perjantai 11. tammikuuta 2013

Milloin maahanmuuttajasta tulee suomalainen



ja tuleeko koskaan, meidän syntyperäisten suomalaisten mielestä? Vai syyllistynkö näin ajatellessani rasismiin syntyperäisiä suomalaisia kohtaan? Kuinka suuri osa meistä on vaivautunut moista edes miettimään? Pitäisikö sitä yleensäkään miettiä?

Kysymys heräsi luonnollisesti Umayya Abu-Han­nan alkujaan innoittaman rasismikeskustelun kommenteista. Tarkemmin sanoen tutustuessani päivän Tabloid-Pravdan mielipidekirjoitteluun. Kirjoituksessaan Minulta kysytään jatkuvasti mistä olen kotoisin  eläkeläinen opettaja Michael Fahmy valottaa kokemuksiaan siitä, sitä me suomalaiset katsomme ilmeiseltä ulkomaalaiselta aiheelliseksi kysyä.

Syntyperäisenä suomalaisena kävin aikoinaan vieraskielisen koulun Suomessa. Luokka- ja koulutovereinani oli useita alkujaan maahanmuuttajien lapsia tai lapsenlapsia eri maista, mutta siltä ajalta ei mieleeni muistu varsinaisia maahanmuuttajia. Lienee selvä, että en usko kenenkään pitäneen Suomessa syntyneitä maahanmuuttajien jälkeläisiä muina kuin suomalaisina?

Silloin vahvin indikaatio maahanmuuttajataustasta oli nimi. Sukunimi ja useimmiten myös etunimi. Mutta eivätpä nuo kakarat juurikaan muulla tavalla meistä muista eronneet. Emmekä me muut vaivautuneet kyselemään.

Nyt on toisin. Vahvimpia ovat väri, nimi, vaatetus, suomen kielen taito ja oletettu uskonto (muu kuin kristitty). Niistä aika hoitaa tai voi hoitaa kaiken muun ja samanlaistaa, mutta väri ei lähde edes pesemällä.

Ilmeinen suomalainen small-talkin aihe, ilmeisen ulkomaalaislähtöisen henkilön tavatessaan on kysyä "mistä olet tai perheesi on tai sukusi on" alunperin kotoisin. Kyllä minä, uteliaana ihmisenä kysyn sitä ilmeisiltä suomalaisiltakin, varmaan osin sen vuoksi että asun Helsingissä ja toisaalta siksi, että sukumme yksi haara on Karjalan "evakkoja". Eikä ole tullut mieleenikään, että moisen kysymyksen voisi kokea loukkaavana.

Täytynee parantaa tapojani, varsinkin jos ei-valkoinen suomalainen voi pitää johtopäätöksenä, että ilmeiset suomalaiset olettavat, että ei-valkoinen ei voi olla suomalainen? Mutta onko se ilmeisten suomalaisten valtaosan ajatus?

Täytyy myöntää, että mielestäni on usein positiivisella tavalla hauskaa, kun värillinen lapsi tai aikuinen puhuu puhdasta savon tai vaikkapa karjalan murretta. Silloin myös lähden siitä, erityisesti asiaa ajattelematta, että kyseessä on suomalainen.

Vaan entäpä silloin kun kyseessä on keski-ikäinen murtaen Suomea puhuva ei-valkoinen tai valkoinen, vaikkapa kaupan myyjä? Ajattelenko edes kansalaisuutta? En.

En ainakaan usko ajattelevani, en ainakaan tyyliin "onkohan tuo ihminen suomalainen" tai tyyliin "onkohan tuo ihminen Suomen kansalainen" tai edes tyyliin "onkohan tuolla ihmisellä edes Suomen kaksoiskansalaisuus" .

Auttakaa nyt hyvät ihmiset. Milloin maahanmuuttajasta tulee suomalainen? Suurin osa meistä kun tässä maassa, ja määrittelystä riippuen kaikki olemme maahanmuuttajien jälkeläisiä.





43 kommenttia:

Igor kirjoitti...

Samaa vieraskielistä kouluahan minäkin kävin. Ei me siellä ketään eroteltu. Mutt aihan kuten sinäkin kerrot kyllä minäkin uteliaana kysyn jos törmään murteellisesti mutta hyvin suomea puhuvaan. Mistä olet kotoisin? Ja useimmiten kehun hänen kielitaitoaan tarkoituksenani kannustaa. Vierasmaalaiselta isältäni meni varmaan yli 15 vuotta oppia suomenkieli ilman korostusta. Mutta sitten kävikin niin että kouluaikoina isältä kysyttiin suomenkielen kieliopin visaisimmat pulmat.

Kysyt milloin ihminen on suomalainen. Olen törmännyt asiaa käänteisesti. Milloin ulkomaille muuttanut suomalainen omaksuu uuden kotimaansa. Kokemukseni on aika yksiselitteinen. Aikaisintaan toisessa tai kolmannessa polvessa, usein jo äidin- tai kotikielensä menettäneenä. Eksoottinen ulkonäkö tai ihonväri leimaavat varmaan vielä pidemmälle alkuperän. Näkeehän sen Amerikan mustista. Hehän ovat afro-amerikkalaisia. Eli muistavat (minusta kunniakkaasti) taustaansa.

Vaikka en olekaan mikään monikulttuurisuuden propagoija muistuttaisin kahden käsitteen erosta: kansallisuus ja kansalaisuus. Olla suomalainen kansallisuudeltaan tai kansalaisuudeltaan ovat kaksi eri asiaa. Enkä minä tiedä pitäisikö meidän edes niitä mitenkään sekoittaa enkä tiedä sitäkään onko se oikein mahdollista.

Hakki kirjoitti...

Igor

Kuten ilmeisesti myös ymmärsit oletinkin, että ensimmäisenä kommentoisit. Toivottavasti saisit vielä seuraa.

Kun itse taas kuulun niihin, jotka toisaalta pitävät monikulttuurisuutta kehittymisen keskeisenä mahdollisuutena ja toisaalta luulee ymmärtävänsä sen vastustamisenkin perusteita ihmettelen usein, pitääkö nykyisessä maailmankylässä kansallisuudella ja kansalaisuudella olla näin suuri merkitys, kuin miksi se aika ajoin tuntuu nousevan?

En nimittäin kuvittele, että sitä Francon 5. kolonnaa nykymaailmasta enää suurennuslasillakaan voi löytää. Vaikka onhan se aina mielenkiintoinen ajatusleikki kun miettii mitä voisi tapahtua, kun pienessä maassa yks´kaks, esimerkiksi vaikka matkailun seurauksen enemmistöstä saattaa tulla vähemmistö.

Anonyymi kirjoitti...

Maahanmuuttajasta tulee ainakin mediassa suomalainen siinä vaiheessa kun hän syyllistyy rikoksiin, jotka on pakko uutisoida. Sen vuoksi olemme tottuneet näkemään ilmauksia, kuten "espoolaismies raiskasi" ja "porvoolaismiestä syytetään joukkotuhonnasta"

Silloin taas kun joku maahanmuuttaja on onnistunut vaikka saamaan työpaikan (vau!), hänen maahanmuuttajuuttaan oikein korostetaan. Ja silloin tietysti, kun he rikastuttavat geeniperimäämme.

t. Pörri Orava

Hakki kirjoitti...

Pörri Orava, kiitos kommentista.

Herää ja avaa hyvä Pörri toinenkin silmäsi. Maailma ei ole noin musta-valkoinen. Ei edes maan tasosta katsottuna.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

vaihdetaanpa hieman katsantokantaa: milloin maaltamuuttajasta Helsinkiin tulee stadilainen? Vastaus: ei koskaan, sillä stadilaisuus on mielentila, state of mind. Ei auta vaikka kuinka on vaihtanut asuinpaikkaa ja väestökirjaa ja passissa lukee asuinpaikkana Helsinki, bönde mikä bönde, ja on sitä koko loppuelämänsä. Korkeintaan seuraava sukupolvi, jos sekään, voi katsoa olevansa stadilainen, ellei sitten ole äidinmaidon tai perheen tapakulttuurin myötä liiaksi imenyt maalaisia elintapojaan. Joita vaikutteita voidaan myös saada isovanhempienkin kautta.

