perjantai 15. helmikuuta 2013

Startupeilla ei Suomen taloutta pelasteta




ja kuitenkin niitä tarvitaan. Ja paljon. Ilman start-uppeja kun ei synny grown-uppejakaan.  Ja kummatkin tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen terveellisen ympäristön. Onko niillä nyt? Kummillakin? Muuten, vastaus kysymykseen on sitten politiikkaa.

Kuten lapset myös startupit tarvitsevat alussa ennen kaikkea vanhempien rakkautta, huolta ja hoivaa. Helppoa on verrata omistajaa vanhempiin, mutta niitä ovat myös asiakkaat, varsinkin ensimmäiset. (Vai olisivatko he sittenkin niitä päiväkodin tätejä?) Joka tapauksessa, ilman maksavia asiakkaita yritys on parhaimmillaan harraste ja pahimmillaan katastrofi, sekä taloudellinen että usein myös vanhemmilleen henkinen katastrofi. Niiden hoidosta vastaavatkin sitten palkollisemme, virkamiehet ja viranomaiset. Vasta niiden.




Yleensä vanhemmat hankkivat lapsensa itse ja omin voimin, harvemmin tehtäessä virkamiehiä tarvitaan. Yrityksen perustaminen sinänsä ei paljoa vaadi, toiminnan aloittaminen saattaa rahoitusta vaatiakin. Meillä on totuttu siihen, että ensin kaivetaan omaa lompakkoa, siten sukulaisten, joskus ehkä mesenaatin. Yhteiskuntakin on saatu apuun starttirahoilla ja riskirahoituksella. Onhan muiden rahoilla pelaaminen niin paljon mukavampaa. Nykyiset suojelus-enkelitkin kun on jo kaupallistettu nopeita voittoja vaatimaan.

Asiakkaat löytyvät ns. markkinoilta.  Se on se sama suuri maailma, jonka kohtaamiseen ja jonka kanssa elämiseen vanhemmat lastaankin valmentavat.  Vain harvoin kasvaminen aikuisuuteen tapahtuu välittömällä kvanttihypyllä; ”sink or swim”. Useimmiten se tapahtuu vähitellen, usein oman yrittämisen,  jopa  konkreettisesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta, kun oikein toimitaan sieltä tulee myös rahaa, pääomaa.

Oppimisvaiheessa on hyvä pitää riskit pieninä, sekä itse tappion- että sen menettämisen mahdollisuudet. Kun osaamista karttuu, joka tässä tapauksessa usein tarkoittaa yritys- tai yrittäjä-ikää, riskit saattavat ja voivat kasvaakin. Silloin on opittu ja ennen kaikkea silloin on jotain omaa, millä riskit kantaa. Siitä koostuu aikuisuus, siis startupin tapauksessa kannattava kasvava yritystoiminta ja juuri tässä järjestyksessä. Ensin kannattava, sitten kasvava.

Olkoon tämä riittävä johdanto toissapäivän USn uutisiin Suomella on ikävä maine: ”Raportteja ja selvityksiä, mutta niiden pohjalta ei tehdä mitään” ja ”Yrittäminen tulee viikonloppuihin ja yöuniin”. Ja varmaan muutamaan muuhunkin yrittäyyttä ja kasvuyrittäjyyttä hehkuttavaan propagandajulkaisuun.


FAKTAKULMA
Kasvuyrittäjäryhmän ehdotukset
1. Perustetaan yrittäjyysministerin virka
2. Parannetaan lakiesitysten ja kuntien päätöksenteon yritysvaikutusarviointia
3. Yrittäjäkasvatus kouluihin
4. Verotus kasvua tukevaksi
5. Perustetaan uusi kasvurahastojen rahasto
6. Koordinoidaan nykyistä paremmin EU-rahoitteisia kasvu- ja innovaatio-hankkeita
7. Vakiinnutetaan Kasvuväylä-toiminta ja laajennetaan sitä
8. Edistetään joukkorahoitusta ja verkossa kerättäviä joukkosijoituksia kasvuyritysten rahoitusmuotona
9. Luodaan toimivat minimarkkinat
10. Avataan Suomessa hunajapurkki digimarkkinoiden kehitykselle
11. Mahdollistetaan varhaisen vaiheen yrityksille uusien työntekijöiden sitouttaminen niin, ettei veroseuraamus kohdistu työntekijöiden ennen omistajuuden toteutumista
12. Rajoitetaan työntekijöiden kilpailukieltosopimuksia
13. Vauhditetaan työperäistä maahanmuuttoa
14. Ohjataan hallinnollisesti hankintatoimea siten, että 0,5 prosenttia valtion hankinnoista suuntautuu uusiin innovatiivisiin tuotteisiin ja ns. katalyyttihankintoihin


