Startupeilla ei Suomen taloutta pelasteta

ja kuitenkin niitä tarvitaan. Ja paljon. Ilman start-uppeja kun ei synny grown-uppejakaan.  Ja kummatkin tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen terveellisen ympäristön. Onko niillä nyt? Kummillakin? Muuten, vastaus kysymykseen on sitten politiikkaa.

Kuten lapset myös startupit tarvitsevat alussa ennen kaikkea vanhempien rakkautta, huolta ja hoivaa. Helppoa on verrata omistajaa vanhempiin, mutta niitä ovat myös asiakkaat, varsinkin ensimmäiset. (Vai olisivatko he sittenkin niitä päiväkodin tätejä?) Joka tapauksessa, ilman maksavia asiakkaita yritys on parhaimmillaan harraste ja pahimmillaan katastrofi, sekä taloudellinen että usein myös vanhemmilleen henkinen katastrofi. Niiden hoidosta vastaavatkin sitten palkollisemme, virkamiehet ja viranomaiset. Vasta niiden.

Yleensä vanhemmat hankkivat lapsensa itse ja omin voimin, harvemmin tehtäessä virkamiehiä tarvitaan. Yrityksen perustaminen sinänsä ei paljoa vaadi, toiminnan aloittaminen saattaa rahoitusta vaatiakin. Meillä on totuttu siihen, että ensin kaivetaan omaa lompakkoa, siten sukulaisten, joskus ehkä mesenaatin. Yhteiskuntakin on saatu apuun starttirahoilla ja riskirahoituksella. Onhan muiden rahoilla pelaaminen niin paljon mukavampaa. Nykyiset suojelus-enkelitkin kun on jo kaupallistettu nopeita voittoja vaatimaan.

Asiakkaat löytyvät ns. markkinoilta.  Se on se sama suuri maailma, jonka kohtaamiseen ja jonka kanssa elämiseen vanhemmat lastaankin valmentavat.  Vain harvoin kasvaminen aikuisuuteen tapahtuu välittömällä kvanttihypyllä; ”sink or swim”. Useimmiten se tapahtuu vähitellen, usein oman yrittämisen,  jopa  konkreettisesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta, kun oikein toimitaan sieltä tulee myös rahaa, pääomaa.

Oppimisvaiheessa on hyvä pitää riskit pieninä, sekä itse tappion- että sen menettämisen mahdollisuudet. Kun osaamista karttuu, joka tässä tapauksessa usein tarkoittaa yritys- tai yrittäjä-ikää, riskit saattavat ja voivat kasvaakin. Silloin on opittu ja ennen kaikkea silloin on jotain omaa, millä riskit kantaa. Siitä koostuu aikuisuus, siis startupin tapauksessa kannattava kasvava yritystoiminta ja juuri tässä järjestyksessä. Ensin kannattava, sitten kasvava.

Olkoon tämä riittävä johdanto toissapäivän USn uutisiin Suomella on ikävä maine: ”Raportteja ja selvityksiä, mutta niiden pohjalta ei tehdä mitään” ja ”Yrittäminen tulee viikonloppuihin ja yöuniin”. Ja varmaan muutamaan muuhunkin yrittäyyttä ja kasvuyrittäjyyttä hehkuttavaan propagandajulkaisuun.

FAKTAKULMA

Kasvuyrittäjäryhmän ehdotukset

1. Perustetaan yrittäjyysministerin virka
2. Parannetaan lakiesitysten ja kuntien päätöksenteon yritysvaikutusarviointia
3. Yrittäjäkasvatus kouluihin
4. Verotus kasvua tukevaksi
5. Perustetaan uusi kasvurahastojen rahasto
6. Koordinoidaan nykyistä paremmin EU-rahoitteisia kasvu- ja innovaatio-hankkeita
7. Vakiinnutetaan Kasvuväylä-toiminta ja laajennetaan sitä
8. Edistetään joukkorahoitusta ja verkossa kerättäviä joukkosijoituksia kasvuyritysten rahoitusmuotona
9. Luodaan toimivat minimarkkinat
10. Avataan Suomessa hunajapurkki digimarkkinoiden kehitykselle
11. Mahdollistetaan varhaisen vaiheen yrityksille uusien työntekijöiden sitouttaminen niin, ettei veroseuraamus kohdistu työntekijöiden ennen omistajuuden toteutumista
12. Rajoitetaan työntekijöiden kilpailukieltosopimuksia
13. Vauhditetaan työperäistä maahanmuuttoa
14. Ohjataan hallinnollisesti hankintatoimea siten, että 0,5 prosenttia valtion hankinnoista suuntautuu uusiin innovatiivisiin tuotteisiin ja ns. katalyyttihankintoihin

Poliitikot olivat asialla ja mallina yksittäinen ilmeisen oikea yrittäjä. Ja kunnon poliitikkojen tapaan tarjolle tuotiin 10 hyvää ja 14 kaunista ideaa. Ja jo ensimmäisellä vedettiin matto ehdotuksen järkevän toteutuksen alta. Me nimittäin emme todellakaan tarvitse sen paremmin uutta ministeriä, kuin uutta ministeriötäkään edistämään yrittäjyyttä ja yritysten kasvamista. Eivätköhän nykyiset rajoita kumpaakin jo ihan riittävän tehokkaasti?