Sama juttu suomalaisuuden kanssa. Sekin on rotuominaisuuksien ohella myös mielentila.

Minä voin ihan kuinka vain stadilaisena muuttaa landelle, ja nyt, Pohjanmaalle muuttaneena pohjalaista minusta ei koskaan tule. Eikä nyt täällä Saksassa minusta tule saksalaista. Ei onnistu sitten millään. Pysyn aina suomalaisena ja Suomessa Stadilaisena.

Samalla tavoin, ulkomaalainen Suomeen muuttuessaan ei muutu suomalaiseksi: leopardi ei täplistään eroon pääse. Jos sitten vielä ihonväri on poikkeava, niin pysyy lähtömaansa rotuedustajana, tekipä sitten mitä tahansa.

Suomalaisuus ja kansallisuus yleensäkin, on jotain geneettistä alkuperää todistavaa, jolla seikalla todennäköisesti on myös jotain sosiobehavioraalista vaikutusta. Mutta tästä seikasta ei sovi kovin voimakkaasti argumentoida, koska se halutaan helpolla tulkita rasismiksi. Tatu Vanhasen ja edustamiensa rotuoppi on lyttyyn lyöty, mutta toisenlaisissa olosuhteissa, ilman holokaustin painolastia, tätäkin asiaa varmaan tutkittaisiin toisella tavalla.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Olen jossain vaiheessa tainnut mainita, että isäni on USAn kansalainen? Suomessa toki syntynyt, mutta yli 60 v. rapakon toisella puolella asunut. Siellä elävistä sisarpuolistani toinen on USAlainen toinen kanadalainen. Isä on suomalainen, ja sellaiseksi itsensä mieltää ja mahdollisesti toinen sisaristani. Toinen on selkeästi USAssa asuva kanadalainen. Jopa tuossa isossa sulatusuunissa väittäisin, että vain sisareni kävisivät sikäläisistä, sikäläisten mielissä.

Mutta en ole tainnut mainita, että sukujeni eri haaroja tulee Suomen lisäksi Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Skotlannista. Varsinainen sillisalaatti, mutta katson ja uskon kaikkien minut tuntevien katsovan, että olen suomalainen.

Kieli ja sen hallinta on ilmeinen edellytys. Mutta väri tekee sen merkityksettömäksi niiden silmissä, joille se on ongelma. Ilmeisesti täytyy vain odottaa, että suomalaisten ihonväri vähitellen muuttuu, kuten kaikkien muittenkin Latte-kahvin beigeksi?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

tähän sopii liittämäni "määrite" suomalaisuudesta, jotenkin näin minäkin sen koen. Suomalaisuus on mielentila.

tutkija Pohjanmaalta

++++++

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Jorma Etto

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Piti sinun nyt tuokin....

Ilmeisesti en sitten vielä olekkaan suomalainen. Onko heitä? Missä?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

kun tuota suomalaista menoa ja meininkiä jo hieman ulkopuolisin silmin seuraan, täytyy kyllä todeta, että aika erikoista porukkaa olemme. Oikeastaan siitä on eurooppalaisuus vielä melko kaukana. Aika vaikeaa on siihen muualta tulleen samaistua, nuo oudot tavat itselleen adoptoida ja sitäkautta suomalaiseksi tulla.

Olen myös ajatellut niin, että juuri meidän suomalaisuutemme toimii meille suojana muukalaisuutta vastaan.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Vai voisiko sittekin olla niin, että muukalaisuutemme luoma suomalaisuutemme on juuri sitä aitoa eurooppalaisuutta? Siis se, että olemme itse asiassa aika sekarotuinen sakki? Vailla ensimmäistäkään kantakirjaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

niin, se varmaan menee niin, että kohta olemme muukalaisina omassa maassamme :-(. Vihreät jo aikaa sitten toitottivat, että meidän suomalaisten täytyy (omassa maassamme) tottua maahantulijoiden (tai maahantunkeutujien) tapoihin.

Mutta suomalaisuutemme on jotain varsin outoa eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna. Menepä kokemaan suomalaisuutta Kauhajoen keskustaan myöhään illalla kesäviikonloppuna, niin tajuat että kaukana ollaan eurooppalaisuudesta. Tai tee kävelylenkki Helsingin keskustassa varhain vappuaamuna; kerran Aleksanterinkadulla laskin seitsemän rikottua näyteikkunaa kaikesta muusta rikotusta lasista puhumattakaan. Suomalainen ei-eurooppalainen "ilo" oli päästetty juhlinnassa valloilleen.

Nämä esimerkit suomalaisuuden huonoimmasta päästä. Paremmasta päästä on suomalaisen ja suomalaisuuden suhde luontoon. Vielä sukupolvien kaupunkilaisuuden jälkeen suomalaisella on kaipuu ja läheinen suhde metsään, veteen. Tämä luontosuhde on välittynyt geenien kautta, sitä suhdetta ei voi opetella eikä se välity geneettisesti ulkosuomalaisille seuraavissakaan sukupolvissa? Miten on oman itsesi laita?

tutkija Pohjanmaalta

Anonyymi kirjoitti...

+++ välity geneettisesti ulkosuomalaisille +++

pitää olla uusiosuomalaisille :-)

tutkija Pohjanmaalta

Igor kirjoitti...

Joskus mietin kenen on sopeuduttava. Ns kantasuomalaisen vai tänne maahanmuuttajana tulleen? Ja pitäisikö meidän hiukan jäsentää tuota käsitettä maahanmuuttaja? Senkin nimikkeen alle mahtuu kaikenkarvaista tulijaa. Osan tulijoista toivotan mielelläni tervetulleiksi mutta osaa en. Enkä usko, että Hakkikaan ihan kaikkia katsoo pelkkänä monikulttuurisena mahdollisuutena. Minä lähden omasta mielestäni ihan oikeutetusti että tulija sopeutuu meihin eikä päinvastoin. Usein tuntuu että meitä vaivaa perisuomalaiseen tapaan "mitähän ne meistä ajattelee"-syndrooma.

Ja kun tuota ainaista mantraa kuuntelee jostain hienosta eurooppalaisuudesta, jota meidän pitäisi tavoitella, alkaa ällöttää aivan kuin suomalaisuus (epämääräisenäkin yleisnimityksenä) olisi jotenkin vähempiarvoista.

Kuuntelin A-studion jotain rasismikeskustelua ja ihmettelin kun siellä vaadittiin jotain täsmällistä suomalaisuuden määritelmää. En minä usko että mitään ranskalaisuuden tai brittiläisyydenkään määrittelyä on täsmällisenä olemassa.

Olen minäkin saanut oman annokseni suomalaisesta ryssävihasta, jonka tulkitsen rasismiksi, mutta en minä silti syyllistä koko maata ja kansaa ja jatkuvasti voivottele aiheesta mediassa.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Kaikki edelliset ”puheenvuorot” toivat selkeästi esille perusteet joille ihmisten väliset eroavaisuudet rakentuvat. Voisi ehkä sanoa eroavaisuuksien olevan pelkästään pintapuolisia ilmentymiä, jotka ovat tuloksena siitä missä osassa maailmaa olemme sattuneet syntymään ja olemme eläneet vuosituhansia. Kuten tiedämme, ilmasto on muotoillut kasvillisuuden ympäristöönsä sopeutuvaksi, emmekä ihmisinä ole kovinkaan kaukana kaikesta muusta ”kasvillisuudesta”. Olemmehan ”juurtuneet” tuntemaamme ympäristöön.

Pintapuolisista, ulkonaisista eroavaisuuksista, olemme tehneet johtopäätöksen jota kutsumme suomalaiseksi, ja lisäämällä siihen psyykkisen mielipide eroavaisuuden, olemme kyvyttömiä näkemään pintaa syvemmälle. Ehkä kaikkein hämmästyttävin havainto, minkä voi tehdä on, että kaiken tuon pinnalla esiintyvän alla, väristä, koosta ja kaikista muista ”eroavaisuuksista” huoliimatta, on täysin samanlainen, pelkojen ja epäluulojen kahlitsema ihminen, samanlaisin tarpein, syödä, jouda ja siittää.


