Suomi tarvitsee vision. Suomi tarvitsee johtajuutta. Mutta, Suomi ei tarvitse Johtajaa, ei ainakaan uutta Messiasta. Tokkopa moista ihan lähiaikoina edes ilmaantuisi ainakaan nyt, kun Timo Soinikin on osoittautunut lähinnä ihan vastuuttomaksi kaiken kansan naurattajaksi.
Mutta jostain meidän on löydettävä uutta virtaa tähän Lintukotoomme. Ei, en tarkoita uutta verta, kyllä me olemme vaikeammistakin paikoista menestykseen menneisyydessä luikahtaneet. Miksi ei siis muka nyt?
Paras tapa mobilisoida yhteisön kokonaispotentiaali yhteisen tavoitteen taakse, luoda yhteinen tahto, synnyttää kansalliset talkoot on löytää yhteinen vihollinen. Eikö vain? Lopetetaan siis etsimästä yhteisiä tavoitteita, kun emme sellaisia tässä vauhdilla eriarvoistuvassa ja polarisoituvassa maassa ilmeisesti löydä. Etsitään yhteinen vihollinen.
Vihollinen ei ole EU, ei euro, ei Venäjä, ruotsalaisista tai suomenruotsalaisista nyt puhumattakaan. Vihollinen ovat voimistuvat fundamentalisoituvat ideologiat, Ainoat Oikeat Totuudet, julkisyhteisön kasvava velkataakka, yksinhuoltajaperheiden lisääntyminen ja tulokertymän eriytyminen.
Olemme hyviä kopioimaan jenkkejä. Kaikessa.
Miksei sitten tässä?
Miksei sitten tässä?
35 kommenttia:
Ongelmamme ilmentyvät viimeisessä kappaleessa kuvaamallasi tavalla. Ne ovat selkeitä oireita, mutta sairaus on muualla.
Viimeiset 25 vuotta maatamme on johdettu kohti yhteiskuntaa, jossa valtion omaisuus on käytännössä annettu pois, pankkijärjestelmämme 2/3 on ulkomaisessa omistuksessa, liian suuri osa talouselämästä siirtää täällä tehdyt voitot ulkomaille, verojärjestelmämme ohjaa liian suuren osan ohi verottajan. Maamme ei voi tuottaa enempää, ja kuten Kaptah kertoo Sinuhelle kunnon orjan varastavan isännältään ainostaan sopivan määrän, on nyt entinen orja viemässä leijonanosan. Samalla finanssi- ja talousmaailma on asettunut isännän asemaan.
Euroopan Unionin jäsenyys on perin ongelmallinen. Sen tuomat kustannukset maamme kansantaloudelle ovat olleet liian suuret jäsenmaksujen, tukipakettien ja pakollisten takaussidonnaisuuksien, lainsäädännön ja byrokratian aiheuttamien ylisuurten kustannusten ja omien poliitikkojemme fokuksen siirtymisen vuoksi. Oman osansa tuo EU:n kyvyttömyys katkaista omaa talousrikollisuuttaan edes hyväksymällä omat tilinsä.
Olemme yksinkertaisesti sitoneet itsemme talouden ja finanssimaailman verkkoon, jossa sinne syydetyt kulut, maastamme siirtyvät voitot ja omat vihjeettömät poliitikkomme maksavat meille liikaa. Pieni maa ei kestä tämänkaltaista ryöstöä.
Vain vuosikymmenessä oireet ovat saapuneet, eivätkä korjaannu millään toimenpiteellä. Oireet eivät ole kuitenkaan seurausta liian korkeasta palkkatasosta, väestön ikääntymisestä, oleskelusta tai mistään muustakaan.
Suomen tilanteen analogia Englannin siirtomaihin ennen II maailmansotaa on identtinen. Me emme voi enää toipua, sillä kuppaus vie liikaa hyvinvoinnistamme.
PS. Suomen sisäinen politiikka alkaa näyttää hyvin amerikkalaiselta. Kaikki merkittävät päätökset tehdään salassa, peitellen ja talouden ehdoilla. Maan ja sen kansalaisten edulla ei ole mitään väliä. Uudessa dokumentissaan ("Untold History of the United States", löytyy Youtubesta) Oliver Stone väläyttää eräässä kohdassa taustaa, miksi Katainen kertoi urpona "Venäjän talouden olevan samankokoinen Hollannin kanssa".
Detmar, kiitti kommentista
Vallastaan harva vapaaehtoisesti luopuu, enkä ole havainnut kansanedustajiemme, siis defacto puolueittemme siitä luopuneen. Itse asiassa viimeisen 25 vuoden aikana juuri puolueet, eduskuntapuolueet ovat ottaneet vallan kansanedustajiltaan ja siten kansalta. Eikä muutos suinkaan ole tapahtunut 25 vaan 45 viiden vuoden aikana, vuodesta 1967.
Siitä olemme varmasti samaa mieltä, että kuvaamasi kehitys on tapahtunut ja, että sen estäminen olisi ollut juuri kansanedustuslaitoksen keskeisin tehtävä. Ja vaikka on äärimmäisen epätodennäköistä, että puolueet heräisivät, on turhaa mennä toitottamaan turuille js toreille "meillä ei ole vaihtoehtoja." Sillä meillä on. Edelleen.
Sen paremmin EUlle kuin "talous- ja finassipiireille" siirtynyt isännän ääni, eivät käy edes tekosyistä. Ne ovat korkeintaan itseään orjajoukona tai korkeintaan palvelijoina pitävien itsepetosta.
Varsinkaan EUn jäsenyyden osalta väitän, että haukut väärää puuta ja täysin kestämättömillä perusteilla. Jos joku niin me suomalaiset olemme hyötyneet EU-jäsenyydestä valtavasti, vai miten kuvittelet meidän päässeen varsin sutjakkaasti lisäämään markkinoitamme EU-alueella Neuvostoliiton romahdettua? Vain yhden esimerkin mainitakseni.
Ja jälleen; olemme samaa mieltä siitä "Pieni maa ei kestä tämänkaltaista ryöstöä." mutta ilmeisen eri mieltä siitä, ketkä ryöstävät. Vastauksen voi esittä kysymällä, ketkä tässä maassa päättävät verokiilan suuruudesta? Sitä paitsi, ei meidän ongelmamme ole liian korkea palkkataso vaan liian suuri verokiila.
Siitä olen toki samaa mieltä, ilman varauksia, että "Suomen sisäinen politiikka alkaa näyttää hyvin amerikkalaiselta. Kaikki merkittävät päätökset tehdään salassa, peitellen ja talouden ehdoilla. Maan ja sen kansalaisten edulla ei ole mitään väliä."
Muistaakseni olen ajatuksistani jo muutamankin kerran viimeisen kuuden vuoden aikana kirjoitellut. Sekä syistä että ratkaisukeinoista, joita on. Viimeksi muistaakseni runsas viikko sitten.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/01/yhteiskunnassa-reduktion-aika.html
PS.
Etkö katsonut vai etkö ymmärtänyt linkin viestiä?
Terve Hakki,
en tosiaan katsonut linkkiä. On sinällään helpottavaa havaita, että joukossamme on henkilöitä, joiden visiot kantavat yli 20 vuotta! Vuonna 1991 kirjoitettu teksti istuu erityisen hyvin tähän päivään, jolloin keskustelua käydään vaikkapa johtajien ylisuurista palkoista. Ehkä sielläkin olisi tehokkuustarkastelun paikka.
Osoitit näkemyksissäni aukkoja ja mielipide-eroja, ehkä kommentoin niitä.
Itse näen sekä päätöksenteon keskittymisen, että vallan siirtymisen käynnistyspisteen juuri 80-luvun loppuun. Mullistavia tapahtumia olivat juuri rahoitusmarkkinoiden hallitsematon vapauttaminen ja sitä seuranneet tapahtumat. Taitamattoman talouspolitiikan ja erittäin pienen piirin johtama kireä valuuttakurssipolitiikka ajoivat maamme kuilun partaalle, josta esim. Iiro Viinanen kertoo.