Yritteliäisyyttä pitäisi kieltämättä kannustaa viimeistään koulussa, mieluiten jo kotona. Kokemuksen mukaan sitä kuitenkin yritetään hillitä, jopa tappaa viimeistään päiväkodissa. En ole, sen paremmin omana kouluaikana, kuin lasteni tai lastenlastenikaan osalta vielä tavannut koulua, jossa aikuisen oikeasti olisi lapsia kannustettu yritteliäisyyteen. Päinvastainen tapa toimia on ollut vallitsevana. Tädit ja opettajat, heistäkin valtaosa tätejä arvostavat mukautuvaa, ahkeraa ja hiljaista oppilasta. Sanat ja laaditut visiot, missiot ja strategiat toki muuta väittävät.

Yrittäjyyttä taas ei tarvitse opettaa jos lähtökohtana on itseensä luottava, ennakkoluuloton, osaava ja yritteliäs nuori tai vaikka vanhempikin. Häntä on ennemminkin pidäteltävä. Yrittäjyys kun ei ole oppiaine ollenkaan. Yrittäjäkurssien anti on joko palveluina ostettavissa - mikä pääsääntöisesti on suositeltavinta - tai pienellä vaivalla opittavissa. Tärkein perinteisen yrittäjyyskoulutuksen anti on tietoisuus siitä, mihin omaa aikaansa ei pidä käyttää ja mahdolliset koulutuksen aikana syntyvät vertaisverkostot.

Yritystoiminnan yhteiskunnallisen tarkoituksena on tuoda lisäarvoa, tuotteita, palveluja, työtä ja voittoa. Yrittäjänkin kannalta olisi toivottavaa, että ensisijainen motivaatio ei olisi tehdä rahaa. Oman kokemukseni perusteella näin varsin harvoin onkaan. Parhaiten menestynevät yrittäjät, joilla on osaamisen lisäksi vahva tarve, tarve tehdä paremmin, näyttää itselle ja muille, luoda uutta ja erilaista, palvella asiakkaita, tehdä mitä huvittaa ja elättää sillä itsensä. Ajan myötä, kun varmuutta ja resursseja on enemmän, vanhat ja uudet kasvun mahdollisuudet kyllä houkuttavat innostuksensa säilyttänyttä. Mahtikäskyllä tai pakolla yrittäjä ei tee yhtikäs mitään. Eikä varsinkaan kasva.

Kasvurahastojen rahasto perustettiin jo aikaa sitten, ainakin ennen joulukuuta 2008.  Tuolla KLn blogistossa olevalla, linkin alkuperäisen keskustelun tiimoilla on tarkempaakin selvitystä sille, miksi moinen ilmeisesti ei kovin pitkäikäiseksi elänyt. Mutta varmasti siihen osoitetut rahat on, ja viimeistä senttiä myöten käytetty.  Jälkiä jättämättä todennäköisesti. Näin, kun esittäjät ehdottavat, että uusi pitäisi perustaa. Kokemuksen perusteella, moisella virkamiesvetoisella järjestelmällä vaikutus Suomeen on kuin veroeuroista sulatettuja kultahippuja valtamereen viskelisi.

EU-rahoitteisia kasvu- ja innovaatio-hankkeita meillä on tavattu käyttää jo noin 20 vuotta lähinnä ja määritelmästä riippuen joko aluepolitiikan täsmä-instrumentteina tai alueellisena puoluetukena. Valitse näistä. Kohdistus on tapahtunut puoluepreferenssien mukaisesti lihottamaan perustettua amk-verkkoa, kavereitten koulutus- ja konsultointibisneksiä, korostamaan kuntien roolia matkailuelinkeinon tukemisessa, aktivoimaan puolueiden paikallistoimintaa, sekä tukemaan päättömiä soffa-hankkeita (vast.), eikä koordinoinnista ole tavoitteen toteutumisen kannalta tähänkään mennessä ollut apua. Vaikutus kuin edellä. Ajat varmaan ovat muuttuneet, vaan kun ihminen ja hallinto eivät….

Ettei tästä kirjoituksesta jäisi kuvaa, että olisin vain nykytrendien vaatimusten mukainen defenssiivinen pessimisti, olen toki valmis myöntämään, että positiivista mielenlaatuni suorastaan elähdytti tarjottu digimarkkinoiden hunajapurkki. 

Tuo maahanmuuton vauhdittaminenkin sai minut hörähtämään, niin tärkeää kuin se maan menestyksen kannalta onkin. Sen ei todellakaan tarvitse  olla edes työperäistä. Lisäksi, joukkorahoituksen mahdollistaminen, esimerkiksi vaikkapa tuon uuden Kasvurahastojen rahastojen rahastoon, kuulostaa ihan käyttökelpoiselta idealta. 

Haittavaikutustensa vuoksi kannattaisi ensin kuitenkin tutkia ja vasta sitten hutkia. Ja pitää poliitikot ja virkamiehet lähellä silloin kun he rahaa ympärilleen heittelevät ja muulloin kaukana. Mieluiten poissa.