Hakki kirjoitti...

Wouv!

Mielenkiintoisia kommentteja, joista erityisesti nostaisin esiin seuraavat:

kohta olemme muukalaisina omassa maassamme :-( Tästähän viimeisin kokemus meillä voisi olla autonomian aika? Ja kieltämättä kovasti tapeltiin, suurimmaksi osaksi kyllä toistemme kanssa, ennekuin siitä onnenkantamoisella päästiin.

Mutta erityisesti tappelumme ei kohdistunut silloin "musulmaaneihin ja murjaaneihin", eihän niitä niihin aikoihin täällä juurikaan liikkunut. On kuitenkin lähes logistinen mahdottomuus, että heidän määränsä nopeasti kasvaisi tasolle, jossa valta heille kokonaisuudessa siirtyisi?


tulija sopeutuu meihin eikä päinvastoin Maassa maan tavalla tai maasta pois. Olen varsin pitkälle samaa mieltä. Tosin edellytän kyllä, että myös me sopeudumme. Mutta maan lait, tavat ja kulttuuri ovat yhdessä elämisen lähtökohtia. Ne muuttuvat hitaasti ja niistä kulttuuri ja tavat hyvin hitaasti. Niiden kautta toivottavasti joskus muutaman sukupolven jälkeen syntyy uusi suomalaisuus? Ja kun kansainvaellukset tuskin tähän loppuvat, uusi muutokseen joustavammin ja hyväksyvämmin suhtautuva.


hienosta eurooppalaisuudesta En näe eurooppalaisuudessa mitään erityistä hienoutta. Ehkä juuri koulun peruja? Näen erilaisuutta josta on vähitellen, mutta hyvin, hyvin vähitellen näköjään muodostumassa jotain erityistä. Sen on muodostanut maanosamme menneisyys. Sitä leimaavat keskinäiset sodat ja sisäiset sodat, pitkälti arabeilta perityt tieteet ja osin taiteet, jotka loivat teknologian kehittymisen perustan, sitä seuraava voimakas väestönkasu, joka pakotti etsimään uutta "Lebensraumia" toisaalta viljavan maan puuttesta toisaalta kasvaneista tuloeroista ja sorrosta johtuen. Samalla tuhottiin sekä tarkoituksella että vahingossa kahden, kolmen tai neljän muun maanosan kulttuurit lähes viimeiseen mieheen (naiseen, lapseen ja vanhukseen). Se siitä hienoudesta.

kaikesta muusta ”kasvillisuudesta” Onko sittenkin niin, että alamme vähitellen irtaantua roolistamme kasvina kasvien joukossa alkaessamme ymmärtää universumia ja sen lakeja entistä yksityiskohtaisemmin? Alkaessamme manipuloida muita kasveja, omia geenejämme, ja synnyttäessämme tulevaisuudessa A ja B ihmisiä eri pulloissa?

Ja yhteenvetona kattava:

"Ehkä kaikkein hämmästyttävin havainto, minkä voi tehdä on, että kaiken tuon pinnalla esiintyvän alla, väristä, koosta ja kaikista muista ”eroavaisuuksista” huoliimatta, on täysin samanlainen, pelkojen ja epäluulojen kahlitsema ihminen, samanlaisin tarpein, syödä, jouda ja siittää."

Joten miksi ihmeessä siitä riittää tarvetta keskustella maailman tappiin? Pelkäämmekö edelleenkin tulijoiden varastavan karjamme, juovan lähteemme tyhjiksi, pilaavan peltomme ja ryöstävän naisemme?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki ja muut,

Maa- ja metsätaousmininisteriö on muutama vuosi sitten julkaissut listan Suomen luonnolle haitallisista vieraslajeista, koottu musta lista julkaistiin 11. marraskuuta 2009.

Lajit listatiin osana maa- ja metsätalousministeriön vetämää kansallista vieraslajistrategiaa.

Vieraslajeja pidetään yhtenä suurimmista luonnon monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti uhkaavista tekijöistä.

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/vaaralliset-muukalaiset-pannaan-mustalle-listalle

Tämä siis koski flooraa ja faunaa, ja siltä tuntuu että vihreät hehkuttivat voimakkaasti kyseisen listan puolesta. Mieleniintoiseksi asia muodstuu, jos kysymyksenasettelu kohdistetaan koskemaan koko luonnon kokonaisuutta, ihmiset mukaanlukien, sillä osa luontoahan me ihmisetkin olemme. Väittääkö joku vastaan?

Meillä kaikilla ihmisillä on oma luontainen kasvu- ja elinympäristömme, sekä fyysinen, henkinen että normatiivinen, joihin olemme sopeutuneet vuosituhansien aikana. Kun näistä ympäristöistä aletaan siirtää vieraslajeja toisiin ympäristöihin, sopeutuminen voi olla vaihtelevaa, joko sopeudutaan liiaksi tai ei sopeuduta ollenkaan. Tai sopeudutaan jonkun ominaisuuden osalta, toisen ei. Mitä erilaisemmasta ympäristöstä vieraslaji suomalaieen kasvu- ja olotilaenvironmenttiin tulee, sitä suurempi on riski vääränlaisesta sopeutumisesta. Flooramaailmasta hyvä esimerkki on lupiinin sopeutuminen suomalaiseen kasvuympäristöön, jota asiantuntijoiden puolesta pidetään erittäin haitallisena. Yleensä maallikko kuitenkin pitää lupiinia kauniina keskikesän kasvina, joka koristaa maanteiden pientareita :-)

Helsingin Itäkeskuksessa ostostellessa ei voi välttyä havainnolta, että sinne on uudelle kasvualustalle asettautunut vieraslajia, joka toisaalta on sopeutunut hyvin, toisaalta ei. Ja tämä toteamus ilman rasismia. Tästä herää kysymys, tulisiko sisäasiainministeriönkin laatia maa- ja metsätalousministeriössä laaditun kaltainen ohjeistus ihmisperäisten vieraslajien maahan tuomisesta? Osassa maailmaa asustaa sellaisia ihmisiä, joilla ei vieraissa oloissa ole halua tai tarvetta muuttua uuden asuinmaan olosuhteita vastaavasti. Segrekaatio vaikuttaa ilmiöön siten, että tätä halua ei ole seuraavissakaan sukopolvissa. Eräät Euroopan kaupunkien lähiöt ovat oiva esimerkki vieraslajien mukanaantomista ongelmista.

Maahanmuuttajia vastaanottavilla mailla on Kanadan esimerkin mukaisesti oikeus valita maahan muuttavat. Nyt eurooppalainen maahanmuutto ei tällaista valintaa tee ja kun ei tee, aiheuttaa merkittäviä ongelmia maahanmuuttajien sopeuttamisessa yhteiskuntakelpoisiksi. Tämä asia tulee voida ottaa keskusteluun ilman että se on rasismia. Etenkin pienessä maassa kuten Suomi, vieraiden kulttuurien yhteentörmäys voi olla tuhoisaa. Onkin jo.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Esimerkkisi vieraskasveista ja -eläimistä on valaiseva ja toisaalta "perplexing". Osa niistä varmasti aiheuttaa tuhoa, kuten kai varsinkin Australiassa koetaan ihmisen aktiivisen siirtämisoperaatioiden seurauksena kanit, kamelit, sammakot, joku samperin köynnös jota en nyt muista... Itse tekisin niistä kuitenkin toisenlaisen johtopäätöksen. Ihmisen tieto luonnon syy ja seuraussuhteista on vieläkin niin pieni, ettei ihmisen suorittamista valinnoista ole lajien sekoittumisen ehkäisijäksi. Ei varsinkaan oman lajinsa.

On helppoa olla samaa mieltä seuraavasta. "Tämä asia tulee voida ottaa keskusteluun ilman että se on rasismia. Etenkin pienessä maassa kuten Suomi, vieraiden kulttuurien yhteentörmäys voi olla tuhoisaa." Mutta en oikein jaksa uskoa, että edes keskustelussa löytäisimme ratkaisun. Se, että keskustellaan saattaa itsessään olla ratkaisu?

