keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Vastuullisuuden ja pragmaattisuuden puolen välin tarkastelu




Tämän Avoimen, oikeudenmukaisen ja rohkean Suomen - hallituksen paljon mainostettu "puolenvälin" tarkastelu lähenee. Tarkasteltavaa riittää, tuloksista ei tietoakaan. Tätä varmaan pääministeri onkin tarkoittanut puhuessaan hallituksen pragmaattisuudesta? Virkamieslogiikalla vain silloin kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Ja kuten virkamiehelle, myös poliitikolle virheiden välttäminen on uran jatkuvuuden ehto ja siten pragmaattisuuden korkein aste. 

Mutta miten mahtaa olla silloin, kun hallitusohjelman keskeisimpänä kotimaisena tavoitteena pidetty ei ole onnistunut? Olisiko mahdollista toivoa, että pragmaattisuus korvattaisi vastuun kantamisella?

  • Kuntauudistus on ajettu umpisolmuun? 
  • SoTe-uudistuksen tilanteesta  kukaan ei saa enää tolkkua ollenkaan?
  • Puolustusvoimat on ajettu tielle, jossa puolustuksemme uskottavuus on vähintäänkin kyseenalainen. Eikä yksin meidän suomalaisten silmissä.
  • Vientiteollisuudesta on tehty katoavaa kansanperinnettä.
  • Teollisuuspolitiikka keskittyy vihaisiin lintuihin ja muihin osaamisintensiivisiin kehittyviin startuppeihin, jotka luovat työtä muille ja rikastuttavat ulkomaisia sijoitajia.
  • Työmarkkinajärjestöjen välinen luottamus on kehittynyt tasolle, jossa heille tuottaa vaikeuksia edes istua samaan pöytään.
  • Väestön ikääntyessä ja työttömyyden samalla kasvaessa, usko mahdollisuuksiin ylläpitää edes pahoinvointivaltiota, on uhkaavasti loppumassa.
  • Julkisen sektorin velkaantunimen ja siihen verrattavat sitoumukset on noustettu kaikkien aikojen ennätykseen.
Kannattaisi varmaan tutustua hallitusohjelman saatesanoihin heti puolivälin tarkastelun aluksi. Vaikkapa vain seuraaviin osasiin:

"Pohjoismainen, korkeaan työllisyysasteeseen, kilpailukykyiseen talouteen, tasa-arvoisiin palveluihin sekä huolenpitoon perustuva hyvinvointimalli on osoittautunut parhaaksi yhteiskuntajärjestelmäksi. Siinä yhdistyvät sosiaalinen eheys ja kilpailukyky. Hallitus parantaa hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita päättäväisesti. Koko maata kehitetään alueellisia erityispiirteitä kunnioittaen.

Hyvinvointi syntyy työstä. Suomen tulevaisuuden menestys sekä hyvinvointivaltion kestävä rahoitus ovat riippuvaisia korkeasta työllisyysasteesta. Hallituksen tavoitteena on varmistaa kaikille työhön kykeneville mahdollisuudet ja kannusteet työhön osallistumiseen, pidentää työuria sekä tarjota olemassa olevalle ja uudelle elinkeinotoiminnalle hyvät toimintaedellytykset. Työmarkkinoilla vallitseva luottamuksen ilmapiiri sitouttaa eri osapuolet yhteisiin päämääriin. Tämä vahvistaa myös maamme kilpailukykyä."

Siitä voisi hyvin kehittää vaikka hallituksen pragmaattisuuden henkeä yhteen hiileen puhaltavan ryhmätyön heti tarkastustilaisuuden alkuun. Sillä oman, jatkuvasti toistetun väitteensä mukaan meillä on vastuullisten puolueiden hallitus.

Tosin, millä tavalla hallitus aikoo vastuullisuutensa osoittaa, jää vielä nähtäväksi. Mutta  sen tähän mennessä osoittamasta pragmaattisuudesta päätellen, en usko siitä pitäväni. Sen verran hakoteillä tämä kakaralauma on ollut alusta alkaen.


PS.

Vaikka on täysin mahdotonta, että uudet vaalit olennaisesti kehitystä parempaan suuntaan muuttaisivat, saataisi ainakin uudet ihmiset naisten- ja muiden keltaisten lehtien sivuille elämäänsä esittelemään . Ehkä se kasvu sitten siitä...



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pelkään suuresti valtakunnan ykköspäättäjien puolesta. Miten heidän mielenrauhansa kestää tätä päättämättömyyden päättymättömyyttä?
Taisi olla jossain Perhon kunnassa, jossa metsämies lopetti itsensä kaadettuaan yleisen edun vastaisesti luvattomasti suden.

Hakki kirjoitti...

Anonyymi, kiitti kommentista.

He kestävät sen kuin mies. Onhan jokainen heistä juuri tätä tehtävää silmällä pitäen oppinsa politiikan tekemisessä hankkinut ja uransa luonut.

Vastuullinen ykköspäättäjä ei anna vastuksien estää kantamasta vastuutaan. Ei hän sen vuoksi voi sen paremmin itseään lopettaa kuin paikaltaankaan väistyä. Se ei sovi hallitsevan luokan brändiin ollenkaan. Pääsisivät plebeijit ihan liian helpolla. Noblesse oblige.