Luontainen optimismini nauttii luovista tauoista. Erityisesti silloin, kun keskellä kaaosta tekisi mieli vetää vastuullisia kunnolla turpiin. Rauhan miehenä valitsen silloin mieluummin lomailun tai lököilyn ja kääntymisen toiselle kyljelle. Ja kas kummaa, muutamakin päivä auttaa. Olen ilmeisesti oppinut urapoliitikkojen tavoille?
Kun omat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin ovat olemattomat, eivätkä asiat ajan myötä hoitamattomina ainakaan parane, mittasuhteetkaan eivät tahdo muuttua, lisää pelkkä henkinen etäisyys edes piittaamattomuutta. Miksi ihmeessä eläkeläisen pitäisikään kantaa huolta kakaroiden kyvyttömyydestä? Oikeastaan ainoa syy voi olla vakaumus siitä, että nykyinen yhteiskunnallinen syöksykierre ei ole sen paremmin ennalta määrätty, kuin välttämätönkän.
Ystäväni pastori totesi aikoinaan sattuvasti; "Kyllä Herra airot antaa, mutta itse tarttis soutaa." Mutta kun suunta puuttuu on luonnollisesti tarpeetonta airoihinkaan tarttua, vaikka pelastuksella minkälainen kiire tahansa olisi. Kaiken toimettomuuden ja tekemättömyyden kun voi varmasti aina selitellä parhain päin ja musta muuttuu tarvittaessa taas hetkessä valkoiseksi. Kun taikausko on valittu kansallisen selviytymisen strategiaksi, rationaalisuus ja tekeminen menettävät merkityksensä.
Kun Vanhasen Matti aikanaan, 2009 hiihtolomaltaan Rukan hangilta palasi, onnistui hän hetkessä sekoittamaan työmarkkinakentän, työehtosopimuspolitiikan ja eläkeaikakeskustelun silloisen valtionvarainministerin suositusten(?) mukaisesti. Silloin tämä oli kai vielä Euroopan toiseksi paras valtionvarainministeri? Pääministeriksi 2011 "suostuessaan" järjestys oli inflatoitunut realistisemalle, kymmenen sijaa pienemmälle tasolle. Oikein sydäntä kouraisee huoli siitä, mitä nyt päättyvä hiihtoloma tuo tullessaan, kun sekä pääministeri ja valtionvarainministeri ovat olleet viikon tietymättömissä. Vastuullisuus kun on enää vain harhaanjohtavaa newspeak´ia puhtaimmillaan.
Palatessaan pääministeriä odottaa monta vastaamatonta kysymystä, eikä pienin niistä suinkaan ole hänen roolinsa Sinisen kirjan tilaamisessa ikiomalta auguuriltaan Pekka Himaselta 700.000 euron hintaan. Mahtoi puolueiden muutenkin jo verovaroilla ylläpidettyjen tulevaisuuden think-tankkejä, ja varsinkin luonnollisesti kokiksien omaa ajatushautomoa ja mainostoimistoa jurppia, näin hienon tilaisuuden ohi meneminen?
Siitä välittämättä, että selvityksen hinta on, itsestään selvyyksien leikkaa-liimaa-tutkimuksesta posketon ja verrattavissa lähinnä pääministerin puoluetoverin, suurlähettilään viralla palkitun Jari Vilénin graduplagiointiin, epäselvyyksinä säilyvät vielä kilpailutusmenettelyn puuttuminen tai puutteellisuus, tieteellinen validiteetti ja reliabiliteetti ja maksatusohjeistus Suomen Akatemialle, Sitralle ja Tekesille.
Mutta kokemukset poliitikkojen rankaisemisesta ovat sekä gradujen, tuppeensahattujen lautakasojen että pöytäkirjaepäselvyyksien osalta johtaneet enintään ministeripostiin, etujärjestöjohtajuuteen tai suurlähettiläsvakanssiin. Nyt on sitten korkeintaan edessä karkotus Brysseliin, komissaarin virkaan, kun Rehnin Olli sieltä kotiin seuraavassa vaihdossa tulee.
Onneksi Suomelle ja EUlle ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettua, että Jyrki-boy Ollin komissaarivakanssia perisi. Ainakin euro ja erityisesti euro-valtioiden ongelmamaat ovat Ollin jäljiltä siinä tilassa, että jotain uutta on kehitettävä. Ollihan on "vasta ilmoittanut, että euron iso ongelma ei ole siinä, että säästökuuri ei toimi, vaan se, että taloustieteilijät julkaisevat koko ajan tutkimuksia, jotka osoittavat, ettei se toimi".