Muuten. Lukaisin juuri Tabloid-Pravdasta samaa asiaa käsittävän "oikean journon" Jaakko Lyytikäisen Lauantaiessee, Rasisti Minäkö?. http://www.hs.fi/paivanlehti/12012013/kulttuuri/Rasisti+min%C3%A4k%C3%B6/a1357892139733 Suosittelen.

Siitä kolme lausetta: Abu-Hannan käynnistämä debatti on urautumassa samalle radalle kuin useimmat "yhteiskunnalliset keskustelut" nykyään. (Hakki: En tarkoita tätä tai meidän keskusteluja yleensäkään.) Se on kärjistävää, syyllistävää ja syyllistyvää. Osapuolia loitontavaa, klikkejä vahvistavaa.

SoMe keskusteluissa tapahtuu siis se sama polarisoituminen, kuin minkä me tavikset sanomme häiritsevän mediassa. Ja syykin on sama, tarvitaan selkeitä, pelkistettyjä ja siksi usein kärjekkäitä kannanottoja, jotta sitä joku lukisi ja edes joku kommentoisi? Kuitenkin yhteisöllisyyttä rakennetaan kuuntelemalla, ymmärtämällä, hyväksymällä. Vanhusten :-) sanoin; Ymmärrä oma tilasi, anna arvo toisellekin.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Niin kauan kuin olemme henkisesti ”earth bound” olemme aina muukalaisia, asuimmepa missä tahansa tällä planeetalla. Kysymyksessä on ympäristön muuttumisprosessista, johon meillä ihmisillä on, näennäisesti, jonkinlainen osa. Tiedämme, tai ainakin uskomme tietävämme vaikuttavan ilmiöihin jotka saavat aikaan muuttumista niin ympäristösämme samoin kuin itsessämme. Näen tapahtuman kokonaisprosessina. Kaikki mitä tapahtuu ei ole meidän hallittavissa, ja siksi teimmepä mitä tahansa, välttääkseeme seuraukset, eivät ole meidän tekemisistä riippuvaisia. Tämä ei ole fatalistinen opinion, minun tai oppimani muilta, vaan jokaisen nähtävissä jos niin tahtoo. Mikään ei ole pysyväistä.

Geologisessa ajassa, jossa ihmisen aika on fraction geologisesta, muuttumiset ovat aina tapahtuneet, useimmiten hitaasti jota emme ole voineet kokea tavalla jonka tämänpäiväinen tarjoaa. Tieteen kantimissa teemme johtopäätöksiä jotka tämän hetken tapahtumista lähtiessä heijastamme tulevaan, tietenkin pitkäaikaisten jo tunnettujen tapahtumien perusteella. Tiedämme myöskin muuttumisen tapahtuvan nopeasti, omalla aikakaudellamme. Tuolloin muuttuminen voi olla peloittava, jota oma aivomme on hidas ja melkein kyvytön seuraamaan. Voidaksemme nähdä luonnossa tapahtuvan muuttumisen ja sen ohessa myös itsemme välttämättömyyden muuttua, sopeutua jatkuvasti muuttuviin ympäristön olosuhteisiin, meidän tulee nähdä ensin ”the big picture”. Vasta siitä voimme mennä ja nähdä yksityiskohdan, itsemme. Ehkä vain vähäpätöisenä osana kokonaisuudesta, mikä todellisuudessa onkin kaikki mikä olisi nähtävissä jos menisimme asiaan realiteettien ohjaamina.

Näinhän emme asioita katso. Näemme, ja voimme nähdä rajoitetusti, useimmiten pelkkien mielipiteiden puitteissa. Tuolloin todellinen, se mitä on ja tapahtuu jatkuvasti, jää menneessa tapahtuneen ja meidan menneesta luomiemme mielipiteiden varaan.



Hakki kirjoitti...

Karl, (onko siellä todella kuumaa?)

"Kaikki mitä tapahtuu ei ole meidän hallittavissa" ihan varmasti näin. Mutta siitä huolimatta me myös muutamme ympäristöä ja muutumme itsekin sen seurauksena. Samoin olemme vastuussa teoistamme olivatpa seuraukset toimistamme ihan mitä tahansa ja tapahtuupa se sitten "rakastamiesi" faktojen tai mielipiteiden vuoksi.

Sanot, että muuttaaksemme meidän pitäisi ensin nähtävä "the big picture". Olen samaa mieltä ja niin ovat varmasti monet muutkin. Mutta kun tietämyksemme ympäristössä vaikuttavien syy - seurausketjujen monimuotoisuudesta, kaikesta tiedostamme huolimatta on ilmeisen vajavaista, syntyy muutoksia, joista osaa on mahdotonta jälkikäteen palauttaa vaikka kuinka haluaisimme.

Tiedät varmaan sanonnan "judgement without information is called opinion." Hyvin monen asian, tapahtuman, syy-seuraussuhteen, tilanteen osalta tietomme ovat vielä epätäydellisiä, osin juuri mielipiteiden tasoa. Ja "inhottavinta" on, että tuskin tiedekään koskaan pääsee kaiken osalta lopulliseen totuuteen, ainoastaan nykyiseen totuuteen. Mielipiteet nn siis tietoisesti hyväksyttävä ja toimittava niiden mukaan, jos tarkoituksena on yleensäkään toimia.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Täällä on todella kuumaa ja sää-shamannit lupaavat samanlaista, eikä vain alkaneelle viikolle, mutta myös seuraavalle. Viime lauantaina oli 42 astetta, eilen, sunnuntaina 41. Tänään ja viimeyönä, hyvän ukkosmyrskyn jälkeen, saatiin hiukan lauhkeampaa, 30, lämmintä sekin. Ruoho ja metsäpaloja yli sata, mutta ihme kyllä, ei ihan meidän kotinurkilla. Helikopterit kiertelevät jatkuvasti tarkkailen mahdollisia uusia paloja, mutta kaikki hyvin - so far.

Ja sitten ne ”rakastamani” factat. Joku oli todennt, että ”Only Truth liberates, not your effort to be free”. Jos tuohon yksinkertaiseen toteamukseen menee syvemmin, todellakin syvemmin, niin havaitset, että siitä löytää jotakin sellaista jota kirkot ja papit tulisi kertoa viikonloppu uskovaisille. Siihen ei sisälly ”uskomista” mitä joku on sanonut, vaan yksinkertainen toteamus siitä mitä on, eikä mitä pitäisi olla. ”Pitäisi olla” tulee kuvaan silloin kun emme näe mitä on. Syy/seurausketju on nähdäkseni tulosta juuri tuosta ei-näkemisestä, luottasmisesta jonkun toisen näkemiseen sokeasti. itsenäkeminen on kovaa työtä. Sen on rehellisyys koe ja siinä kaikki.

”Judgement without information is called opinion”, mutta eikö juuri judgement, per se, is lack of information and therefore based on opinion”? Mielipiteet yleensä ovat hyväksyttyjä perusteita melkein kaikkien toimintojen muotoihin ja ehkä juuri siksi niin usein mennään ”häikkiin” ?

Hakki kirjoitti...

Karl, so far so good. Noilla lämpöasteilla ei kai voi kuin toivoa, että ukkosmyrskyissä riittää vettä?

”Only Truth liberates, not your effort to be free”. Hyvin sanottu, joskaan ei välttämättä ehkä sittenkään kovin motivoivasti? Kun nimittäin ajattelee mitä tiesimme varmaksi 1600-luvulla ja mitä tiedämme nyt, ero on aika huikea? Ja sen minkä tiedämme varmaksi nyt olemme löytäneet, koska riittävän monella on ollut tuo effortti. Ja jos tuosta vielä jakaisi, toivottavasti riittävän monella on tuo effortti myös jatkossa.

Tarkoittamani syy - seurausketju perustuu kyllä ennemminkin Newtonin oppeihin ja empiiriseen havainnointiin kuin korkeakirkolliseen uskoon. Jälkimmäisessä kyseessä on sananmukaisesti uskonto jota syyn ja seurauksen fysikaaliset lait eivät millään tavalla sido. Eettiset ja moraaliset joskus.

