tag:blogger.com,1999:blog-3017017033111483985.post2471214864338690822..comments2023-07-25T13:31:13.842+03:00Comments on Eagles fly singly: Tervetuloa lomalta Hesari ja muut strutsitHakkihttp://www.blogger.com/profile/08369070468043614929noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-3017017033111483985.post-8648463195322681092013-07-23T08:25:52.193+03:002013-07-23T08:25:52.193+03:00Karl
Enpä oikein ymmärrä mitä nyt tarkoitat. Asio...Karl<br /><br />Enpä oikein ymmärrä mitä nyt tarkoitat. Asioiden tekijöistä meillä nyt on pula. Niistä puhujia liiankin kanssa, varsinkin niiden joukossa, jotka ovat ottaneet tekemisen hommakseen.<br /><br />Miten ihmeessä katkeruus tähän asiaan liittyy? Ja erityisesti miten eläkeläisen katkeruus? Ainakin oman kokemuksen mukaan eläkeikään kuuluu ennemminkin seesteisyys kuin katkeruus. Itsesäälikin on näillä vähäisillä vuosilla varsin kaukainen tunne. Sääliksi käy lapsia ja varsinkin heidän lapsiaan, itse ehtii kyllä alta pois. ;-) Hakkihttps://www.blogger.com/profile/08369070468043614929noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3017017033111483985.post-1507329870964998512013-07-23T06:39:16.077+03:002013-07-23T06:39:16.077+03:00
Hakki.
On kaksi eri asiaa puhua asioista ja asi...<br /><br />Hakki.<br /><br />On kaksi eri asiaa puhua asioista ja asioiden tekijöistä. Asioiden tekijöistä, ihmisistä, puhuminen ei koskaan voi olla rakentavaa mihinkään muuhun kuin negatiiviseen suuntaan, jos sellaista rakentavaksi voidaan kutsua. Eikö tämä omaamme elämän ”juoksutus” ole tarpeeksi vaikeaa tarvitakseen tekemään sitä vaikeammaksi itselleen ja muille? Kuten tiedät, katkeruutensa voi esittää ilman, että tekisi toisia ihmisiä katkerimmiksi mitä hekin poikkeuksetta jo ovat, ja jollei ole, varmasti tulevat vanhentuessaan olemaan, ilman meidänkin apua. <br /><br />Loukkamatta Hakkia tai ketään muutakaan, kovanahkaisuus, niin paljon kuin siitä puhutaankin ylistävässä sävyssä, kuolettaa sen vähäisenkin inhimillisyyden mitä meillä on jäljellä näillä nopeasti vähenevillä eläkeläisen päivillä. Menneitä loukkauksia kantamalla helposti suistuu tasapainon kärryiltä. Sen näkee ulkopuolinen helpommin, muttei ole kätketty itseltäkään jos ei niin tahdo. Sitä itseä ei mikään ruoski enemmän kuin ”se itse”, mutta siitäkin ruoskimisesta on tehty nautinnon irvikuva ja sen kuvan alla, itsesäälin nautinnollisissa tuskissa tätä matkaa teemme. Itsesääli on pahin sairaus minkä ihminen on uskomuksiensa mielipiteihin kätkenyt ja sen varjossa vielä kuvittelemme tekevämme jotakin kunniakasta ja arvokasta. Olemme kieroitunutta porukkaa, vai mitä arvelet?<br />Karl Fransennoreply@blogger.com