Siitä seurannut lama, ja pahoin ontunut oikeuslaitoksen tulkinta syyllisistä, muodostivat koko kansaamme koetelleen ajan, jonka jäljet eivät vieläkään ole hävinneet.
Samaa sylttytehdasta on 1987 alkanut valtionyhtiöiden myynti, joka kiihtyi jälkikäteen tarkasteltuna melko härskiksi toiminnaksi (www.privatizationbarometer.net). Myöhemmin tapahtunut valuuttamme sidonta ECU:un, ja vimmainen tarve laittaa Suomea eurokuntoon demokratiaa halveksivin keinoin ja lopuksi Suomen markan kadottaminen perustuslaista pääministerin tiedonannon äänestyksellä, jäävät ikävinä tapahtumina jälkipolvien tarkastelun kohteeksi.
Olen huolissani erityisesti vallan siirtymisestä demokratian ulkopuolelle. Kiistattomasti voidaan esittää, että EU:n päätöksentekomekanismi on kaukana demokraattisesta, päätöksenteko irtaantunut kansanvallasta ja sisältää suuren määrän läpinäkymätöntä päätöksentekoa sekä talous- että finanssipolitiikassa. Samaan aikaan lähidemokratian katoaminen näkyy nykyhallituksen salatuissa päätöksissä sekä tuki- että takauspolitiikassa. Sama ilmiö muodostettaessa kansainvalisten sopimusten nojalla EVRR- ja EVM-instituutioita, joiden demokratia on vitsi! Kukaan eurokansalainen ei sa tietoa, mitä kyseisissä instituutioissa tehdään kulisseissa.
Myöskään liittovaltio-EU ei ole meille tuonut näytettävissä olevia hyötyjä. Mitattavissa oleviin investointeihin (jäsenmaksut, byrokratia- ja lainsäädäntökustannukset, ylläpito- ja palkkakulut sekä kans.väl.sopimusten kautta tulevat tuet, lainat ja takaukset sekä kädet sitova keskuspankkipolitiikka) nähden ovat Suomeen saadut hyödyt marginaaliset.
Ainoa konkreettinen hyöty on ollut yritysten keskeisiin myynti- ja ostotoimien poistunut valuuttariski, ja senkään hyödyista ei olla yksimielisiä.
Kaikki muut seikat meillä oli kauppapoliittisten sopimusten kautta alkaen EEC:stä 1971.
Ratkaisukeinoista olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Mikäli kykenisimme tekemään selkeän, kansantaloutta kannalta panos/tuotos-laskelman esimerkiksi EU:sta, julkisesta sektorista, maamme energiasektorista, valtionyhtiöiden kannattavuudesta, sisäisestä lainakannsata(kotitaloudet), terveydenhuollon tuottavuudesta sekä maamme harmaasta taloudesta, olisimme 5 vuodessa velaton yhteiskunta.
Mainitsemani "pienen maan ryöstö" on terminä osuva. Maassamme ei ole tehty julkista analyysiä kansainvälisen omistuksen aiheuttamasta pääoman siirtymisestä. Siitä aiheutuva (siltä näyttäisi) pääomien siirtyminen on luonut maahamme pääomavajeen, josta esim. Häkämies ilmaisi huolestumisensa. Ei tainnut vain ymmärtää mistä puhui...
Mielestäni olemme antaneet Suomesta pois maahamme liittyvää päätäntävaltaa saamatta mitään tilalle, kaventaneet päätöksentekoa ja demokratiaa tavalla, josta nykyhallitus on esimerkkinä sekä luoneet maastamme erään Euroopan tehokkaimmin ja laillisimmin toimivista veroparatiiseista.
Ja kuten kirjoitit 1991, "Ei Suomen kansantalouden keskeisin ongelma ole korkea kustannustaso, ei markan yliarvostus, ei maatalousteollisuuden tappiollisuus, ei työmarkkinakoneiston lahous eikä politiikan mahous. Keskeisin ongelma on johtamisen ongelma. Suomesta ja suomalaisista yhteisöistä ja yrityksistä puuttuu johto. Oikeammin johtajat."
Detmar, olen iloinen, että palaat.
Jos nyt aloittaisin väärin ymmärryksestä tai ehkä oikeammin huolimattomasti käyttämäänk termiä linkki. En nimittäin tarkoittanut sitä artikkeliini johdattavaa linkkiä vaan YouTube - linkkiä videoon Jonathan Haidt: How common threats can make common (political) ground. Kiitokset artikkelistani vuodelta 1991 otan, luonnollisesti kiitollisuudella vastaan. Linkin sanoma on toki edelleen yhtä ajankohtainen kuin silloin aikoinaan.
Muitten suuntaviivojen osalta olen, kuten taisin jopa mainita, vähintäänkin samoilla suunnilla. Itse vaan painotan huomattavasti aiempaa muutosta poliittisessa järjestelmässämme, joka mielestäni on ongelmiemme perussyy.
Se on puolueiden, parlamentarismin ja päätöksenteon tehokkuuden nimissä kansalaisten valitsemilta edustajiltaan, kansanedustajilta tai pienemmässä määrin kunnanvaltuutetuilta viemä valta. Sen seurauksena molemmat kansanedustuslaitokset ovat joutuneet keskittymään puolueiden ideologian mukaisten asioiden ajajaksi. Ja tämä valta on sementoitu julkisista varoista maksettavalla puoluetuella, josta käytännössä puolueet päättävät halunsa mukaisesti ja oikeuskanslerin tulkinnalla perustuslain 29§ merkityksestä ryhmäpäätöksissä.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/01/yhteiskunnassa-reduktion-aika.html
Valitettavasti juuri tällä mekanismilla tyhmyys on joukossa tiivistynyt.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/12/viela-meilla-on-mahdollisuuksia.html
Eiköhän suurin syy suomalaisiinkin kansantalouden ongelmiin ole demokratia ja sen kylkeen kasvanut puoluepoliitinen järjestelmä.
Järkevää johtajuutta ei voi syntyä näissä olosuhteissa. Kansan suosion ostaminen on demokratiaan perustuvan puoluepoliittisen järjestelmän käyttövoima.
Vaikka Urpilainen tarjosikin kansalle "verta, uurastusta, hikeä ja kyyneleitä" niin hän ei ymmärtänyt slouganinsa demokraattista markkina-arvoa. Ellei äänistään voi muuta maksaa niin saa tyytyä minimiin.
Totalitaariset yhteiskunnat ovat tulevaisuuden menestyjiä,-valitettavasti.
Anonyymi, kiitti kommentista.
Toivottavasti olet väärässä totalitaaristen yhteiskuntien tulevaisuudesta. Vielä on vähän aikaa.
Urpiaisen ymmärrys on jäänyt minulle vielä suuremmaksi mysteeriksi kuin Kataisen.
Mitä tulee ensimmäiseen kappaleeseeen olen täysin samaa mieltä, jos se nyt jollekin on jollain tavalla jäänyt epäselväksi. Mutta tuo viimeinen lause "Kansan suosion ostaminen on demokratiaan perustuvan puoluepoliittisen järjestelmän käyttövoima." pani miettimään.
Olen siitä nimittäin täysin eri mieltä, mutta otaksun sinun tarkoittavan nykyistä "demokratiaa". Se nimittäin kuvaa nykyisen "demokratian" realiteettia, realiteettia josta käytän nykyisin nimitystä politbyrokratia.
Vain politbyrokratiassa kansan äänten ostaminen muodostaa puoluepoliittisen järjestelmän käyttövoima. Demokratiassa puolueiden menestys ei ole itseisarvo, ei edes yksittäisen edustajan menestyminen, vaan tulos - kansakunnan asioiden hoitaantuminen. Se taas ei politbyrokratiassa onnistu näköjään ollenkaan.