Edellisestä johtuen olen myös eri mieltä siitä mitä tuolla judgement jutulla tarkoitetaan, tai ainakin itse tulkitsen sen toisin. Ja testaisinkin sinulta; What is jugement with information?

vieras kirjoitti...

Suomalaisuus perustuu ensi sijaisesti suomen kieleen. Ilman suomen kieltä ei voi olla suomalaista kieltä ja kulttuuria. Kielessä on sitten eri murteita jotka ovat aikojen kuluessa muovautuneet. Fyysinen paikka jossa kyseistä kieltä puhuva ryhmä on, muokkaa samalla kieltä ja kulttuuria. Jos suomalaisten esi-isät tulivat jostain Volgan mutkan luota niin matkan aikana on jotain tullut mukaan. Ja kun asetuttin tänne, niin täällä olo on muokannut myös. Suomalaiset ja virolaiset olivat kai osa samaa pääryhmää josta toinen jäi Viron alueelle ja toinen meni Suomenlahden yli tai Kannaksen tai Laatokan pohjoispuolelta siihen paikkan jota nimitetään Suomeksi, ja karjalaiset menivät Ääänisen ja Vienanmeren ja Vienanjoen tienoille, osa jäi Tveriin, Novgoridin ja Pihkovan tienoille. Suomalais-ugrilaiset kielet ja niitä puhuvat kansat ovat kiinnostava aihe mutta en tiedä yleistietoa enempää.

Autonomian aikana oli tavallaan suurempi itsenäisyys kuin EU-aikana. Autonomian aikana oli omia valtion symboleja kuten lippu ja vaakuna. Silloin oli lakeja joita saattoi säätää itse. Autonomian aikana ei maahanmuuttajille maksettu sosiaaliturvaa eikä annettu kunnallisia asuntoja. Jos joku ulkomaalainen muutti Suomeen niin hän vastasi itse toimeentulostaan.

Valtion tulee olla ensi sijaissa sen omia kansalaisia varten. Ei muiden maiden kansalaisia varten. Heillä on omat valtiot.

Olen todennut että valtion tulisi olla kuin osuuskunta. Kansalaisuus on tai sen tulisi olla ikään kuin osuuskunnan jäsenyys. Kansalaisoikeudet ovat kuin jäsenedut. Osuuskunnan jäsenyyttä täytyy hakea, jäsenehdot täytyy täyttää, hakijan täytyy suorittaa koeaika, ja hakijan täytyy maksaa jäsenmaksu. Osuuskunta voi erottaa sääntöjä rikkoneet jäsenet.

Pidän vaarallisina vaatimuksia siitä että ulkomaalaisilla pitäisi olla samoja oikeuksia kuin suomalaisilla. Ulkomaalaisella tarkoitan ulkomaan kansalaista ja suomalaisella Suomen kansalaista. Jos ulkomaan kansalaisilla on samat oikeudet kuin Suomen kansalaisilla niin Suomen kansalaisuus on menettänyt merkityksensä. Tällöin kansalaisuus on lähinnä ilmoitusasia ja se myönnetään liukuhihnalta. Silloin siitä tulee pelkkä vitsi.

vieras kirjoitti...

Maahanmuuttopolitiikan ohjenuorana tulisi olla se että maahan ei tule päästää sellaisia henkilöitä jotka muodostavat taloudellisen riskin ja/tai turvallisuusriskin. Taloudellisella riskillä tarkoitan riskiä siihen että ulkomaalainen elää vain yhteiskunnan tulonsiirtojen ja julkisten palvelujen varassa eikä työllisty tai ei edes halua työllistyä. Ulkomaalainen ei tällöin tuo nettohyötyä työsuoritteiden eikä verotulojen muodossa.

Turvallisuusriskillä tarkoitan sitä riskiä että ulkomaalainen on kotimaassaan ollut jossain hallituksen joukoissa, kapinallisjoukoissa tai muissa militanteissa ryhmissä, terroristiryhmissä tai mukana jossain jengissä tai rikollisliigassa tms. tai hän on omin päin tehnyt väkivallantekoja ja pakenee kiinniottajiaan. Hänestä on voitu myös tehdä etsintäkuulutus. Turvallisuusriski on siinäkin jos maahan päästetty henkilö syyllistyy henki-tai väkivaltarikokseen, varkauteen, ilkivaltaan tai rikkoo järjestyssääntöjä. Ainakin henki-ja väkivaltrikoksiin syyllistyneet tulee karkottaa alkuperämaihinsa ja heille tulee määrätä maahantulokielto. Jos alkuperämaa ei ota karkotettua vastaan niin pakotetaan se ensin porkkanan ja sitten kepin avulla. Tai sitten karkotetaan maahan joka huolii heidät, vaikka lahjusten avulla.

Väärennetyllä henkilöllisyystodistuskella sekä ilman henkilöllisyystodistuksia tulevia sekä luvattomasti maahan tulevia ei pidä päästää ja paperittomat ja luvattomasti maassa olevat tulee poistaa maasta välittömästi.

Suurin osa maahanmuuton ongelmista poistuisi käytännössä sosiaalipoliittisilla toimenpiteillä. Pitäisi säätää laki jonka mukaan Suomen kansalaiset ovat oikeutettuja Suomen sosiaaliturvaan ja kunnalliseen asuntoon. Suomen sosiaaliturvaa ei pitäisi voida myöntää ulkomaan kansalaiselle. Ainoa sosiaaliturvan muoto, johon ulkomaan kansalainen olisi oikeutettu, olisi työttömyyspäiväraha yhtä monelle päivälle kuin on ehtinyt olla työpaikallaan työssä.

Oleskeluluvan ei tule antaa oikeutta sosiaaliturvaan eikä kunnalliseen asuntoon. Oleskeluluvan ehtona tulisi olla varmuus toimeentulosta ja työnantajan tulisi hankkia henkilölle työlupa ja osoittaa että hänellä on voimassa oleva työsuhde. Kansalaisuutta taas ei tulisi voida hakea ennen kuin on ollut maassa vähintään seitsemän vuotta ja on koko tuon ajan vastannut itse toimeentulostaan, ja että pystyy myöhemminkin turvaamaan itse toimeentulonsa.

Vastaanottokeskuksessa on tarjolla majoitus, ruoka, vaatteita, pesutarvikkeita tms. Siellä on myös harrastustiloja. Nämä riittävät varmasti sellaiselle jolla on kotimaassaan vaarana hengenmeno. Ei sellainen tarvi penniäkään yhteiskunnan rahatukea eikä mitään kunnan tarjoamaa ja maksamaa kämppää. Jos henkilö palaa omasta aloitteestaan kotimaahan niin silloin voidaan maksaa paluumatka ja antaa jokin rahasumma mukaan. Tai maksetaan puolet paluurahsta lähtiessä ja puolet sitte kun on päässyt perille. Käännytys- ja karkotuspäätöksissä ei sitten olla noin hyvällä lahjanantotuulella.

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki.

”Ero on huikea”, mutta ei muulla kuin teknologisella tasolla. Ns. henkinen kehitys on jäänyt kauas jälkeen teknilllisestä, sitä kun ei voi korjailla kuten teknillistä voidaan ja mitä korjailuun tulee korkean teknillisen kehittymisen tuloksena on melkein poikkeuksetta ollut toistensa tuhoamista nopeasti kehittyvän tuhoaseiden suunittelu/valmistuksessa. Omituisinta on se, että teknillisen kehittymisen myötä ihmisen aivotoiminasta on tullut lisääntyvästi mekaaninen. Olemme oppineet rakentamaan mekaanisia ajattelu välineitä jotka toimivat virheettömän loogillisesti, mutta itse emme näytä oppivamme paljoakaan samasuuntaisesti. Teemme typeryyksiä joita rakentamamme masiineri ei voisi koskaan tehdä, tai ”sallia” tehtävän. Näyttäisi selkeältä, että meidän tulee ensin keksiä kone ja että keksimmämme kone, kuten computor, ohjaisi meidät, koneen rakentajat ”oikealle polulle”.