Tuskinpa Kataisesta, säästöspesialistina ja ultraliberaalin markkinalähtöisen politiikan fundamentalistina ole enää talouskomissaarin tehtävään, uutta vaihtoehtoa tarjoamaan. Mahtaako ehtiä edes saattamaan päätökseen tämän Avoimen, oikeudenmukaisen ja rohkean Suomen - hallituksen paljon mainostettu "puolenvälin" tarkastelun täällä kotimaassa?
4 kommenttia:
Hakki.
Vai olit sie Rukalla? ja vielä ”Jyrki boyn ja Urpinaisen” kanssa? Ja kaiken lisäksi ”vedit turpiin”, et kait molempia? Mutta ”rauhan miehenä” et sitä kumminkaan tehnyt, no hyvä näinkin!
Kyllähän muutamakin päivä auttaa. Siinä muutamassa päivässä on vain yksi vika, niitä kun ei juuri koskaan ole tarpeeksi, unohtaakseen ja estääkseen paluun vanhaan grooviin. Sanotaan, ettei vanha mieli koskaan voi tehdä mitään uutta ja, että nuori mieli on haluton näkemään mitään vanhaa, ennen kun tulee itsekin vanhaksi, ja silloin sen on liian myöhäistä tehdä mitään uutta.
Et ollut kovin ”otettu” tarjouksestani teknokraattisesta hallitusmuodosta. Katsoit teknokratian olevan liian lähellä fasisteja ja teokratisteja. No, eipähän ne paljoakaan eroa toisistaan. Molemmat sanovat mitä ja kuinka ajatella, mikä johtaa ajatelemattomuuteen ja mitä muuta tarvitaankaan helppoon elämän menoon, vai pitäisikö sanoa samankaltaisuuden jatkuvuuteen.
Eihän eläkeläisen tule ”kantaa huolta kakaroiden kyvyttömyydestä”. Vanhenemisen huono puoli on unohtaa ja silloin kun pitäisi unohtaa muistaakin aivan liiankin hyvin. Mieluisat asiat muistetaan ja ei-mieluisat unohdetaan ja kumminkin ei-mieluisista opitaan parhaiten, niitä kun vältetään toistamatta.
Karl
Rukalla taisin olla viimeksi joskus 30 vuotta sitten. Ne loputkin menevät ajatuksen vapauden piikkiin. Sitä kun ei aika, ei liioin ikä kahlehdi.
Ei kaikkea hyvää voi saada heti, nyt.
Tuo 700000 on pikkujuttu kun koko rahojenkylvön summaa. Säätiöt, liitot, järjestöt, puolueet ja kaikki muut hallinnon ja hallitsijoiden "jakokeskukset" ovat veronmaksajan rasite. Jakosysteemi kasvaa aina vain isommaksi ja isommaksi. Italiassa se toimii B-koni+Cosa Nostra+paavin pullat systeemillä. Siellä ne valitsi ihan virallisen koomikon päättäjäksi tajuamatta että niitähän ne muutkin on. Sama meillä. 200 politiikoksi naamioitunutta pelleä uskottelee vastaavansa jostain jotain. Ei ihme jos kansa persuilee ja vaatii näytämölle parempia koomikkoja.
Oi aikoja Oi tapoja.
Anonyymi, kiitti komentista.
Oikeassa olet, meillä rahojen kylvämisen summa ylittää tuon Kataisen yritysavustuksen noin 2.000 kertaisesti. Kun ynnätään mukaan kaikki, se todellakin yltää noin kolmannekseen - neljännekseen valtion budjestista. Joka vuosi.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2009/09/puoluetuen-todellinen-suuruus-alkaa.html
Tässä on sitten mukana myös ne kulut, jotka heidän erilaisten käyttökohteiden toiminnasta markkinahäirikköinä toteutuvat.
Ei todellakaan ole ihme, että kansa persuilee. Mutta valitettavasti se ei ole ratkaisu ollenkaan, kuten jo persujenkin lyhyt historia osoittaa. Siellä Arkadianmäellä nuo nyt ulvovat sutea susien joukossa, vaatien omalle porukalle osaa jaettavasta nannasta.
Kun jakajien määrä kasvaa, eikä mikään porukka voi tyytyä pienempään osaan saaliista, on saalista kasvatettava. Veronkorotuksia ja lisäsäästöjä tiedossa.
Lähetä kommentti