Hakki,
tässä palataan taas tähän demokratian ikuisuuskysymykseen ....
Länsimaisia kansakuntia johdetaan nyt enemmän tai vähemmän demokratialla. Mitäpä jos yritystä johdettaisiin demokratialla; työntekijät saisivat äänestää miten ja missä mennään?
Tai armeijaa: mitä tulisi sodankäynnistä jos päätökset tehdäisiin demokratialla; rivimiehet äänestäisivät hyökätäänkö vaiko ei? Punakaartissa sitä yritettiin kohtalokkain seurauksin.
Valtio on yritys, jota johdetaan demokratialla. Jäljet pelottavat.
Olen samaa mieltä edellisen anonyymin kanssa, että "Järkevää johtajuutta ei voi syntyä näissä olosuhteissa." Pitäisikö valtiot jollain kriteerein "yhtiöittää" ja hylätä mies (nainen) ja ääni periaate? Tai pitäisikö äänestäjän "älli" pisteyttää ja äänestyskset suoritettaisiin näillä painotuksilla? Nykyisellä järjestelmällä ryömitään pohjamutia pitkin.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Kirjoitin aikoinaan seminaarityön HKKKhon aiheesta Näkemyksiä yritysdemokratian toteuttamisesta Suomessa. Olen edelleen sitä mieltä, että nykyistä demokraattisimmilla toimintatavoilla päästäisi parempaan tulokseen. Nyt näkemykseeni on vaikuttanut toimintani johdon konsulttina opiskelujeni jälkeen, ennen eläköitymistäni.
Demokratia sotalaitoksessa saattaa olla hiukan kikkisempi kuvata. Käsitykseni mukaan Väinö Linna onnistui korostamalla sen mahdollisuudet Tuntemattomassa panemalla Koskelan ja Lammion "vastakkain". Meillä kun mielellään halutaan uskoa Koskelan johtajuuteen mutta toimitaan Lammion tavoin.
Valtio ei ole yritys. Se ei ole edes osuuskunta. Eikä nykyistä, ei ehkä nykyisiäkään "demokratioita" johdeta demokratialla.
Minäkin olen samaa mieltä anonyymin kanssa; nykyisessä politbyrokratiassa järkevää johtajuutta ei voi syntyä. Ja ongelmien syy on roolijaon sekottumisessa. Kansalainen, poliitikko, kansanedustaja, virkamies, puolue. Kun roolijako on epäselvä ei kukaan ole valmis ottamaan vastuuta. Ja vastuu on johtajuuden keskeisin ominaisuus.
Olen kanssasi samaa mieltä, "Nykyisellä järjestelmällä ryömitään pohjamutia pitkin." Mutta, kun kansalaisia ei voi vaihtaa, täytynee vaihtaa jotain muuta. Mitä?
Hakki,
+++ Minäkin olen samaa mieltä anonyymin kanssa; nykyisessä politbyrokratiassa järkevää johtajuutta ei voi syntyä. +++
Ja kun ei johtajuutta synny eikä kansalaisia voi vaihtaa, ryömitään pohjamutia pitkin. Jonkin aikaa.
Kyseessä on demokraattisen yhteiskunnan yhden sukkessiivisen kehitysvaiheen loppu. Vaihdetaan demokratia anarkian kautta totalirismiin. Silloin on maalla johtaja, saksaksi Führer. Ja sitäkautta sitten, pitkän ajan kuluessa ehkä päädytään vähitellen uudelleen demokratiaan. Mahdollisesti sellaiseen, jossa nämä demokratian nykyiset puutteeet, valuviat, ovat hieman uudellaisella tavalla meikatut.
tutkija Pohjanmaalta
Hakki.
Mitä älyä on johtaa, tai pyrkiä johtamaan ihmisiä poliittisilla mielipiteillä? Ajatellaans mitä tapahtuu kun jyrkästi eroavat MIELIPITEET, ei factat, tulevat niin tärkeiksi, että niistä ei voida edes keskstella, kuten uskonnot, tai jyrkkämieliset poliittiset ”uskonnot”. Uskontojen kategoriin ne kaikki kuuluvat, lopulta. Jos niiden sisältöä lähemmin tarkistellaan, molemmat pyrkivät päämääriinsä samankaltaisin menetelmin, salakavalasti ohjaillen meidän typeriä MIELIPITEITÄ , tehden meistä typeristä seuraajista typeriä ”alamaisiaan”.
Olemme helposti ohjattavissa loogillisilla mielipiteillä,.......tällä en tarkoita teknologista mielipidettä,......... Haluamme, että meitä joku johtaisi ja vain siksi ettemme itse vaivaudu pohtimaan tilanteita, emme edes omakohtaisia, henkilökohtaisia asioita ja siksi meistä on tullut orjamaisia, ja kuitenkin kapinallisia seuraajia. Toisen johtaminen on anti-sosiaalinen toiminta, ja kumminkin hyväksymme sellaisen koska siihen sisältyy näennäinen turvallisuus.
Mutta, kuten tiedämme, turvallisuus vaatimus myöskin johtaa turvattomuuteen, vastakohtien ristiriitaan, jonka jokainen voi nähdä ja tuntea itsessään. Se on yleismaailmallinen, jatkuvasti kärjistyvä tapahtuma jota mitkään systeemit eivät voi välttää, SE kun on meissä itsessämme, meissä jotka keksimme kaikki ideologiset –ismit, ja kun olemme niihin tyytymättömiä ja sokeita toisten ”believe religions”, niin syytämme toisiamme, lopulta sotimalla, murhaamalla toinen toistaan jonkin MIELIPIDE USKOMUKSEN, tai demokratia nimisen man made käsitteen alaisina.
Vanhimmat kulttuurit ovat kauan sitten havainneet, että ihmisiä voidaan hallita vain pakkotoimin ja sitä voidaan tehdä parhaiten vain uskonnon nimissä, joista viimeisin on ”Demobyrokratia”. Tehostaakseen mukaan tulee kolmas tekijä, Jumala käsite, jonka ”suojeluksessa” voimme tehdä mitä tahansa, mielinmäärin ja aina olemme ”oikeassa”. Factat voidaan tuhota vain mielipieisiin rakennetuilla aseilla. Factat eivät sodi keskenään , ne ovat. Mielipiteet sen sijaan aina pyrkivät tuhoamaan toisia mielipiteitä ja siinä ohessa tuhoavat realisen.
Niin kauan kuin pyrimme muuttamaan ihmistä , Teologisiin tai Demokraattisiin käsiterakenteisiin turvautumalla, luomme lisääntyvää ristiriitaa ja sen myötä lisäätyvää turvattomuutta.
Hakki,
videolinkkisi Jonathan Haidt'n TED-esitykseen ja jäljemmät kommenttisi avaavat Suomen ongelman mainiosti: poliitikkomme ovat kyvyttömiä tunnistamaan meteoriittiparvea, ja toimivat ennustettavalla tavalla. Kuten John Leach kuvaa (Survival Psychology) , vain joka kymmenes kykenee toimimaan rationaalisesti. Kolme neljästä ei edes kykene hahmottamaan vaaraa tai kieltää sen. Joka kahdeksas menettää kokonaan kykynsä toimia.
"Sen seurauksena molemmat kansanedustuslaitokset ovat joutuneet keskittymään puolueiden ideologian mukaisten asioiden ajajaksi."
Tämä on yksi ilmiö kuvaamassani demokratian kaventumisessa ja päätöksenteon keskittymisen ongelmassa. Käytännön esimerkkejä nähtiin Kokoomuksen toiminnassa ERVV:n kyhäyspaniikissa, ei poikkipuolista sanaa, ei salauspäätöksen arvostelua, ja erityisesti kansalaiskritiikin täydellinen huomioimatta jättäminen. Ryhmä- ja hallituspäätös, jonka junttasi vihjeetön pääministeri, ja muut hiljaa, vaikka jokainen ymmärsi valitun tien olevan Suomen talouden ja hyvinvoinnin, sekä EU:n peruskirjan vastainen. Päätöksen motiivi jäi erittäin epäselväksi, sillä hyödyn saaja ei millään mittarilla ollut Suomi. Tässä vain yksi esimerkki.
