiden, muiden pohjoismaiden ja Viron kanssa yhtenäiseksi valuutta-alueeksi? En usko, että Saksan rahapolitiikkaan ja taloudelliseen napanuoraan ainakaan kukaan muista haluaisi. Sen lisäksi, että Saksa moisessa konstruktiossa olisi suurin ja väkirikkaina, sillä olisi myös ehdoton enemmistö.
Tämä viimeistään tarkoittaisi itsenäisyyden lopullista menetystä. Kaikilta muilta.
Kyllä saksalainen pankkiiri, jokainen heistä taatusti tuntee Meyer Amschel Rothschildin ajatukset. Saman alueen kasvatteja kaikki.
6 kommenttia:
Itse en aio ikinä tässä elämässä ottaa senttiäkään velkaa. Vaikka sen hinta olisi se, että en koskaan saa omistusasuntoa.
Ymmärrän liiankin hyvin miten kaikki raha luodaan velasta ja miten fiat-raha järjestelmä toimii, joten en itse halua olla sen ylläpitäjä.
Yritystoimintaa harjoitan pelkästään tulorahoituksen varassa ja laajennan maltillisesti sen mitä tulot antavat myöten.
Minimoin myös kaikki kiinteät kulut vaikka yritykselläni ei olisi vuosiin tuloja se pystyisi silti pystyssä, koska pakollisia kuluja on minimaalisesti. Mitään riskiä ei ole.
Lisäksi kun minulla ei ole senttiäkään velkaa eikä koskaan tule olemaan kukaan ei voi puuttua tekemisiini mitenkään ja sekö vasta pankkeja harmittaa.
Jos pankit alkavat rahoittaa toimintaansa velan sijaan palvelumaksuilla siirrän maksuliikenteeni pois Suomesta. Tutkin jatkuvasti tapoja järjestää maksuliikenne kokonaan ilman palvelumaksuja ja IBAN järjestelmässä ja EU-sisällä on useita mahdollisuuksia verkkomaksamiseen ilman palvelumaksuja.
Isäni oli 90-luvun lamassa tuhottuja yrittäjiä, joten en pysty ikinä antamaan anteeksi enkä annakaan. Eikä minun tarvitse. Pankeilla on ehkä valtaa manipuloida markkinoita ilmaisella rahalla, jota heille jaetaan kassikaupalla, mutta myös minulla on valtaa olla tekemättä pankkien kanssa mitään yhteistyötä pakollista enempää. Kukaan ei pysty pakottamaan ottamaan senttiäkään velkaa tai maksamaan muiden velkoja.
Ennemmin teen vaikka sitten vähemmän töitä velattomana kuin juoksen kokoelämäni vain saadakseni tyhjästä luodun velan maksetuksi.
Ennemmin teen vähemmän tai jätän kokonaan tekemättäkin kuin laitan itseni asemaan ottamalla velkaa, jossa minusta voi tehdä syntipukin, koska en pysty maksamaan tyhjästä luotua velkaa.
A no nymous
Uskon ymmärtäväni perustelusi. Mutta eikö ole masentavaa joutua toimimaan yhteisössä, jossa moisen perustelun vuoksi ei pysty toteuttamaan itseään täysillä. Omaksi iloksi ja kaikkien hyödyksi?
"Uskon ymmärtäväni perustelusi. Mutta eikö ole masentavaa joutua toimimaan yhteisössä, jossa moisen perustelun vuoksi ei pysty toteuttamaan itseään täysillä. Omaksi iloksi ja kaikkien hyödyksi?"
Aina kun tekee päätöksen ihan minkä tahansa päätöksen joutuu luopumaan jostakin. Kukaan ei voi pitää taskussaan kahta euroa ja ostaa sillä kakkupalaa samaan aikaan. On valittava kahden euron pitäminen tai kakkupalan osto.
Joskus joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, jotka aiheuttavat paljon henkilökohtaista kurjuutta lyhyellä tähtäimellä, mutta pitemmän päälle ne ovat päätöksiä, joiden kanssa on helppo elää. Minä uskon, että maailma muuttuu ja tämä on päätös, jonka kanssa minulla on helpompi elää pitemmän päälle. Pyrin minimoimaan kytkökset ja vastuut joita en voi katkaista juuri sillä hetkellä kun itse haluan.