Mitä tulee ”efforttiin” niin voitaneen sanoa, että elämme effortlessly ja kun tunnemme vain effortisen toimintamuodon voimme pelkästään toistaa vanhaa, oppimaamme, ja samanaikaisesti compuuttori teknologia menee pitkin harppauksin eteenpäin jota sitten haluttomasti seuraamme. Puhutaan paljon ja laveasti ihmisen ”henkisestä kehittymisestä”, mutta jos huomioidaan, että compuuttori ja ihmisen aivo ovat molemmat toiminnaltaan koneellisia ja että ainoa ero onkin siinä, että aivomme on sisäänpäin suunnattu toiminto ja siellä näkemänsä pelon ohjaama, kun taas compuuttorilla ei ole itsensä rakentamia pelkoja js sen vuoksi voi nahdä asiat ja tilanteet ilman ”itseä”, objektiivisesti.


”What is judgment with information”, and what is a judgment without information? Information, as you well know, is often a concoction of one or many person’s opinion about something they have seen, or, believe have seen, and with these opinions some “notable person”, sitting on a platform delivers HIS OPINION, according to a big fat book called Bible or Law, a collection of thousands of Judgments over thousands of years. “Do not judge, not to be judged”.




Hakki kirjoitti...

Vieras, kiitti kommentista, molemmista.

Siis mielestäsi kieli on suomalaisuuden ydin? Hyvä valinta, koska ainakaan täällä asuvien geneettinen pohja ei suinkaan enää ole sieltä Uraalilta, Volgan mutkasta. Samalla täytynee sitten hyväksyä suomenruotsalaiset ja saamea puhuvat ainakin suomalaisiksi?

Suomessa syntyneet tai tänne esimerkiksi vanhempiensa pakolaisuuden tai muun syyn vuoksi muuttaneet, suomea, suomenruotsia tai saamea "kuin vettä vaan" puhuvat ovat siis kaikki suomalaisia. Mukaan lukien lähtökohdiltaan virolaiset, venäläiset, kurdit, vietnamilaiset, irakit ja arabit, somalit ja muut murjaanit, chileläiset ja indoneesit. Jos he siis ovat lisäksi kansalaisia, he ovat suomalaisia joita varten valtion tulee ensi sijaissa olla. Olen samaa mieltä, joskaan en edellytä suomenkieltä, suomenruotsia tai saamea "kuin vettä vaan". Ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen kyllä riittää.

Autonomian ajan ja EU ajan vapauksien ja velvoitteiden vertaaminen on aika hankalaa jo senkin vuoksi, että lähtökohta poikkeaa niin oleellisesti toisistaan. Valloitettu maa, josta yksinvaltainen monarkki loi itselleen ruhtinaskunnan on kai hiukan toista kuin itsenäinen valtio, joka on luovuttanut osan päätösvallastaan valtioiden liitolle? Yhteiskunnan kansalaispalveluiden vertaaminen, kun sellaisia ei juurikaan missään 200 vuotta sitten ollut, ontuu niinikään.

Vertaus osuuskunnan jäsenyyteen on mielenkiintoinen. Mitkä mahtaisivat mielestäsi olla jäsenyyden kriteerit? Osuuskunta on luonteeltaan taloudellinen yhdistys, yhteiskunnassa lähtökohdat ovat muutakin kuin taloudelliset, vaikkapa aatteelliset tai alueelliset tai inhimilliset. Ja ennen kaikkea; osuuskunta voi erottaa mutta valtio ei voi karkoittaa, ellei halukasta vastaanottajaa ole.

Tuo toisen komenttisi osalta olemme ajattelussamme ilmeisen aika kaukana toisistamme. Ymmärrän kantasi lähtökohdaksi, että et halua tänne pakolaisia ja jos niitä kuitenkin tulee, niille ei pidä tarjota mitään yli elämisen välttämättömien minimivaatimusten? Oletkohan miettinyt sellaisen päätöksen mahdollisia seurauksia?

Itse lähtisin mieluummin siitä, että vastaan otetuille annettaisi mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään yhteiskunnassamme. Ja kuten toteat mielestäni aivan oikein totesit, siinä kielitaidon hankkiminen on avainasemassa. Ja sen jalkeenhän he omaavatkin jo keskeisimmän kansalaisuuskriteerisi.

PS.

Pakolaisuuden syyt ovat moninaiset ja olosuhteet ennen lähtöä usein kaoottiset. En välttämättä luottaisi sen yhteiskunnan virkamiesten arvioihin lähtiöiden rikoksista ja kunnollisuudesta.





Hakki kirjoitti...

Karl

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tekninen kehityksemme nopeus ylittää, jopa moninkertaisesti henkisen kehittymisemme nopeuden. Sille pitäisi varmaan sitten jotain tehdä? Vastauksena kun ei tule olemaan, että ihmiskunta tarkoituksellisesti hidastaisi teknistä kehittymistään.

Hidastuminen voi toki tapahtua ja saattaisi varmaan olla jopa teoreettisesti toivottavaa, mutta voinee tapahtua vain massiivisen sotilaallisen konfliktin tai muun globaalin kriisin seurauksena? Ja sen hinta lienee jopa sinunkin mielestäsi liian suuri? Joten täytynee pitäytyä henkisen kehityksen kiihdyttämisessä?

Yhä useampi meistä tuntuukin kääntyneen sille tielle. Yritys uuden henkisyyden löytämiseen ja ihmisenä kasvamiseen on täälläkin jo nähtävissä. Missä sitten kulkee huuhaan ja todellisen raja jää ulkopuoliselle, asiaan paneutumattomalle valitettavan usein epäselväksi.

Judgement on information?

Judgement according to wikipedia:

"Judgement (or judgment[1]) is the evaluation of evidence in the making of a decision.[2][3][4] The term has four distinct uses:
Informal - Opinions expressed as facts.
Informal and psychological – used in reference to the quality of cognitive faculties and adjudicational capabilities of particular individuals, typically called wisdom or discernment.
Legal – used in the context of legal trial, to refer to a final finding, statement, or ruling, based on a considered weighing of evidence, called "adjudication". See spelling note for further explanation.
Religious – used in the concept of salvation to refer to the adjudication of God in determining Heaven or Hell for each and all human beings."

Information according to wikipedia:

"Information, in its most restricted technical sense, is a sequence of symbols that can be interpreted as a message. Information can be recorded as signs, or transmitted as signals. Information is any kind of event that affects the state of a dynamic system. Conceptually, information is the message (utterance or expression) being conveyed. The meaning of this concept varies in different contexts.[1] Moreover, the concept of information is closely related to notions of constraint, communication, control, data, form, instruction, knowledge, meaning, understanding, mental stimuli, pattern, perception, representation, and entropy."

So unfortunately you cannot escape the fact; all we have at hand are opinions, some more informed than others. ;-)

vieras kirjoitti...

Jos ei ole suomen kieltä, ei ole mitään suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria. Muuten Suomi on pelkkä fyysinen paikka jossa on jotakin muuta. Ensisijaisesti kieli on se joka tekee kansan ja kulttuurin, fyysinen paikka tuo siihen oman lisänsä kun kyseinen kulttuuri on asettunut siihen paikkaan aikojen kuluessa.

Ulkomaalaisen Suomessa syntynyt lapsi on etnisesti sitä mitä hänen vanhempansa ovat. Suomi on fyysinen paikka. Identieetti eli mihin maahan, kieleen ja kulttuuriin samaistuu, on sitten se mikä on annettu tai omaksuttu. Riippuen kodista ja siitä missä viettää aikaa ja kuinka paljon. Voi käydä niin että hän palaa vanhempien kotimaanansa niin tällöin hän ehkä pitää itseään etnisesti samana kuin vanhempansa ja samaistuu vanhempiensa kotimaahan.

1800-luvun USA:ssa uuden maan omaksuminen taisi mennä kolmessa sukupolvessa: maahan tulleilla vanhemmilla oli alkuperämaan identiteetti, mutta opettelivat uuden maan käytäntöjä. Lapsilla oli kaksoisidentieetti, ehkä riippuen siitä ehtikö syntyä vanhempien kotimaassa vai uudessa maassa sekä siitä puhuttiinko kotona kotimaan kieltä. Lapsenlapsilla oli sitten uuden maan identieetti kokonaan. Tosin lapsenlapset saattoivat tietää jotain isovanhempien kulttuurista jos olivat tekemisissä isovanhempien kanssa.