Demokratia on kuitenkin paras kaikista huonoista ratkaisuista. Hyvin toimivan demokratian ehdoton edellytys on läpinäkyvyys ja yhdenvertaisuus, muussa tapauksessa katoaa ensin luottamus ja sitten halu toimia yhteisen hyvän eteen.
Läpinäkyvyys suomalaisessa valtiojohdossa on huurteessa kuin autonikkuna tammikuisessa pakkasaamussa. Kahden viimeisen hallituksen toiminta eurooppalaisen kriisin "hallinnassa" antaa skitsofreenisen kuva: valittu linja vaikuttaa Suomen kannalta epäedulliselta, ei ole perusteltavissa loogisesti, rikkoo EU:n peruskirjaa, aiheuttaa Eurooppaan hallitsemattoman tilanteen jne. Silti valtiojohtomme ryntää tekemään päätöksiä, jotka saattavat maamme ja sen veronmaksajat tukalaan tilanteeseen. Sanoisin tätä motiivikonfliktiksi.
Yhdenvertaisuus on taasen rikottu Suomessa jo aikaa sitten. Velallisten kontra pankkien täydellinen eriarvoisuus jopa lakituvassa 90-luvulla ja selkeästi kasvatettujen tuloerojen sekä monen muun tapahtuman niiden välillä voidaan katsoa rikkoneen ja pettäneen suomalaisen kansalaisen luottamuksen.
Ja kas, olemme tilanteessa, jossa "vaihdetaan demokratia anarkian kautta totalirismiin".
Juuri tämän vuoksi Jonathan Haidt'n viesti on (osin, terveydenhuollon viesti on väärä) Suomelle tarpeellinen. Me voimme tunnistaa putoavat meteoriitit, ja toimia niitä vastaan.
Muutosvastarinta on kuitenkin jättimäinen. Jos totean, että yhteiskunnan korjaaminen kohti suurimman epäkohdan gradienttia on oikea linja, kaikki ovat yhtämieltä.
Jatkamalla konkreettisesti, että hallintarekisteri on suljettava, koska sen kautta kulkee vuosittain 3-6 miljardia (?) euroa verottamatta (http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=mw16710124737147), ja tuloerojen kasvu on ehdottomasti pysäytettävä stabiilin yhteiskunnan jatkuvuuden vuoksi (http://www.ted.com/talks/richard_wilkinson.html), alkaa eräässä kansanosassa parku, hiusten repiminen ja tuhkaa sirotellaan päälle.
Suomesta puuttuu läpinäkyvyys ja luottamus on heikentynyt. Siksi kansalaistemme tulisikin kiinnittää erityisen suurta huomioita valitessaan seuraavia kansanedustajia.
Kiitos Hakki, erittäin mielenkiintoisesta blogista ja aiheesta! Itse jatkan tästä kansanopiston luovan kirjoittamisen kurssille, jossa opetetaan tuomaan asia julki vain yhdellä A4:lla. Innostuessani alan jauhaa paikoillaan kuin teini purkkaa.
PohjanPoika
"Ja sitäkautta sitten, pitkän ajan kuluessa ehkä päädytään vähitellen uudelleen demokratiaan." Näinhän se on. Näin on aiemmin mennyt. Mutta hinta on ollut inhimillisesti kaamea ja aineellisesti valtava.
Kun kerran jaamme käsityksen siitä että oireet ovat ilmeiset, miksi jättäytyä virran vietäväksi? Kannattaisko edes yrittää välttää ilmeiset seuraukset poistamalla edes oireiden ilmeisety syyt, ne joiden vuoksi oireet esiintyvät?
Meillä taviksilla on monia muitakin keinoja tehdä asialle jotain, jos toimeen tartumme. Valitettavasti numeroiden äänestäminen ei enää auta.
Karl, vieläkö keittää, vai ovat pensaspalot jo laantumaassa?
Kuvauksesi on mainio. Mutta ratkaisu on asioihin ja niitten hoitamiseen keskittyminen ideologian ja uskonnon sijasta. Siis hiukan samalla tavalla kuin Haidt tuossa YouTube videossa asiaa erittelee.
Keskittymällä asioiden ratkaisemiseen ilman puolueiden "ideological baggage" - lastia, keskittymällä vain siihen, ratkeavat asiat, ilman puolueiden "uskonnollista" sälää.
Se edellyttää vapaita, ajattelemaan kykeneviä, itsenäiseen päätöksentekoon kykeneviä ja kansan valtuuttamia henkilöitä, jotka ovat valmiita kantamaan vastuun.
Arkadianmäellä on, määrätyn välintajärjestelmän mukaisesti 200 henkilöä, joilla on valtuutus. Uskoisin, että huomattavalla, suurella, ehkä jopa suurimmalla osalla on edellytykset toimia, edellytykset ainakin siihen määrään, että kaikkien yhteinen osaaminen hyvin edustaa kansalaisten kokonaisuutta.
Ongelmana on vain poliittinen rakenne, joka keskittyy painottamaan puolueen intressien hoitamista. Sen mahdollistaa juuri perustuslain 29§ tulkinta, joka sallii, mahdollistaa ja siksi samalla suosii ryhmäkuria. Ja juuri se on keino, joka on siirtanyt vallan kansanedustajilta, ja samalla siis kansalta puolueille, puolue-eliitille. Eiväkä he siitä vallasta vapaaehtoisesti luovu, siis valtaa kansalaisille palauta.
Detmar
Väitteesi "Hyvin toimivan demokratian ehdoton edellytys on läpinäkyvyys ja yhdenvertaisuus, muussa tapauksessa katoaa ensin luottamus ja sitten halu toimia yhteisen hyvän eteen" ei minussa todellakaan vastaväitteitä herätä.
"Suomesta puuttuu läpinäkyvyys ja luottamus on heikentynyt. Siksi kansalaistemme tulisikin kiinnittää erityisen suurta huomioita valitessaan seuraavia kansanedustajia." Valitettavasti minun on ammuttava alas uskosi siihen, että kansanedustajia vaihtamalla homma paranee. Ei parannu. Siitä pitää järjestelmän nykyinen rakenne huolen.
Politbyrokratia ei muutu demokratiaksi enää rakenteen sisältä. Valta, ehdoton valta kun on puolueilla. Liian moni politbyrokraatti menettäisi liian paljon jos demokratia palautuisi. Tiedät mitä ehdoton valta tekee.
Siksi käyn seuraavissakin vaaleissa kirjoittamassa lippuun JOKU MUU. Mutta äänioikeudestani en luovu.
Onhan mahtaavaa pohdintaa. Hakin blogit ovat kuin salaman välähdyksiä. Karl Fransenin kommentit kuin välähdystä seuraava ukkosen jyrinä. Olkaamme muut raekuuro, joka rummuttaa temppelin kuparikattoa.
Suomessahan ei vallitse demokratia. Sitähän kutsutaankin edustukselliseksi demokratiaksi. Hakki kutsuu sitä politbyrokratiaksi. Minä kutsun samaa ilmiötä mielelläni demogarkiaksi.
Ihminen on laumaeläin ja käyttääntyy laumaeläimen tavoin. Joukolla asioista päättäminen johtaa polygratiaan, joka nähtiin Pohjois-Afrikassa, parhaillaan Syyriassa, ja hetken päästä Etelä-Euroopassa.
Odotellaan kaikessa rauhassa "messiasta", joka kyllä tulee äärimmäisessä hädässä, mutta pitäkäämme huoli, ettei messiaamme nimi ole tälläkertaa Adolf.
