Ein Volk. Ein Reich. Ein Führer.

1.10.2008 11.19 | hakki47 | Ihminen, Työ & bisnes, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises

USAn roskapankin synnytystuskat osoittavat jälleen kristallin kirkkaasti, milloin demokratia on haavoittuvimmillaan. Silloin kun siltä puuttuu arvovaltainen, luotettava johto. Jos tilanteeseen vielä liittyy lähitulevaisuudessa oleva kansanedustajien vaali, ikävien päätöksien tekeminen tulee entistä vaikeammaksi. Puhumattakaan tilanteesta, jossa kansakunta on samanaikaisesti monessa kriisissä ja tehtävät päätökset koetaan laajasti epäoikeudenmukaisina äänestäjiä kohtaan.

Nämähän ovat niitä yhteiskuntien käännekohtia. Sata vuotta sitten natisi erityisesti silloinen Venäjä. Vajaan kymmenen vuoden kuluttua Eurooppa oli, soittokuntien johtaessa marssia, ajettu I maailmansodan juoksuhautoihin, joista miljoonille tuli joukkohautoja. Sotaa seurannut hetken huuma, myös taloudellinen huuma, ei ratkaisuut yhteiskuntien ja kansanryhmien välisiä ristiriitoja, tulonjako-ongelmista puhumattakaan. Ei liioin, lähes joka maassa ainakin yritetty demokraattinen kansallisvaltio.

Ääriliikeitä ruokkivat epäoikeudenmukaiseksi koettu yhteiskunnallinen päätöksenteko ja erityisesti tulonjako, jonka koettiin keskittyvän ennen kaikkea päättäjien oman tulon, varallisuuden ja aseman edistämiseen. Ja kansalaisten kyllästyminen demokraattiseen puoluepolitikointiin avasi tien Valistuneen Diktaattorin tai ainakin Voimakkaan Johtajan vaatimusten vyörylle.

Ja siinä sitä sitten oltiin. Yksi toisensa jälkeen vahvan johtajan valtioita syntyi: Stalinin Neuvostoliitto, Mussoliinin Italia, Francon Espanja, Salazarin Portugal … Puola, Viro, Latvia, Liettua, Unkari… ja yht´äkkiä suurin osa Euroopan valtioista nojasi, omasta halustaan Vahvaan Diktaattoriin. Ja hänestä on lyhyt matka Epäinhimilliseen Hirmuhallitsijaan, josta kukaan ei enää pääse rauhanomaisesti eroon. Eikä päästy nytkään.
Joissakin maissa, myös Euroopassa, demokratia onneksi säilyi. Se antoi vielä  yksittäiselle ihmiselle mahdollisuuden, saada sanansa kuulluksi. Kaukana tulevaisuudessa. Sitten joskus. Mutta eurooppalaisille ihmisille, jopa ihmiskunnalle, hinta oli hirveä.

Ja loppukin on historiaa. Ja olemme hyvää vauhtia etenemässä samaan, vanhaan suuntaan. Siihen alkava kansainvälinen talouskriisi luo mehevän, muhevan kasvupohjan.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »