Fortumin huomista odoteltaessa

Jos EKn Eeva-Liisa Inkeroinen on todella sanonut, että ”kun järjestelmät on oikein rakennettu, ne tuottavat rahaa hyvinä aikoina ja huonoina aikoina palkkiot olennaisesti pienenevät” ja jos kyseessä on EKn virallisempikin kanta, EK ilmeisesti on enemmän pihalla kuin kuvittelin. Siitä mikä kuuluu johdon palkan ja mikä erilaisten kannustejärjestelmien piiriin, olisi ilmeisesti syytä keskustella laajemminkin.

Asiasta päättävät luonnollisesti ne yrityksen elimet, joille asia yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluu. Yhtiökokous, hallitus tai toimitusjohtaja. Pohjaksi kerron oman käsitykseni siitä, mitä mielestäni voisi pitää hyvänä käytäntönä. Lähtökohtana tilanne, jossa yhtiön ylimmälle johdolle maksetaan peruspalkkaa.

Palkka kattaa hyvän tuloksen. Bonuksia maksetaan valituissa muodoissa johdolle ja mieluiten koko henkilöstölle poikkeuksellisen hyvistä suorituksista ja tuloksista. Mikä sitten on mitäkin, on syytä päättää etukäteen.

Poikkeuksena EKn Inkeroisen esittämään on luonnollisesti se, että on tilanteita joissa palkkiot eivät ainoastaan pienene vaan poistuvat kokonaan.

Lisäksi on mielestäni syytä mitoittaa jonkinlainen perälauta, kannustejärjestelmän ylin mahdollinen vaikutus. Lähtökohtana voisi esimerkiksi olla ao. henkilön peruspalkka. Koska itse olen sitä mieltä, että rahaperusteisen eriarvoisuuden rakentaminen on jo ohittanut yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden ja ihmisten oikeudenmukaisuuskäsityksen rajat kannatan ajatusta, että lisä saa olla korkeintaan vuotuisen peruspalkan suuruinen.

En siis puhu tilanteesta, jossa koko ansio on sidottu tulokseen. En oikein jaksa uskoa, että sellaisia järjestelmiä monta tässä maassa on, yrittäjät pois luettuna.