Poliitikot olivat asialla ja mallina yksittäinen ilmeisen oikea yrittäjä. Ja kunnon poliitikkojen tapaan tarjolle tuotiin 10 hyvää ja 14 kaunista ideaa. Ja jo ensimmäisellä vedettiin matto ehdotuksen järkevän toteutuksen alta. Me nimittäin emme todellakaan tarvitse sen paremmin uutta ministeriä, kuin uutta ministeriötäkään edistämään yrittäjyyttä ja yritysten kasvamista. Eivätköhän nykyiset rajoita kumpaakin jo ihan riittävän tehokkaasti?

Yritteliäisyyttä pitäisi kieltämättä kannustaa viimeistään koulussa, mieluiten jo kotona. Kokemuksen mukaan sitä kuitenkin yritetään hillitä, jopa tappaa viimeistään päiväkodissa. En ole, sen paremmin omana kouluaikana, kuin lasteni tai lastenlastenikaan osalta vielä tavannut koulua, jossa aikuisen oikeasti olisi lapsia kannustettu yritteliäisyyteen. Päinvastainen tapa toimia on ollut vallitsevana. Tädit ja opettajat, heistäkin valtaosa tätejä arvostavat mukautuvaa, ahkeraa ja hiljaista oppilasta. Sanat ja laaditut visiot, missiot ja strategiat toki muuta väittävät.

Yrittäjyyttä taas ei tarvitse opettaa jos lähtökohtana on itseensä luottava, ennakkoluuloton, osaava ja yritteliäs nuori tai vaikka vanhempikin. Häntä on ennemminkin pidäteltävä. Yrittäjyys kun ei ole oppiaine ollenkaan. Yrittäjäkurssien anti on joko palveluina ostettavissa - mikä pääsääntöisesti on suositeltavinta - tai pienellä vaivalla opittavissa. Tärkein perinteisen yrittäjyyskoulutuksen anti on tietoisuus siitä, mihin omaa aikaansa ei pidä käyttää ja mahdolliset koulutuksen aikana syntyvät vertaisverkostot.

Yritystoiminnan yhteiskunnallisen tarkoituksena on tuoda lisäarvoa, tuotteita, palveluja, työtä ja voittoa. Yrittäjänkin kannalta olisi toivottavaa, että ensisijainen motivaatio ei olisi tehdä rahaa. Oman kokemukseni perusteella näin varsin harvoin onkaan. Parhaiten menestynevät yrittäjät, joilla on osaamisen lisäksi vahva tarve, tarve tehdä paremmin, näyttää itselle ja muille, luoda uutta ja erilaista, palvella asiakkaita, tehdä mitä huvittaa ja elättää sillä itsensä. Ajan myötä, kun varmuutta ja resursseja on enemmän, vanhat ja uudet kasvun mahdollisuudet kyllä houkuttavat innostuksensa säilyttänyttä. Mahtikäskyllä tai pakolla yrittäjä ei tee yhtikäs mitään. Eikä varsinkaan kasva.

Kasvurahastojen rahasto perustettiin jo aikaa sitten, ainakin ennen joulukuuta 2008.  Tuolla KLn blogistossa olevalla, linkin alkuperäisen keskustelun tiimoilla on tarkempaakin selvitystä sille, miksi moinen ilmeisesti ei kovin pitkäikäiseksi elänyt. Mutta varmasti siihen osoitetut rahat on, ja viimeistä senttiä myöten käytetty.  Jälkiä jättämättä todennäköisesti. Näin, kun esittäjät ehdottavat, että uusi pitäisi perustaa. Kokemuksen perusteella, moisella virkamiesvetoisella järjestelmällä vaikutus Suomeen on kuin veroeuroista sulatettuja kultahippuja valtamereen viskelisi.