Yritykseni kiinteät kulut ovat noin 50€ kuukaudessa, jos tarvitsen jotain asioita kuten toimitiloja, pyrin vuokraamaan ne sukulaisilta tai itseltäni. Tämä sen takia, jotta voin halutessani sopia maksujärjestelyistä sukulaiseni tai itseni kanssa siten, että en oikeastaan mitenkään voi joutua kuseen vaikka yritykselläni ei olisi mitään tuloja. Vältän viimeiseen asti ulkopuolisten kanssa minkäänlaisten sopimusten tekoa. Ulkopuolisia, joita ei kiinnosta mikään muu kuin se, että saavat omat maksunsa katkeamattomana virtana pyrin välttämään viimeiseen asti.
Olen liian köyhä voidakseni kantaa riskiä, joka mahdollisesti tuhoaa kokoa elämäni jos käy huonosti. Ei rikkaatkaan kanna sellaisia riskejä. Jos sinulla on 10 miljoonaa euroa, häviät siitä 5 miljoonaa riski sijoituksessa, elämäsi tuskin muuttuu radikaalisti. Jos sinulla 100 000€ velkaa ja tulot katkeavat kannat seurauksista vastuuta koko elämälläsi. Sen jälkeen alkaa tulla niitä esteitä millä et enää pääse loppuelämäsi aikana takaisin normaaliksi yhteiskunnanjäseneksi.
Asiaa voi olla vaikea käsittää jos on saanut ekonomisti tai talousalan koulutuksen, jossa painotetaan pelkästään rahaa ja rahaan pohjautuvia päätöksiä. Itse taas uskon siihen, että jos haluaa olla ainutlaatuinen, on ajateltava laatikon ulkopuolelta. Eikä voi luottaa siihen mitä muut sanovat. Puhe ei velkaista auta. Järjestelmä on kasvoton eikä välitä siitä vaikka et saisi velkojasi maksetuksi. En halua olla sellaisen kanssa missään tekemisissä. Mieluummin asioin vain niiden kanssa, jotka välittävät muustakin, koska se on pitemmän päälle parempi niin.
Painotan kaikessa toiminnassani yhteisöllisyyttä ja toimimista vain niiden tahojen kanssa joihin voin oikeasti luottaa. Kasvottomiin järjestelmiin, johin pankitkin kuuluvat ei voi luottaa ne saavat pärjätä ilman minua.
A no nymous
Kauniisti ja järkevästi kirjoitat. Kuten sanoin, uskon hyvin ymmärtäväni perustelusi, vaikka ekonomi olenkin.
Erityisesti pidän noista kahdesta viimeisestä kappaleesta ehkä siksi, että itsekin yritän elää pitkälti samoilla tavoin ja tällaista kokonaisnäkemystä muissakin arvostan.
"Kauniisti ja järkevästi kirjoitat. Kuten sanoin, uskon hyvin ymmärtäväni perustelusi, vaikka ekonomi olenkin.
Erityisesti pidän noista kahdesta viimeisestä kappaleesta ehkä siksi, että itsekin yritän elää pitkälti samoilla tavoin ja tällaista kokonaisnäkemystä muissakin arvostan. "
Federal Reserven setelirahoituksesta vastannut selittää aika hyvin skeptisyyteni pankkijärjestelmää kohtaan:
http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424052702303763804579183680751473884
Artikkeli selittää hyvin sen miksi USA pankit tekivät kaikkien aikojen huipputuloksensa heti finanssikriisiä seuranneina vuosina. FED osti palveluita valtavan määrän tyhjästäluodulla setelirahoilla, sekä laski pankkien kulut olemattomiksi lähes ilmaisella rahalla.
FED massiiviset 4 triljoonan dollarin raharuiskeet eivät mitenkään parantaneet suorittavan ja tuottavien yritysten ahdinkoa ja asemaa lainamarkkinoilla.
A no nymous
Luin linkkisi ja totesin sen päässeen myös suomalaisessa mediassa esille.
Eliitit, niin USAssa kuin Suomessakin ovat ilmeisesti jo niin irtaantuneet meidän tavisten arjen realiteeteista, että "peli" verorahoilla on heille vain mahdollisuus henkilökohtaisesti rikastua.
Jos johtajat ymmärtäisivät tehtävänsä samalla tavalla kuin me tavikset asian ymmärrämme, "johtaa työtä ja tekemistä mahdollisimman hyvin", ongelmat olisivat olennaisesti pienemmät. Valitettavasti vaan nykyinen korostunut henkilökohtaisen saalistamisen ja pelkän oman edun tavoittelu on kovassa kasvussa. Se toimii kuin deflaatio, kun kierre on saatu aikaan, siitä irroittautuminen tulee hetki hetkeltä vaikeammaksi.
Mahtavat Milton Friedman, Ayn Rand ja muut tuhoisan egoismin airueet riemuita. Ainakin siihen astyi, kunnes massat ovat saaneet tarpeekseen,
Lähetä kommentti