Sami, kiitti kommentista ja kehuista myös ;-)
Sanot, "Ihminen on laumaeläin ja käyttäytyy laumaeläimen tavoin. Joukolla asioista päättäminen johtaa polygratiaan, joka nähtiin Pohjois-Afrikassa, parhaillaan Syyriassa, ja hetken päästä Etelä-Euroopassa". Jotkut kutsuivat niitä laumoja aikoinaan neuvostoiksi?
Osittain laumakäyttätymistä estämään meillä valittiin edustuksellinen, perustuslaillinen demokratia hallintojärjestelmäksi. Niinikään vähän "samanlaisesta" syystä ei valituksi tullut diktatuurikaan, ei edes perustuslaillinen monarkkia.
Ehdotat "Odotellaan kaikessa rauhassa "messiasta", joka kyllä tulee äärimmäisessä hädässä, mutta pitäkäämme huoli, ettei messiaamme nimi ole tälläkertaa Adolf." Ei helvetti.
Yhtä vähän kuin on valistunutta itsevaltiasta on messiastakaan. joka wikipedian mukaan Messias oli alun perin muinaisen Israelin kuninkaista käytetty arvonimi, mutta myöhemmin nimitys tuli tarkoittamaan profeettojen lupaamaa tulevaa pelastajakuningasta.
Kun aikaa kuluu ja sekä valistus että messiaaninen kultti ovat kansalaisten mielestä "parasta ennen päiväyksensä" ohittaneet, ei noista veijareista ilman verenvuodatusta irti pääse. Jos hän sattuisi onnistumaan (=elinikä jää tarpeeksi lyhyeksi) kansa helposti huutaisi kuninkuuden perinnölliseksi. Ja varmaan olet kuullut ruotsinkielisen sanonnan "Bättre familiens sämre barn"?
Muistathan, että esimerkiksi Adolf tuli valittua puhtaasi demokratian pelisääntöjen mukaisesti?
Hakki.
”Keittää” vieläkin ja jos mitään, niin näin tulee jatkumaan............jollei saada pikapuoliin monsuunisateita. Ne eivät kovinkaan usein tule meidän leveysasteille, mutta näinkin on käynyt, että tulevat ja antavat, parhaassa tapauksessa satojakin mm. Paras meillä oli, jos oikein muistan 125mm 20 tunnissa. Olemme, toistaiseksi, olleet ulkopuolella suurempien paloalueiden, mutta jos 40 + asteita jatkuu paljon pitempään, niin johan tulee piilopaikoista puute. Kartalta löydät meidät Tamworth, NSW, tai Google satelliitti kartalta vielä paremmin.
Olet todennäköisesti seurannut amerikkalaisten riitojen selvittelyä ja havainnut heidän tulevan paljon lähemmäs yhteisymmärrystä, jopa havainneet yli puoluepoliittisten rajojen antavan ainoan mahdollisuuden välttää yhteiskunnallisen hajoamisen. Vanhat tavat ja tottumukset on asetettu vaakalaudalle, mutta kun ”uusista” ei ole tietoa, niin uskotaan .......”vanhassa on vaka varaisin”. Kuten kaikessa muussakin, vanha sortuu vanhuuttaan, ja ideologiat ovat samassa veneessä kuin niiden rakentajat. Muuttuminen luonnossa on sopeutumisen ansiosta mahdollinen, mutta me ihmiset olemme hylänneet luonnonllisen sopeutumisen, muuttumisen ideoloogillisen sidonnaisuuden ansiosta.
Laillistettu ryhmäkuri estää vapaan ajattelun, ja kuten sanoit.........on siirtänyt vallan kansanedustajilta puolueille......... Asettelu on aivan samanlainen kuin sotatilassa. Ryhmittymät on jaettu ”puolustamaan” määrättyjä alueita rintamassa joita johtaa pienempi eliitti ja tehtävästä kokonaisuudessaan on ”vastuussa” ”kenraali”. Tässä tapauksessa ideologi kenraali, eikä ihmiset jotka kansa on valinnut. Eikö ole hassua, että pyrimme rakentamaan ja samanaikaisesti tuhoamaan yhteisvoimin rakentamaamme? Sitähän puolueet tekevät tietäen tahtoen, eikä vain muita puolueita, mutta myös omaa puoluettaan. Sotatila on ihmisen ajattelussa ja sieltä lähtöisenä voi toimia vain jatkuvassa ”sotatilassa”. Luonnollinen muuttuminen tavoissa ja tottumuksissa voi tulla kun olemme tulleet näkemään mitä olemme tekemässä nyt.........ei historiasta.
Karl
Olemme tästä seuraavasta liikuttavan yksimielisiä: "Laillistettu ryhmäkuri estää vapaan ajattelun, ja kuten sanoit.........on siirtänyt vallan kansanedustajilta puolueille......... Asettelu on aivan samanlainen kuin sotatilassa. Ryhmittymät on jaettu ”puolustamaan” määrättyjä alueita rintamassa joita johtaa pienempi eliitti ja tehtävästä kokonaisuudessaan on ”vastuussa” ”kenraali”. Ja tämä kuvauksesi on todella just to the point. Enpä ole tätä tältä kannalta, näin pelkistetysti ajatellutkaan.
Saattaapi todella olla niin, että toimiessamme ryhmissä, missä ryhmissä tahansa, mutta tässä nyt puolueissa, voimme toimia vain jatkuvassa sotatilassa. Ne muut, ryhmän ulkopuoliset koetaan ainakin lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän "vihollisiksi". Eiväthän he ole osa meitä.
Ainoa "kauneusvirhe" on tuo yksi kenraali. Niinkin tosin voi hyvin olla puheenjohtajasta riippuen, mutta tässä apparaatissa kenraaleita on siellä esikunnassa monia, hyvin monia, millä selittyy puolueiden jatkuvuus ja muutosvastarinta.
Samalla selittyisi myös äärimmäisen hyvin miksi puolueet keskittyvät ensisijaisesti omien asioittensa hoitamiseen. Ryhmä on valikoitunut sen mukaan, että he näkevät ja tulkitsevat todellisuuden samalla tavalla.
Ideologinen fundalismi, jota kenraalit esikunnassa edustavat määrittää kannan yhteiskunnan ilmiöihin, jotka nekin nähdään vain yhteisten samanlaisten tulkintojen kautta. "Oikea" ratkaisu voi olla vain ratkaisu, joka on meidän kannaltamme, meidän mielestämme oikein ratkaistu.
Tästä on helppoa siirtyä myös poliittisiin "lehmänkauppoihin". Kompromissit tehdään pienimmän yhteisen nimittäjän periaatteella.
Lisäksi puolueiden on helppoa tehdä yhdessä ratkaisuja, jotka kohdistuvat puolueiden etujen turvaamiseen, asioita jossa puolueiden intressi on yhteinen. Kansalaisista ja heidän eduista viis, heille asiat voi aina selitellä parhain päin ja perustella konsensuksella. Mieleen tulevat mm. perustuslain muutos tasavallan presidentin valtaoikeuksien osalta, julkinen puoluetuki ja vaikkapa vaalirahoituslainsäädäntö, joista viimein johtaa meillä ns. pitkiin listoihin.
Panitpa minut nyt taas ajattelemaan, kiitokset siitä.
PS.
Poika lähtee nuorikkonsa kera sinnepäin huomenna, mutta matka kestää 1,5 kk. Yhteystiedot ja toivotukset on annettu.
Karlilta taas hyvä oivallus. Siitä organisaatiosta puuttuu kyllä "marsalkka" tai puolustusvoimien ylipäällikkö.
Ylipäällikköön hakki viittasikin sanomalla "...perustuslain muutos tasavallan presidentin valtaoikeuksien osalta,,,".
Ainoa, joka voisi johtaa ja yhdistää on vailla valtaoikeuksia. "Kenraaleilla", puolueittensa puheenjohtajilla, niitä valtaoikeuksia sitävastoin on ja niitä he käyttävät par`aikaa hallituksesta käsin.
Mistäkö löytäisimme Suomelle vihollisen? Eiköhän se olisi yhteistä etua vastaan kapinoiva kenraalikunta?