EU-rahoitteisia kasvu- ja innovaatio-hankkeita meillä on tavattu käyttää jo noin 20 vuotta lähinnä ja määritelmästä riippuen joko aluepolitiikan täsmä-instrumentteina tai alueellisena puoluetukena. Valitse näistä. Kohdistus on tapahtunut puoluepreferenssien mukaisesti lihottamaan perustettua amk-verkkoa, kavereitten koulutus- ja konsultointibisneksiä, korostamaan kuntien roolia matkailuelinkeinon tukemisessa, aktivoimaan puolueiden paikallistoimintaa, sekä tukemaan päättömiä soffa-hankkeita (vast.), eikä koordinoinnista ole tavoitteen toteutumisen kannalta tähänkään mennessä ollut apua. Vaikutus kuin edellä. Ajat varmaan ovat muuttuneet, vaan kun ihminen ja hallinto eivät….

Ettei tästä kirjoituksesta jäisi kuvaa, että olisin vain nykytrendien vaatimusten mukainen defenssiivinen pessimisti, olen toki valmis myöntämään, että positiivista mielenlaatuni suorastaan elähdytti tarjottu digimarkkinoiden hunajapurkki




Tuo maahanmuuton vauhdittaminenkin sai minut hörähtämään, niin tärkeää kuin se maan menestyksen kannalta onkin. Sen ei todellakaan tarvitse  olla edes työperäistä. Lisäksi, joukkorahoituksen mahdollistaminen, esimerkiksi vaikkapa tuon uuden Kasvurahastojen rahastojen rahastoon, kuulostaa ihan käyttökelpoiselta idealta. 

Haittavaikutustensa vuoksi kannattaisi ensin kuitenkin tutkia ja vasta sitten hutkia. Ja pitää poliitikot ja virkamiehet lähellä silloin kun he rahaa ympärilleen heittelevät ja muulloin kaukana. Mieluiten poissa.

10 kommenttia:

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Työpaikkoja ei synny lisää ennen kuin broilerit lopettavat paskan lässyttämisen ja kysyvät neuvoa yrittäjiltä, sillä heillä itsellään ei ole asiasta minkäänlaista kokemusta eikä niin ollen myöskään minkäänlaisia valmiuksia tehdä järkeviä päätöksiä.

Tähän asti työllistämisohjelmat ovat olleet sitä, että on muodostettu hienoja virkoja tunareille, jotka eivät ole aikaisemminkaan onnistuneet tekemään mitään oikein, ja tulokset ovat olleet sen mukaisia.

Meidän talouspolitiikkamme on suunniteltu jo 80-luvulta saakka ensisijaisesti panemaan pukujupin sijoitukset tuottamaan kikka kolmosten avulla, koska se on ainoa vaurastumisen laji mistä poliitikot ja virkamiehet tietävät jotain. Mitä enemmän siihen luotetaan, sitä enemmän kansantaloutta tuhotaan.

En usko että tämä pelleily loppuu ennen kuin valtion talous on tuhottu siihen pisteeseen, että hallinnon virkamiehien joukkoirtisanomiset alkavat, koska se on ehtinyt muodostua maan tavaksi.

Hakki kirjoitti...



Kappas vaan. Satunnainenkaan ei malttanut?

Ensimmäisten kahden kappaleen ajatuksiin en voi muuta kuin yhtyä. Sanoisin sen varmasti siistimmin ja sovinnaisemmin, mutta ajatus siitä ei mihinkään muutu.

Nuo kaksi seuraavaa muodostavat ongelman. En vain aina ymmärrä mitä tarkoitat.

Ensimmäisen väitteesi osalta olet varmaan väärässä? Tuskin tuo porukka siitäkään mitään tietää? Mutta muusta vielä vähemmän. Lopputulos on väittämäsi, siis jos olen ajatuksesi ymmärtänyt.

