Itsenäisyyspäivän herkistämänä ja vuoden lähetessä loppua on paikallaan reflektoida mennyttä ja ennakoida tulevaa. Nettiä parempaa työvälinettä on vaikeaa löytää. Siitä huolimatta tulevaisuus jää tummanharmaan ja mustan peittämäksi.
Minulla analyysin hippuset, omien artikkeleitteni lisäksi korostuvat seuraavanlaisista linkeistä.
- Markkinat eivät pidä siitä, että poliitikot ovat vallassa.
- Eikö meillä vieläkään puhuta suoraan?
- Meilläkin suljettu ammattikuntalaitos?
- Pienet muutokset voivat suuresti yllättää.
- Dreamteam kärkkyy politiikan loppua?
- Jotkut vaan eivät koskaan opi.
Kaikki tämä vain vahvistaa käsitystäni siitä, että Pohjois-Atlantisen kulttuuriyhteisön ongelmat johtuvat lähtökohdiltaan sekä kansallisen että yhteisökokonaisuuden huonosti toimivasta demokratiasta.
Tästä huolimatta ei meillä ole sen paremmin mahdollisuutta kuin varaakaan repiä vaatteitamme ja sirotella tuhkaa päällemme. Ettei historia ala yks´kas itseään toistamaan. Ainakaan täällä meillä.
2 kommenttia:
Hakki,
+++ Kaikki tämä vain vahvistaa käsitystäni siitä, että Pohjois-Atlantisen kulttuuriyhteisön ongelmat johtuvat lähtökohdiltaan sekä kansallisen että yhteisökokonaisuuden huonosti toimivasta demokratiasta. +++
Mitä mahdat tarkoittaa Pohjois-Atlantisen kulttuuriyhteisöllä??? Ei sellaista ole olemassakaan. Minulla on ollut mahdollisuus Suomen ohella tarkastella tätä sillisalaattia niin Kanadasta, Saksasta kuin myös Ranskan suunnista ja voin todeta että eipä kulttuurisesti epähomogeenisempaa porukkaa näin suppealla alueella voi maan päällä ollakaan. Kulttuuriset erot ovat todella mahtavat, puhutaan eri kieliä ja murteita, normatiivisesti ajatellaan jo valtioiden sisällä eri tavalla ja historiallinen kehitys on jokaisella kulttuuri- ja kieliyhteisöllä erilainen. Ja näistä näkökohdista vedetään aina vain kotiinpäin. Ei tästä kankasta takkia tule, ei edes kukkaroa.
Ja tuon demokratiankin suhteen pätee samat fundamentit kuin tarinalla Keisarin uudet vaatteet; vaatteita (demokratiaa) ei ole olmasssakaan vaan kyseessä on ison pääoman manipulaatio jota uskotellaan taviksille ns. demokratiana kun ne muutaman vuoden välein päästetään äänestysuurnille. - Mahdollisesti tästä syystä Suomessakin äänestysprosentti on jatkuvassa laskussa kun tyhminkin tuulipuku on huomannut, että aikuisten oikeasti ei äänestämällä voi vaikuttaa.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Kun yhteisiä etuja ja arvoja jaetaan, me kaikki taidamme vetää kotiin päin, raskaimman kautta? Onpa jaon kohteena sitten yhteinen kukkaro tai aluetuet.
Pohjois-Atlantinen yhteisö on se kokonaisuus, joka alueelle on historian saatossa muodostunut tuon lätäkön ympärille, kaiken maastamuuton ja maahanmuuton seurauksena. Samalla jotkut ideat ja ihanteet ovat siirtyneet mukana, omina virityksinään tosin.
Viimeistään toissa vuosituhannen vaihteen Golden Age piti huolen siitä, että finanssijärjestelmien perusrakenne muodostui yhtäläiseksi. Vaikka jokaisessa valtiossa varmaan oli ne omat "20 perhettä" niin oli kokoalueella omansa. Rothschildit, Morganit, Rockefellerit jne. Nykyisin nimet ovat jälleen muuttumassa ja suurten finanssitalojen johtajista tulee uusi tahtipuikon heiluttaja.
Tärkeintä on kuitenkin instituutioiden, ison rahan luoman finanssijärjestelmän rakenne. Ja se jos mikä keskittyy vielä tässä vaiheessa tuon lätäkön ympärille. Katsopa esimerkiksi:
http://www.theatlantic.com/business/archive/2011/12/the-200-trillion-world-who-owns-all-the-wealth/249788/
ja http://www.wallstreetrant.com/2012/01/who-owns-worlds-financial-assets-and.html
Ja vaikka mitä muuta toivoisi http://www.youtube.com/watch?v=rkRIbUT6u7Q . Eli emme niin kaukana toistemme ajatuksista ole?
Tätä kuitenkin vahvistaa se sama edustuksellisen parlamentarismin degeneraatio, josta olen jo riittävästi kirjoittanut. Institutionalisoitu puoluejärjestelmä on kerännyt itselleen vuosien myötä itsearvoista pääomaa (voisi olla sitaateissakin, osiltaan) jonka etua puolue-eliitti varjelee, oman etunsakin vuoksi.
Tuulipukukansa ei kuitenkaan ole huomannut sitä ilmeistä tosiasiaa, että järjestelmän muuttaminen ei järjestelmän sisältä tule enää muuttumaan. Ja, koska ihminen on mikä on, ainoa rauhanomainen tapa on muistaa äänestää ja kirjoittaa lippuun mitä tahansa paitsi numeroiksi tulkittavia merkkejä.
Lähetä kommentti