Anonyymi, oletpas nyt todella tuottelias.
Perustuslakimme lähtee nykyisin käytännössä siitä, että ainoastaan puolueet edustavat kansaa yhteiskunnan asioista päätettäessä. Heistä erottamattomin ja samalla merkittävin on on pääministeri. Tasavallan presidentistä on tehty lähinnä seremoniaalinen instituutio.
Tämä ei tarkoita etteikö riittävän tahdon ja kyvyn omaava presidentti saattaisi oikean tilaisuuden tullen saada tehtyä eduskunnasta samanlaisen kumileimasimen, kuin UKK aikoinaan. Nythän pääministeri, eli suurimman puolueen puheenjohtaja sen tekee. Ja on tehnyt.
Ainoastaan hallituksen kakaralauma ja erityisesti sen folipäät voivat kuvitella löytävänsä vihollisen maamme rajojen sisäpuolelta. Kyllä me suomalaiset sen verran fleguja olemme, että meistä ei siihen ole. Sen sijaan siihen kelpaisivat hyvin esimerkiksi kasvava valtionvelan aiheuttama rasitus kilpailukyvyllemme, SoTe uudistuksen välttämättömyys, kuntakartan karsiminen...
Hakki /Anonyymi.
Ihmettelenpä miksi meillä pitäisi olla ”vihollinen”? Meillähän on ”built in enemy” ja se onkin ainoa enemy joka on sotajalalla. ”To be or not to be”, jossa ”To be” sanoo ”Not to be”........ omalle peilikuvalleen. Tiedämme myös tuon peilikuvan katoavan......niinä harvoina hetkinä kun koemme rakkaus elämyksen. Tuosta voisi jatkaa pelkän logiikan avulla, että To be, tahto, mikä meillä jokaisella on, on voimakkaampi kuin Not to be ja tulokset ovat sen mukaisia.....jatkuva contradiction todellisen ”itsensä” ja omaheijasteisen peilikuvan kesken ja mikä todellisuudessa on yksi ja sama. ”Ne molemmat”, ”To be and not to be”, esiintyvät yksilöllisellä tasolla ja kun kaikki yhteiskunnat rakentuvat ”yksilöistä” kokonaiskuva ei voi olla erilainen yksilökuvasta, vaan jäljennös siitä mitä .......jakautunut ”minä”........yksilö on.
Karl
"Ihmettelenpä miksi meillä pitäisi olla ”vihollinen”?" Laumaeläinolemuksemme vuoksi. Teemme usein mieluiten töitä ryhmässä ja ainakin merkittävän kokoluokan asioiden tekeminen ja tuloksien aikaansaaminen edellyttää ihmisten suurempaa joukkoa keskittymään samaa asiaa ratkaisemaan.
Siis, tarvitsemme yhteisen vihollisen tehdäksemme "kaikkemme" ratkaisun aikaansaamiseksi, ja kuten olemme aiemmin todenneet lauma luo joka tapauksessa tarvitsemansa rakenteen, mukaan lukien nimeää johtajansa.
Nyt yhteiskunnassamme asiat puuroutuvat siksi, että keskitymme aikansa eläneisiin "ideologioihin", kun meidän pitäisi keskittyä yhteiskunnan ajankohtaisten ongelmien ratkaisemiseen. Sen aikaansaavat yli satavuotiaat tavat ryhmittäytyä puolueiksi. Ne keskittyvätkin siihen mikä niiden jäseniä ja pienemmässä määrin niiden äänestäjiä yhdistää; puolueiden asioihin. Ja kuten aamun aviisi toteaa, soppahan siitä syntyy. "Sailas:Hallitus ei kunnioittanut asiantuntemusta"
http://www.hs.fi/kotimaa/Sailas+Hallitus+ei+kunnioittanut+asiantuntemusta/a1358576356466
Samalla se kuvaa erinomaisesti yhden tavan, jolla liian suuri puoluevalta rapauttaa demokratian hja samalla kasvattaa sen kustannuksia. Virkamiesten ja muiden asiantuntemus korvataan puolueiden ideologialla.
Meidän pitäisi "löytää vihollinen" nykypäivän asioiden hoitamisesta, nykypäivän osaamisella ja tietämyksellä. Meidän ei kannata yrittää ratkaista nykypäivän asioita keskittymällä aikaa sitten merkityksensä kadottaneilla ideologioilla. Asioiden tehokkaksi hoitamiseksi tarvitsemme eduskuntaan (tai vähemmässä määrin kunnanvaltuustoon)tavallaan asiakohtaiset yhdenasian liikkeet, joita puolueiden intressien hoitaminen ei häiritse.
Sattumoisin aamun aviisista löytyy tästäkin artikkeli, ihan pääkirjoitus. "Lähes valmista maata remontoimassa"
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/L%C3%A4hes+valmista+maata+remontoimassa/a1358576436641.
Uutena tapana hoitaa yhteiset asiamme yhteenvetona
1. tarvitsemme puolueita edelleen vaaliorganisaatioina ja samanmielisten valittujen "vertaisverkkona" vaalien välillä
2. tarvitsemme eduskunnassa (ja varmaan pienemmässä määrin myös kunnanvaltuustoissa) asiakohtaisia "yhden asian liikkeitä".
Eikä tämä edellytä kuin kolmea muutosta nykytavoissamme.
1. Perustuslain 29§ hyväksyminen erityisesti myös puolueiden osalta.
2. Riippumattoman perustuslakituomioistuimen luominen.
3. Julkisista varoista tapahtuvan puoluerahoituksen kriminalisointi ja siirtyminen yksityistä varoista tapahtuvaan puoluerahoitukseen. (Rahastomalli)
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/03/tulosvastuuta-demokratiaan-ehdotus.html
Hakki.
Eikö voitaisi myöskin ajatella, että kaikella on aikansa ja muuttumisensa tulee alkaa yhteiskunnassa, ihmisesta itsestään. Ihminen on ainoa tuntemamme elin joka on luonnut tämän sekamelskan, eikä sitä tule muuttamaan, ihmistä, mikään muu kuin ihminen itse. Meillä on siihen tarvittavat, fyysilliset ja henkiset varat, mutta, kuten sanoit, ”laumaeläinolemuksemme vuoksi”.....tarkoititko,ettemme voi tehdä muutoin kuin mitä tuo laumaeläinsielu vaatii? Tietoisuus laumaeläin olemuksestamme on alkua muuttumiselle. Jos haluammekin ylläpitää laumaeläin menttaliteettiä, niin kumminkin ihmisen olemus sotii sitä vastoin, mikä on selkeä osoitus ihmisen muuttumisprosessista.
On selvää, että haemme kätköpaikkoja , puolusteluja jatkaa laumaeläinmenttaliteettiämme, muuta kun emme tunne, ja jos ”tunnemmekin” se tunteminen tapahtuu abstructisessa jota emme voi sovittaa realiteettien maailmaan minkään, poliittisen tai uskonnollisen uskomuksen avulla tuhoamatta kaikkea sitä, mistä olemassaolemme on riippuvainen. Puoluellisuus on kaikessa aktiivisuudessamme, minkä toit esille ”laumaeläinolemus” toteamuksessasi. Sitä on helppo puolustaa, sehän on tosiasia, koska olemme juuri tuollaisen ominaisuuden omaavia ”eläimiä”. Mikään tuntemamme systeemi, ei edes Demokratia voi muuttaa ihmistä. Ihminen voi muuttaa systeemijään, muttei koskaan systeemi ihmistä. Sitä on tehty, ihmisen muuttamista, vuosituhansia, ja missä ollaan? Ei juuri etäänpänä.......edelleenkin uusia systeemejä suunnittelemassa.
Karl,
Tottakai voidaan ajatella ja varmasti pitääkin. Mutta ilman ratkaisumalleja yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka lauman mielestä ovat nousseet epäoikeudenmukaisuuden tasolle, meillä on ollut taipumuksena turvautua nuijiin, hirttoköysiin, giljotiineihin ja muuhun kivaan Luovaan Tuhoon.