Kansalaisuus on eri asia kuin kansallisuus. Kansalaisuus on passi ja rekisteröinti maan asukkaaksi. Kansallisuus on sitten kielellis-entis-kulttuuris-asenteellinen asia. Esimerkiksi baskit ovat Espanjan kansalaisia mutta kielellis-entis-kulttuuris-asenteellisesti he ovat oma ryhmä. He ovat historiallinen kansa joka on kauan ollut siellä missä on. Uskonto on sama kuin muilla Espanjan asukkailla.

vieras kirjoitti...

Lähden siitä että hädänalaisia on autettava ensisijaisesti heidän omissa maissaan tai mahdollisimman lähellä niitä. Se on halvempaa, tuloksiltaan parempaa ja paras kaikkien osapuolten kannalta.

On hyvä muistaa että Suomi on yleensä kaukana. Jos joku väittää olevansa pakolainen tai turvapaikanhakija, on muistettava että hänen alkuperäinen kotimaansa on yleensä kaukana oleva maa. Jos hän pakenee ja etsii turvapaikkaa, hänen olisi helpompi paeta kotimaastaan naapurimaahan tai jopa oman maansa sisällä rauhallisempiin osiin. Hänen kotimaansa ja Suomen välillä on monta maata jotka ovat turvallisia ja rauhallisia eikä niissä ole sotia tai levottomuuksia. Turha häntä on Suomeen asti kun se on niin kaukana ja kulttuuri on hyvin erilainen verrattuna kotimaahan. Lähempänäkin olisi rauhallisia paikkoja joihin on helpompi mennä ja joista voi palata helpommin. Tulisi pyrkiä siihen että ihmiset olisivat parantamassa kotimaansa oloja eikä heitä vietäisi kauaksi vieraaseen ja outoon maahan.

Jos sanotaan että Somalia on turvaton maa niin se on tulkinnavarainen väite. Somalia on turvaton maa ulkomaalaiselle, mutta se on suhteellisen turvallinen somaleille itselleen. Miksi muuten on mahdollista että somaleja käy Somaliassa lomamatkoilla sukulaisten ja tuttujen luona?

Pysyn väitteessäni että yhteiskunnan ei tule tarjota ulkomaan kansalaisille mitään valmiina. Jos haluaa jotain, täytyy nähdä vaivaa. Jos haluaa toimeentulon, etsiköön työpaikan tai perustakoon oman firman tai pyytäköön rahaa alkuperämaassa olevilta sukulaisilta. Jos haluaa asunnon, saa etsiä sen vapailta markkinoilta.

Selvin ero Helsingin ja Tallinnan välillä on siinä että siellä ei yleensä näe afrikkalaisia eikä Lähi-idästä tulleita. Jos näkyy niin todennäköisesti ne ovat käymässä siellä Suomesta tai Ruotsista käsin. Viroon ei käytännössä tule pakolaisia eikä turvapaikanhakijoita tai sellaisia jotka väittävät olevansa noita. Jos tuleekin niin ne jatkavat Suomeen tai Ruotsiin. Viro kun ei tarjoa sosiaaliturvaa eikä kunnallisia asuntoja, ei ainakaan ulkomaan kansalaisille.

Suomessa ei kuulemma saa rikosuutisten yhteydessä sanoa ulkomaalaisen rikollisen kansallisuutta, kansalaisuutta eikä nimeä eikä näyttää tunnistettavaa valokuvaa hänestä. Tämä on hölmöä koska se vaikeuttaa kiinniottoa. Tietääkseni Virossa rikosuutisissa ja etsintäkuulutuksissa julkaistaan rikoksen tekijästä kaikki mitä on tiedossa: valokuva jossa on tunnistettavat kasvot, henkilön nimi, kansallisuus eli etninen ryhmä, minkä maan kansalainen hän on, uskonto, fyysiset tuntomerkit eli ikä, pituus, paino, hiusten väri, ihon väri, silmien väri, miten on pukeutunut viimeksi tms. Siis näin kuulemma tehdään Virossa tavallisessa sanomalehti-mediassa ja televisiokanavilla ja radiossa, ja tietysti internetissä.

Karkotuksista pysyn yhä väitteessäni. On sanottu että karkotusta ei voida toimeenpanna jos karkotettavan alkuperäinen kotimaa ei suostu ottamaan häntä vastaan. Tällöin voidaan kokeilla porkkanaa eli maksetaan sille maalle rahallinen korvaus tai muu taloudellinen korvaus siitä että ottaa karkotettavan henkilön vastaan. Jos maa ei suostu ottamaan henkilöä vastaan edes porkkanan avulla niin sitten tarvitaan keppiä. Keppiä voidaan käyttää siten että uhataan leikata kehitysapua tai muuta taloudellista apua tai uhataan poistaa se kokonaan. Myös voidaan uhata että määrätään viisumikielto tai maahantulokielto kaikille kyseisen maan kansalaisille. Keppiä käytettäisiin siihen asti kunnes maa suostuu ottamaan henkilön vastaan.

Ennen kuin karkotettava henkilö poistetaan maasta, hänestä tulisi ottaa ylös valokuvat, sormenjäljet, dna, hammaskartta, verinäyte sekä skannata verkkokalvo. Siltä varalta jos häneen törmätään uudestaan. Karkotettavalle henkilölle tulee määrätä maahantulokielto.

Hakki kirjoitti...

Vieras,

olemme edenneet jo aika kauas varsinaisesta otsikosta, Milloin maahanmuuttajasta tulee suomalainen.
Aivan ilmeisesti ajatuksemme pakolaisten ja muidenkin maahanmuuttajien kohtelun periaatteista poikkeavat aika merkittävästi toisistaan. Emmeköhän ole sen jo riittävän selvästi todenneet? Koska en tässä asiassa ole millään tavalla lähetystyötä tekemässä, edellä oleva kirjaus varmasti riittänee.

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin mielenkiintoinen, asiallinen ja syvällinen blogi, niinkuin hakin blogit yleensäkin.
Yksi ulottuvuus on jäänyt käsittelemättä. Kun puhutaan hävitettävien kasvien vieraslajeista käytetään kriteerinä niitten voimakasta muita lajeja syrjäyttävää sopeutumista suomalaiseen luontoon.
Ihmistä vieraslajina sitävastoin voitaisiin käsitellä olosuhteisiin sopeutumattomista lähtökohdista.
Ihminen on lähtöisin Afrikasta. Niissä olosuhteissa ihmiselle muodostui tumma iho, jonka tehtävänä on säännellä auringon säteilyn vaikutusta elintoimintojen ylläpitäjänä. Tummaihoiset afrikkalaiset ovat vaikeuksissa pohjoisissa olosuhteissa ilman erityisravinteita.
Suomalaisetkin tarvitsevat terveytensä ylläpitämiseksi D-vitamiinia kaamosaikana vaikka evoluutio on auttanut meitä sopeutumaan auringonvalottoman aikaan. Runsaassa auringonvalossa eläneitten ihmisten ihon pigmentit estävät mm. D-vitamiinin imeytymistä. Heidän täällä syntyneillä lapsillaankin on genettisistä syistä sama ongelma.
Toisaalta suomalaisten olisi hyödyllistä saada ulkoista geenihuuhtelua, mutta sen pitäisi olla evoluution mukaista eikä haitata sopeutumista pohjoisiin olosuhteisiin.

Hakki kirjoitti...

Anonyymi, kiitti kommentista.

Olen minä kyllä monia syitä kuullut mikseivät "somalit ja muut musulmaanit" tänne sopeutuisi, mutta tämä on ainakin uusi ja omaperäinen.

Olettaisin heidän mielelläänkin vaihtavan lähtömaansa epävarmuuden, sorron jopa terrorin vitamiinipillereihin? Mitä itse luulisit?

Anonyymi kirjoitti...

