maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tervetuloa lomalta Hesari ja muut strutsit

Ainoa valtakunnallinen Koko Suomen Pravda on jälleen aloittanut normaalin pelinsä. Julkaisee kommentteina sen mikä sille sopii. Ja vain sen. Se on luonnollisesti median oikeus. Toisaalta en kieltämättä pitänyt siitä, että sen tämänpäiväinen töihintulon ryhtiliike poisti jokaisen, mielestäni jopa olennaisen kommentini pääkirjoitussivulta.



Voisiko olla niin, että HS ei vain pitänyt siitä, että totesin artikkeliin Urpilainen pakoilee vastuuta, Urpiaisen lähinnä jatkavan edeltäjänsä vaihtoehdotonta menoa? Tai siitä, että moinen meno johtaa taatusti Suomenkin hakemaan ikiomaa pelastusrengasta, Mafian Betonisia saappaita, EUn kunkulta, Saksalta? 

Vai johtuisiko se siitä kun totesin, että Urpiaiselta ei paljon muuta voi odottaakaan? Tai, että demareiden politiikka  - kuten kokistenkin - on yksinkertaisesti väärää politiikkaa? "EKPn, EMUn ja EUn nykyinen politiikka, erityisesti se rahapolitiikka johon EMU ja EU antavat EKPlle mahdollisuuden on lyhyellä aikavälillä yksinkertaisesti väärää politiikkaa. 

Puheet jopa ”sisäisestä devalvaatiosta” ovat verrattavissa vain poliitikkojen – siis näiden FIAT-rahan aikaisen keskuspankin rahapolitiikan "suurimpiin asiantuntijoiden" vai pitäisikö sano fundamentaalisiin noitapuoskareihin - vaatimuksiin kansalaisten itsensä ruoskimiseen estämään kaikkea sitä pahaa, mikä heidän päälleen muuten koituu. Siis asiantuntemattomien, itse seurauksilta suurelta osin suojassa olevien vastuuttomiin ohjeisiin kansalaisille. Se se vasta on Synti. Isolla S-llä. Se se vasta on rikollista.

Vai voisiko se johtua siitä, että pääkirjoitusartikkeliin Detroit on varoitus myös Suomelle kiinnitin huomiota siihen, että sama johdon kyvyttömyys, joka on Detroitin jo vienyt lahtipenkille, vie myös Suomen? Ja edellä esitetyillä perusteilla, lisättynä linkillä artikkeliini Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö valehtelee? olen todennut, että meno ei opposition valtaan nousun myötä mihinkään parane. Se taas ei taatusti lisää tyhmyyttä ollenkaan. 

Siitäpä tuli mieleen, johonkin muuhunkin HS kommenttini liityyen, onko vain niin, että yksinkertainen totuus ei läpäise Suomen Pravdan seulaa? Ei, vaikka juuri ne kaksi, jotka pitäisi kansakunnan edun nimissä saada ajattalemaan ovat Urpiainen ja Jyrki-Boy? Missään tapauksessa, ilman heidän "siunaustaan" mikään ei nyt muutu. Nyt.

Ja, että miksikö otsikossa on tuo strutsi? Mietipä.



PS.

Varmasti, jos niin ihmeelliseksi maailma muuttuisi, että Pravda kommenttini vielä julkaisisi, yksityiskohdat voisivat olla toiset. Lähtökohdat eivät ollenkaan.

2 kommenttia:

Karl Fransen kirjoitti...



Hakki.

On kaksi eri asiaa puhua asioista ja asioiden tekijöistä. Asioiden tekijöistä, ihmisistä, puhuminen ei koskaan voi olla rakentavaa mihinkään muuhun kuin negatiiviseen suuntaan, jos sellaista rakentavaksi voidaan kutsua. Eikö tämä omaamme elämän ”juoksutus” ole tarpeeksi vaikeaa tarvitakseen tekemään sitä vaikeammaksi itselleen ja muille? Kuten tiedät, katkeruutensa voi esittää ilman, että tekisi toisia ihmisiä katkerimmiksi mitä hekin poikkeuksetta jo ovat, ja jollei ole, varmasti tulevat vanhentuessaan olemaan, ilman meidänkin apua.

Loukkamatta Hakkia tai ketään muutakaan, kovanahkaisuus, niin paljon kuin siitä puhutaankin ylistävässä sävyssä, kuolettaa sen vähäisenkin inhimillisyyden mitä meillä on jäljellä näillä nopeasti vähenevillä eläkeläisen päivillä. Menneitä loukkauksia kantamalla helposti suistuu tasapainon kärryiltä. Sen näkee ulkopuolinen helpommin, muttei ole kätketty itseltäkään jos ei niin tahdo. Sitä itseä ei mikään ruoski enemmän kuin ”se itse”, mutta siitäkin ruoskimisesta on tehty nautinnon irvikuva ja sen kuvan alla, itsesäälin nautinnollisissa tuskissa tätä matkaa teemme. Itsesääli on pahin sairaus minkä ihminen on uskomuksiensa mielipiteihin kätkenyt ja sen varjossa vielä kuvittelemme tekevämme jotakin kunniakasta ja arvokasta. Olemme kieroitunutta porukkaa, vai mitä arvelet?

Hakki kirjoitti...

Karl

Enpä oikein ymmärrä mitä nyt tarkoitat. Asioiden tekijöistä meillä nyt on pula. Niistä puhujia liiankin kanssa, varsinkin niiden joukossa, jotka ovat ottaneet tekemisen hommakseen.

Miten ihmeessä katkeruus tähän asiaan liittyy? Ja erityisesti miten eläkeläisen katkeruus? Ainakin oman kokemuksen mukaan eläkeikään kuuluu ennemminkin seesteisyys kuin katkeruus. Itsesäälikin on näillä vähäisillä vuosilla varsin kaukainen tunne. Sääliksi käy lapsia ja varsinkin heidän lapsiaan, itse ehtii kyllä alta pois. ;-)