Maan hallinnon virkamiesten joukkoirtisanoutuminen tässä elämässä? Älä unta näe. Edes virkamies ei sentään niin typerä voi olla. Puhumattakaan ajatuksesta, että virkmiesten irtisanoutumisesta tulisi Maan Tapa. Vai väitätkö, että se tulisi valtion talouden tuhoamisesta?

Karl Fransen kirjoitti...



Hakki.

Olet varmaan havainnut kuinka kilpailu on kiristynyt kautta maailman ja kuinka ylituotanto aina määrätyssä vaiheessa saa aikaan työttömyyttä ja kuinka köyhyys melkein aina on juuri ”tekijän” osa ja kuinka ”teettäjät” voivat ja menevät ulkomaille huonojen aikojen ajaksi, palatakseen, jos ja kun ”hyvät ajat” tulevat.

On mielenkiintoista seurata tapahtumien kulkua näin eläkeläisen osassa, siinä kun ei tarvitse olla kilpasilla kenenkään kanssa. Jonakin päivänä tulemme huomaamaan, että kilpailussa tulee aina jonkun olla huonommassa osassa ja huonompi osaiset, ajan mittaan, suuremmalla lukumäärällään, saa aikaan taas kerran aineellisen vallankumouksen. Mutta ennemmin, tai myöhemmin tulemme huomaamaan, että tarvitsemme psyykisen muuttumisen, vallankumouksen psyykisellä tasola, ennen kuin mitään todella uutta ja rakentavaa voi syntyä.

Lienee olet kurkkua myöten täynnä näitä minun, ja monen muunkin samaisia vallankumouksellisia aikeita? Kuinka ollakaan, syy ja seuraus kulkevat, poikkeuksetta, käsikädessä, ja ilman tuota oivallusta emme voi tehdä muuta kuin mitä olemme aina tehneet, ”jatkaa huomenna”. Psyykinen vallankumous ei ole joukkojen asettelua vastakkain, koska ”joukko” on jo meissä itsessämme, konfliktisten ajatusten muodossa. Silloin kun riitapuolet nähdään asustavan saman hatun alla ja opimme oppimaan ”niistä” olemme tekemässä todellakin jotakin ”vallankumouksellista”. Kaikki muut vallankumoukset tiedämme jo, joten eikö olisi aika paneutua tähän uuteen muuttumiseen, vallankumoukseen? Odottamalla evoluuttion meitä muuttavan, on, ei tehdä mitään.


Hakki kirjoitti...

Karl

Sanot "ylituotanto aina määrätyssä vaiheessa saa aikaan työttömyyttä". Harvemin kai näin? Useimmiten kai syynä ovat liian suuret kustannukset - arvioituna pääoman sijoittajan tuottovaatimuksen kannalta - ja sen seurauksena tapahtuva tehostaminen?

Kyllä, "on mielenkiintoista seurata tapahtumien kulkua näin eläkeläisen osassa," mutta ei siksi, kun ei tarvitse olla kilpasilla kenenkään kanssa. Olen nimittäin jotenkin tuntenut itseni eräällä tavalla poikkeusihmiseksi jo aiemminkin tämän kilpailemisen suhteen. En juurikaan kilpaillut silloin, vielä vähemmän nyt.

Totta kai olen esimerkiksi muutaman kerran hakenut työpaikkoja, joita ovat hakeneet monet muutkin. Mutta en minä niitä kilpailuiksi kokenut. En edes myydessäni tuotteita, palveluita tai ajatuksia osannut sitä kilpailuksi mieltää. Jos "voitin" valitsija tai ostaja tai se johon vaikutin teki fiksusti, jos ei, "tough luck for him". ;-)

Eläkeläisyydessä on parasta, että ehtii analysoida asioita, eli ajatella. Jotenkin aika ns. työuran aikana oli sen verran tiukasti ohjelmoitu erilaisen tekemisen, suorittamisen vuoksi, että syiden ja seurausten miettimiselle jäi aina liian vähän aikaa. Eikä kyseessä ollut se kuuluisa "rat race". Taisi ennemminkin liittyä ikään, perimään ja hormoonitoimintaan?

"Lienee olet kurkkua myöten täynnä näitä minun, ja monen muunkin samaisia vallankumouksellisia aikeita?" Miksi ihmeessä olisin varsinkaan nyt, kun on aikaa miettiä, pallotella perusteita ja vaihtoehtoja, löytää faktoja ja lainalaisuuksia irrallisten tapahtumien ja ilmiöiden takaa? Päin vastoin.