Eikö olisi käyttökelpoista edes yrittää antaa ratkaisumalleja ennen kuin niihin taas tartumme? Annetaan mieluummin rakenteiden uudistaa meitä. Tai edes yrittää. Se muutos kun ei ole niin radikaali, että tekisi kenellekään kipeää. Eikä se edes ole hankala sen paremmin teoriassa kuin käytännössäkään paitsi ehkä niille, jotka katsovat etuoikeutut asemansa menettävänsä.
Etten anna väärää käsitystä; ei tämäkään muutos toimi ikuisesti. Kyllä silläkin on syntymä, lapsuus, keski-ikä, vanhuus ja lopulta kuolema. Mutta hankittaisi demokratialle lisäaikaa, vaikka vain parin sukupolven verran. Siis siihen asti, kunnes olemme paremman - tai vielä vähemmän huonon - mallin kehittäneet.
Ja välleen kerran, mitkä ovat lisäajan haittavaikutukset? Vaihtoehdot? Kaaos ja terrori sekä niitä seuraava diktatuuri?
Ihmiskunta on suuri lauma. Suuri ihmislauma jakautuu aivan samoin kuin muussakin eläinkunnassa. Näissä eläinlaumoissa on ylensä kiistaton johtaja, mutta se ei johda laumaansa yksinvaltiaasti muuten kuin parittelutilanteissa mahdollisuuksiensa mukaan. Eläinten laumanjohtaja toimii lauman ehdoilla. Johtaja hakee jatkuvasti laumalleen ravintoa ja turvaa.
Edustukselliessa demokratiassa ihmislaumassa on se ongelma, ettei siinä ole johtajia. On vain lauman edustajia. Nämä edustajat pyrkivät tekemään päätöksiä edustamansa laumanosan hyväksi kun heidän pitäisi edustaa laumaa johtajalleen, joka tekisi päätökset.
Tulevaisuuden yhteiskuntamalli tulee olemaan suoraan lähidemokratiaan perustuva kansanvalta ja asioita koordinoiva kollektiivinen johto.
Anonyymi, kiitti komentista.
Lauma mikä lauma, ja kuvailemallasi tavalla toimii.
Edustuksellisessa demokratiassa meillä vasta laumoja riittääkin. On puolueita, eduskuntaryhmiä, valiokuntia...on tyämarkkinajärjestöjä, ammattiyhdistyksiä, ammattiliittoja, työhuonekuntia ... muita etujärjestöjä..... ja jokaisella oma johtajansa tai usein omat johtajansa.
Ja seuraavassa juttu sitten onkin jutun pointti:
Lauman edustajien pitäisikin vastata laumalle. Lauma on heidän johtajansa, kuitenkin siten, että he ovat antaneet valtuutuksen johtaa yhteisten asioittemme hoitamista.
Ongelmaksi meillä on muuttunut se, että edustajamme pitävät johtajinaan niitä, jotka he keskuudestaan ovat valinneet. Vastuu niille, jotka ovat heidän valinneet, on kadonnut.
Tulevaisuuden yhteiskuntamalli tullee ensin olemaan massojen anarkia, sitten diktatuuri ja viimein taas demokratia, suora tai edustuksellinen riippuen siitä, kuinka moni kahdesta ensimmäisestä vaiheesta hengissä selviää.
Kollektiivinen johto tuskin toteutuu, johtajat kun eivät ole tunnettuja halustaan johtajuutensa jakamiseksi.
Hakki /Anonyymi.
”Kollektiivinen johto tuskin toteutuu, johtajat kun eivät ole tunnettuja halustaan johtajuutensa jakamisesta”. Jos tunnemme olevamme haluttomia, niin eikö tämä ”tuntemamme haluttomuus” ole silloin varsinainen este, josta kaikki muut esteet ovat lähtöisin? Nähdäkseni juuri tuossa kohdasta on lähdettävä mennäkseen pitemmälle. Vaikeimmat esteet on ensin tehtävä selviksi voidakseen ratkoa noista vaikeista esteistä syntyneet ramifications joiden kanssa olemme nytkin tekemisissä.
Vaikein este on esteiden rakentaja, ihminen, eikä sitä mikään systeemi ole koskaan voinut muuttaa. Yrittäessään muutaa, ratkaista hän on paloitellut ratkaistavat kysymykset niin moniin pieniin paloihin , ettei enää osannutkaan asetella palapeliään yhtenäiseksi harmooniseksi kokonaisuudeksi. Sitä mielestäni meidän kannattaisi pohtia lähemmin, eikä kuinka rakentaa epäyhtenäisistä ”materiaaleista”, systeemeistä, yhteensoveltumattomia, ”uusia” systeemejä.
Sellainen ei ole koskaan onnistunut, eikä tule koskaan onnistumaankaan, sillä sellaisessa toiminnassa päädytään aina ristiriitaan ja ainoa tuntemamme tapa ratkaista vaikeat kysymykset, ristiriidat, on tuhota kuvittelevamme ristiriidan aiheuttaja, ja edelleen, kun molemmat puolueet näkevät aiheuttamansa risriidan samassa valossa, se ”toinen” lopulta pitää tuhota. Tasaisesti jakautuneet voimat tasaisesti tuhoavat toinen toisensa.
Aikaisemmin tehtiin kompromissiratkaisuja, mutta ”kehittymisen” tuloksena voimme mennä vain kehittymisen sallimiin rajoihin. Nyt olemme hyvin lähellä sitä rajaa jossa vaaratilanteen ”kehittyminen” ei voikaan mennä paljoa pitemmälle.
Karl
Olen taas, tapani mukaan kanssasi himpun verran eri mieltä. Mutta siis vain himpun.
Olemma varmasi analysointihalussamme pyrkineet paloittelemaan suuret kokonaisuudet pieniksi, voidaksemme niitä käsitellä. Ja varmaan synteesit jäävät liian helposti tekemättä, mistä kokonaisuus kärsii. Mutta en oikein usko, että moisessa toiminnassa olisimme lähestymässä jotain kriittistä rajaa.
Niin ikään ajatus, että puolueista, jotka näkevät jonkin yksittäisen ristiriidan samassa valossa pitäisi "tuhota" toisensa mielestäni ontuu. Kyllä yhteisön elämässä aina löytyy riittävästi uusia, erilaisia ristiriitoja. Eikä tältäkään osin mitää rajaa ole lähelläkään.
Kompromissiratkaisuun kuuluu mielestäni ajatus "you win some, you lose some". Mutta silloin se tapahtuu suhteessa johonkin muuhun. Se on kannattajien "kuvittelema" puolueen ideologia. Mutta asioiden ratkaisu ei useinkaan edellytä ideologisia tuumailuja lainkaan, etuja ja haittoja joillekin osalliselle vähän useammin.
Niistä osataan kyllä päästä eroon vaikkapa eristämällä asianosaiset ratkaisun tekemisestä ja siirtämällä ratkaisu yhteisesti asiantunteviksi hväksytyille ja sellaisiksi osoittautuneille henkilöille, välimieskäsittelyn tapaan.
Siitä huolimatta, että jokainen ryhmä pitää toista eri mieltä olevaa ryhmää "vihollisena" ei myöskään tarkoita sitä, että ne olisivät erimielisiä vihollisuudesta nyt puhumattakaan. Yksittäisen asian osalta niillä voi olla hyvinkin samat intressit ja siten kaikki syyt tehdä yhteistyötä, ilman lehmänkauppoihin viittavilla kompromisseillä.
