Suomen Pravdan sensuuria

Viikon verran jo uskoin, että Hesarin moderointilinja olisi muuttunut hyväksymään myös linkit kommentin kirjoittajan omaan artikkeliin, omassa blogissa. No, lehmät eivät lennä. Kahdesta kommentista linkki poistettu, yksi kommentti kokonaan julkaisematta. 

Usko sitten, että tämä ainoa valtakunnallinen, ystävien Suomen Pravdaksi kutsuma, haluaa edistää sananvapautta ja kansalaiskeskustelua yhtään mistään. Ei, ilmeisesti se haluaa vain ajaa omaa agendaansa, tässä tapauksessa Suomen NATO - jäsenyyttä edelliskerralla Guggenheimia Helsinkiin. Yhtä turhia meille suomalaisille molemmat.

Kommenttini päivän pääkirjoitukseen, Säästöpaineet muokkaavat Suomen suhdetta Natoon  oli kokonaisuudessaan seuraava: 

Nyt kun USAn ajattelun painopiste on siirtynyt Atlantilta Tyynelle merelle, olisi korkea aika meillä Suomessakin miettiä, mitä tämä ajateltavissa olevissa uhka- ja kriisitilanteissa Euroopan valtioille ja erityisesti Suomelle merkitsee. Silloinkin, kun USAn hallitusvallassa ovat muut kuin liberaalidemokraatit. Mikä enää on USAn Eurooppa-intressi, tai halu panostaa itsenäiseen Eurooppaan, kun vallassa ovat esimerkiksi Bushien lahkokunnan hengenheimolaiset ja Tyynen meren ympäristössä kriisit kukoistavat ja samalla Euroopan rajoilla kuohuu?

Jo Irak, Afganistan, Libya ja Lehman Brothers osoittavat korostetusti, että edes USA ei ole turvallisuustakeena entisensä. Ei muualla, eikä välttämättä enää Euroopassa ollenkaan.


Yhtenäinen EUn puolustusjärjestelmä saattaisi olla ja on, mikäli se olisi uskottava. Mutta kun EUn talous- ja ulkopoliittinen uskottavuus on hyvää vauhtia kriisiytynyt  ja päätöksenteko perustuu suurimpien jäsenmaiden omien intressien varjelemiseen, ei yksin EUn epämääräisen puolustusjärjestelmän varaan voi laskea mikään jäsenvaltioista. Eikä ainakaan EUn NATOon kuulumaton rajamaa. ( http://eaglesflysingly.blogspot.com/2007/02/hyttysen-ininaa.html )

Siksi tulevaisuutemme turva on edelleen sotilaallisesti liittoutumaton, itsenäinen ja uskottava puolustus, jäsenyytemme EUssa ja yhteistyö esimerkiksi NATO ja sen muiden rauhankumppaneiden kanssa.



Ja kaksi komenttia uutiseen Tuomioja: Huippukokous vahvistaa Suomen arvostuksen Natossa.

ENSIMMÄINEN

Suomi on siis mukana antamassa. Vaan mitä olemme saamassa? Ainakaan oman maamme puolustusta emme voi rakentaa sen paremmin NATOn kuin Venäjänkään varaan. "Blokkien" puskurivyöhykkeiden puolustamisesta ovat kiinnostuneet vain puskurivyöhykkeet itse. Tositilanteessa niiden kohtalona on tulla sotatoimialuetta. Se ei liene Suomen turvallisuuspolitiikan tavoite?

Kun omaa puolustusta leikataan kuin viimeistä päivää herää erityisesti kysymys, mitä teemme Islanissa. Islanti, sen paremmin kuin Ruotsi tai Norjakaan on tuskin halukas ilmatilan valvontaan Itärajallamme, Islanti ei edes kyvykäs. Ainakaan Suomen intressien vuoksi. Eikä tänne Suomea tai suomalaisia kukaan koskaan tule puolustamaan. http://eaglesflysingly.blogspot.com/2009/05/nato-no-way.html

Mutta saahan sitä pasifisti-Erkki hehkutella, kerran näinkin päin.

TOINEN

Jo yksinomaan siksi, että Heka 1 perusteluja aivan aiheellisesti pyytää toivon, että tämä kommenttini kokonaisuudessaan julkaistaan.

Itse asiassa olen pitkän linjan Suomen NATO-jäsenyyden kannattaja, joka on muuttanut mielensä. Syy käy ilmi edellisestä kommentista. En myöskään katso, että jäsenyydestä olisi lisähyötyä yli sen että kuulumme EUiin.

Rajamaana meidän on pystyttävä vastaamaan oman maan ja sen kansalaisten turvallisuudesta. Tämä voi tapahtua joko yksin tai yhteistyössä kenen kanssa tahansa, joka mahdollisessa tilanteessa (ja kuitenkin aina omasta intressistään) on valmis meitä AUTTAMAAN.  Turvatakeet kun voivat olla vain meidän itsemme käsissä. Päätösvaltaa niistä ei itsenäisen valtion pidä, eikä faktisesti voi, missään tilanteessa muille luovuttaa.

Toiminta- ja päätösvapauden säilyttäminen vielä näkymättömiin tulevaisuuden uhkiin on osa parasta kansallista turvallisuuspolitiikkaa. Toiset kaksi ovat kansalaisten puolustustahto ja uskottava puolustus, yhtä tärkeitä molemmat.

On valitettavaa, että moderaattori - jälleen kerran - katsoi aiheelliseksi poistaa perusteita tarkemmin selvittävän linkin omalle blogiosivustolleni. ( http://eaglesflysingly.blogspot.com/2009/05/nato-no-way.html )  Siellä tätä asiaa - jopa ajatteluni kehittymistä - olen NATO-jäsenyyden tarkoituksenmukaisuuden osalta toistuvasti, itse asiassa ensimmäisestä artikkelista alkaen, käsitellyt. Yksi ensimmäisistä tässä ( http://eaglesflysingly.blogspot.com/2007/09/ystavani-ei-vastannut.html ).

Vaan eipä toista julkaistu.