tiistai 14. huhtikuuta 2009

Jenkkien oligarkit

Joskus on mukava huomata olevansa edelläkävijä. Ohessa linkki artikkeliin ja verkkojulkaisuun, joka julkistetaan toukokuussa 2009 otsikkona The Quiet Coup. Siinä IMFn entinen pääekonomisti Simon Johnson kuvailee, mitä hän entisessä tehtävässään joutuisi USAlle suosittamaan. Siis, jos USA haluaisi ratkaista oman pankkikriisinsä ja maailman finanssikriisin.

Resepti pohjautuu luonnollisesti oireitten perusteella laadittuun taudin kuvaan. Enpä ole vielä aiemmin kuullut jenkkiprofessorin suusta väitettä Oligarkiasta Yhdysvalloissa.

Taudin kuva:

Wall Streetin ylivalta Washingtonin päätöksentekoon rahoitusmarkkinapolitiikkaan liittyvissä ratkaisuissaan.

Hoito-ohje:

  • Loppujenkin keskeisten rahoitusalan toimijoiden tilapäinen kansallistaminen.

  • Taseiden puhdistaminen.

  • Pilkkominen pieniksi yrityksiksi joko maantieteellisen alueen tai toimiala-painottuneisuutensa mukaan.

  • Anti-trustilainsäädännön terävöittäminen vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.

  • Rahoitusalan pelisäännöstön perusremontti ja tehokas viranomaisvalvonta.

  • Myynti takaisin yksityisille sijoittajille.


Hintalappu:
Siis 1,5 trillioonaa taalaa yli sen mihin tässä vaiheessa on sitouduttu tai jo maksettu.

Hoitoennuste:
Epävarma, mutta parempi kuin muut näkyvissä olevat vaihtoehdot.

Aivan himpun hampusta ei voine olla kysymys, kun kyseessä on M.I.T.n proffa. Lisätietoja Simon Johnsonista. Ehkä artikkelin paras anti oli, että sen ymmärsi. Tai ainakin uskon ymmärtäväni.

PS.

Tuo Oligarkkikehitys on mielenkiintoinen. Meillä niitä on perinteisesti kolme. Puolue-oligarkia, Maatalous-oligarkia ja AY-oligarkia. Tällä hetkellä ollaan luomassa neljättä. Terveydenhoito-oligarkia.

4 kommenttia:

maavaanjaairee kirjoitti...

Eikös meillä ole niitä jo neljä ja tuo Terveydenhoito-oligarkia kuuluu siihen neljänteen eli Julkishallinto-oligarkia. Tämä on vaan niin taitavasti hajautettu kuntarakenteeseen, virastoihin, laitoksiin ja liikelaitoksiin, että sitä ei heti huomaa.

hakki47 kirjoitti...

maavaanjaairee

Siinä olet tietenkin aivan oikeassa. Sinne mahtuu kaikki ns. julkispalvelu vauvasta vaariin.

Sattuneesta syystä huomioni on kiinnittänyt tämä terveyspuoli. Sieltä ehkä erityisesti terveyskeskusten lääkäripula ja vanhustenhuolto. Meillä kun ei ole lääkäripulaa. Eikä pulaa vanhainkodeista. Eikä pulaa sairaanhoitajista, kotiavustajista jne. jne. Ja nyt, kun vihdoin yli 10 - 20 vuoden työn seurauksena kunnat ja nuo muut mainitsemasi alkavat ulkoistaa palveluitaan he toimivat siten, että syntyy muutaman suuren toimijan ketju.Taatusti vähintään oligarkia, ellei peräti monopoli.

Onhan se tietysti politbyrokraatille iso etu ja ilo nauttia suurten, menestyneitten toimijoitten hyysäämisestä. Mutta sillä tavalla ei luoda markkinoita. Nyt luomisvaiheessa oleva oligarkia joko jatkaa tästä tuomiopäivään kansallisena monopolina tai oligopolina, tai parhaassa tapauksesa myydään ulkolaiselle sijoittajalle, jolloin päätösvalta siirtyy Suomesta. Jos ne lopettavat täkäläisen toimintansa,  koko homma on luotava alusta lähtien uusiksi.

Hölmöläisten hommaa.

PS.

Ja tältä se näyttää kentällä.

http://viivanalla.blogit.kauppalehti.fi/2009/04/14/mika-mattaa-julkisissa-hankinnoissa/

Vox Populi kirjoitti...

Tuo Johnsonin kirjoitus sisälsi pääasiat siitä, mikä on ollut ilmeistä ja saatavilla olevista lähteistä ymmärrettävissä. Hyvä niin. Tietysti omalla tavallaan kärjistetty kirjoitus amerikkalaisoligarkkeineen ja synkkine kuvauksineen on myös persoonallinen kannanotto.
Se ei tainnut käydä ihan selväksi, miksi S J oli niin lyhyen aikaa IMF:ssa, ja miksi hän juuri viime syksynä lähti.
Mutta pystyykö Obama hajottamaan oligarkkimafian !? Ja haluaako !

hakki47 kirjoitti...

Vox

Näitä kaiken maailman hyväksi käyttäjiä on tietysti kaikki maailman maat täynnänsä. Niin myös jenkkilä. Kun varmaan tutustuit niihin kahteen käppyrään; ne kertoivat mielestäni aika paljon.

Päätellen niistä toimista mihin siellä on ryhdytty saattaa hyvin olla, että sen paremmin Obama kuin muukaan hallinto ei edes halua. Olisi se kyllä varsinainen remontti, johon ryhtyminen saattaisi johtaa teille, joitten vaikutuksia ei osata lainkaan ennakoida. Mutta tehdähän se pitäisi. Luottamus ei "oikeesti" kansainvälisille markkinoille palaa, ennen kuin se on käyty läpi.

Ainakin minulle on vahvistunut kuva, että siellä yritetään paljolti samaa mitä Suomi yritti noin 15 vuotta sitten. Ja sillä tavalla toteutettuna tiestä tulee pitkä ja kivinen. Ja ihan niin kuin meillä, moni uupuu matkalle.