Sitä paitsi, jos todella haluaisin keskustelumme lopettaa, se kävisi minultakin lähes yhtä helposti, kuin sinulta.

Mutta kirjoituksen aiheeseen; oletko aiemmin kuullut termiä defenssiivinen pessimisti? Varsinkaan uutena johtamisen trendinä? Rakentele siinä sitten startuppia.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Tuskin hunajapurkin avaaminen mitään voisi muuttaa. Yrittäjät, vielä alkumatkassa, ovat ”hunajapurkille” alttiita ja kun tulevat hunajan mausta riippuvaisiksi, eivät myöhemminkään voi toimia ilman riippuvaisuutta ”hunajasta”. Kun pikku Nalle oppii hunajaa syömään nätisti pakatusta ”hunajapurkista”, niin isona Nallena hän pyrkiikin ryöstämään koko mehiläispesän. Eikö juuri tällainen ole tilanne kautta ”kehittyneen maailman”?

Bangladessissä naiset neulovat paitoja, kymmeniä päivässä, ja saavat päivän työstä 1-2 Dollaria. Täällä samainen paita myydään täällä $35 – 45. Sitten tulee ”ale” aika ja samaisen paidan saakin 5 Dollaria per stycke. Ihmiset jotka oppivat ja saavat vähäiset elinpidikkeet kovalla työllä, ovat ne jotka ”lihavia” pitävät lihavina ja tekevät heistä epäterveellisiä malleja pikku Nalleille, ”and alas” - here we go!

”Haittavaikutustensa vuoksi kannattaisi ensin tutkia ja vasta sitten hutkia” Näinhän se oli ennen, mutta teeppäs noin nyt ja ensin hutkitaan ja vasta hutkimisen jälkeen tutkitaan, jos ollenkaan. Aikaisemmin oli Veronalle, mutta nyt kun se on kasvanut isoksi, siitä onkin tullut salakavala Verokarhu, joka tarjoaa täyden, pikku purkillisen hunajaan ja antaa ISON TYHJÄN PURKIN, tietenkin täytettäväksi. Eipä kumma, että meistä on tullut ”defenssiivisiä pessimistejä”.


Satunnainen raportoija kirjoitti...

hakki

En kirjoittanut joukkoirtisanoutumisista mitään vaan joukkoirtisanomisista, jotka tulevat kuvioon siinä vaiheessa kun nykyisen pullasorsakannan elättämiseen ei enää ole varaa. Se tapahtuu joko valtion maksukyvyttömyyden uhatessa tai sen toteutuessa, mikä tällä velkaantumistahdilla on ennen pitkää edessä.

Juppien paapominen taas on niin yksinkertaista, että jopa poliitikot osaavat sen, ja jos joku ei osaakaan, niin virkamiehet kyllä osaavat neuvoa.

Jos kaupungeissa ei kaavoiteta tarpeeksi maata asuntorakentamiseen, juppien sijoitusasuntojen arvo nousee vääjäämättä. Hesan asuntotilanteesta näkyy selvästi, että siellä on tajuttu sen verran. Pienituloisien veronmaksajien joukkopaosta lähikuntiin taas näkyy, että jotain muuta ei ole pidetty tarpeellisena ottaa huomioon.

Toinen simppeli palikkatason kikka kolmonen on viitekoron pitäminen korkeana.

Viitekoron mukana korot nousevat ja lainat kallistuvat, mikä vaikeuttaa yritysten tilannetta, sillä ne yleensä tarvitsevat lainaa kasvaakseen. Näin työpaikkoja ei synny lisää ja iso osa kansasta kuuluu heikon ostovoiman piiriin, mikä taas heijastuu hintojen ja palkkojen kehitykseen.

Kun köyhiä on paljon, heidät kannataa muistaa hintoja nostaessa ja ne nousevat hitaasti. Vastaavasti palkkoja ei tarvitse nostaa merkittävästi, koska jokaista avointa paikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita.

