Politiikan pitkistä listoista ja moraalista

26.5.2008 11.46 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Uutiskommentit, Poliittiset puolueet

Paavo Lipponen toi jälleen esiin ns. pitkät listat. Tällä kertaa käsittääkseni korjaavana toimenpiteenä nykyiseen vaalirahoitussirkukseen.

Ei voi olla totta! Nykylainsäädännön puitteissa pitkät listat aiheuttavat vain entistä paremmin peitellyn rahoitusjärjestelmän puolueille ja entistäkin paremman mahdollisuuden ns. hämärämiehille hankkia itselleen oma poliitikko tai jopa puolue. Ja niitä hämärämiehiä on tarjolla paljon muualtakin kuin yrityselämästä. Esimerkiksi AY-liikkeestä. Ei nykyjärjestelmää tarvitse muuttaa muuten, kuin muokkaamalla se täysin läpinäkyväsi. Tärkeää on kuitenkin huomata, että vaalirahoitus ja puoluerahoitus ovat niin sidoksissa toisiinsa, että myös puoluerahoitus tulisi samalla tehdä yhtä läpinäkyväksi.

Tuskinpa kansalaisten saama opetus tästä johtavien poliitikkojen lain rikkomisesta ja asenteesta lisäävät luottamusta puolueisiin? Miksi siis kansalaiset antaisivat puolueille ja poliitikoille vielä nykyisen lisäksi päättää, keitä eduskuntaan valitaan? Siihenhän pitkät listat johtaisivat kun puolueet päättäisivät, saamanasa äänimäärän puitteessa, missä järjestyksessä heidän listallaan olevat eduskuntaan lähtevät.

Mutta sitten vielä ihan toisenlaisesta listasta. Ei tainnut UKK aikoinaan tietää mihin hänen vaalikauden kestävien hallitusten politiikkansa joskus johtaisi? Se, että hän niihin pyrki oli enemmän kuin ymmärrettävää. UKK sai aikaan pitkäjänteisen hallitustyön. Ja hyvä niin.

Silloin Suomea vaivasi Italian-tauti. Hallitukset tulivat ja menivät. Vuodessa niitä saattoi olla useita. Enemmistö-, vähemmistö- ja/tai virkamieshallituksia. Italiasta näemme nyt miten siinä sitten pahimmoillaan käy.

Nyt meillä sitten on Suomen-tauti. Ei pääministeri eikä hallitus vaihdu vaalikauden aikana tapahtuupa mitä tahansa. Tehköön joku muu listan niistä lainrikkomuksista, epäasiallisesta toiminnasta, ministerin arvovallalle epäsopivasta käyttäytymisestä ja sen luottamuspulan monipolvisuudesta, johon johtavat poliitikkomme, pääministeri muitten ministereitten kärjessä, ovat viimeisen vuoden aikana syyllistyneet. Mikään ei vaikuta. Meillä ei poliitikoilla ole edes ns. poliittista vastuuta. He eivät vaan sitä ota.

Ja kaikki tämä loppujen lopuksi vain siksi, että me Suuret Ikäluokat halusimme tehdä politiikasta jonkinlaisen ammatin. Kun se yhteisten asioitten hoitaminen vaatii pitkäjänteisyyttä.

Ehkä joku, vaikka vain poliitikkokin, vaivautuisi kertomaan, miksi äänestää?

PS.

Tämä vuodatus lähti siitä kun luin, ketä “jonkin puolueen” kansanedustaja Merikukka Forssius saa kiittää, KMS ryltä saamastaan vaalirahoituksesta. Harvemminhan kilpaileva puolue oikein rahaa usuttaa. Toisaalta olihan hän hetken aikaa pääministerin tyttöystävä. Eikö?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 3 kommenttia »