Esimerkkejä elävästä elämästä:
STX ovat kovia kirjaimia suomalaisessa politiikassa tänään. Persut ovat huomanneet tilaisuutensa. Lyövät vasemmistopuolueita kuin vierasta sikaa. STX:n telakka-alueella postitettiin jokaiseen talouteen lehti nimeltään Perus Suomalainen. Kyseinen puolue iski juuri kun sen vihollisen kilpi hetkeksi herpaantui. Karlin väite konkretisoituu; persujen kannatus on Turun seudulla ohittanut demareitten kannatuksen. Jos hallitus ajaa nykyistä linjaansa on seuraavissa (ennenaikaisissa)eduskuntavaaleissa tämän yhteiskunnan linjan muutos hyvin lähellä.
Jenkkilässä demokraattien kannatus jatkuu hyvänä vaikka valtion velka on kaksinkertaistunut neljässä vuodessa. Kuukauden kuluttua siellä ratkaistaan velkakaton- ja samalla sosiaalipolitiikan tulevaisuus.
Yhteistä molemmille esimerkeille on se, että molemmissa haetaan yhteiskunnan hyvää, mutta eri tavalla.
Läntiset demokratiat joutuvat ottamaan sisäpoliittisesti entistä pajon kovemman linjan jos mielivät olla mukana globaalissa maailmantaloudessa.
Ollaanko nyt sitten tilanteessa, jolloin "vaaratilanne" on kehittynyt niin pitkälle, ettei kompromisseille ole paljon liikkumatilaa?
Sami
Ehkäpä kuvaamasi persujen tapa on juuri se minkä ideologinen Ainoa Oikea Totuus, siis puolueen tulevaisuus edellyttää? Siis se, jota emme todellakaan tarvitsisi ongelmiemme ratkaisemiseksi?
Tarvitsemme poliittisia ideologioita yhtä paljon kuin haimasyöpää. Tarvitsemme asioiden ratkaisemiseen keskittyviä osaavia ihmisiä tekemään tarvittavia ratkaisuja.
Nykyinen poliittinen järjestelmämme ei heidän itsenäisiä ratkaisujaan mahdollista. Siitä pitävät puolueiden ryhmyrit kyllä huolen.
Ei läntisten demokratioiden tarvitse ottaa "sisäpoliittisesti entistä paljon kovemman linjan jos mielivät olla mukana globaalissa maailmantaloudessa". Niiden tulisi antaa kansalaisten päättää ja kantaa vastuu ratkaisuistaan. Sääli vaan, että se tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun eliitti on ensin omalla vallanhimollaan sotkenut mahdollisuudet.
Hakki,
+++ Tarvitsemme poliittisia ideologioita yhtä paljon kuin haimasyöpää. Tarvitsemme asioiden ratkaisemiseen keskittyviä osaavia ihmisiä tekemään tarvittavia ratkaisuja. +++
Meneekö tuo nyt noin? Eikö tämä asioiden ratkaisemattomuus, näköalattomuus, ehkä johdukin nyt juuri siitä, että elämme ideologiatyhjyydessä?
Työn ja kapitaalin välillä on jatkuva ristiriita jota ei ilman ideologiaa ratkaista. Tai sana ratkaista on väärä, pitää löytää tasapaino.
Elämmekö me tehdäksemme työtä vai teemmekö työtä elääksemme. Tämä ideologittomuus ajaa meitä nyt ensinmainitun vaihtoehdon syliin iäänkun ei olisi vaihtoehtoa ja kun kaikki vaihtoehdot tarjoavat samaa.
Vaikka en ole sosialisti, minusta kapitalismi kaikkein härskeimmässä muodossa on saanut yliotteen yhteiskunnista ja sillä kehityksellä ei tule olemaan onnellista loppua. Kohta kiehuu koko läntinen Eurooppa sekä Pohjois-Amerikka sosiaaliturvaverkkojen romahtaessa. Onko tämä kaikki oleva seurausta siitä, että ideologiat kuolivat?
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Saatat muuten olla ihan oikeassa, sillä puoluepolitiikassa elämme ainakin todella ideologiatyhjyydessä. Mutta sillä ei sinänsä kai tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa, miten yhteisiä asioitamme yhdessä hoidamme? Siis, jos lähtökohdaksi asetetaan puhtaasti tavoite hoitaa hommat, eikä rikastuttaa omia.
Sosialismista ja kapitalismista olemme aivan ilmeisesti saman hengen lapsia. Olen kannattanut sosiaalista markkinataloutta siitä lahtien, kun muistaakseni Rihtniemi sen aikoinaan lanseerasi. Tosin vasta jälkeenpäin on sille tullut sisältöä ja kansainvälinen nimikin - ordoliberalismi. Sama järjestelmä mikä käsitykseni mukaan pitkälti juuri Saksassa on ollut vallalla.
Olen myös samaa mieltä viimeisen kappaleen tilannearviosta. Mutta syystä, siis käytännön tasolla minulla on vähän toinen käsitys.
Finanssimaailman vapauttaminen sen yhteiskunnan ohjauksesta, jossa se toimii. Siinä mielestäni syy. Kun rahaa tyhjästä luova porukka pääsee johtamaan, kuten nyt on tapahtunut, ei kai muu voi olla seurauksena? Rahasta on tullut kaiken inhimillisen toiminnan moottori, kaiken arvon mitta.
Tätä kehitystä vielä vauhdittaa kaksi sinänsä toisiinsa liittymätöntä tapahtumaa, Kiinan ja USAn symbioottinen velkasuhde ja muu globaali vapautuminen, joka on siirtänyt finanssimarkkinat pitkälti kansallisten lainsäädännön ja valvonnan ulottumattomiin, eikä globaalia pelisäännöstöä juurikaan ole.
Hyvä esimerkki siitä, mikä on mennyt vikaan on virtuaalirahan osuuden räjähdysmäinen kasvu. Ja "huvittavinta"/"kaameinta" on seurata perusteluja sille, mitä kaikkea hyötyä sillä pelaamisesta on. Ja kuitenkin kyseessä on puhdas Ponzie - pyramiidipeli, jossa kaikille muillekin kuin pelaajille käy ennemmin tai myöhemmin huonosti. http://www.michaeljournal.org/myth.htm
Voiko tästä kehitystä kääntää rauhanomaisesti takaisin suuntaan, jossa kansalaiset, eivät plutokraatit määrittelevät elämän, pelaamisen ja toimeentulon säännöt? Kun politiikasta ja poliitikoista ei nykymenon muuttamiseen näytä olevan, se edellyttää vain aikaa. Se ilmeisesti vaatii vain oman Luovan Tuhonsa?
Sääli.
Hakki,
tämä virtuaalirahalla pelaaminen aiheuttaa varmaan ja hyvinkin pian tuon Luovan Tuhon. Virtuaalirahalla pelaavat huomaavat ennen pitkään, että ihan aikuisten oikeasti, eihän heillä ole olekaan oikeita pelimerkkejä, arvottomia "käpyjä ja kiviä" vain. Se miten tästä siten pudotaan tyhjyyteen, tulee olemaan karmea juttu. Ja siihen vaiheeseen juuri tarvitaan sitä "punaista tupaa ja perunamaata", jotta joten kuten selviää tämän vaiheen yli. Meillä molemmillahan se jo on, mutta miten on muiden laita?
Toteutuuko tuo tilanne meidän sukupolvemme aikana? Luulen, että toteutuu ja yhteiskunnat Atlantin molemmilla puolin romahtavat täydellisesti. Mutta toivottavasti elpyvät myös nopeasti. Reaaliomaisuushan säilyy, järjestelmästä on vain silloin ilma päästetty pihalle.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika,
meillä on, mutta useimmilla muilla ei. Siinä sitä sitten vielä joutuu porkkanamaataan puolustamaan. Toivottavasti emme me, sillä ajankohta on vielä sattumassa tai "korkeemmas´ kärees"
Zombit voisivat olla hyvä vihollinen.
History Channel teki aiheesta viime vuonna dokkarin eikä ajatunut konkurssiin, joten sille selvästi on kysyntää. Faktoihin tukeutuvat dokkarit sen sijaan ovat menettämässä yleisöään.
http://www.youtube.com/watch?v=bbVH__mc998
Lähetä kommentti