Hintojen ja palkkojen hidas nousu taas pienentää inflaatiota, joka syö jupin sijoitusten arvoa.

Ei niinkään kovin yllättäen meillä on tavannut olla viitekorko korkealla ja porvareille se on käytännössä talouspolitiikan peruskivi.

Valtiolla ja kunnilla, paitsi muuttotappiokunnilla, on niin tehokkaita keinoja säännellä talouden kehittymistä, että keinottelijan tarpeiden tyydyttämiseen riittää kun on edes vähän perillä asioista eikä ihmeemmin piitaa muista seurauksista.

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Taidat vielä olla nuori ja idealistikin? ;-) Sellaista tilannetta ei tule, että virkamiespalkat tässä maassa maksamatta jätettäisi. Kun kaikki muu sosiaalihuolto on karsittu, tuet poistettu, vasta kun puoluetuki on uhattuna saattaa moinen edes ajatuksissa vilahtaa.

Kun kikkoja löytyy kaikkeen tuohon yhteiskunnan tavisten kannalta tuhoisaan toimintaan olettaisin, että vastaavat olisivat löydettävissä myös heille myönteiseen, siis jos ns. poliittista tahtoa riittäisi? Miksi kehitys ei kuitenkaan siihen suuntaan koskaan vie? Vaikka joka neljäs vuosi vielä pääsemme päättäjät valitsemaan.

Olisiko meissä joku vika?

Hakki kirjoitti...

Karl

Jos yrittäjä tyytyy vain yhden purkin tyhjentämiseen häntä kutsutaan nimellä "small business owner", mutta jos hän alkaa ammatikseen tyhjentää hunajapurkkeja hänestä tullee sitten "entrepreneur". Jos hän alkaa kajota muiden purkkeihin hänestä, riippuen miten se yleiseen tietoon tulee, tullee joko sankariyrittäjä tai mafioso. Kovin on häilyväistä mainen valta ja kunnia? Olikohan verojohtaja Mikko Laaksonen aikoinaan sittenkin oikeammassa sanoessaan " Jokaisessa yrittäjässä asuu potentiaalinen rikollinen"? tai jotain siihen suuntaan.

Tuo Bangladeshin esimerkkisi on mielenkiintoinen. Markkinoidenhan pitäisi asia hoitaa kuntoon. Vaan kun ei. Ei ainakaan nopeasti. "Onneksi" prosessi on käynnistynyt?

Kun puolet maapallon väestöstä elää köyhyydessä uskaltaisin arvata, että markkinamekanismin suurin anti on työn teettäjien ja välikäsien holtiton rikastuminen ja työn tekijöiden holtittoman hyväksikäytön laajeneminen koskemaan myös meitä perinteisiä, kehittyneitä maita. Poliitikkojen, niin lähtömaan kuin kuluttajamaidenkin, toimintatapa siihen ainakin hyvin vahvasti viittaa.

Mulle, kaikki, heti, nyt on tullut politiikkaan jäädäkseen, jollemme me tavikset sitä pura.

PS.

Kiellän kategoorisesti kuulumiseni defensiivisten pessimistien ryhmään, ennemminkin kuvailisin itseäni opportunistiseksi realistiksi.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Meillä kuuluu melkein kymmenesosa kansasta virkamieseliittiin, joten kyllä sieltäkin on pakko jossain vaiheessa väkeä vähentää ja siitä seuraavaa tappelua on sitten mukava seurata vierestä.

Härskein porukkahan pitää sellaisessa tilanteessa kynsin hampain kiinni saavutetuista eduistaan ja moni hölmö, joka vain luulee kuuluvansa sisäpiiriin, saa shokin joutuessaan heräämään karuun todellisuuteen.

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

"Dog eat dog"? En oikein usko, että saamme tuota porukkaa keskenään tappelemaan, niin toivottavaa kun se varmaan olisikin. Pidän todennäköisempänä, että ennen loppuu palvelut. Sitten nostetaan veroja entisestään. Sitten alkaa massiivinen maastamuutto. Sen jälkeen siirrytään markkaan ja painokoneet saa vapaasti laulaa.

Näin, siis ellei joku ystävällinen naapurivaltio sitä ennen meitä itseltämme pelasta.