Kreikan saamien tukien vertaaminen 2. maailmansodan jälkeiseen Marshall-apuun osoittaa korkeintaan, miten yksisilmäisesti globaalin, rajoittamattoman (= laittoman, säätelemättömän) markkinatalouden kannattaja voi itseään pettää. Ja yrittää siinä ohessa pettää kaikkia muitakin. Verrata yhden maanosan pelastamiseen käytettyä reaalirahan osuutta silloisin BKT-arvoin, yhden valtion "pelastamiseen" käytetyn virtuaalirahan osuutta BKT-arvoihin on järjetöntä populismia vailla vertaa.
Olosuhteet kun olivat lähes kaikin mahdollisin tavoin toiset silloin.
Kreikan "tukemisen" keskeisin ero on, että sillä ei tueta Kreikkaa, Kreikan BKTtä sentilläkään. Sillä tuetaan USAn, Saksan, Ranskan ja Ison Britannian finanssisektoria ja maailman nykyistä rahajärjestelmää kaatumiselta.
Tämän kriisin syynä ei ole Kreikan, euro-maiden tai edes EUn jäsenten holtittomuus vaan FIAT-rahan valuvika, jonka Ronald Regan ja Margaret Thatcher päästivät valtoimenaan vaikuttamaan ulkoistaessaan valuuttavarannon hoitamisen ja kasvattamisen yhdelle toimijoista, finanssisektorille. Kasvun rajat ovat kierrettävissä vain Universumin Mestareiden laittomuuksilla.
Varmaan tasapainon synnyttämiseksi jätettiin tämä markkina aikoinaan käytännössä kaiken tehokkaan kansallisen ja varsinkin kansainvälisen demokraattisen valvonnan ulottumattomiin? Eikä näin syntynyttä aukkoa välitetty ( vai ei ymmärretty? ) tukkia silloin, kun noin 1990 maailman taloudellinenkin rakenteen perusta romahti Neuvostoliiton hajoamisen ja Kiinan Deng Xiao Pingin avittaman nousun seurauksena.
Pelisäännöt muuttuivat tai alkoivat muuttua vasta 2008 Lehman Brothersin seurauksena.
Viimeistään inhimillinen ahneus, sekä velanottajien että velanantajien ahneus piti jälleen huolta siitä, että tilaisuus teki varkaan.
PS.
"It does not pay to spit into the wind, Stubb. It may all end flat on your face."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti