torstai 16. lokakuuta 2008

Kirveistä, Salaisuuksista, Diskovaloista

16.10.2008 9.39 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Asiakaspalvelu ja viestintä, Ihminen, Osaaminen, Johtaminen, Oppiminen, Kuntavaalit 2008

Vaalisalaisuus on poliittisen päätöksenteon perusoikeus.

Toteutuuko se politiikassa? Entä 4. valtiomahdissa, lehdistössä? Vai onko sen puute yksi keskeinen syy rapistuvaan demokratiaamme? Leimakirveitä kun on vaikea heitellä, jos ei ole osoitetta.

Avoin vai salainen, suljettu lippuäänestys? Nimellä vai nimimerkillä? Samoista periaatteistahan näissä on kysymys.

Leimakirveen heittoa estääkseen, muistaakseni 1970-luvulla, Kekkosen-vastaisten nimimerkkikirjoitusten kasvun innoittamina, valtalehtien päätoimittajat ”suomettuivat” ja lopettivat julkaisemasta nimimerkillä kirjoitettuja juttuja. Paitsi joidenkin, erikseen valittujen, maksettujen asiantuntijoiden. Sekö muuten on suomettumisen syntyhetki?

Ennenaikaa salaisen, eli suljetun lippuäänestyksen toteuttaminen oli hankala ja aikaavievää. Ota kulho. Jaa liput. Kukin äänestäjä täyttää liput. Jokainen vuorollaan, jota valvotaan – siksi vaalivalvojat valvovat. Lasketaan liput, julkisesti - siksi ääntenlaskijat. Sitten julkistetaan päätös. Varmaan muistat Tvstä tutun; Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…. Vuonna 1956 sitä riitti viimeisessä äänestyksessä pitkään. 151 kertaa. Ei ihme, että sen käyttö minimoitiin. Silloin.

Nyt on toisin. Jokainen meistä näkee eduskunnan äänestyspäätöksen tuloksen, halutessaan reaaliajassa. Vihreinä ja punaisina lamppuina ja vielä yhteenlaskettuina numeroina JAA, EI, TYHJIÄ, POISSA. Paranisiko demokratiamme jo sillä, että nuo punavihreät diskovalot ruuvattaisi irti? Paranisiko se vielä enemmän sillä, että naapuri ei voisi seurata mitä nappia edustaja painaa? Senkään toteuttaminen kun ei juuri innovaatiota edellytä.

Politiikassakin tärkeimmät päätökset kyllä tehdään lipuilla, salaisena. Muun muassa henkilövalinnat kai edelleen lähes kaikki? Toivottavasti. Miksi muuten ei muita? Kun tekniikkakaan ei enää aseta esteitä. Vai onko niin, että vain henkilövalinnat ovat tärkeitä? Ettei kaverit näe ketä minä tuen. Saattaisi siinä helposti lähteä lentoon muunkinlaiset kirveet. Ja loppua tuet. Rahallisetkin.

Miksi tämän pohtiminen on tärkeää? Koska vaalisalaisuus on demokraattisen päätöksenteon onnistumisen ja toimivuuden keskeinen tae. Siksi, että voidaan olla varmoja tuloksen perustuvan äänestäjän omaan tahtoon. Ei esimerkiksi puolueen. Siksi kai niitä aika harvoin salaisina valtuuston ja eduskunnan äänestyksissä toteutetaan? Edustajaryhmän eli käytännössä puolueen, täytyy varmaan voida valvoa edustajiensa äänestyskäyttäytymistä.

Tämänlaisia mietteitä heräsi, kun valtuustoehdokas tivasi henkilöllisyyttäni ja arvosteli kritiikkiäni nimimerkin suojasta vaatien hyvien tapojen edellyttävän esittäytymistä. Ja näin vastasin hänelle:

”En itse ole ehdokas, en edes politiikassa. En ole julkkis, en ole sitäkään koskaan ollut. Enkä sellaiseksi halua tulla. Siksi minä en esittele itseäni. Se on minun oikeuteni ja valintani. Aivan kuin sinun päinvastainen valintasikin.”

PS.

Jos äänestät voit ehkä saada aikaan muutoksen. Jos et äänestä voit olla 100 % varma, että mikään ei muutu. Aktiivisuus edellyttää tekoa. Siksi nukkuminen ei ole aktiivisuutta. Se on jo aikaa sitten menettänyt mielenosoitusarvon, jos sillä sitä koskaan on ollutkaan.

http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi


Pysyvä linkki | 3 kommenttia »

Ei kommentteja: