EU:n turvatakuut

15.5.2008 19.22 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen

EU:n avunantovelvoite on puolustusvaliokunnan mielestä “ennen muuta poliittinen sitoumus”, mutta “painoarvoltaan merkittävä” ja “hyvin velvoittava”. Muutaman viikon he ovat asiaa pohtineet ja asiantuntijoita kuulleet. Ja jättivät asiantuntija-lausunnot olennaisimmalta osaltaan omaan arvoonsa.

Avunantovelvoite ei edellytä minkään joukon yksimielisyyttä, ei edes enemmistöä. Halukas saa antaa apua sitä pyytävälle. Kukaan joukosta ei voi estää ketään muuta joukkoon kuuluvaa auttamasta apua pyytävää. Mutta kenenkään ei myöskään ole pakko pyytää apua. Mutta saa pyytää apua, jos haluaa.

Meiltä suomalaisilta se vaatii vain sitä, että halutessamme auttaa mahdollista avunpyytäjää, muutamme omaa lainsäädäntöämme siten, että lakimme sallii avun antamisen. Sen voimme tehdä joko ennemmin tai myöhemmin. Mutta jos jätämme lait osaltamme säätämättä, kuten puolustusvaliokunta suosittaa, lienee hyväksyttävä, että muutkaan valtiot eivät vastaavia lakeja säädä. Eli tuskinpa kannattaa sellaiseen turvatakuuseen paljoa luottaa, johon ei itse ole valmis sitoutumaan. Mutta miksi puolustusvaliokunta pitää sitä mutta “painoarvoltaan merkittävänä” ja “hyvin velvoittavana” minua kyllä ihmetyttää.

Tulkintani mukaan EUn turvatakuu on yhtä sitova kuin Kansainliiton aikoinaan jäsenmailleen antamat “turvatakuut”. Ne joutuivat testiin 31.12.1939. Ne ovat yhtä velvoittavat ja sitovatkin.

Pysyvä linkki | Muokkaa | Kommentoi »