Bangladeshin tekstiiliompelijattarien murhapoltto, Talvivaaran ympäristökatastrofi, Pääministeripuolueen hallituskiima, Fennovoiman ydinvoimalan rakennuslupa, Julkinen puoluerahoitus, EUn toimet etelän euromaiden ongelmien ratkaisemiseksi, Suomen homekoulut .... kaikki tuo osoittaa, että demokratia ei toimi. Ei Suomessa, eikä ainakaan kovin suuressa osassa muutakaan Pohjois-Atlantista kohtalonyhteyttä.
Siitä huolimatta, että sen nimiin joka puolella tätä aluetta vannotaan, ja sitä oikein aseiden voimalla muualle viedä yritetään, kansalaiset eivät sen toteutuvan omassa maassaan oikein luota. Eikä ylivaltiollisessa EUssa ollenkaan. Vientiyritykset epäonnistuvat lähes järjestään. Poliitikkojen arvostus lähenee nollaa joka maassa. Ei liene väärin myöntää, että länsimainen demokratia on pahassa kriisissä?
Kuitenkin demokratian väitetään olevan ihmisen kokeilemista hallintomalleista vähiten huono. Missä siis vika? Mitä me teemme tai olemme tehneet väärin?
Itse uskon, että viimeiset noin sata vuotta ovat vieneet demokratiaa väärään suuntaan, joka konkretisoituu urapoliitikoissa. Kansanedustamisen mieltäminen työksi, uraksi edellyttää hyvin helposti myös sitä, että kyse ei saa olla pätkätyö. Tai ainakin sitä, että ansiomahdollisuus on turvattu myös silloin, kun kansa ei valitse. Ja mikäpä sen parempi kuin turvata ansiomahdollisuudet luontevan HyväVeli - verkon , puolueen, avulla. Ja puolueethan meillä Suomessa päätökset tekevät. Edustajat painavat nappia, jota käsketään painaa.
Isossa Britanniassa ongelmat lienevät samanlaiset? En sikäläisiä olosuhteita erityisesti tunne, mutta törmäsin taas TEDiin. Konservatiivipoliitikko Rory Stewart puhui aiheesta Why democracy matters. Ja aika hyvin puhui. Pani ainakin minut ajattelemaan. Taas kerran.
Rory Stewart: Why democracy matters?
8 kommenttia:
Tuo TED on ihan uskomaton aarreaitta. Kuuntelin tuon 'Why Democracy Matters' puheen ja se oli todella hyvä.
gor
Niin on. Varsinkin nyt, kun se on ilmeisesti laajentunut tai laajentumassa yleisen koulutuksen puolelle.
Eikö olekin mielenkiintoista, että Cameronin mahdollinen seuraaja puhuu tuolla tavalla? Mutta ei se puheen sisältämiä asioita huononna.
Hakki
Ei se enään voi toimia. Ja sanoisin sen johtuvan siitä, että meidän ihmisten aivoissa on tapahtumaisillaan kehitystä. Itse tapahtumaa tuskin voimme tunnistaa, mutta olemalla osa luonnon kokonaistapahtumasta ja siksi olemme pakotettuja olemaan itse muuttumisprosessin mukana.
Eikö ole aivan älyn vastaista, että mielipiteet, pelkät meihin ohjelmoidut informatiot joitenkin muiden mielipiteistä, pyritään esittämään factoina meille vähemmän informatuille, joita sitten käytämme ”oman mielipiteemme ilmaisuna” vaaleissa?
”Kuitenkin Demokratian väitetään olevan ihmisen kokeilemista vähiten huono”. Miksi ei sanottaisi huonoin? Kaikki aikaisemmin tuntemamme hallintomuodot ovat kestäneet ajan hampaissa tuhansia vuosia. Demokratian väitetään toimineen noin 400 vuotta - according to Rory Stewart. And young Rory himself is in cross roads, and yet trying to find justifications, though tentatively, for maintaining Democracy.
