Yhteiskunnassa reduktion aika

Nyt kun hyvinvointipalvelut poistetaan kaikista kunnista  veronmaksajien maksukyvyttömyyden vuoksi, teollisuus on ulkoistettu muille maille koska työntekijöiden palkkataso ei mahdollista kilpailukykyä ja puolustuksemme kestää mahdollista Venäjän hyökkäystä kokonaisen päivän, on hyvää aikaa reflektoida. Miten ihmeessä me jouduimme tänne?

Näinä yltiöliberalistisen globaalin markkinatalouden aikoina, jolloin jopa kansainväliset suuryritykset katsovat olevansa pakotettuja fokusoimaan ja, pysyäkseen kilpailukykyisenä ja tehokkaana, joutuvat ulkoistamaan ja keskittymään siihen osaamisensa omimpaan ydinalueeseen on vielä olemassa toimiala joka elää kuin pellossa.

Lait eivät tällä alalla toimivia sido eivätkä rahat heiltä lopu. Hyviä tarkoituksia ja tarpeita on kiva kehittää, säilyy samalla tatsi todelliseen elämään. Kun oma porukka luo nopeasti joustavat mekanismit ja jatkuvan kehityksen tukiautomaatit, kyseessä ovat supisuomalainen versio Killerapplicationista. Toiminta perustetaan tuilla; investoinnit toteutetaan tuilla, liiketoiminta pyöritetään tuilla ja samalla puolueiden omaisuusmassat sen kun kasvavat mitä erilaisimpien viritysten avulla. Kyllä, kyseessä ovat julkiset tuet, joista puolueet yksin päättävät.

Nuorisosäätiöt, Riihisäätiöt, Kunnon Paikat, Urheiluopistot, Kansalaisopistot, Settlementit, Alkutalot, Kvarteret Victoriat, Kylpylät, Pimeän työn arkistot, ThinkTankit ... luettelosta tulisi loputon. Lakia säätävät puolueet kuppaavat sekä oman toimintansa ylläpitoon että toimintansa holtittomaan laajentamiseen veronmaksajien varoja. Se tuskin on veronmaksajan intressi tai edes puoluerahoituslainsäädännön julkituotu lähtökohta?

Mikä sitten on poliittisten puolueiden ydin-toiminta? Edellisestä päätellen kuppaus, mutta oikeasti toimiminen samanmielisten poliitikkojen vaaliorganisaationa. Aivan, ja siihen PISTE. Sen rahoittamisesta yhteiskunnan varoin puoluesihteerit saivat voimaan lain jo 1967. Sillä piti nimenomaan kustantaa puolueiden osallistuminen vaaleihin. Tuskinpa tässä maastamme vähemmän suosittua lakia on koskaan löytynyt?

Jos ydintoiminta-käsitettä vielä ehdoin tahdoin laajentaa täytyy, voisi kuvitella siihen kuuluvan toimiminen samanmielisten poliitikkojen vertaistukena ja -verkostona. Mutta se on tässä sitten, puolueiden ydintoiminta.

Ydintoimintaan ei kuulu harjoittaa kylpylätoimintaa, sosiaalista rakentamista, konsultointia, ammattiurheilun edistämistä, koulutustoimintaa, tulevaisuus ennakointia ... Se kuuluu yhteiskunnassa muille toimijoille, ja sen on kuuluttava yhteiskunnassa muille toimijoille. Muussa tapauksessa puolueet laativat pelisäännöt itselleen sopivimmiksi ja hankkivat siten ylivoimaisen markkina-aseman. Kuten itse asiassa on tapahtunutkin. Siis sen lisäksi, että ne kuppaavat, ne myös syövät kuormasta ja muodostavat, niillä aloilla joilla toimivat, ylivoimaisen kilpailuedun omaavan keskeisimmän markkinahäirikön.

Kun ajatellaan, että jollain Nuorisosäätiöllä oli muistaakseni 10.000 markan alkupääoma säätiötä vuonna 1961 perustettaessa ja se nyt hallinnoin noin 2500 asuntoa ja sen nettovarallisuus arvioidaan 200 miljoonaksi euroksi ei tarvinne ihmetellä, mistä säätiö on rahansa repinyt. Taulukaupoilla ja seminaareja pitämällä ei tuossa ajassa noin suurta omaisuutta aikaansaada.

Pitää muistaa, että tämä on vain yhden puolueen yhden sektorin koko. Sektoreita kuten nuoriso, vanhukset, syrjäytyneet, naiset, veteraanit, taiteilijat, urheilijat... löytyy yhtä monia kuin mihin mielikuvituksemme antaa tilaa. Ja ehkä maantieteellisesti eri alueilla toimii kullakin omansa? Ja kaikki luvut on vielä kerrattava ainakin kolmella tai neljällä, Kepu, Demarit, Kokikset ja Ruåtsalaiset.

Reduktiolle olisi suuri tarve jo nyt, ennen kuin omaisuudet pakolla palautetaan rahoittajilleen. Ehdotan, että alamme yhdessä ajamaan kansalaisaloitteena sellaisen lain säätämistä, joilla puolueet pakotetaan keskittymään vain ydintehtäväänsä. Samalla puolueiden itselleen suhmuroima tukien koko määrä, korkoineen ja tuottoineen palautetaan yhteiskunnalle yksityistettäväksi.

Näin ainakin avaisimme tien pois sieltä, mihin olemme itsemme ajaneet, täysin siitä riippumatta miten tänne on jouduttu.


PS.

Tämä artikkeli perustuu kommenttiini nimimerkki sivullisen artikkeliin Valtionomaisuus ja reduksionit 27.12.2012.