Entisen
pääministerin Esko Ahon kanssa on helppoa olla samaa mieltä siitä, että on virhe
odotella asioiden korjaantuvan itsestään, ajan kanssa. Ja siinäkin, että
ilmeisesti virheiden tekemisen ja persujen pelosta hallituksen nykyiset vastuulliset,
siis lähinnä päämisterin ja valtionvarainministeri edustamat puolueet ovat
ottaneet vastuuttoman mittään tekemättömän ja julkisen sektorin velkaa
tolkuttomalle tasolle kasvattavan linja.
Kun nykyinen tilanne
pedattiin totesivat silloinen pääministeri Matti Vanhanen ja
valtionvarainministeri Jyrki Katainen kuin yhteen ääneen "Ei koske
Suomea." Kun vaalit 1991 voittaneen kepun silloinen puheenjohtaja Esko Aho
kasasi hallitustaan, hän teetätti kiinnostuneilla ryhmätöitä keskellä käsiin
räjähtävää työttömyyttä. Hallituksensa ensimmäinen varsinainen päätös, Suomen
markan ecu - kytkentä vuoden 1991 toukokuussa, tyrehdytti työmarkkinat
käytännössä kokonaan muutamiksi vuosiksi.
Rahapolitiikassa
tehtiin keskeisimmät virheet, hallituksen siunauksella, tasavallan presidentin Mauno Koiviston ja Suomen Pankin toimesta, pitäytymällä vahvan markan oppiin. Se melkein kaatoi
Suomen mikä pakotti lopulta kelluttamaan markka syyskuussa 1992, mikä lienee suurin yksittäinen syy Suomen silloisen
pelastumisen. Kun seurauksen markan arvo devalvoitui noin 30% oli aimmet synnit kuin pois pyyhitty ja siirretty kansalaisten maksettavaksi.
Devalvaatio tarkoitti tuhansia
tarpeettomia, sinänsä elinkelpoisten
pienyritysten konkursseja, vuosikausiksi venyneitä
ulosottovelallisuuksia, itsemurhia ja massatyöttömyyden, joka pahimmillaan, muistaakseni
helmikuussa 1994, nousi 777.000
todelliseen työttömään. Pk-yrityksiä kaatui noin 30.000. Onneksi vientimarkkinat alkoivat vetää juuri viime
hetkellä, oliko 1993? Ja se oli toinen syy selviämiseemme, kun "onneksi" tilanteeseen
oli jouduttu vain suhteellisen vähän velkaantuneina.
Suurimmat virheet talouspolitiikassa tehtiin pankkien vastikkeettomassa pelastamisessa taas kansalaisten kustannuksella, verovaroilla. Pankkikriisi vain kiristi pankkien lainahanat erityisesti pk-sektorin osalta kuiviin. Ei puhettakaan Quid Pro Quo:sta, pankkien pääomittamisesta niiden osakkeita vastaan.
Ahon käsitys
selviytymisen syistä on todella subjektiivinen, jos hän uskoo hänen tai hänen
hallituksensa ja sen päätöksentekokyky olisivat pelastaneet maan. Ennemminkin
päin vastoin. Ilmeisesti ainoa tolkullisen päivätyön teki silloinen
valtionvarainministeri Iiro Viinanen, joka insinöörin pragmaattisuudella hoisi
lainataakkaa rajusti lisäämällä valtiontalouden kuiville. Ahon rooli oli, ettei
hän moista estänyt. Mutta se on toki myönnettävä, että hän voimakkaasti ajoi meidät EUn jäseneksi, jolla pitkällä aikavälillä oli talouttamme vahvasti kasvattava vaikutus. Tästä jälkikäteinen kiitos.
Nyt tämä nykyinen hallitus on
tekemässä samaa virhettä, kuin poliitikot Ahon johdolla vuonna 1991. Kun
rahapolitiikan merkitystä itsenäisen maan taloudelle ei ymmärretä ilmeisesti
ollenkaan, ajetaan samaan seinään kuin Aho aikoinaan. Nyt temppua kutsutaan
Sisäiseksi Devalvaatioksi.
6 kommenttia:
Hakki,
se että menetellään kansan edun vastaisesti, ei välttämättä tarkoita virhettä. Se vain voi näyttäytyä tuulipukutavikselle virheenä.
Bilderberg -illuminaattien loosheista käsin ei mitään virhettä ole näkyvissä :-)
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Oikeassa luonnollisesti olet, mutta virhe voi olla sekä päättäjiksemme äänestetyissä että äänestäjissä itsessään? ;-)
Hakki,
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, tyhmistä äänestäjistä (näistä Pisa -imbesilleistä) koko valtakunta.
Näistä edellytyksistä lähtien ei muutosta ole odotettavissa.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Niinpä, ennen kuin me tavikset joukoin löydämme jostain taas uuden Messiaan. Vaan peiliin ei taida kukaan uskaltaa katsoa?
Hakki.
Oppia virheistä, omista ja toisten, ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Ihmiskunta on tappanut enemmän toisiaan, omaa lajiaan kuin mikään muu tuntemamme eläinlaji. Ja mitä olemme oppineet? Olemme oppineet rakentamaan tehokkaampia tappokoneita, tuhoaseita, kuin koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa. Parhaillaankin on suurimmat rahasummat, menot, ns. puolustus hankkeet, kaikkein suurimmat melkein jokaisen itsenäisen valtion budjetissa. Jos olisimme oppineet virheistämme, edes vähänkin, emme voisi toistaa samoja virheitämme vuosituhansia.
Ehkäpä ”virheteoriasta oppiminen” onkin silkkaa pötyä ja oppiminen virheistämme jonkinlainen itsepuolusteluun pyrkivä väite, tosiasioiden välttelemistä loputtomien väitteiden ja vastaväitteiden avulla, lisäajan takaamista samanlaisuuden jatkuvuudelle?
”Ennen kuin me tavikset joukoin löydämme jostain taas uuden Messiaan”. Ehkäpä se tosi uusi Messias onkin juuri siinä peilikuvassa, me vain emme ole halukkaita näkemään jotakin niin revoluuttista totuutta itsestämme. Ehkä ainoa totuus onkin juuri mainitsemassasi peilikuvassa, ainoa josta meillä on mahdollisuus löytää Totuus. Ehkäpä totuus itsestämme onkin kaikki minkä tarvisemme löytää, me vain tietämättömyydessämme etsimme totuutta itsemme ulkopuolelta.
Karl
Sitä juuri tarkoitin kirjoittaessani, että peilikuvasta juuri se messias löytyy.
Kun sen peilistä jokainen voi halutessaan löytää, on enää kyse siitä miten kaikki nuo messiaat osaavat koota itsensä, itseään ja toisiaan kunnioittavaksi yhteisöksi ja itsensä osaksi sitä? Sellaisen joukon ei tarvitse löytää yhteisölleen "valistunutta yksinvaltiasta" eli diktaattoria, koska he osaavat itsekin homman tarvittavilta osin hoitaa. Siinä meille johtamis- ja hallintojärjestelmä.
Lähetä kommentti