Karl
Kuten liian usein olen joutunut kysymään; mikä on vielä vähemmän huono vaihtoehto? Koska mielenkiinnolla odotan vastausta autan vähän. http://fi.wikipedia.org/wiki/Valtiomuoto Mutta voit toki jättää sen myös huomiotta. Kuvaus sen tavasta toimia riittää mainiosti.
Hakki
Jos lähdetään siitä tosiasiasta, että olipa valtiomuoto mikä tahans, sen rakentaja on poikkeuksetta ihminen. Kuten hyvin tiedät valtiomuodon nimi ei ole mitä tuon valtiomuodon todellinen sisältö on, ja sen sisältö on mitä ihminen on. Se ei voi olla ihmistä itseään parempi tai huonompi, vaan jäljennös ihmisen todenperäisestä sisällöstä.
Jos ajatellaan valtiomuotojen erilaisuutta niin on vähän muuta eroa kuin nimet ja nimien mukaiset tavat hallita, enemmän tai vähemmän pakkokeinoihin perustuvia systeemejä hallita meitä ”edesvastuuttomia”, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta omista teoistaan ja pitämään yllä tasapainoista suhdetta toisiin ihmisiin.
Erilaiset hallitsemismuodot eli valtiomuodot, systeemit, eivät koskaan ole muuttaneet ihmistä. Elämme edelleenkin siinä uskossa, että jokin uusi systeemi voisi muuttaa meidät ihmiset, mutta kuinka sellainen systeemi voisi olla erilainen sen rakentajasta, nimeä lukuunottamatta, kun sen rakentaja on sama ihminen joka rakensi kaikki aikaisemmat systeemit? Uusi ”valtiomuoto” voi syntyä vain silloin kun tuo uusi on alkanut sen rakentajassa. Teimmepä mitä tahansa, tekemämme tässäkin asiassa, kuten kaikessa muussakin, voi olla vain yhtäläinen tekijänsä kanssa. ”Vaihtoehdot” voivat löytyä vain jo tuntemastamme, joten eikö vihdoinkin ole aika katsoa siihen josta vaihtoehtojen tavoittelu on lähtöisin, itseemme? Tiedät yhtähyvin kuin minäkin, että mitään muuta ei ole tehtävissä.
Karl
Oma mahdollisuutesi rajoittuu itsesi muuttamiseen. Voit tuijottaa peiliin vaikka koko ikäsi, tai yrittää muuttaa itsesi ihan millä tavalla tai minkä oloiseksi tahansa, mutta sinusta riippumatta yhteiskunta toimii joka tapauksessa tavalla tai toisella.
Pääsääntöisesti valtiomuodoilta ei edellytetä, että ne ihmistä muuttaisivat. Niiltä edellytetään toimivuutta, tehokkuutta ja yhä useammin jonkinasteista oikeudenmukaisuutta ja hyväksyntää niiltä, joita hallitaan. Tästä puutteestaan huolimatta lauma ihmisiä - yksittäinen yhteiskunta - ja sen toiminta on kuvattavissa tai nimettävissä joksikin.
On valitettavaa kun 28 pääluokasta ja 9 alalajista ei mielestäsi löydy demokratiaa vähemmän huonoa valtiomuotoa nimettäväksi asti. ;-)
Hakki
Sinulla on jonkinlainen fixation oppimiisi johtopäätöksiin, jos pidät tuollaisen, kuten ”peiliin tuijottamisen”, itsesuggestion, avaavan ovia johonkin uuteen ja tuntemattomaan. Kysymys ei ole playing tricks with myself, mihin viittaat, vaan aivan päinvastoin, tuoda esille niitä tricksejä joita yhteiskunta esittää meille ja joiden valtaamana oma ajatusmaailmamme on. Ihmiskunta todellakin toimii ilman minua ja en suinkaan voi muuttaa yhteiskuntaa, sellaisilla johtopäätöksillä joita esität, enemmän kuin millään muullakaan ajatuksellisella keinottelulla.