Tokihan minäkin luulen samoin, mutta kun puhuttiin vieraslajeista niin eikös vieraslaji ole myös sellainen, jonka mutaatio tai evoluutio on olosuhteisiin nähden kesken.
Esittelemästäni suomalaisuuden yhdestä kriteeristä, ihonväristä, on olemassa paljonkin tieteellistä tutkimusta.
Ihon väri on hyvä lakmus näyttämään kuinka kauan ihmislaji on evolutiivista matkaansa tehnyt Afrikasta pohjoiseen.
Eskimot ovat poikkeus. Heidän ihonvärinsä edellyttäisi asumista jossakin Etelä-Euroopassa. Selitys on D-vitamiini, jota he ovat saaneet ajastáikaan ravinnostaan,-kaloista ja merinisäkkäistä.
Olisihan minulla vielä yksi näkökulma maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Maahamme muuttavista on huomattava osa lähtöisin jostakin Euroopan ja nykyisen EU:n jäsenvaltioitten siirtomaista. Eikö olisi paikallaan tarkastella heidän evakkoon lähdön syytä siirtomaapolitiikan lähtökohdista. Voitaisiinko ajatella, että esim. Ranska vastaisi aikaisemmasta riistostaan ja sekasorron aikaansaannostaa korvaamalla kustannukset, joita heidän entiset alamaisensa muille maille pakolaisuutena aiheuttavat? Pako alueelta on ollut akuuttia siirtomaa-ajasta lähtien. Vasta nyt entisten siirtomaitten asukkaat voivat paeta ongelmia, joita entiset isännät ovat rakentaneet.

Hakki kirjoitti...

Anonyymi

Ehdotat "Voitaisiinko ajatella, että esim. Ranska vastaisi aikaisemmasta riistostaan ja sekasorron aikaansaannostaa korvaamalla kustannukset, joita heidän entiset alamaisensa muille maille pakolaisuutena aiheuttavat?" Varmasti voitaisi ja varmasti myös pitäisi.

Tosin Englanti uppoaisi, Belgia hukkuisi ja esimerkiksi juuri Ranska, Espanja, Italia ja Portugal voisivat vielä nykyistäkin paljon huonommin. Tosin uskoisin, että ne jo tällä hetkellä kantavat pohjoismaita - jokaista - suuremman siirtolais/pakolaiskuorman?

Jos taas tavoitteesi on noilta valtioilta rahaa heidän virheittensä aiheuttamien seurauksien korvaamiseksi saada, saat hakea maailman tappiin.

Mutta voit toki yrittää. Aina soppii yrittää. Suosittelen.

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin tulee mieleen nuo inkeriläiset. Koiviston Manu katsoi heidät paluumuuttajiksi kun sattuvat olemaan joskus täältä Suomen Savosta siirrettyjä. Inkerinmaata Suomi ei ole koskaan hallinnut (tai oikeastaan on Venäjänä ollessaan)eikä suomalaisia voi siirroistakaan syyttää. Siitä huolimatta katsoimme, että otamme takaisin omamme kun ovat olleet suomalaisia.
Somalia taisi aikoinaan olla Italian? siirtomaa. No, Siad Barre sai Neuvostoliiton myötävaikutuksella aikaan Somalimaan pakolaisinvaasion. Ei tullut kuuloonkaan, että Italia sen paremmin kuin Neuvostoliitto olisi katsonut velvollisuudekseen huolehtia entisistä alamaisistaan tai liittolaisistaan. Suomeen ovat olleet tervetulleita epäsopivasta ihonväristään huolimatta.
Mulla mitään väliä ole, mutta meillä ihmisillä on lain lisäksi normit moraalista ja etiikasta.

Hakki kirjoitti...

Anonyymi

Eikö toisaalta ole aika hyvä, jos tunnet, että meillä suomalaisilla "ihmisillä on lain lisäksi normit moraalista ja etiikasta". On niitä kieltämättä muillakin, mutta myös meillä.

Mitä taas tulee ihonvärin epäsopivuuteen, sen hoitaa aika.

Anonyymi kirjoitti...

Minä en missään nimessä ole rasisti, mutta kysyn vaan pitääkö suomalisilla olla oikeustajua moraalia ja eettistä selkärankaa, jollei sitä alusmaaisänniltä löydy? Voitaisiinko sanoa, että olemme hyväntahtoisia hupakkoja? Oletko mahdollisesti sitä mieltä, että eteläafrikkalaisen on parasta tulla asumaan tänne napapiirin tasolle vai voitko ymmärtää, että hän tulee vain siksi, että saa meiltä parhaan mahdollisen trahteerauksen, eikä häntä mahdollisesti oteta mihinkään inhimmillisempään kohteeseen? Aika voi tehdä ihmeitä? Se teki Natsi-Saksassakin vaikka kyseessä oli samanvärisistä, uskonnossaan vähän poikkeavista ihmisistä. Minä pelkään historian kertausta. Toisenlaisten ihmisten oikeuksia loukataan aina ensin.
Pitäisiköhän ruveta käyttäytymään rationaalisemmin ja pyrkiä kotouttamaan maastaan lähtevät ihmiset sinne missä heillä olisi ilmastollisesti ja luontaisesti parasta asua ja olla?

Hakki kirjoitti...

Anonyymi, kiitti kommentista vaan.

"Pitäisiköhän ruveta käyttäytymään rationaalisemmin ja pyrkiä kotouttamaan maastaan lähtevät ihmiset sinne missä heillä olisi ilmastollisesti ja luontaisesti parasta asua ja olla?"

Ei ole meidän päätettävissä ja lähtömaassa saattaa parhaimmillaan olla niin, että kotouttaminen on teloittamisen synonyymi?

Kun he näin pitkälle joutuvat lienee kyseessä se, että he ei enää muualle mahtuneet.

Vox Populi kirjoitti...

Hakki

Tähän polveilevaan keskusteluun sopinee pieni loppukevennys Schengenin ja "ikkunat auki Afrikkaan " -hengessä.
Tietysti vertauskuvana, jonka jokainen saa itse tykönänsä tulkita.

Siis vanha Lapatossu-tarina:

Rovastin piti päästä järven yli hengennostatussaarnareissulleen. Venekyytiä tarvitsi ja soutumiestä.
Lapatossu siihen tarjoutui soutumieheksi. Totesi kuitenkin rovastille, että vene kovasti vuotaa, ja järvenselälle uppoaa, ellei rovasti itse ryhdy äyskäröimään.
Rovasti siihen lupautui.

No, järvenselällä rovasti jo hikipäin äyskäröidessään kauhukseen totesi veneen yhä vain enemmän vedellä täyttyvän. Pian upottaisiin niin vene, rovasti kuin Lapatossu järven syvyyksiin !
Viime tipassa päästiin vastarannalle.

Rovasti kovasti kiitteli venekyydistä, mutta päivitteli veneen huonoa kuntoa.
"Miten ihmeessä sinä Lapatossu tuolla veneellä yksin selviät takaisin, kun ei ole ketään äyskäröimässä ? "
Siihen Lapatossu: " Pitänee laittaa tappi paikalleen !"

Hakki kirjoitti...

Vox, long time no hear.

Olipa paha. Tapille on aina paikkansa.

Anonyymi kirjoitti...

Viimeiseksi lopuksi; eikös olis paikallaan panna tapit paikalleen täällä Suomessakin? Vene vuotaa aivan liian monesta reiästä

Hakki kirjoitti...

Anonyymi, kiitti kommentista.

Etkö ole havainnut? Tässä veneessä ei ole pohjaa ollenkaan. Kapteeni puuttuu, miehistöstä puhumattakaan, mutta jonnekin mennään. Mihin tahansa, minne tuuli kuljettaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki, kyllä siellä taitaa sittenkin olla bernseinilainen kippari.

Hakki kirjoitti...

Anonyymi,

bernseinia en tunne, mutta taidat tarkoittaa Bernsteinia, sitä veijaria, joka uskoi vain liikkeen olevan tärkeintä?

Valitettavasti en häntä sen paremmin kuin hänen ajatuksiaan tuota enempää tunne. Enkä ole laisinkaan varma, että se edes olisi kovin valitettavaa.