Muuttuminen on luonnollinen ilmiö jos asiat nähdään sellaisina kuin ne esiintyvät ja todellisuudessa ovat, ilman tuomitsemista, tai puolustelua näkemäänsä. Sellaiseen prosessiin ei voi sovelluttaa mielipiteitä, omia tai muiden, vääristelemättä näkemäänsä. There is a saying, ”Truth liberates, not your pursuit to be free”. Tajuamalla tuon yksinkertaisen asian, ei antane aihetta toimia tavalla mihin olemme kasvatettu, konemaisesti opetettu hyväksymään mitä meille on kerrottu olevan totta tai valheellista. Sen tajuamiseen meidän tulee itse rakentaa ”työväline”. Yhteiskunta ei sellaista, sellaisena kuin yhteiskunta on ja vaatii meidän olevan, voi antaa siihen mahdollisuutta. Kilpailu voi suosia vain omia suojattiaan.
Jos valitset jonkin ”28 pääluokasta ja 9 alalajista” olet aina valitsemaasi kiinnitetty, samoin kuin ne monet muut jotka valitsevat jonkin muun ylä/alalajin. Juuri niiden kompromisoiminen on rakentanut ”pot purrin” jossa koko tuntemamme maailma on ja johon Euro Union pyrkii, omalla tavallaan, löytämään sovinnollista ratkaisua.
Puhut oikeudenmukaisuudesta ikään kuin se olisi apteekin hyllyltä poimittavissa oleva patenttilääke. Oikeudenmukaisuus voi syntyä kun epäoikeudenmukaisuus lakkaa, joten emme voi olla oikeudenmukaisia ennenkuin lakkaamme olemasta epäoikeudenmukasia. Kuolema ei tarjoa ”vaihtoehtoja”. Tilanne on aivan sama asioissa joista olemme puhuneet vuosikausia, niile täytyy ”kuolla”, ei fyysisesti, vaan psykologisesti.
Karl
Varmaan ymmärsit, että passiivi edellisessä ei välttämättä tarkoittanut Sinua vaan ihmistä yleensä, jokaista meistä?
On minulla varmasti fiksaatio poikineen. Ilman kiinnekohtia on niin kovin vaikeaa, kun kaikki täytyy koko ajan keksiä uudestaan. :-) Yksi niistä muuten on juuri se, että yhteisö ja laajemmassa muodossa yhteiskunta "plays tricks on us".
Tuo muutos onkin kovin mielenkiintoinen eläin. Jotkut pitävät samaa muutoksen suuntaa tai voimaa positiivisena. Toiset taas ihan samaa ilmiötä negatiivisena. Silloin muutos luonnollisesti tapahtuu suhteessa johonkin? Mutta fakta, siis itse tapahtuma tai ilmiö toki pysyy samana.
Toisaalta muutoksen tulkitseminen suhteessa itseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan tapahtuu vääjäämättä, koska ihminen on perusteiltaan utelias. Ilman uteliaisuutta hän nimittäin ei koskaan olisi oppinut mitään. Ja vaikka paljon on vielä kummallakin meistäkin opittavaa, voinemme hyväksyä, että jotain olemme syntymämme jälkeen oppineet?
Yksi oppimistamme asioista lienee kieli, puhumisen ja kirjoittamisen taito? Ja kieli, tuo yhteisön vähitellen kehittämä ajattelun, yhteydenpidon ja arkistoinnin väline auttaa meitä kuvaamaan itsellemme ja muille niitä muutoksia, jotka ympärillämme tapahtuvat ja myös niitä olosuhteita, jotka ympäristössämme vallitsevat.
Yksi, tosin pieni olosuhde on se konteksti jossa elämme. Siitä mitättömän osan muodostaa se hallintomuoto, jonka yhteisö on kehittänyt tai joka muuten on syntynyt. Ei minun todellakaan tarvitse kuolla sen paremmin fyysisesti kuin henkisestikään kuvatakseni jollain tavalla ympäristöäni. Ei myöskään, jos arvotan asioita suhteessa toisiinsa. Tai edes jos arvotan niitä lisäksi suhteessa itseeni yhtenä yhteiskunnan jäsenenä.
Lähetä kommentti